Seitsemännen päivän adventismin teologinen syväanalyysi

Adventismin alkuperänä on maanviljelijä William Millerin julistustoiminta 1840-1844 ja hänen johtamansa milleriläinen herätysliike. Jo tätä liikehdintää kutsuttiin adventisteiksi. Millerin julistuksen sisältö oli erityisesti Kristuksen pikainen tuleminen takaisin. Milleristisessä liikkeessä vallitsi suuri kiinnostus aikojen laskemiseen ja erityisesti Danielin kirjan aikamääreiden merkityksen laskeskeluun. Historiallisesti tarkasti ottaen se käsitys, että toinen tuleminen tapahtuu nimen omaan 22.10.1844 palautuu Samuel S. Snow nimiseen milleristisesä liikkeessä toimineeseen julistajaan, joka esitti sen väitteen Bostonin Tabernacle-tilaisuudessa 21.7.1844. Elokuussa Snow esitteli tätä oppiaan leirikokouksessa Exeterissä New Hampshiressa ja sen jälkeen tuo käsitys levisi kulovalkean lailla milleristien joukossa. Lokakuun 22 päivään mennessä 50 000 milleristiä uskoi Kristuksen tulevan juuri tuona päivänä. Miller itse jopa vastusti tarkan päivämäärän asettamista eikä koskaan opettanut 22.10.1844 Kristuksen paluun päivänä, kuten esim. kirjeessään 30.9.1844. Kiintoisasti ja erikoisesti seitsemännen päivän adventistit ja heidän "Herran sanansaattajansa" Ellen G. White pitävät kiinni tuon päivän käänteentekevästä teologisesta merkityksestä (= Kristus meni taivaallisen temppelin "ensimmäisestä osastosta" kaikkeinpyhimpään ja tutkiva tuomio alkoi).

Kuitenkin Miller itsekin horjui käsityksissään ja alkoi antaa periksi milleristisessä liikkeessä vallinneelle innostukselle ja alkoi uskoa, että Kristus tulee takaisin hyvin pian, mikä ilmenee Millerin kirjeistä selvästi. Hänellä oli useampia erilaisia aika-arvioita, mutta päivämäärään 22.10 hän ei uskonut. Kirjeessään 12.10.1844 Miller sanoi olevansa pettynyt, jos Kristus ei tulisi takaisin 20-25 päivän kuluessa, joten hän katsoi Kristuksen toisen tulemisen tapahtuvan 26-31.10.1844 välisenä aikana. Muita mahdollisia toisen tulemisen päiviä olivat Millerin mukaan 23, 27, 28 ja 31. päivät lokakuussa 1844. Nuo kaikki päivät ovat Millerin samassa kirjeessä lokakuun 6. päivältä 1844. Tämän lisäksi Miller väitti edelleen, että ne Danielin 8. luvun 2300 päivää olivat täyttyneet jo keväällä 1843.

Otteita Millerin kirjeestä:

When did the 2300 days end? Last spring.
. . . Christ will come in the seventh month . . . .

If he does not come within 20 or 25 days, I shall feel twice the disappointment I did this spring.

. . . it must and will come this fall. . . . I see no reason why we may not expect him within twenty days. . . . just so true will redemption be completed by the fifteenth day of the seventh month . . . .

I am strong in my opinion that the next [Sunday, Oct. 13,] will be the last Lord's day sinners will ever have in probation; and within ten or fifteen days from thence, they will see Him . . . .
. . . in twenty days or less I shall see all that love Jesus.
(Lähde)

Se päätelmä, että lokakuu olisi ollut oikea kuukausi perustui sekin virheeseen. Nimittäin siihen erheelliseen luuloon, että karaiittien (pieni juutalaislahko) noudattamassa kalenterissa suuri sovituspäivä olisi ollut lokakuussa vuonna 1844. Niin ei kuitenkaan todellisuudessa ollut. Se lokakuinen päivä tuli ja meni ja mitään maailmanloppua ei tietenkään tullut, sillä tarkkaa Kristuksen tulemisen päivää ei kukaan voi tietää (ei edes "20-25 päivän tarkkuudella"). Tuosta kokemuksesta käytetään adventismissa nimitystä "suuri pettymys (Great Disappointment)". Alkuperäinen milleristinen/adventistinen liike hajosi vuonna 1844 viiteen ryhmittymään, joista eräästä (siinä vaiheessa pienimmästä joukosta) kehittyi lopulta seitsemännen päivän adventistien organisaatio, joka perustettiin virallisesti vuonna 1863.

Historian suurin kasvojenpelastusoperaatio evankeliumin kustannuksella: tutkiva tuomio

Tällä tavalla tuo pieni adventistinen ydinjoukko sai pelastettua kasvonsa: vain pieni tulkintavirhe oli tapahtunut ja nyt "Jumalan valo" loistaa juuri heille ja vain heille - muu kristikunta katsottiin tuossa adventismin alkuvaiheessa joutuneen "suljetun armonoven" taakse torjuessaan noiden adventistien "valon". Nämä adventistit kehittivät eriskummallisen ja uudenlaisen opin, että (Samuel S. Snown keksimään päivämäärään oppinsa kiinni nauliten) 22.10.1844 Kristus meni "taivaallisen pyhäkön pyhästä (etummaisesta osastosta) kaikkeinpyhimpään" ja "tutkiva tuomio" alkoi. Adventismin oppi-isät uskoivat, että taivaassa on Mooseksen kirjojen telttapyhäkön kaltainen kirjaimellinen temppeli/pyhäkkö kaksine osastoineen, joiden välissä olisi esirippu. Kristus olisi ollut 22.10.1844 asti siinä "pyhässä" (etummaisessa "osastossa") ja vasta sinä päivänä menneen "kaikkeinpyhimpään" niin sanotusti "puhdistamaan pyhäkköä" (uskovien) synneistä.

