Antrooppinen periaate ja elämän alkuperä

Elämän alkuperä, suunnittelu- ja luomisoletuksien kannattajien suurin aukko Jumalalle tai "älykkäälle suunnittelijalle"

Aukkojen Jumalan etsijät - tai ylipäätään Jumalalle tai "älykkäälle suunnittelijalle" jotain tarpeellista toimenkuvaa tavoittelevat - pitävät erityisen lupaavana tiedon aukkona elämän syntymistä. Vielä parempana Jumalan työpaikkana kuin jonkin yksittäisen elimen kuten silmän tekemiseen osallistumista hetkellisessä biologisella tai atomitason väliintulolla. Evoluutio alkaa siitä, kun on jotain olemassa olevaa elämää niin että evoluution mekanismit luonnonvalinta, muuntelu ja perimä pääsevät vaikuttamaan. Totta on vielä toistaiseksi, että elämän evoluution alku ei-biologisessa kemiassa (kemiallinen evoluutio) on selvittämättä ja se on hyvin suuri aukko, mutta myös elämän alkuperän selvittämisessä tutkijat tekevät työtä eivätkä suinkaan tuomitse kysymystä pysyväksi arvoitukseksi (mikä tosin sopisi hyvin älykkään suunnittelun kannattajille). Elämän on tarvinnut syntyä yhden kerran. Elämän syntyminen on siten valtavan monta kertalukua epätodennäköisempi tapaus kuin sen jälkeiset lukemattomat evoluution askeleet kasautuvan valinnan ja muiden evoluutiomekanismien toimiessa eliöissä. Nämä elämän syntymisen jälkeen tapahtuneet ovat toistaneet itseään suuremmassa tai pienemmässä määrin samantyyppisesti ja itsenäisesti monissa miljoonissa eliölajeissa yli kolmen miljardin vuoden aikana. Sen tähden on virheellistä soveltaa elämän monimuotoisuuden ja monimutkaisten elinten kehittymiseen ei-ainutkertaisessa evoluutiossa samaa tilastollista päättelyä kuin käytetään elämän itsensä syntymiseen elottomasta aineesta. Jatkuvan, toistuvan ja epäuniikin biologisen evoluution tapahtumat eivät voi olla hyvin epätodennäköisiä (Dawkins s. 148). Lisäksi on syytä muistaa, että evoluutioprosessit eivät valmista eliöitä tai elimiä yhdellä kertaa valmiina, eikä "pelkän sattuman voimalla", vaan todennettavien, testattavien mekanismien avulla vähitellen kasautumisen voimalla.

Antrooppinen periaate planetaarisena versiona

Antrooppinen periaate palautuu matemaatikko Brandon Carterin työhön vuodelta 1974 (fyysikot Barrow ja Tipler käsittelivät antrooppinen periaatetta laajemmin). Carter katsoi myöhemmin, että parempi nimitys olisi "tiedettävyyden periaate" (Carter: "The anthropic principle and its implications for biological evolution", Philosophical Transactions of the Royal Society of London A; 310, s. 347 - 363, 1983). Vaikka antrooppista periaatetta käytetään tavallisesti maailmankaikkeuden mittakaavassa, se toimii myös planetaarisesti. 

Maa on kiistatta elämälle otollinen planeetta, joka sijaitsee juuri jatkuvasti lähes ympyrämäisen (lievästi elliptisen) kiertoratansa ansiosta elämän mahdollistavalla "kultakutrivyöhykkeelle", missä vesi on nestemäistä (ei ole liian kuumaa kuten Venuksessa eikä liian kylmää kuten Jupiterissa ja muilla kauempana olevilla planeetoilla, vaan sopivan lämmintä). Olkoon elämä muualla avaruudessa miten epätodennäköistä tai todennäköistä tahansa, on Maa silti planeetta, jolla elämän synty oli mahdollista tässä aurinkokunnassa. Muita juuri Maan elämälle suotuisasti vaikuttavia tekijöitä ovat:

• Kuu, joka vakauttaa Maan pyörimisakselia ja tukee muutenkin elämän monimuotoistumista evoluutiossa (vuorovesi-ilmiö)
• jättiplaneetta Jupiter, joka puhdistaa aurinkokuntaa Maata uhkaavilta elämälle tuhoisilta asteroiditörmäyksiltä,
• Aurinko ei ole kaksoistähti: kaksois- ja useampikertaisten tähtien ympärillä on planeettoja, mutta sellaisia tähtisysteemeitä kiertävien planeettojen radat ovat kaoottisempia, jolloin elämän synty ja evoluutio ovat ongelmallisempia,
• Maan laattatektoniikka, joka antaa evoluutiolle paljon tilaisuuksia muovatessaan lakkaamatta Maan pinnanmuotoja, jolloin syntyy uusia ekologisia lokeroita. Lisäksi laattatektoniikalla on hyvin voimakas vaikutus ilmakehän kehitykseen (Tähdet ja avaruus 1/2008, s.25).

