Tiede, uskonto, rationaalisuus, filosofia, uskontokritiikki, ateismi. Tieteellisen maailmankuvan puolesta

Helvetti Raamatussa: osa 2

Helvetti Raamatussa: annihilaatio vs. ikuinen piina helvetissä kuolemattomille sieluille

Varhaisessa kirkossa esiintyi kaksi vastakkaista teologiaa helvetistä: annihilaatio-oppi (tyhjiin raukeaminen, ikuinen kuolema) sekä usko ikuisesti kestävään helvetin piinaan. Molemmille tulkinnoille löydettiin tukea Uudesta testamentista (Vanhalle testamentille helvettivisiot olivat pääsääntöisesti vieraita, Tritojesajaa, jossa on kuitenkin nähtävissä annihilaatio, ja Danielin kirjaa lukuun ottamatta).

 

Sielun tuhoutuminen eli katoaminen torjuttiin kristikunnassa Konstantinopolin toisessa kirkolliskokouksessa vuonna 553, jonka jälkeen oppi ikuisesta helvetin kidutuksesta jäi ainoaksi sallituksi ja oikeaksi opiksi peräti tuhannen vuoden ajaksi. Vasta reformaation myötä alkoi uudestaan esiintyä annihilaatio-oppia. Nykyaikana annihilaatio-oppi on saanut teologiassa selvästi enemmän kannatusta ja myös herätyskristillisessä evankelikaalisuudessa ja joissakin herätysliikkeissä (sekä adventismissa) sielun tuhoutuminen helvetissä on päässyt hyväksyttyjen tulkintojen joukkoon. Vanhat tunnustuskunnat eivät hyväksy annihilaatio-oppia, sillä he ovat dokumenteissaan sitoutuneet ikuiseen piinahelvettiin.

 

Vanhassa testamentissa kuolema oli aina Jumalan langettama perimmäinen ja ankarin rangaistus/tuomio synneistä

 

VT:ssa on lukuisia tekstejä, joissa ihmiset – israelilaiset tai pakanakansat – olivat harjoittaneet syntiä. Ja Mooseksen laissa (Toorassa) Jahve sääti monista rikkomuksista kuolemantuomion. Merkittävä havainto on, että ankarin ja perimmäisin rangaistus synneistä oli nimenomaan kuolema (”se sielu, joka syntiä tekee, sen on kuoltava”, Hes.18). Ja Vanhan testamentin mukaan sitä kuolemaa ei seuraa joutuminen kuoleman jälkeen helvetin vaivaan, vaan ihminen kuoli kokonaan ja jäi tiedottomaksi (VT:n ihmiskuva on holistinen, ihminen on yksi ehyt psykofyysinen kokonaisuus ja ”sielu” on yhtä kuin hengittävä elävä ihmisolento. Kreikkalainen dualistinen käsitys, jossa oletetaan kuolevainen ruumis kuolemattoman sielun ”astiaksi” on Vanhalle testamentille vieras):

 

Elävät tietävät sen, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään. Heillä ei ole enää palkkaa saatavana, ja heidän muistonsa on unohdettu. Heidän rakkautensa ja vihansa ja kiihkonsa on mennyt, eikä heillä enää koskaan ole osaa missään, mikä tapahtuu auringon alla. Tee voimiesi mukaan se mikä tehtävissä on, sillä tuonelassa, jonne olet matkalla, ei ole tekoja, ei ajatuksia, ei tietoa, ei viisautta.” (Saarn.9:5-6,10)

 

Tai sitten kuolleella oli, kuten joistain muista VT:n kuolleiden tilaa kuvaavista teksteistä voidaan päätellä, vain pelkkä varjoksi haalistunut olemassaolo jäljellä tuonelan pimeydessä. Mutta mistään tuonpuoleisesta rangaistuspaikasta ja piinahelvetistä VT ei puhu kuvauksissaan tuonelasta/haudasta, eikä tuonelasta (sheol) ollut luvassa ylösnousemusta – myös oppi viimeisestä tuomiosta aikojen lopussa oli vieras valtaosalle VT:n teologioita (tuntematon oli myös uskomus hurskaiden ikuisesta autuudesta taivaallisessa paratiisissa). Vain Danielin kirjan luvussa 12 puhutaan yleisestä kuolleiden ylösnousemuksesta ja sen jälkeen tulevasta ikuisesta elämästä ja ikuisesta kauhusta:

 

Monet maan tomussa nukkuvista heräävät, toiset ikuiseen elämään, toiset häpeään ja ikuiseen kauhuun” (Dan.12:2).