Mikään kristillinen kirkkokunta tai suuntaus - ei adventismia vanhempi eikä heitä uudempi - ole koskaan löytänyt Raamatusta sellaista oppia eikä hyväksynyt tätä adventismin luonteenomaisinta oppirakennelmaa eli ns. pyhäkköoppia (tutkivaa tuomiota). UT:ssa Heprealaiskirje on selkeässä ristiriidassa adventistisen pyhäkköopin kanssa: viimeiset päivät olivat tulleet jo Jeesuksen Kristuksen aikana, Kristus uhrasi itsensä aikojen lopulla kertakaikkisesti ja täydellisesti ja Kristus oli jo heti taivaaseen astumisensa jälkeen mennyt kaikkein pyhimpään Jumalan oikealle puolelle (Hepr.1:1-3; 8:1; 9:26), eikä taivaassa ole mitään kirjaimellista kopiota mooseslaisesta pyhäkköteltasta eri "osastoineen".

Eikä Kristuksen pappeus ole mitään mooseslaista Aaronin pappeutta, vaan Melkisedekin järjestyksen mukaista pappeutta, joka on parempaa kuin lakiin perustuva pappeus ja VT:n laki oli vain varjoa "tulevasta hyvästä", eikä sen varsinaista ilmentymää (Hepr.7-10 luvut). Uusi liitto ja Kristuksen ylimmäispapillinen palvelus ei ole Heprealaiskirjeen mukaan yksi yhteen kopio Aaronilaisesta pappeudesta adventismin oletuksen mukaisine erilaisine "vaiheineen", vaan erilaista, ikuista, parempaa sekä täydellistä. Kyseessä ei ole todellakaan vain yksi oppierikoisuus tai pieni harmiton tulkintaero, vaan kyseessä on syvällisesti koko pelastusoppiin vaikuttava teologinen rakennelma kun sitä tarkastellaan perusteellisesti. Eräs amerikkalainen teologi totesi tätä adventismin pyhäkköoppia "kirkkohistorian suurimmaksi kasvojen pelastusoperaatioksi".

Tutkiva tuomio-oppi merkitsee itse asiassa sitä, että vanhurskauttamisen perustana ei ole yksin Kristuksen sovituskuolema, vaan myös omat "uutterat ponnistukset" sekä ihmisen luonne, jonka ihmisen on pitänyt "luonteenkehitystyön" avulla tehdä tahrattomaksi. Ei ole harvassa kerrat, jolloin adventismin tärkein auktoriteetti Ellen G. White kirjoitti "luonteenkehitystyöstä" ja vaatimuksesta kehittää itselleen tahraton luonne. Ihminen ei voi olla ollenkaan varma selviämisestään tutkivalla tuomiolla, eikä tiedä koska oma vuoro tulee. Tutkivan tuomion päätyttyä maan päällä olevat joutuvat elämään ilman Välittäjää (Kristusta). Pelastumiseksi tutkivalla tuomiolla tarvitaan ihmisen ja Jumalan yhteisvaikutusta: omia uutteria ponnistuksia ja Jumalan armoa saavuttaakseen "tahrattomat vaatteet" (tämä oppirakennelma todellakin muistuttaa enemmän Trenton konsiilin mukaista katolisuutta kuin uskonpuhdistajien teologiaa). Uskovien synnit ovat adventismin pyhäkköopin mukaan jäljellä "taivaan pyhäkössä" ja sovitustyö ei ole vielä(kään) täydellinen eikä valmis, vaan taivaan oletetussa pyhäkössä Kristus tekee vielä "erikoisen sovitustyön", lopullisen sovituksen. Kristuksen ristinkuoleman kertakaikkisuus ja riittävyys, sovituksen tuleminen täydellisesti valmiiksi jo ristillä, on näin ollen selvästi kielletty EGW:n ja adventismin teologiassa. EGW:n mukaan Kristus vain "aloitti" ristillä työn, joka jatkuu vieläkin taivaan "pyhäkössä". Tämäkin "pyhäkköteologia" on silläkin tavalla sukua katoliselle teologialle, jossa Kristuksen uhraus jatkuu oikeastaan vieläkin, aina ehtoollisella, eikä ole vieläkään päättynyt.

”Niiden jotka elävät maan päällä, kun Kristuksen välittäjätoimi taivaan pyhäkössä päättyy, täytyy seisoa Jumalan kasvojen edessä ilman välittäjää. Heidän vaatteittensa täytyy olla tahrattomat. Jumalan armon ja omien uutterien ponnistusten kautta heidän on täytynyt päästä voittajiksi taistelussa pahaa vastaan....uskovien synnit jäivät vielä taivaan kirjoihin. Kristuksen työ ihmisen pelastumiseksi päättyy erikoiseen sovitustyöhön, jonka kautta synnit poistetaan taivaan pyhäköstä – White: Suuri taistelu s. 424-425.

"Kristuksen välitystyö ihmisten hyväksi taivaallisessa pyhäkössä on yhtä olennainen osa pelastussuunnitelmasta kuin hänen kuolemansa ristillä. Kuolemallaan hän aloitti sen työn, jota hän kuolleista nousemisensa jälkeen meni saattamaan päätökseen taivaassa" - Suuri taistelu osa II s.481.

"Tuomitseminen on nyt parhaillaan käynnissä taivaan pyhäkössä. Suuren Jumalan läsnä ollessa tarkastellaan meidän elämäämme".
"Kun tutkiva tuomio päättyy, on jokaisen ihmisen kohtalo määrätty joko elämäksi tai kuolemaksi".