Antrooppinen periaate on rationaalinen vaihtoehto kaikille suunnittelijan tai luojan sisältäville oletuksille ratkaisemaan kysymys, miksi olemme elämälle suotuisalla planeetalla

Koska Maa on näin suosiollinen elämälle, on esitetty kaksi päävaihtoehtoa selitykseksi.

i) suunnittelu-oletus: Jumala tai muu älykäs suunnittelija on asettanut Maan ja muut elementit aurinkokunnassa kohdalleen (ihmisen näkökulmasta) yliluonnollisilla voimillaan (esim. Keplerin mukaan Pyhä Henki pitää planeettoja radoillaan, minkä uskomuksen Newtonin löytämät fysiikan lait kumosivat tarpeettomana).
ii) antrooppinen selitys, jossa on "heikosti darwiaaninen sävy" (Dawkins s.150).

Reilusti enemmän kuin puolet maailmankaikkeuden planeetoista ei kierrä keskustähteään (tai tähtiään) elämän tuntemassamme muodossa sallivalla kultakutrivyöhykkeellä. Näin ollen millään noilla planeetoilla ei ole elämää. Ei ainakaan meidän tuntemaamme nestemäiseen veteen perustuvaa. Muunlaisesta elämästä meillä ei ole toistaiseksi varmuutta, vaikka periaatteessa toisenlainen elämä voisi olla mahdollista. Käsityksemme elämästä voi olla liian rajoittunut. Jopa maapallolla voi olla nykykäsityksellemme vierasta elämää, mutta emme osaa sitä etsiä ja sellaista elämää voi löytyä aurinkokunnastakin. Maan elämä voi olla jopa Marsista kotoisin. Ks. aiheesta tarkempi esitys Peter D. Ward & Donald Brownlee: Tuntematon elämä - vieraan elämän synteesi ja Nasan tutkimukset maanulkoisesta elämästä, URSA, 2003.

Siitä huolimatta miten vähän on sellaisia planeettoja, joilla on sopivat olosuhteet elämälle, Maa on väistämättä yksi niistä vähemmistössä olevista planeetoista - muussa tapauksessa emme olisi täällä ajattelemassa tällaisia kysymyksiä.

Vaikka teistit arvelevat antrooppisen periaatteen tukevan heidän luomisuskoaan tai älykkään suunnittelun oletustaan, on antrooppinen periaate kuitenkin nimenomaan rationaalinen ja luonnontieteellinen vaihtoehto kaikille väitetyille yliluonnollisille toimijoille aivan samoin kuin luonnonvalinta on tieteellinen vaihtoehto suunnittelulle biologiassa (Dawkins s.150). Antrooppinen periaate ei edellytä mitään suunnittelijaa tai luojaa, vaan se tarjoaa järkevän selityksen sille, miksi me olemme täällä, planeetalla joka on sopivasti kultakutrivyöhykkeellä. Ilmeisesti teisteille syntyy mielikuva antrooppisesta periaatteesta suunnittelu-oletuksen puolustuksena, koska se on esillä lähinnä vain silloin kun puhutaan sen ratkaisemasta ongelmasta eli miksi me olemme elämälle soveltuvalla planeetalla. Mutta on syytä huomioida se merkittävä asia, että ongelmaan on kaksi vastakkaista ratkaisuvaihtoehtoa - rationaalinen antrooppinen periaate ja oletus luojasta tai suunnittelijasta.

Tilastollisesti toimiva antrooppinen periaate - suurten lukujen mahdollisuudet epätodennäköisten asioiden syntymiselle

Antrooppisen periaatteen kanssa pääsemme etenemään seuraavalla tavalla: tilastollinen vaihtoehto suunnittelijalle/luojalle, joka teki kemiallisen ihmeen kokoamalla ensimmäisen solun alkumaapallolla ja jätti sen sitten evoluution mekanismien haltuun yliluonnollisen väliintulonsa jälkeen. Kaikesta epätodennäköisyydestä ja kaikista vaikeuksista huolimatta elämä syntyi Maassa kerran (tai päätyi tänne Marsista, kuten on myös oletettu, jolloin elämä olisi alkanut Marsissa). Katsotaanpa millaisten suurten tilastollisten lukujen kanssa voimme toimia.

• Linnunradassa arvioidaan olevan 1 - 30 miljardia planeettaa
• universumissa on noin 100 miljardia galaksia
• konservatiivisen arvion mukaan (Dawkins s. 151) maailmankaikkeudessa on miljardi miljardi planeettaa (ja tämä oli varovainen arvio!)
• oletetaan DNA:n syntyminen erittäin epätodennäköiseksi tapahtumaksi näiden tähtitieteellisten lukujen jälkeen
• otaksutaan epätodennäköisyys niin suureksi, että DNA syntyy ainoastaan yhdellä planeetalla miljardista
• saatu todennäköisyys tällä äärimmäisen häviävän pienellä todennäköisyydellä on silti, että miljardilla planeetalla elämä on voinut syntyä
• Maan tarvitsee olla vain yksi niistä planeetoista, joilla elämä alkoi.