 

Tämän lisäksi Jesajan luvussa 26 puhutaan siitä, että Jahven omat uskolliset saavat ylösnousemuksen kuolleista (Jes.26:7-19, ”Tuomion jälkeen pelastus, kuoleman jälkeen ylösnousemus”). Mutta Jesajan tekstin mukaan jumalattomat pakanat eivät herää eloon kuolleista.

 

On muuten mielenkiintoista havaita, että kun Jumala Genesiksessä sanoo 1 Moos.2:17, että hyvän ja pahantiedon puusta syömisen seurauksena on nimenomaan kuolema (ei siis loputon kidutus jollekin ”kuolemattomalle sielulle”) niin traditionalistiset piinahelvettiin ja sielun luontaiseen kuolemattomuuteen uskovat kristityt kääntävät tämän Jumalan sanan päinvastaiseksi puhuen kuin se viekas käärme: ette suinkaan kuole [vaan joudutte elämään ikuisesti helvetin tulessa].

 

Ikuinen helvetin vaiva Uuden testamentin eräissä teksteissä?

 

Tässä helvetti-artikkelissa tarkastelen eräitä annihilaatio-opille ongelmallisia ja ensilukemalta suorastaan sen kanssa ristiriidassa olevia Uuden testamentin tekstejä, ja tutkin niihin liittyviä tulkinnallisia mahdollisuuksia. Nimittäin Markuksen (Mark.9:43-48) ja Matteuksen evankeliumissa (Matt.25 viimeinen tuomio) on yhteensä kaksi tekstiä ja Ilmestyskirjassa niiden lisäksi eräitä jakeita, jotka on perinteisesti kristikunnassa ymmärretty tarkoittavan sitä, että jumalattomia ihmisiä piinataan helvetissä aina ja iankaikkisesti (myös Kari Kuula Helvetin historia -teoksessaan selittää, että Matteuksen ja Ilmestyskirjan teologioissa opetetaan ikuista helvetin vaivaa – ja että Paavali sekä Johannes opettavat tyhjiin raukeamista, tuhoutumista). Lisäksi Luukkaan evankeliumissa (Luuk.16) on kertomus rikas mies ja Lasarus, jota on käytetty tukemaan käsitystä kuoleman jälkeisestä tuonelan/helvetin vaivasta ja paratiisista. Tätä kertomusta käsittelen myöhemmin erikseen omassa artikkelissaan.

 

Mark.9:43-48 missä ’mato ei kuole eikä tuli sammu’

 

”Jos kätesi viettelee sinua, hakkaa se pois. Onhan parempi, että käsipuolena pääset sisälle elämään, kuin että molemmat kädet tallella joudut helvettiin, sammumattomaan tuleen. Jos jalkasi viettelee sinua, hakkaa se pois. Onhan parempi, että jalkapuolena pääset sisälle elämään, kuin että sinut molemmat jalat tallella heitetään helvettiin, missä ’mato ei kuole eikä tuli sammu’. Ja jos silmäsi viettelee sinua, heitä se pois. Onhan parempi, että silmäpuolena pääset sisälle Jumalan valtakuntaan, kuin että sinut molemmat silmät tallella heitetään helvettiin, missä ’mato ei kuole eikä tuli sammu’.” HUOM! Jakeet 9:44 ja 9:46, jotka kuuluvat samoin kuin jae 9:48, puuttuvat luotettavimmista käsikirjoituksista.