"Kaikkien, jotka tahtovat säilyttää nimensä elämän kirjassa, tulisi nyt koetusaikana harvoina jäljellä olevina päivinä vaivata sieluaan Jumalan edessä synnin surulla ja todellisella katumuksella.....Valmistautuminen ikuisuutta varten on henkilökohtaista työtä" -s.482 emt.

"Tutkiva tuomio ja syntien poistaminen saatetaan päätökseen ennen Herran toista tulemista. Koska kuolleet tuomitaan sen mukaan mitä kirjoihin on kirjoitettu, on mahdotonta, että ihmisten synnit poistettaisiin ennen sen oikeudenkäynnin päättymistä, missä heidän asiansa tutkitaan" -s.478 emt.

"Tuomiolle määrättynä aikana - 2300 päivän päättyessä vuonna 1844 - alkoi tutkimus ja syntien poispyyhkiminen. Kaikkien jotka joskus ovat tunnustaneet Kristuksen nimeä, täytyy läpikäydä tarkka tutkimus. Niitä syntejä joita ei ole kaduttu eikä hyljätty, ei anneta anteeksi eikä poisteta kirjoista, vaan ne tulevat todistamaan syntistä vastaan Jumalan päivänä."

"Kun Jeesus lopettaa välitystyönsä taivaan pyhäkössä. Hän kohottaa kätensä ja sanoo suurella äänellä: "Se on täytetty". -s. 596 emt.

”Kun muistiinpanokirjat avataan Tuomiolla, silloin jokaisen elämä, joka on uskonut Jeesukseen, tulee uudelleen tarkasteltavaksi Jumalan edessä. Alkaen noista jotka ensiksi elivät maan päällä, meidän Puolestapuhujamme esittää tosiseikat kustakin peräkkäisestä sukupolvesta, ja lopettaa eläviin. Jokainen nimi on mainittu, jokainen tapaus tarkoin tutkittu. Nimiä on hyväksytty, nimiä hylätty" - The Great Controversy (1888 painos). s. 483.

”Mutta, erehtymättömän Jumalan sanan mukaan, jokainen ihminen tuomitaan ja palkitaan sen mukaisesti kuin hänen tekonsa ovat olleet. Ja meitä kehotetaan niin puhumaan ja niin tekemään ´niin kuin ne, jotka vapauden laki on tuomitseva´. Kun synti on kaduttu, tunnustettu, ja hylätty, silloin anteeksianto kirjoitetaan synnintekijän nimen viereen: mutta hänen syntejään ei pyyhitä pois ennen kuin vasta tutkivan tuomion jälkeen" - The Signs of the Times, May 16, 1895.

"Jeesuksen ristinkuolema ei tehnyt syntejä tyhjäksi, vaan Jeesus jatkoi uhripalvelusta pyhäkön ensimmäisessä osassa taivaassa vuoteen 1844. Kristuksen veri, jonka kyllä oli vapautettava parannuksen nörtyvä syntinen lain kadotustuomioista, ei ollut poistava syntiä; se oli oleva pyhäkön kirjassa lopulliseen sovitukseen asti" -Patriarchs and Prophets/Patriarkat ja profeetat s.357.

Kristuksen tulemisen päivämäärän laskemista muuten jatkettiin yksittäisten adventistien toimesta sen "Suuren pettymyksen jälkeen", mutta sittemmin se harrastus jäi pois eikä enää pitkään aikaan adventismissa ole uskottu, että Kristuksen tulemisen tarkka aika voitaisiin laskea.

"Herran sanansaattaja" Ellen G White: käytännössä erehtymätön auktoriteetti

EGW:n kirjat ovat sitä paitsi keskenään ristiriidassa (sen lisäksi, että lukuisissa kohdissa hänen opetuksensa ovat ristiriidassa Raamatun kanssa) ja niiden yhteen sovittelu on oma taiteenlajinsa. Hänen kirjojaan korjailtiin ja niistä poistettiin hänen lukuisia virheitään (Review, 19.11.1992, p. 8,9). Sitä paitsi esim. vuonna 1992 USA:n adventistien lehdessä Adventist Review (4.6.1992, kansi sekä sivut 3, 9) kirjoitettiin selvästi, että Ellen G. White oli innoitettu profeetta, jonka palvelutehtävää verrattiin Mooseksen, Jeremiaan, Johannes Kastajan sekä itsensä Jeesuksen "palvelutehtävään". EGW on siten - nykyäänkin - korotettu erittäin korkeaksi "paavimaiseksi" auktoriteetiksi, jolla on jumalalliset valtuudet. Tällainen korottaminen kielii perinteisen adventismin teologisesta vararikosta: heidän täytyy entistä tiukemmin tarrautua Ellen G. Whiteen ja korottaa hänen auktoriteettiaan perustellakseen raamatunselitysopillisesti kestämätöntä oppikokonaisuuttaan ja oman liikkeensä olemassaolon tarkoitusta ja vaientaakseen kritiikkiä.