Näiden hämmästyttävien kosmisten lukujen johdosta tilanne on todellakin se, että kaikesta mahdollisesta epätodennäköisyydestä miljardilla planeetalla elämä on voinut syntyä kaikista planeetoista universumissa. Avaruuden syövereistä elämää kantavan planeetan löytäminen on todella vaikeaa neulan etsintää kosmisesta heinäladosta - mutta jo aloittaessamme sen etsinnän olemme itse sellaisella planeetalla.

Tietämättömyyden taso muuttuu tietojen lisääntyessä: havaitsevan tähtitieteen uudet löydöt ja teoriat tukevat elämän löytymisen mahdollisuuksia muilla planeetoilla

Kaikkiin todennäköisyyteen liittyviin väittämiin kuuluu jokin tietämättömyyden taso. Mitä enemmän voimme tietää planeetasta, sitä parempia arvioita saamme todennäköisyydelle. Uutta tietoa tuleekin tiheään tahtiin ja monesti uudet teoriat ja havainnot parantavat elämän löytymisen mahdollisuuksia ulkoavaruudesta (tai jopa tästä aurinkokunnasta). Esimerkiksi hiljattain on (6.11.2007) amerikkalaiset tähtitieteilijät löysivät tähteä 55 Cancri (Kravun tähdistössä) kiertävän viidennen eksoplaneetan, joten sillä tähdellä on pieni aurinkokunta - ja viimeksi löydetty kaasujättiläinen sijaitsee kultakutrivyöhykkeellä eli alueella, jolla vesi voi olla nestemäistä. Vaikka kaasujätillä itsellään ei elämää olekaan - ainakin nykykäsityksien mukaan - niin sen jollain kuulla voi olla vettä ja mahdollisuus elämän syntymiselle. Puheet Auringon ainutlaatuisuudesta voidaan myös jo lopettaa, sillä McDonald-tähtitornin astronomit löysivät Aurinkoa hyvin paljon muistuttavan "sisartähden": HIP 56948 Lohikäärmeen tähdistöstä 200 valovuoden päästä (Tähdet ja avaruus 1/2008, s.10).

Elämälle otollisen planeetan ei kuitenkaan tarvitse olla Maan kaltainen pieni kiviplaneetta. Supermaapalloilla, jotka ovat jopa 10 kertaa Maata massiivisempia, elämä selviytyy paljon pitempään kuin Maan kaltaisella pienellä planeetalla. New Scientist-lehden julkaiseman tutkimuksen mukaan supermaapallolla elämä voi jatkaa olemassaoloaan 11,9 miljardia vuotta, kun Maassa elämän kestoajaksi tulee 8,8 miljardia vuotta. Planeetan keskustähden ihanteellinen massa on laskelmien mukaan 0,9 Auringon massaa, jotta tähden elämänkaari olisi pitempi niin että supermaapallolla voidaan hyödyntää elämän pitempää kestoaikaa (Tähdet ja avaruus 1/2008, s.11). Millaisia elämänmuotoja voikaan kehittyä tuollaisilla planeetoilla kun aikaa on nelisen miljardia vuotta enemmän - se on pitempi aika kuin Maassa on tähän asti ollut elämää!

Kuten ylempänä toin esille, mannerlaatoilla (laattatektoniikka) on suuri merkitys elämälle ja ilmakehän kehitykselle. Uusien tutkimuksien mukaan supermaapalloillakin on mannerlaattoja, mitä ei ole tiedetty aikaisemmin. Diana Valencian lokakuussa 2007 julkaistun tutkimuksen mukaan supermaapalloilla täytyy olla laattatektoniikkaa eli Maan kaltaista pinnan kierrätystä. Osa supermaapalloista voi olla kultakutrivyöhykkeellä ja niillä voi siten olla nestemäistä vettä sekä elämää, Diana Valencia sanoo. Emeritusprofessori Juhani Kakkuri ei pidä todennäköisenä, että täysin vedettömät kiviplaneetat ovat yleisiä avaruudessa. Vulkaanista toimintaa tapahtuu muillakin taivaankappaleilla jo tässä aurinkokunnassa, ei vain Maassa vaan sitä on ollut Marsissa ja sitä esiintyy eräillä kuilla. Tulevaisuuden suuret teleskoopit voivat pystyä todentamaan tai falsifioimaan tarjolla olevat teoriat eksoplaneettojen laattatektoniikasta tai sen puuttumisesta, sillä planeettatutkija Craig O'Neill uskoo Maan olevan vain poikkeustapaus (Tähdet ja avaruus 1/2008, s.24 - 25).