 

Olen jo helvetti-sarjan ensimmäisessä artikkelissa käsitellyt raamatullisia sanontoja ”sammumaton / iankaikkinen tuli”. Jumalallinen tuli on kyllä iankaikkista, mutta tulessa palamisen kohteet – syntiset katumattomat ihmiset – eivät ole eikä Markuksen evankeliumin teologiassa muissa kohdin ilmene käsitystä sielun kuolemattomuudesta – eikä tässä tekstijaksossa Markus kirjoita mitään mistään katoamattomista sieluista tai  häviämättömistä hengistä. Tuli ei sammu niin kauan kuin palamista riittää. Alkutekstissä helvetistä käytetään tässä tekstissä kreikankielen sanaa geenna gheh’-en-nah:

 

Hell is the place of the future punishment call ”Gehenna” or ”Gehenna of fire”. This was originally the valley of Hinnom, south of Jerusalem, where the filth and dead animals of the city were cast out and burned; a fit symbol of the wicked and their future destruction.” Lähde. Helvetti on siis tulevaisuuteen (ei nykyhetkeen) sijoittuva rangaistuksen paikka, jossa jumalattomat tuhotaan.

 

Helvetti on kuin suuri lopunajallinen jätteidenpolttopaikka, kuten oli sen esikuva Hinnomin laakso Jerusalemin eteläpuolella: tuli ei siellä sammunut, kun sinne aina heitettiin uutta palavaa ainesta ja madoilla riitti ruokaa jatkuvasti. Samassa mielessä Markuksen evankeliumissakin helvetti on tällainen suuri tulevaisuuteen sijoittuva polttopaikka, jossa se sammumaton tuli ja mato, joka ei kuole, kuluttaa, rankaisee ja viimein hävittää jumalattomat. Madot eivät kuole niin kauan kuin syötävää niillä riittää. Markuksen 9. luvun helvettituomio viittaa Jes.66:24 kuvaukseen eskatologisesta (lopunajallisesta) kuluttavasta, kalvavasta kauheasta tuomiosta syntisille, tarkemmin sanoen syntisten kuolleille ruumiille, ei tietoisessa tilassa oleville ”sieluille” (katso siihen tekstiin selitys helvetti- sarjan ensimmäisestä osasta). Täten Mark.9:43-48 voidaan ymmärtää myös annihilaatio-oppia tukevana (kuten Jes.66:24 ja Juud.5-7).

 

Matt.25 Viimeinen tuomio ja ihmiskunnan jako kahteen vastakkaiseen ikuisuuskohtaloon

 

Matt:25:31,32 ”Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista”.
Matt.25:41,46 ”Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen”…”Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään”.

 

Loputon vaiva tietoisessa olotilassa syntisten ”kuolemattomille sieluille?” Se on yksi selitysopillinen mahdollisuus, mutta ei ainoa. On tärkeää muistaa, mitä muualla Matteuksen evankeliumissa on kirjoitettu, ja mitä toin niihin liittyen esiin helvetti -sarjan ensimmäisessä osassa. Matt.7:13 Jeesus puhuu lavean tien kulkijoiden tuhoamisesta, ei loputtomasta piinasta helvetistä. Ja Matt.10:28 Jeesus sanoo Matteuksen mukaan, että Jumala tuhoaa sielun helvetissä (ihminen ei sielun tappamiseen pysty). Niinpä Matteuksen kokonaissanoman puitteissa on täysin pätevä ja mahdollinen tulkinta Matt.25:31-46 Viimeinen tuomio -puheelle, että syntiset tuhotaan helvetissä ja se iankaikkinen rangaistus (huom! rangaistus, ei rankaiseminen tekona) viittaa siihen, että ajallisesti rajallisen rankaisemisen aktin lopputulos on ikuinen ja peruuttamaton. Ikuinen kuolema on vastakohta ikuiselle elämälle.

 

Jos Jeesus olisi tässä Viimeinen tuomio – puheessaan varmuudella ja yksikäsitteisesti tarkoittanut sitä, mitä Kari Kuula ja ikuiseen piinahelvettiin uskovat kristityt tulkitsevat niin Jeesuksen olisi pitänyt sanoa: ”Sekä vanhurskaat että jumalattomat menevät ikuiseen elämään, mutta jumalattomien kuolemattomat sielut viettävät ikuisen elämänsä kidutettavana helvetissä, mutta vanhurskaat elävät taivasten valtakunnassa”.