Kovinkaan mieluusti adventistit eivät kerro sitä, että EGW teki useita vääriä ennustuksia; historian kulku eteni toisin kuin hänen profetioissaan. Esimerkkejä vääristä ennustuksista:

1. Turkin kansakunta loppuu 11. 8.1840 - Suuri Taistelu s.318-319, Alfa ja Omega, osa 7, s.290-292
2. (Ilmestyskirjan) seitsemän viimeistä vitsausta vuodatettaisiin vuonna 1850 -Early Writings, s. 58,64
3. ihmiset, jotka osallistuivat 27.5.1856 leirikokoukseen olisivat yhä elossa Jeesuksen tullessa maan päälle - 1T, s. 131-132
4. ennustus USA:n sisällissodasta 1860-luvulta: Englanti valloittaa Yhdysvallat sisällissodan aikana - 1T, s. 258-259
5. ennustus, että vanhaa Jerusalemia ei koskaan rakennettaisi - Early Writings, s. 75
6. enkelit tulisivat tuhoamaan San Franciscon - 9T, s. 93
7. EGW ennusti kuuluvansa niihin Ilmestyskirjan 144 000:een valittuun ja olevansa elossa, kun Kristus tulee takaisin - Early Writings, s.19, 40; Great Controversy, s. 649

"Siinä mitä olen kirjoittanut on yksi luotettava totuuden ketju, ilman yhtäkään harhaoppista lausetta.” ― Ellen G. White, Letter 329A, 1905. 

"Jumalan voima tuli ylleni, ja kykenin selvästi määrittelemään, mikä on totuutta ja mikä on erhettä. Minut vietiin näkyyn, ja minulle annettiin selityksiä ... korjaamaan päällisin puolin uskottavilta vaikuttavia erheitä ja täsmentämään totuutta." - 3SM, s. 31-32). 

Ei voida erottaa toisistaan Ellen G Whiten kirjoituksia ja adventismia, ne ovat erottamattomasti yhteydessä toisiinsa. Käytännön tasolla - vaikkei virallisena julkilausuttuna oppina - EGW:een suhtaudutaan erehtymättömänä Raamatun selittäjänä: "EGW on puhunut, asia on ratkaistu"- hengessä (vrt. Rooman paavin erehtymättömyys kun paavi määrittelee oppia ja moraalia. Paavin osalta katolisella kirkolla sentään on avoimesti ja reilusti julkilausuttu oppi paavin erehtymättömyydestä - ja se erehtymättömyys sitä paitsi koskee vain tiettyjä tilanteita, eikä kaikkea, mitä paavi sanoo tai tekee - kun taas adventismissa kierrellään ja kaarrellaan EGW:n auktoriteetin ja "inspiraation" ympärillä).

Epilepsia Ellen G. Whiten hurmosnäkyjen alkuperänä on saanut moderneissa tutkimuksissa vahvistusta, minkä lisäksi jo hänen aikanaan hänen omat lääkärinsä diagnostisoivat hänen tilansa hysteriaksi ja katalepsiaksi (jäykkyystila, jonka aikana ihminen näkee harhoja ja lähes lakkaa hengittämästä. Kyseiset sairaustilat ovat naisilla tyypillisempiä ja aiheutuvat päävammoista. Keski-iän myötä tila hellittää ja niinpä EGW:n näkemät näyt alkoivatkin vähetä keski-iässä kunnes loppuivat kokonaan). Sairauden lisäksi on merkillepantavaa, miten EGW:n hurmoksellinen toiminta muistuttaa juuri sitä spiritismiä, mitä EGW vastusti kirjoituksissaan. Hänellä oli 26 vuotta mukanaan "uskollinen enkeliopas". 

EGW:llä on kirjoitus, jonka mukaan EGW:n huoneessa oli "legioonittain pahoja henkiä" - Manuscript 25, 1910. Unissaan Ellen G White oli yhteydessä kuolleeseen James-mieheensä ja teki "liiton" hänen kanssaan sekä sai neuvoja kuolleelta mieheltään. Lisäksi EGW koki spiritismissäkin tyypillisiä kokemuksia, joissa sielu irtoaa ruumiista eli astraaliprojektioita - Life Sketches, s. 319. Niinpä on paradoksaalista, että EGW ja adventistit jyrkästi vastustavat käsityksiä sielun kuolemattomuudesta ja tietoisen elämän jatkumisesta kuoleman jälkeen. EGW:n oma käytäntö kertoo täysin toisenlaisesta suhtautumisesta sieluun ja kuolemaan, ikään kuin virallisen opillisen julkisivun takana. Adventismia voi perustellusti pitää suurimpana uskonnollisena liikkeenä, jonka synty liittyy oleellisesti sen keskeisen pioneerin sairauteen ja siitä sairaudesta aiheutuneisiin harhanäkyihin.

Kristologinen harha pelastusopillisten erehdyksien kanssa

Esimerkiksi Dan.10:13 puhuu Mikaelista yhtenä enkeliruhtinaista, joka tuli Danielin avuksi. Mutta EGW:lle tämä Raamatun sanallinen, kirjaimellisesti ymmärretty merkitys ei kelpaa, vaan EGW väittää:

"For three weeks Gabriel wrestled with the powers of darkness, seeking to counteract the influences at work on the mind of Cyrus; and before the contest closed, Christ Himself came to Gabriel's aid." -Prophets and Kings (Profeetat ja kuninkaat) s.572

Muita EGW:n opetuksia, joissa hän samastaa Mikaelin ja Kristuksen, ilman tukea Raamatun teksteistä.

"Satan the tempter had claimed the body of Moses because of his sin; but Christ the Saviour brought him forth from the grave." -Desire of Ages (Aikakausien Toivo) s.421

Moses passed through death, but Michael came down and gave him life before his body had seen corruption. Satan tried to hold the body, claiming it as his; but Michael resurrected Moses and took him to heaven. Satan railed bitterly against God, denouncing Him as unjust in permitting his prey to be taken from him; but Christ did not rebuke His adversary, though it was through his temptation that the servant of God had fallen. He meekly referred him to His Father, saying, "The Lord rebuke thee." -Early Writings, s. 164.