Elämän syntyminen selittyy viittaamalla planeettojen valtavan suureen lukumäärään tilastollisen luonnontieteen avulla

Antrooppisen periaatteen kannalta riittää tällä erää se, että jotkin planeetat voivat siis olla enemmän  maankaltaisia kuin toiset, mikä voi vaikuttaa elämän syntymisen todennäköisyyteen. Vaikka päätyisimme kemiallisessa mallissamme elämän synnylle otollisten planeettojen määrästä hyvin varovaiseen lukumäärään, on niitä kuitenkin paljon (vaikka ei edes miljardia niin miljoonia tai satoja tuhansia) ja Maa on yksi niistä. Antrooppisessa periaatteessa on eleganttia, että kemiallisen mallin tarvitsee ennustaa elämän syntyvän vain yhdellä planeetalla niistä miljardista miljardista avaruuden planeetasta. Richard Dawkins ei pidä epätodennäköisyyttä niin suurena, että "vain" miljardilla planeetalla on voinut syntyä elämää. Toiset tutkijat ovat pessimistisempiä, toiset optimistisempia, mutta sillä ei sinänsä ole merkitystä, vaan pessimistisimmänkin arvion mukainen elämän spontaanin syntymisen todennäköisyys riittää mitätöimään kaikki oletukset, joissa turvaudutaan suunnittelijaan tai luomiseen. Vaikka elämän syntymisen aukko voi tuntua mahdottomalta sulkea kiinni, on tuonkin aukon täyttäminen helppo tehtävä tilastollisella luonnontieteellä (Dawkins s. 153).

Elämän evoluution biologiset ilmiöt ja elämän olemassaolo Maassa ovat eri asioita, eivätkä ne selity samalla argumentilla

On tärkeää huomata, että suunnaton planeettojen lukumäärä selittää elämän syntymisen sinänsä - argumentti ei selitä Maassa havaittavia lukemattomia biologisen sopeutumisen ja monimutkaisuuden ilmentymiä elävissä olioissa. Elämän evoluutio, sen jälkeen kun elämä sai alkunsa, on kokonaan oma asiansa: elämän tarvitsi syntyä vain kerran, mutta eliöiden sopeutuminen muuttuviin ympäristöolosuhteisiin on jatkuvaa kaiken aikaa kaikkialla luonnossa tapahtumaa biologista toimintaa. Maan luonnossa on käynnissä globaali taukoamaton yleistetty eliölajeja optimoiva ja sopeuttava prosessi. Kyseessä on toistuva, elämänhistorian tallenteisiin (fossiilit) ikuistettu toistuva ja ennustettava ilmiö, jonka tuloksina ovat olleet kymmenet miljoonat lajit - niin jo sukupuuttoon kuolleet, nyt elävät ja meidän jälkeemme tulevat lajit. Tässä evolutiivisessa jatkuvassa prosessissa ei ole kyse ainutkertaisesta tapauksesta eikä mistään tilastollisesta onnesta, vaan tunnetusta, dokumentoidusta mekanismista, luonnonvalinnasta.

Antrooppinen periaate ei sovi selittämään eliöiden yksityiskohtia ja monimutkaisia rakenteita. Mutta Darwinin löytämä "loiva ramppi epätodennäköisyyden vuorelle" ja "nostokurki" (Dawkinsin kielikuvia lainaten) selittää Maan luonnon monimuotoisuuden sekä tekee tyhjäksi ihmisille vaistomaisesti, lapsuuden intuitiivisen eriytymättömän ajattelun jäänteenä, ominaisen illuusion suunnittelusta luonnossa. Mutta elämän itsensä syntyä ei voida selittää luonnonvalinnalla, koska siinä elämän puuttuessa ei vielä ole mitään, mistä valita. Ja siihen aukkoon, elämän syntyyn, tulee rationaaliseksi vastaukseksi antrooppinen periaate, joka on vaihtoehto suunnittelijalle: ja vaihtoehto on valtava määrä elämälle suosiollisia planeettoja, joista vaikka vain yhdellä elämän tarvitsi syntyä. Luonnonvalinnan käynnistyminen

"tarvitsee hieman onnea" (Dawkins s. 155)

ja antrooppinen periaate tarjoaa sen onnen järkevällä tavalla. Erittäin epätodennäköinen ja harvinainen ilmiö - jos elämä on todella erittäin harvinaista, mitä emme vielä tiedä varmuudella - voi silti joskus tapahtua jossakin. Antrooppinen periaate voi soveltua myös eräiden muiden vielä jäljellä olevien suurin evolutiivisten aukkojen ratkaisuksi. Mark Riddleyn (The Cooperative Gene) mukaan aitotumaisten (eukaryoottisten) solujen syntyminen on jopa elämän syntymistä tilastollisesti epätodennäköisempi ja hankalampi kehitysaskel (Riddleyn mukaan seksuaalisuus salli monimutkaisen elämän nousemisen evoluutioprosesseissa). Tietoisuuden syntyminen on vielä yksi edelleen olemassa oleva aukko, jota ei ole selvitetty. Ei ole poissuljettua, että antrooppisen periaatteen oikeuttama "onnen ruiske" (Dawkins  s. 155) on ollut tarvittavana "sysäyksenä" luonnonvalinnan käynnistymiselle niin että evoluutiomekanismit ovat ylittäneet nuo ja jotkin muutkin suuret, erittäin harvinaiset läpimurrot.