 

Ilmestyskirjan värikkäät helvettikuvaukset ja ”toinen kuolema”

 

Ilm.14:10-11 ”joutuu yhtä lailla juomaan Jumalan vihan viiniä, joka laimentamattomana on kaadettu Jumalan vihan maljaan. Häntä kidutetaan tulessa ja rikin katkussa pyhien enkelien ja Karitsan edessä. Tulesta, joka ihmisiä kiduttaa, nousee savu aina ja ikuisesti. Heillä ei ole päivän, ei yön lepoa — ei niillä, jotka kumartavat petoa ja sen kuvaa, eikä kenelläkään, joka ottaa pedon nimen merkikseen.”
Ilm.20:10 ”Saatana, noiden kansojen eksyttäjä, heitetään samaan rikinkatkuiseen, tuliseen järveen kuin peto ja väärä profeetta, ja siellä niitä kidutetaan yötä päivää, aina ja ikuisesti”.

 

Ilmestyskirja on ikuiseen piinahelvettiin uskoville kristityille paljon lupaavampi Raamatun kirja, parempi kuin Matteuksen ja Markuksen evankeliumi, sillä yllä olevia tekstejä on varsin vaikea selittää niin, että ne istuisivat annihilaatio-oppiin. Kari Kuula Helvetin historiassaan tulkitsee Ilmestyskirjan opettavan loputtoman kidutuksen ja helvetinvaivan teologiaa ja se onkin kaikkein luontevin ja ensimmäisenä mieleen tuleva selitys noille jakeille. Lisäksi Ilm.6:9-11 varsin selkeästi tukee käsitystä sielujen (ainakin marttyyrien) kuolemattomuudesta ja taivaallisesta olopaikasta fyysisen kuolemansa jälkeen.

 

Mutta joitain annihilationistisia huomautuksia voidaan kuitenkin mielestäni oikeutetusti tehdä. Sanonta ”nousee savu aina ja ikuisesti” viittaa päättyneeseen, kokonaiseen ja totaaliseen tuhoon lopputulokseltaan ikuisena rangaistuksena aivan kuin se ”sammumaton tuli” tuhosi täydellisesti Sodoman ja Gomorran. Ja ilmaus ”ei ole päivän, ei yön lepoa” viittaa heidän rangaistuksensa loputtomaan ja lepotauottomaan luonteeseen sinä aikakautena, jona heitä rangaistaan (ei välttämättä aina ja ikuisesti tietoisessa olotilassa olevaa kiduttamista, mutta pitkän aikaa mahdollisesti kuitenkin).

 

Toinenkin annihilationistinen huomautus voidaan esittää. Katsokaamme hieman Ilm.14 luvun kontekstia eli kolmannen enkelin huutoa, jossa enkeli vakavasti varoittaa kumartamasta antikristuspetoa ja ottamasta sen merkkiä. Tämä on kuvainnollinen viittaus koskien jokaista, joka epäonnistuu asettamaan luottamuksensa ja kuuliaisuutensa Jumalaan. Tämä enkelin mainitsema tuomio koskee siis Antikristusta tottelevia, ei välttämättä kaikkia eri aikakausina eläneitä jumalattomia.

 

Lisäksi Ilm.14 mukaan tuo tuomitseminen tapahtuu ”pyhien enkelien ja Karitsan edessä”. Mutta se ei ole Kristuksen ja enkelien eikä pyhien tapa viettää koko iäisyys Jumalan uudessa luomakunnassa. Ja tämän seikan pitäisi olla varsin vakuuttava osoitus siitä, että kyseessä ei ole loputon rankaisemisen akti tietoisessa tilassa oleville ”kuolemattomille sieluille”. Kristus (Karitsa) ja enkelit katsovat tietyn aikakauden verran tuota viimeisinä päivinä eläneiden Antikristuksen kumartajien vaivaa, jonka lopputulos kestää aina ja ikuisesti, ja sitten Kristus kaikkine pyhineen viettää Karitsan häitä sekä asuttavat Jumalan luoman uuden taivaan ja maan (Ilm.21:1-7; Ilm.22:1-5).