Totaalinen missio: sekä ei-uskovien että toisten kristittyjen käännyttäminen adventisteiksi

Ruuasta ja terveydestä tehty lain vaatimusta ja uskontoa

Ruokiin ja päivien viettämiseen liittyvät asiat eivät adventismissa ole todellakaan ehdonvallanasioita, vaan itse asiassa pelastukseen vaikuttavia asioita, joihin on kytketty Jumala-yhteys sekä synti:

1. lihansyöjät eivät pääse taivaaseen - 1Testimonials, s. 187; CD, s. 380-381
2. kahvin ja teen juominen on syntiä - Evangelism, s. 266
3. rukoukset eivät pääse taivaaseen, jos ruokapöydälläsi on voita, kananmunia tai lihaa -CD, s. 366.

EGW:n väitettyyn jumalallista alkuperää olevaan terveysoppiin sisältyy myös erinäisiä kiintoisia (ja täysin epätieteellisiä) oppeja. Esimerkkeinä väitteet, joiden mukaan:

1. sianlihasta tulee spitaali  - CD, s. 393
2. peruukkien pitäminen ylikuumentaa aivoja - HR, lokakuu 1871
3. pienten, nauhoilla kiinnitettävien myssyjen pitäminen on osoitus saatanallisesta hallinnasta  -1T, s. 188-189.

Sitä paitsi EGW:n "edistyksellisen terveysopinkin" alkuperä on plagiointi: hän kopioi terveysoppinsa toisilta kirjoittajilta (Review-lehti: 8.10.1876). Niinpä niissä heijastuu sen aikakauden terveyskäsitykset ja tietämys Raittiuden korostus on adventismissa ja EGW:n opeissa keskeistä, tupakointia ja alkoholia ei hyväksytä ollenkaan. Liike on varsin puritaaninen ja karun kalvinistinen, iloton ihmiskeskeinen perfektionismi ja epävarmuus pelastumisesta esiintyy selvästi perinteisessä whitelaisessa adventismissa. Koruja, meikkaamista, elokuvia ja maallista viihdettä ja musiikkia paheksutaan ja lapsille ei saisi EGW:n mukaan lukea satujakaan, vaan "vain sitä, mikä on totta" - eli Raamattua ja adventistien omia kirjoja pitäisi lukea, niin lasten kuin aikuisten.

Erittäin tyypillinen adventistinen (ja täysin UT:n teologian vastainen) on vaatimus noudattaa 3 Moos.11 lakia sallituista ja kielletyistä ruuista (tai siis eläimistä varsinaisesti). Lisäksi adventismi painottaa voimakkaasti siirtymistä vegetarismiin "ihmisen alkuperäisenä ja parhaimpana ruokavaliona" ja vastustetaan lihan käyttöä ravinnoksi (tai vähintäänkin sallitaan vain 3 Moos.11 mainittujen eläinten lihan syöntiä, jos joku ei lihasta luovu kokonaan). Peruste vegetarismin vaatimukselle oikeana ruokavaliona oli jälleen EGW:n saama "näky Jumalalta" ns. ruokauudistuksesta.  Adventistit väittävät "luonnonlakien rikkomista" synniksi ja päättelevät, että lihan syönti - etenkin esim. jäniksen tai sian syöminen - on siten "luonnonlakien vastaista" ja näin ollen syntiä (toisin sanoen se on pelastumiseen ja Jumala-yhteyteen vaikuttava asia).  Mutta tuollainen oppi ei ole mitään raamatullista teologiaa, eikä perustu UT:n mukaiseen evankeliumiin, vaan on pelkkää adventistista järkeilyä. Vrt. UT:n sanomaa esim. Room.14:1-12, 1 Kor.8, 1 Kor.10, Kol.2:14-23, Hepr.13:9. Ruoka ei ratkaise eikä vaikuta Jumala-suhteeseen eikä pelastukseen, ja sydän saa vahvistusta armosta eikä ruuista. Hepr.8:10 toteaa myös selkeästi, että ruokasäännöt ja peseytymisrituaalit perustuivat vain (vanhan liiton) ulkoisiin säädöksiin, ja olivat tarkoitetut olemaan voimassa vain "pysyvään järjestykseen" eli uuteen liittoon asti.

Miksi adventistit repäisevät vain muutamia lakeja Vanha liiton laista (sapatti, ruokalaki, kymmenykset), mutta sivuuttavat suurimman osan Mooseksen laista, eivätkä itsekään noudata kaikkia lakeja. Mooseksen laki on kokonaisuus, josta ihminen ei voi sekä juutalaisen teologian että apostoli Paavalin opin mukaan valita jotain noudatettavaksi ja sivuuttaa muita kohtia: joka haluaa noudattaa Mooseksen lakia on velvollinen pitämään koko lain. Epäjohdonmukaista teologiaa.

Sapatti eräänä pelastusopillisena sivukeskuksena ja "Jumalan sinettinä" adventismissa

“I saw that the Holy Sabbath is, and will be, the separating wall between the true Israel of God and unbelievers” (Early Writings, s. 33) 

“Sabbath… observance was of sufficient importance to draw a line between the people of God and unbelievers” -Early Writings, s. 8.

”Jumalan lain viholliset, saarnaajasta aina pienimpään asti heidän joukossaan, saavat uuden käsityksen totuudesta ja velvollisuudesta. Liian myöhään he näkevät, että neljännen käskyn sapatti on elävän Jumalan sinetti“. (Suuri Taistelu, s. 618, Great Controversy, p. 640). Suuri taistelu on EGW:n pääteos.