Voi olla, että evolutiivisia prosesseja tullaan täydentämään uusilla mekanismeilla tai korjaamaan joiltain osin

Kreationisteille/älykkään suunnittelun kannattajille vastaiskun mahdollisuus? Antrooppinen periaate "onnenruiskeineen korvike Jumalalle"?

Voi kuitenkin olla, että noiden "suurten harppauksien" (aitotumainen solu, tietoisuus yms.) taustalla on vielä kokonaan tuntemattomia luonnollisia mekanismeja, joiden taustalla on niin ikään vielä löytymättömiä luonnonlakeja tai biologisia prosesseja, jotka löytyessään korjaavat joiltain osin tai täydentävät darwinistista evoluutioteoriaa (ja elämän alkuperän osalta vaikuttavat käänteentekevästi kemiallisen evoluution teorianmuodostukseen). Jo nykyään tutkijat käyttävät sellaisia vasta Darwinin ajan jälkeen biologisia prosesseja, jotka siten täydentävät ja parantavat alkuperäistä Darwinin teoriaa (geenisiirtymät, symbioosi jne.). Ei minkään teorian ole pakko pysyä ikuisesti samanlaisena tai jäädä kiinni sen alkuperäisen esittäjän johtopäätöksiin.

Älykkään suunnittelun edustajien mahdollisuus kritiikkiin ja vastaus vastaväitteeseen

Älykkään suunnittelun kannattajilla ja "peruskreationisteilla" on epäilemättä kiusaus huomauttaa, että Dawkinsin ja muidenkin korostaman antrooppisen (planetaarisen ja kosmologisen) periaatteen avulla perusteltu "onnenruiske" tai "onnen hiven" elämän syntymisen, aitotumaisten solujen ja tietoisuuden alkuperän selityksenä ovat analogioita luojajumalaan tai suunnittelijaan vetoamiselle: "Dawkins turvautuu hyvään onneen Jumalan korvikkeena, onni on hänelle samanlainen selitys kuin Jumala, johon hän ei halua uskoa".  Tai vaikka näinkin he voisivat esittää kritiikkiä: "eikö se onnen hiven ole taas sitä sattumaan vetoamista, evoluutio tarvitsee siis kuitenkin sattumia toimiakseen?"

Rajoitetulla tasolla tavallaan niin onkin: evolutiivisessa selityksessä tarvitaan pelkkien biologisten ja kemiallisten mekanismien lisäksi jotain ylimääräistä ja se lisätekijä on antrooppisen periaatteen antama tilastollinen ratkaisu, jonka avulla oikeutetaan suotuisa "onnenkantamoinen" alkusysäyksen antajana evoluutiomekanismeille. Tämä ylimääräinen, tai oikeastaan evoluutiomekanismeja edeltävä tekijä on kuitenkin rationaalinen, sillä antrooppisessa periaatteessa viitataan useisiin todellisen maailman muuttujiin, joista meillä on mahdollisuus saada ainakin jotakin tietoa (ja sitä tietoa tulee lähes kaiken aikaa enemmän). Tämä edeltävä tekijä ei ole siten mielivaltainen, järjetön eikä varsinkaan mystinen "salainen toimija X", jota ei voida havaita.

Ovatko kemiallinen ja biologinen evoluutio sitten samalla viivalla tasaveroisina vaihtoehtoina kreationistisen luomis-oletuksen ja älykkään suunnittelun kanssa niin että vain "uskon kohde" - Jumala tai "hiukkanen onnea" - ovat erilaisia?

Miksi evoluutioteoria - tai mikä tahansa muu tieteellinen teoria - ei ole samanarvoinen "älykkään suunnittelun/kreationismin" kanssa?

Tilanne ei ole kuitenkin noin yksinkertainen kuin pintapuolisesti katsoen näyttää ja perustelut ovat seuraavanlaiset (johonkin niistä olen viitannut jo aikaisemminkin):

1. Mikään filosofinen tai luonnontieteellinen syy ei vaadi, että juuri nyt tiedemiesten tulisi osata vastata tyhjentävästi kaikkiin avoimiin kysymyksiin ja esittää kaikenkattava vastaus elämän, aitotumallisten solujen sekä tietoisuuden syntymiselle. Niin monta tuhatta vuotta kuin tiedettä on harjoitettu eri kulttuureissa, muinaisesta Mesopotamiasta ja Kreikasta lähtien, on aina ollut selittämättömiä kysymyksiä. Useimmat helpot kysymykset kuten miksi Aurinko nousee lännestä eikä idästä, veden kierto ja miksi omena putoaa aina Maahan eikä koskaan ala leijua avaruuteen olivat arvoituksia tuhansia vuosia, mutta 1900-luvun puoliväliin mennessä karkeasti sanottuna kaikki yksinkertaiset kysymykset ovat saaneet tieteellisen vastauksensa. Jäljellä ovat nimenomaan ne vaikeat ongelmat sekä toki myös jo olemassa olevien vastauksien hienosäätöä ja mahdollista täydentämistä tarpeen vaatiessa.  Peter Atkins summaa kosmologiaa ja fysiikkaa käsittelevän kirjansa lopussa näin rohkeasti (Atkins näyttää kuitenkin liioittelevan kun hän pitää luonnonvakioiden arvoja - "kultakutritekijää" eli universumin suotuisuutta elämälle - epäoleellisena. Ks. professori Paul Daviesin esitys teoksessa Kultakutrin arvoitus, 2007):