 

Niinpä on täysin mahdollista, että nuo kyseiset Ilmestyskirjan jakeet ”kidutuksesta” eivät puhu tulevasta helvetistä mitään eikä sen ikuisuudesta tietoisessa tilassa olevien sielujen vaivaamispaikkana, vaan Jumalan ikuinen, sammumaton tuli tuhoaa jumalattomat ja Kristus enkeleineen katselee sitä kuluttavan tulen palamisprosessia, joka kestää niin kauan kuin palavaa riittää, mutta koko alkavaa iäisyyttä Kristus enkeleineen ei vietä sillä tavalla. Itse asiassa tuhoamisesta puhutaan Ilm.20:9, jonka mukaan ”Ne [pakanakansat] nousevat maan tasangolle ja saartavat pyhien leirin ja rakastetun kaupungin. Mutta taivaasta iskee tuli, ja se tuhoaa ne kaikki.”

 

Kuningas Jaakon käännöksessä: ”And they went up on the breadth of the earth, and compassed the camp of the saints about, and the beloved city: and fire came down from God out of heaven, and devoured them.

 

Kreikankielessä on katesthio kat-es-thee’-o, joka tarkoittaa kuluttamista esim. tulella ja tuhoamista.

 

Yhtenäinen vai ristiriitainen Raamattu helvettiteologiassa?

 

Jos yllä olevat annihilaatio-oppia Ilmestyskirjassa tukevat tulkinnalliset huomautukset hyväksytään, on koko Uusi testamentti (ja VT myös siltä vähäiseltä osin kun siellä on kirjoitettu tulevasta kadotuksesta) yhtenäinen teologiassaan helvetistä. Mutta jos esittämiäni Ilmestyskirjan annihilaatio-oppia puoltavia tulkintoja ei hyväksytä, on Raamattu ristiriitainen ja sisältää kaksi toisilleen vastakkaista teologiaa jumalattomien kohtalosta. Annihilaatio-oppi on huomattavasti yleisempi ja paremmin tuettu Raamatussa lukuisien tekstien perusteella, kun taas traditionalistista piinahelvettiä tukee lähinnä vain Ilmestyskirja (ja jos niin halutaan tulkita niin Jeesuksen puhe Matt.25 Viimeisestä tuomiosta, mutta se tulkinta ei tee oikeutta Matteuksen evankeliumin kokonaisuudelle).

 

Jeesuksen ristinkuolemasta saatava lisätuki annihilaatio-opille ja vastaväite perinteistä helvettiuskoa vastaan

 

Klassisen sovitusteologian mukaan Jumalan Poika kärsi ristillä maailman syntien sovittamiseksi, ihmiskunnan lunastamiseksi vapaaksi synnin, Saatanan ja kuoleman otteesta ja tehdäkseen siten tyhjäksi kaikki Saatanan teot. Katsotaan, että Jeesus kärsi rangaistuksen synneistä ihmiskunnan sijaisena. Nyt herää kysymys: kauanko Jeesus oli kuolleena? ”Pitkäperjantain” iltapäivästä sunnuntain aamuyöhön.

 

Toisin sanoen Jeesuksen muutaman tunnin kärsiminen ristillä ja kuolleena oleminen sunnuntain aamuyöhön asti riitti sovittamaan maailman synnin ja kantamaan ihmiskunnan puolesta helvetin rangaistuksen. Jeesuksen ei tarvinnut kärsiä loputtomiin poistaakseen Jumalan  pyhän vihan ihmiskunnan päältä. Jumala ei ole armoton despootti, joka haluaa piinata ja kiduttaa syntisiä ihmisparkoja aina ja ikuisesti, vaan Hän on rakkaus (1 Joh.4:8). Mutta myös kuluttava tuli (”sillä meidän Jumalamme on tuhkaksi polttava tuli”, Hepr.12:29) kaikelle synnille ja katumattomille syntisille. Jeesuksen lunastustyöhön liittyvä kärsimyksen rajallisuus ja loppuminen tukee sitä, että epäuskoiset jumalattomat tuhotaan kuluttavalla tulella, ajallisesti rajallisella vaivalla, jonka lopputulos on kuitenkin ikuinen ja peruuttamaton, eikä heidän oletettuja ”kuolemattomia” sieluja piinata iänkaiken helvetissä.