"Jos on tieto sapatista, mutta hylkää tämän valon, ei voi olla pelastettu ”- White: Historical Sketches, s. 234 

Adventismissa on sapatista, ruokasäännöistä ja EGW:n jumalallisen arvovallan hyväksymisestä muodostunut pelastusopillisia sivukeskuksia Kristuksen ympärille, mitkä hämärtävät ja sekoittavat ja itse asiassa mitätöivät adventistien voimakkaasti korostaman "evankeelisuuden" ja "reformaation periaatteisiin pitäytymisen". Reformaation perusperiaatteet yksin Kristuksen tähden, yksin uskosta, yksin armosta - sekä yksin Raamattu - on vaarannettu, turhennettu ja suorastaan menetetty.
Katso perusteellisempi artikkeli sapatista ja ruokasäännöistä

Muita opillisia erikoisuuksia, oman liikkeen korotusta muiden yläpuolelle ja tieteen vastustusta

"Kaikki, jotka haluavat vetäytyä pois Jumalan jäännöskansasta, seuraamaan omia turmeltuneita sydämiään, tulevat vapaaehtoisesti antamaan itsensä Saatanan käsiin, ja heille tulisi antaa tämä erivapaus." - Testimonies, vol. 1, s. 439 v. 1864.

Jehovantodistajien kultin syntymisessä adventismilla oli merkittävä osuutensa. Pitkäaikaiset adventistit George Stetson ja George Storrs vaikuttivat jehovantodistajien oppi-isän Russelin oppien muodostumiseen. Adventismilla ja jehovantodistajien järjestöllä on selviä opillisia yhteyksiä myös. 

Muita erityisiä oppeja adventismissa ovat kuoleman jälkeisen tietoisen olemassaolon kieltäminen: väitetään, että kuollessa ihminen kuolee totaalisesti, ihmisestä ei jää mitään jäljelle. Iankaikkinen helvetti/kadotus kielletään myös: väitetään, että kadotus on vain (useille "siivosyntisille" ihmisille hetkellinen) "tulenleimahdus", jonka jälkeen kadotetut lakkaavat olemasta iankaikkisesti ja helvetti "sammuu", loppuu sitten kun saatana itsekin on ei-uskoisten kanssa palanut tuhkaksi. Samanlainen oppi kadotuksesta on jehovantodistajilla. Lisäksi adventismissa vaaditaan jalkojen pesua ehtoollisella. Myös opetetaan, että maapallo on autio ja tyhjä tuhat vuotta Kristuksen tulemisen jälkeen ja pyhät ovat taivaassa sen ajan.

Adventismin sisäistä kädenvääntöä ja kiusallisia paljastuksia "pyhistä totuuksista"

"Was this so? Did she really receive the substance and details of the scenes she described in the book from "visions of the night"? SDA members have believed this for over 100 years. But evidence which has come to light in the past thirty years has made it abundantly clear that most of the book was pieced together directly from the writings of earlier authors....

The hand-written manuscript on John Huss follows the historian so closely that it does not even seem to have gone through an intermediary stage, but rather from the historian's printed page to Mrs. White's manuscript, including historical errors and moral exhortations."
(Donald McAdams, Shifting View of Inspiration. Spectrum, vol. 10, No. 4, March. 1980. Quoted in Rea, p. 164. Emphasis supplied.)".

http://www.isitso.org/guide/sdaplag.html

Adventistit (USA:ssa v. 1994, ei kuitenkaan Suomessa) ovat tuottaneet myös jehovantodistajien käytäntöä muistuttavasti omat raamatunkäännöksensä: The Spirit of Prophecy Study Bible-kirjassa (julkaistu myös nimellä "Ellen G. White Study Bible") on EGW:n kirjoitukset lisätty kommentteina ja huomautuksina raamatuntekstien yhteyteen. Sekä vielä The Clear Word Bible - raamatunkäännös, jossa EGW:n tekstit sisällytettiin suoraan Raamatun tekstiin tekemättä mitään selvää eroa Raamatun ja EGW:n kirjoituksien välille tai käyttämättä alaviitteitä erottamaan Raamatun teksti EGW:n omista tulkinnoista. Clear Word Biblessa EGW:n tulkinnat on sisällytetty käännökseen katkoviivalla jakeen loppuihin tällä tavalla kuin tässä esimerkkitekstissä ( --- merkkinä EGW:n tulkinnasta):

"Rev 10:1 "Next I saw a mighty Angel --- I knew it was the Lord
Jesus"

Rev 10:5. "Then this mighty Angel, the Lord Jesus ---"

Rev 10:8, 9. (--take the book from the Mighty Angel--) "So I
went up to the Son of God and asked --- "

Clear Word Biblen julkaisija on USA:n adventistien oma kustantamo "Review and Herald Publishing Association" ja sitä on myyty adventistien kirjakaupoissa Amerikassa, joten hanketta ei voi pitää yhden yksittäisen pastorin omana kustannusharrastuksena. Ko. raamatunkäännöksien virallinen asema adventismin katto-organisaatiossa on epäselvä ja Suomessa niitä tuskin julkaistaan, mutta varma siitä ei voi olla tietenkään. Niitä käytetään englanninkielisissä maissa kuitenkin yleisesti adventistien keskuudessa, ja tämäkin piirre vahvistaa adventismin luonnetta kulttina.
Tästä Clear Word Biblestä hyvä esitys kuvallisesti tältä sivulta.

Adventismiin sisäänrakennettu teologinen ristiriita

"I repeat, we must beware of being wiser than Paul and the Reformers in this matter of righteousness by faith. More than once this author has  come across the mentality which says, "Sure, that is how righteousness by faith is used in Paul, but we Adventists have chosen to use it this  way [i.e., to include both justification and sanctification]." This type of approach carries great dangers:

1. The chief danger is that the distinctive Adventist use of the expression will drastically alter the Pauline-Reformation use. We believe this has happened.