"...perustiede saattaa olla lopussa ja se on ehkä viety päätökseen sukupolven aikana... tämä ei merkitse, että tieteen kokonaisuudessaan tarvitsee koskaan käydä nukkumaan. On äärimmäisen vaikeita ja tärkeitä kysymyksiä, sellaisia jotka koskevat biologisen toiminnallisuuden yksityiskohtia... kun olemme käsitelleet perusvakioiden arvoja näkemällä, että ne ovat välttämättä sellaisia, ja olemme hylänneet ne epäoleellisina, olemme saapuneet täyteen ymmärrykseen. Perustiede voi levätä. Me olemme melkein perillä. Täysi tieto on ulottuvillamme. Ymmärrys liikkuu yli Maan kasvojen, kuten auringonnousu" - Peter W. Atkins: Creation Revisited loppusanat.

Väliaikainen agnostisismi hyväksyttävänä tieto-opillisena suhtautumistapana tiedon aukkoihin

Jos emme tiedä tällä ajanhetkellä vastauksia jäljellä oleviin suuriin kysymyksiin, siitä ei loogisesti seuraa, että niitä ei voitaisi koskaan tietää eikä että niihin ei olisi luonnollisia vastauksia. Siinä tapauksessa, että ihmiskunta ei koskaan saisi vastauksia selville, ei se todista että luonnollista selitystä ei olisi. Suurimman osan aikaa ihmiskunnan historiasta ei tiedetty helppojenkan kysymyksien selityksiä, vaikka niihin on luonnollinen ratkaisu ja useimmat ihmiset turvautuivat - turhaan - maagisiin, yliluonnollisiin toimijoihin "selityksinä". Vastauksen puuttuminen elämän syntymisen ongelmaan (ja muihin evoluution aukkokohtiin) nyt antaa tieto-opillisesti hyväksyttävän syyn olla väliaikainen agnostikko (tietoa ei ole tällä hetkellä, mutta ei ole mahdotonta, että  saada ratkaisu saadaan selville ainakin kohtuullisella varmuudella). On rationaalisempaa olla ottavatta ehdotonta kantaa mihinkään suuntaan, kuin sitoutua absoluuttisella "varmuudella" johonkin nyt näkyvillä olevaan ratkaisuun, on se sitten teistinen (sisältää luojajumalan, jota sanotaan "älykkääksi suunnittelijaksi" tai materialistinen.

On hyvin mahdollista, että koskaan ei saada selville yksityiskohtaisen tarkkaa evoluution etenemisen koko kuvaa 3,5 miljardin vuoden ajalta, mutta se ei oikeuta turvautumista magiaan aukkojen täyttämisessä (Davies s.208). Olisi ylimielistä julistaa tässä vaiheessa, kun elämän synty ja muut ongelmalliset asiat ovat avoimia, jokin tietty ratkaisu ehdottomasti ainoaksi oikeaksi selitykseksi tai kiistää oman "tietonsa"/henkilökohtaisen epäuskonsa perusteella, että kukaan muukaan ei voi koskaan saada vastauksia selville - mistä kukaan voi nyt tietää, mitä ei tulla koskaan missään tapauksessa tietämään?

Henkilökohtaisesti en itse ole ollenkaan varma, että perinteinen mustavalkoinen vastakkainasettelu suunnittelija (tai luoja) eli yliluonnollinen kanta vastaan tyypillinen materialistis-fysikalistinen näkemys ovat ainoat mahdolliset vaihtoehdot - tai edes siitä, kysymmekö oikeita kysymyksiäkään. Vastaus voi löytyä kolmatta tietä pitkin, jota ei ole vielä löydetty tai josta on vasta epäilyjä.

2. Älykkään suunnittelun liikkeen matemaatikko William A. Dembski vaatii etsimään ”erityistä monimutkaisuutta ("specified complexity") eliöistä ja väittää, että se todistaa älykkään agentin suunnitelleen eliön. Virhe tässä Demskin väittämässä on, että hän määrittelee älykkään suunnittelun negatiivisesti eli sellaisena, mikä ei ole sattumaa eikä välttämättömyyttä. Mutta määritelmä ei ole pitävä, sillä

• välttämättömyys, sattuma ja suunnittelu eivät ole molemminpuolisesti toisensa poissulkevia kategorioita,
• ne eivät tyhjentävästi kata kaikkia mahdollisuuksia.