 

Koska kuolema on synnin palkka apostoli Paavalin mukaan (Room.6), Jeesus ristinkuolemallaan tosiasiassa kärsi sen samaisen synnin seurauksen ja palkan, joita katumattomat syntiset vielä kantavat itse. Jeesus todellakin otti paikkamme ristillä, jotta meidän ei täytyisi kokea sitä synnin palkkaa – kuolemaa, ei loputonta piinaa. Jos se pitäisi paikkansa, että synnin palkka ei ole kuolema, vaan ikuinen kidutus, ei Jeesuksen kuolema ja vähän aikaa kuolleena oleminen haudassa riittäisi ollenkaan maksamaan meidän syntivelkaamme eikä poistamaan tuollaista synnin palkkaa – loputonta helvetin vaivaa – päältämme.

VN:F [1.9.22_1171]
Anna arvosana
Rating: 5.0/5 (2 votes cast)
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0 (from 0 votes)

Helvetti

Helvetti Raamatussa: ei-uskovat tuhotaan, eikä kiduteta iankaikkisesti. Annihilaatio on Raamatun selvä päälinja, vaikka tiettyä tukea tulkinnalliselle monimuotoisuudelle voi esiintyä eri Raamatun kirjojen helvettiteologioissa

 

Suurin osa kristikuntaa uskoo, että jumalattomia (ei-uskovia) syntisiä piinataan koko loputon ikuisuus helvetin liekeissä. Minkä lisäksi suuri osa kristityistä uskoo, että ihmisellä on kuolematon sielu, joka heti fyysisen kuoleman jälkeen siirtyy joko taivaaseen (tai välitilaan, paratiisiin) tai helvettiin kärsimään (tai siihen välitilaan, mutta ”tuonelan” vaivan paikkaan).

 

Mutta tarkastellaanpa Raamatun tekstejä tämän kysymyksen ympäriltä: onko helvetti ikuista piinaamista ”kuolemattomille” jumalattomien sieluille, vai onko helvetti tuhoamista (annihilaatio on tästä käytetty nimitys), jonka lopputulos on kylläkin iankaikkinen (nimittäin ikuinen kuolema, ikuinen olemassaolon loppuminen ja ero Jumalasta).

 

Genesiksen vedenpaisumuksella tuhottu syntinen ihmiskunta

 

Vedenpaisumus Jumalan rangaistuksena syntisille: tuomio oli siis kuolema ja kuolintapa veteen hukkuminen, eikä Genesiksessä ole sanaakaan, että nämä vedenpaisumuksessa kuolleet ihmisparat olisivat vielä ”kuolemattoman sielunsa” puolesta joutuneet samantien helvetin piinaan, joka ei lopu koskaan.

 

Tosin Uuden testamentin puolella on hieman arvoituksellinen teksti 1 Piet.3:18-20 vankeudessa olevista hengistä, jotka ennen vedenpaisumusta eivät totelleet Jumalaa. Nuo ”henget” voivat olla Nooan aikaisen ihmiskunnan ihmisiä, jotka jatkoivat hukkumisen jälkeen olemassaoloaan kuolleiden valtakunnassa, sheolissa, haadeksessa. Heidän tarkempaa olotilaansa ei 1 Pietarin kirjeen tekijä kuitenkaan kuvaile. Teksti, joka on selitysopillisesti Uuden testamentin vaikeimpia, ellei vaikein, voi tavallisten ihmisten asemasta viitata kuitenkin  jumalien poikien ja ihmisten tyttärien yhtymisen tuloksena syntyneisiin ”jättiläisiin” eli ”muinaisajan sankareihin”, ja koska heidän isänsä oli ylimaallinen henkiolento, ne jälkeläiset saattoivat olla kuolemattomia, toisin kuin tavalliset ihmiset (1. Moos. 6:1-2,4). Katso myös 1 Piet.4:6 maininta ”kuolleille” evankeliumin saarnaamisesta – tosin tämän jakeen ”kuolleet” on mahdollista luontevasti ymmärtää tarkoittavan ”hengellisesti kuolleita” ja fyysisesti eläviä ihmisiä, joille kerrottiin evankeliumi eli jae puhuu kuolleista, jotka olivat eläessään saaneet kuulla ilosanoman.