2. This type of approach encourages the suspicion among evangelicals that Adventists want to stand over the Bible instead of under the Bible.

3. Even if the different use of a biblical expression did not ultimately alter its meaning, such a use should still be questioned— especially when the expression is one that lies at the heart of the biblical message. This author is reminded of all too many sermons on biblical texts. Although they may not be saying something incorrect, they are not saying what the text says. While they may state theological truth, the use of the text confuses people about what the Bible is saying. People are thus encouraged to move away from the biblical message...

I fear very deeply that the use made of Mrs. White in Seventh-day Adventism is testimony to an un-Protestant attitude toward the Bible. I fear that many Adventists have a Roman Catholic (can we even say that any more?) belief that the Bible is too difficult for rank-and-file Christians to understand. In place of the Bible, they turn to Mrs. White to tell them what God says. The leaders, theologians, and pastors of the church must accept the blame for this state of affairs. Who else has taught the laity to behave this way? Let me say clearly that, so long as this situation exists, Adventism has no hope of influencing evangelical Protestants who claim the Reformers—with their sola Scriptura (the Bible  alone) —as their forefathers."

http://www.presenttruthmag.com/7dayadventist/shaking/conclusion.html

Kirjan tekijä Geoffrey J. Paxton on itse anglikaaniteologi.

Kuten G. Paxton yllä viitatulla sivulla toteaa, adventismissa esiintyy muutakin roomalaiskatolisia piirteitä kuin asenne, että maallikko ei ymmärrä Raamattua, vaan EGW tarvitaan kuin "korkeimpana opetusvirkana" selittämään Raamattua "oikealla tavalla". Geoffrey J. Paxton sanoo, että adventismissa esiintyy triumfilismia (triumphalism), arroganttia omahyväistä asennetta ja itsensä korottamista muiden yläpuolelle. Sellaisesta triumfilismista on eräänä esimerkkinä liikkeen yleiskonferenssin jumalanpalveluksessa puhuneen Robert H. Piersonin sanat vuonna 1976 (lihavoinnit minulta): 

"When you and I joined the General Conference family something special happened to us. When we begin work in the General Conference office we become part of what inspiration describes as God's highest authority on earth. ... All of us are something special in God's sight. Our relationship to our church, to the world field, to one another, and to the work entrusted to us is unique. we are part of 'the highest authority that God has on earth.'... These three buildings are not ordinary buildings.... These buildings constitute a consecrated place where God, through His appointed servants —you, me — directs His worldwide work. ... As those of us here on the General Conference staff continue our unique service for Him, let us remember that we are daily, hourly, momentarily a part of a group of leaders that constitute the highest authority of God upon earth..

Sekä vielä toinen esimerkki:

Consider the following as an example of triumphalism. At a General Conference worship, Jan. 9, 1976, Robert H. Pierson said: "When you and I joined the General Conference family something special happened to us. When we begin work in the General Conference office we become part of what inspiration describes as God's highest authority on earth. ... All of us are something special in God's sight. Our relationship to our church, to the world field, to one another, and to the work entrusted to us is unique. we are part of 'the highest authority that God has on earth.'... These three buildings are not ordinary buildings.... These buildings constitute a consecrated place where God, through His appointed servants —you, me — directs His worldwide work. ... As those of us here on the General Conference staff continue our unique service for Him, let us remember that we are daily, hourly, momentarily a part of a group of leaders that constitute the highest authority of God upon earth..." (Robert H. Pierson, The Ministry, June 1976). Pope Paul, please take note! (A thoughtful observer could not but see that this Rome-like ecclesiology springs from a soteriology of the same character.)"

http://www.presenttruthmag.com/7dayadventist/shaking/conclusion.html

Tämä yllä oleva triumfalismi on täysin katolinen asenne: adventistien pääjohto (liikkeen korkein hallintoelin USA:ssa) on osa Jumalan korkeinta toimivaltaa maan päällä, he ovat jotenkin erityisiä Jumalan näkökulmasta, heidän hallintorakennuksensa on pyhitettyjä paikkoja, missä Jumalan asettamat palvelijat johtavat Jumalan maailmanlaajaa työtä ja heidän johtajiensa ryhmällä on Jumalan korkein toimivalta maan päällä!

Mitä tämä on muuta kuin paavin viran ilmentymää ja manifestaatiota. Puuttuu vain vaatimus adventismin ylimmän hallintoelimen erehtymättömyydestä ja arvovallasta Kristuksen sijaisena maan päällä, mutta paljoa ei jäädä nytkään jälkeen, koskapa heillä on "Jumalan korkein toimivalta (authority) maan päällä".

Triumfilismi ja pääkonferenssille alistumisen vaatimus palautuu EGW:n omaan "jumalalliseen" näkyyn

"Minulle on näytetty, että kenenkään ihmisen arvostelukykyä ei saa luovuttaa kenenkään toisen arvostelulle. Mutta kun pääkonferenssi, joka on Jumalan korkein auktoriteetti maan päällä, käyttää arvostelukykyään, henkilökohtaista riippumattomuutta ja arvostelukykyä ei saa pitää yllä, vaan on alistuttava" -Testimonies, Vol 3, s. 492