Näin ollen ei voida jäljittää älykästä toimijaa luonnossa eliminoinnin avulla, kuten Demski ehdottaa, vaan tiede edellyttää positiivisia todisteita omalle hypoteesille. Mikään teoria ei voi elää toisen teorian aukoilla, selittämättömillä kysymyksillä (eikä edes virheillä). Erityisen vahvasti tämä pätee jos esitetään, kuten Demski ja muut älykkään suunnittelun kannattajat, hyvin epätavallisia, ei-luonnollisia, väitteitä biologisen monimutkaisuuden suunnittelusta.

Filosofisesti kyseenalainen tapa heijastaa inhimilliset kausaatiot (käsitys, että psyykkiset ominaisuudet tai tilat aiheuttavat fysikaalisia vaikutuksia) oletettuun älylliseen agenttiin

3. Demskin ohjelma älykkään suunnittelijan löytämiseksi samoin kuin SETI:n maanulkoisen älykkään elämän etsintähanke ovat kumpikin ongelmallisia taustaoletuksissaan: Demskin ja SETI:n ääneenlausumaton lähtökohta on nojautuminen inhimilliseen älykkyyteen ja motivaatioon samoin kuin kausaalisiin (mentaalinen kausaatio) prosesseihin. Inhimillinen älykkyys ja motivaatiot heijastetaan joihinkin näkymättömiin agentteihin "tuolla ulkona", joko älykkääseen suunnittelijaan tai SETI-projektissa niihin maanulkoisiin älyllisiin olentoihin muilla planeetoilla (mistä ei ole edelleenkään saatu mitään varmoja objektiivisia todisteita) olettaen meidän voivan tunnistaa sekä sen suunnittelijan että ne älykkäät alienit. Mentaalisen kausaation filosofisista ongelmista ks. lisätietoa tai Heta Gylling et al. (toim.) SYY, 2007.

4. Älykkään suunnittelun kannattajat eivät sitoudu mihinkään falsifiointikriteereihin, joilla voitaisiin osoittaa heidän oletuksensa vääräksi, vaan

"huolimatta viimeiset puolitoista vuosisataa jatkuneesta aukkojen täyttämisestä aukkojen Jumalan kannattajat vain siirtävät maalitolppia ja etsivät uusia aukkoja" (Davies s. 207).

Evoluutioteoria sen sijaan on falsifioitavissa - onkin hämmästyttävää, että 150 vuotta jatkuneista sinnikkäistä ponnisteluista huolimatta kumota evoluutioteoria ovat kaikki yritykset epäonnistuneet ja yhtä ihmeellistä on, että niin paljon haukuttu teoria selittää luonnon elämän niin hyvin.

Älykkään suunnittelun liikkeen kyvyttömyys nähdä ero evoluution tosiasian ja mekanismien välillä. Koulukuntakiistat eivät todista teorian olevan "kriisissä"

5.  Älykkään suunnittelun liikkeen julistusta vaivaa sekaannus, jonka taustalla on kyvyttömyys tehdä erotusta evoluution tosiasian ja evoluution mekanismien välillä. Toistuvasti saamme kuulla älykkään suunnittelun ja kreationismin kannattajien väittävän "evoluutioteorian olevan kriisissä" heidän viitatessaan biologien kiistoihin ja koulukuntaeroihin. Kiistelyt biologian tiedeyhteisössä koskevat evoluution mekanismeja, eikä evoluutiota tosiasiana sinänsä. Väite minkä tahansa teorian "kriisistä" (sisältäen vihjauksen sen epäluotettavuuteen) sen takia, että sen tieteenalan sisällä on koulukuntia ja tutkijoiden välisiä kiistoja tai avoimia kysymyksiä tekisi kaikesta tieteestä yhtä suurta kriisipesäkettä - ei vähiten teologiasta ja filosofiasta! Siinäkin tapauksessa, että evoluutioteoria olisi väitetyssä "kriisissä", ei se merkitse sitä, että elämä ei olisi hyvin vanhaa ja kehittynyt vähitellen yli 3 miljardin vuoden aikana kun uusia lajeja ja uusia elimiä on syntynyt. Jo fossiiliaineisto tarjoaa

"musertavat todisteet siitä, että elämä on todellakin kehittynyt ainakin 3,5 miljardin vuoden kuluessa vaatimattomasta alustaan yksinkertaisina mikrobeina" (Davies s.205).

Vaikka jokin evolutiivinen mekanismi falsifioituisi tai koko teoria muokattaisiin radikaalisti uudesti, täytyy uudenkin version evoluutiosta pystyä sisällyttämään itseensä kaikki se, mikä jo elämän kehityksestä tiedetään ja mistä on empiiristä todistusaineistoa.

6. Älykäs suunnittelu ei ole samanveroinen "teoria" (se on korkeintaan hypoteesi) kuin evoluutioteoria, sillä evoluutioteoriassa on määritelty selvät testattavat seuraukset, joita voidaan etsiä luonnosta, kun taas älykäs suunnittelu ei sisällä mitään sellaista. Älykäs suunnittelu on pikemminkin filosofis-teologinen ja ideologinen projekti (kuten Discovery Instituutin kiilastrategiasta käy selkeästi ilmi).

7. Eräs sekaannuksen lähde älykkäästä suunnittelusta ja evoluutiosta käytävässä keskustelussa on kyvyttömyys tai haluttomuus erottaa elämän alkuperä elämän evoluutiosta. Ongelmia elämän syntymisen selvittämisessä ja vastauksen puuttumista (nyt) ei voi käyttää argumenttina biologista evoluutiota vastaan, koska elämän alkuperä ei kuulu biologiseen evoluutioon. Vain sen tähden, että me emme osaa tässä vaiheessa selittää elämän alkua,

ei tee elämästä ihmettä (Davies s.209).

8. Tieteellä ei ole metodologisia keinoja tutkia asioita ja niiden syitä muuten kuin luonnollisin keinoin (naturalistiset syyt vastakohtana yliluonnollisille, transsendenteille voimille). Tiede ei löydä menetelmillään minkään väitetyn näkymättömän agentin, Jumalan tai muiden, sormenjälkiä luonnosta. Tiede voi toimia vain luonnollisten syiden kanssa ja juuri siltä pohjalta tieteen ja soveltavan teknologian saavutukset on tehty ja ne toimivat. Loput jäävät filosofialle ja uskonnolle - ja juuri noihin kategorioihin älykäs suunnittelu kuuluu, eikä tiedeopetukseen kouluissa tai yliopistoissa.

Teologi Paleyn kelloseppävertauksen ja biologisen suunnittelun argumentin voima on käytännössä kumoutunut

Yhteenvetona kaikesta edellä olevasta professori Paul Daviesin johtopäätös on asianmukainen: darwinilainen evoluutioteoria uudempine laajennuksineen, mikä on vakuuttavasti antanut luonnollisen selityksen elävien olioiden suunnittelun vaikutelmalle, on haihduttanut Paleyn todistuksen Jumalan olemassaolosta biologisen suunnittelun argumentin avulla (Davies s.209).

Miksi suunnittelu ei ole uskottava selitys elämän monimuotoisuuden selittämiselle Dawkinsin mukaan?

Luonnonvalinta toimii yhteen suuntaan vievänä parannuksiin johtavana tienä, jossa muutokset kasautuvat vähitellen (tai välillä nopeasti). Mutta suunnittelu ei ole kasautuvaa. Suunnittelu synnyttää sen tähden vain uusia ongelmia - ei vähiten itse oletetun suunnittelijan alkuperä - sen sijaan että se ratkaisisi ne. Kohtaamme luonnon elämänmuodoissa kauniisti toimivien hienojen toimintojen lisäksi - ja omassa kehossamme - paljon outoja, tuhlailevan epätaloudellisia, heikkoja, osin jopa vaarallisia ratkaisuja, vaikka eliöt ovat kuitenkin tarpeeksi hyvin toimivia. Eliöiden elinten ei tarvitse olla Rolls-Royceja. Sille, että elämme elämälle suotuisalla planeetalla on siis kaksi rationaalista syytä:

i) antrooppinen: miljardien planeettojen joukossa on niitä (edes yksi), joilla elämän spontaani synty on mahdollinen ja Maa on väistämättä eräs niistä.
ii) luonnonvalinta, joka selittää, miksi elämä on kehittynyt kukoistavaan monimuotoisuuteensa lähes kaikkialla Maassa (jopa hyvin äärimmäisissä oloissa kuten rikkihapossa, säteilyssä ja kuumuudessa elävät superbakteerit).

1. osa: luonnonvalinta, sattuma, evoluutio ja älykäs suunnittelu : 2. osa: Palautumaton monimutkaisuus luonnossa - uhka evoluutioteorialle? Onko bakteerimoottori falsifioinut evoluutioteorian ja todistanut suunnittelun? : 4.osa Multiversumi, antrooppinen periaate ja hienovirityksen ongelma : 5. osa: Älykäs suunnittelu / Jumalan luomistyö rationaalisena vastauksena suunnitelmallisuuden vaikutelmaan

Kirjallisuus:

Mark Riddley: The Cooperative Gene : How Mendel's Demon Explains the Evolution of Complex Beings, 2001
Peter W. Atkins: Creation Revisited, 1993
Brandon Carter: "The anthropic principle and its implications for biological evolution", Philosophical Transactions of the Royal Society of London A; 310, s. 347 - 363, 1983
Richard Dawkins: Jumalharha, 2007
Paul Davies: Kultakutrin arvoitus. Miksi maailmankaikkeus on juuri sopiva elämälle, URSA 2007
Peter D. Ward & Donald Brownlee: Tuntematon elämä - vieraan elämän synteesi ja Nasan tutkimukset maanulkoisesta elämästä, URSA, 2003
Tähdet ja avaruus 1/2008

Online-resursseja:

Intelligent Design? a special report reprinted from Natural History magazine
Mentaalinen kausaatio

Ylös