Adventismi kulttina ja katolisia piirteitä teologiassa

Niinpä, ei se helppoa olekaan - ja tämä kaikki merkitsee perustellusti, että adventismi voidaan nähdä ei-kristillisenä kulttina (vaikka on myönnettävä, että he virallisesti tunnustavatkin keskeisiä klassisen kristinuskon oppeja kuten kolminaisuusoppi, ruumiin ylösnousemus yms.). Adventismi perinteisessä - ja vieläkin siis voimassa olevassa - muodossaan kuitenkin täyttää kyllä kultin tunnusmerkit selvästi. Lisäksi perinteinen adventismi hämärtää ja vaarantaa uusitestamentillisen pelastusopin, vanhurskauttamisen yksin Kristuksen tähden. Eikä vain pelastusoppia vaan myös opin Kristuksen luonnosta luomattomana tosi Jumalana, sillä EGW väittää arkkienkeli Mikaelin olevan Jeesus Kristus (siis luotu olento, aivan kuin jehovantodistajien kultissa, jossa eksplisiittisesti kiistetään Kristuksen tosi jumaluus ja luomattomuus). Lisäksi perinteisessä adventismissa asetetaan Raamatun rinnalle kilpaileva jumalallista arvovaltaa vaativa auktoriteetti, jonka kaikki tekstit tulee ottaa vastaan jumalallisen arvovaltaisina: Ellen G. White ja hänen kirjansa (vrt. roomalaiskatolinen kirkko, jossa traditio on Raamatun rinnalla).

Ironisesti adventistit, jotka väittävät olevansa reformaattorien työn jatkajia ja täällä Suomessa etenkin viittaavat mielellään Lutheriin ovat pelastusopissaan lähempänä juuri sitä katolisuutta, jota he vastustavat: adventistien vanhurskauttamisoppi muistuttaa Trenton konsiilin vanhurskauttamisoppia hämärtäen ja sekoittaen toisiinsa vanhurskauttamisen ja pyhityksen (sekä päästäessään teot mukaan, varsinkin sapatin pitämisen ja ruokasäännöt) ja vaatiessaan perfektionismia: "luonteen kehittämistä" tahrattomaksi. Pelastusvarmuuden puuttuminen on väistämätön johtopäätös adventistisesta pelastusopista, (lihavoinnit minulta):

"As ironic as it may seem for a group that vociferously condemns Catholicism and claims to be the special heirs of the Reformation, the traditional Adventist position on righteousness by faith is more like that of the Roman Catholic Council of Trent than that of the Reformers.[18] Because this doctrine is so crucial to a proper understanding of law and gospel, their aberrant view of equating justification with sanctification leads to several other unbiblical concepts (lack of assurance, perfectionism, etc.). It is no wonder that Luther thought everything hinged on the proper understanding of this doctrine."

Perinteinen adventismi on vararikossa teologisesti ja liikkeen sisällä - myös sen johtajiston, saarnaajien ja oppineiden joukossa - on käymistilaa ja kädenvääntöä liikkeen suunnasta, joten voi olla, että adventismi hajoaa tulevaisuudessa ja kutistuu ellei se kykene opilliseen reformiin. Adventismi kuitenkin kääntyi tienhaarassa ollessaan 1970-luvun lopulla ja 1980-luvulla valitettavasti perinteelliseen, vanhoilliseen "whitelaiseen" suuntaan eikä lähtenyt evankelikaalisuuden tielle, mille moni adventisti halusi liikettä viedä, (lihavoinnit minulta):

"With respect to the charge that Traditional Adventism is a non-Christian cult, it must be emphasized that the structure of Adventism is largely orthodox (accepting the Trinity, Christ's deity, virgin birth, bodily resurrection, etc.). Presently, however, it would appear that Traditional Adventism is at least aberrant, confusing or compromising biblical truth (e.g., their view of justification,the nature of Christ, appealing to an unbiblical authority). It must also be stated that if the traditional camp continues in its departure from _QOD,_ and in promoting Ellen White as the church's infallible interpreter, then they could one day be fully deserving of the title "cult", as some Adventists recognize. 

In the late 1970s, SDA was at the crossroads between becoming quite evangelical, or returning to the traditionalism of the past. The crisis of the 1980s makes it plain that many in Adventist leadership are attentive to the vocal traditionalist segment, and, unfortunately, have headed Adventism in the wrong direction. If those in Adventist leadership who love the Reformation gospel (and there are still many) do not speak up and stand for their convictions, Adventism has little hope, because Traditional Adventism is theologically bankrupt. Its perverted gospel robs Adventist Christians of assurance and puts them on a treadmill of trying to measure up to God's holy law in order to be saved."

Mutta opillisen reformin tekeminen ja kaikista adventismin tyypillisistä opeista luopuminen - sekä kulteille tyypillisestä "ainoan oikean Jumalan jäännöskansan" vaatimuksesta ja toisten kristittyjen käännyttämisestä luopuminen - merkitsisi sen oksan poikki sahaamista, jolla adventistit istuvat: ei olisi enää järkevää syytä adventismin olemassaololle, jos sen sanoma ei olisi muuta kuin armon evankeliumi. Miksi pitäisi erota omasta kirkkokunnasta ja liittyä adventismin järjestöön, kun samaa armon evankeliumia kuulee muuallakin? Niinpä adventistijohtajien "työkalupakin" tyypilliset keinot perustellun teologisen kritiikin vaientamiseksi ja vähättelemiseksi - salailu, sensuuri, vähättely, syyllistäminen, vaientaminen palkitsemalla eli antamalla arvoasema yhteisössä - todennäköisesti ovat käytössä vielä pitkään. Mutta eikö jo alkaisi olla rehellisen ja avoimen uudelleenarvioinnin aika: 161 vuotta on kulunut eikä adventismin pioneerien oikeassa olemisenhalu ja kasvojenpelastamisentarve luulisi olevan enää mikään motiivi, johon voisi samastua ja tukeutua teologian tekemisen käytinvoimana.

Ylös