 

Apostoli Paavali: Kristus tuhoaa tullessaan jumalattomat, ei ikuista kidutusta helvetissä

 

Paavalin kirjeet ovat Uuden testamentin vanhimpia kirjoituksia. Paavalin kirjeissä ei esiinny viittaustakaan siihen, että ei-uskovia rangaistaisiin loputtomiin kestävällä piinaamisella helvetissä. Paavalin kirjeissään käyttämät kreikankielen sanat tarkoittavat tuhoamista, hävittämistä. On nähtävissä, että ne uskottomat, jotka kuolivat ennen Kristuksen toista tulemista yksinkertaisesti jäävät hautoihinsa ja pysyvät ikuisesti kuolleina, eikä Jumala anna heille ylösnousemusta ja Kristus sitten tulemisensa kirkkaudella tuhoaa kuoliaiksi sillä hetkellä elossa olevat jumalattomat. Heidän loppunsa on siten ikuinen kuolema, annihilaatio. Ja uskossa kuolleet saavat ylösnousemuksen (1 Kor.15:22-28 Huom! Joidenkin eksegeettien mukaan tuo Paavalin teksti voi jopa antaa tukea sille, että kaikki ihmiset pelastuvat lopussa – se ei kuitenkaan ole Paavalin kokonaissanoman näkökulmasta katsoen kaikkein todennäköisin tulkinta).

 

”Tuska”, ”ahdistus” ja ”viha” on uskottomien osa Jumalan tuomionpäivänä, mutta uskoville Jumala antaa iankaikkisen elämän. Huomatkaamme, että Jumala antaa iankaikkisen elämän niille, jotka hyvää tehden etsivät kirkkautta ja katoamattomuutta – jos ihmiset olisivat luonnostaan kuolemattomia, miksi heidän tarvitsee sitä katoamattomuutta tavoitella (Room.2:1-10)? Ja lisäksi Paavalin mukaan ikuinen elämä on Jumalan armolahja Jeesuksessa, mutta synnin palkka on kuolema (Room.6:23). Ei siis ikuinen vaiva ja piina tietoisessa olotilassa. Ja koska ikuinen elämä on armolahja, miten se voisi edes olla sellainen, jos ihmiset olisivat luonnostaan kuolemattomia, eiväthän he silloin tarvitsisi sellaista lahjaa?

 

1 Kor.15:52-54 Paavali opettaa, että katoava pukeutuu katoamattomuuteen ja kuolevainen kuolemattomuuteen Kristuksen tulemisen päivänä, kun kaikki uskovat muuttuvat (ei-uskovista Paavali ei puhu mitään siinä yhteydessä). Tässäkin kohtaa voimme kysyä, miksi Paavali puhuu noin, jos ihmiset jo olisivat luotuisuuden perusteella valmiiksi kuolemattomia ja katoamattomia? Jälkipaavalilaisessa 1 kirjeessä Timoteuksella sanotaankin Paavalin hengessä, että vain Jumalalla on kuolemattomuus, joten ihminen ei sitä ole, vaan hän on katoavainen (1 Tim.6:16).

 

Oppi sielun kuolemattomuudesta onkin Raamatun kokonaissanomalle vieras pakanallinen, kreikkalainen uskomus ja siitä on tullut ikuisen piinahelvetin tukipönkkä: helvetti ikuisena vaivan paikkana edellyttää syntisten kuolemattomuutta. Mutta Raamatussa esiintyy oppi ehdollisesta kuolemattomuudesta (katso jo 1 Moos.2:16-17), joka on nähtävissä sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa.

 

Kirkkoraamatun käännösvirhe 2 Tess.1:9

 

2 Tess.1:9 suomalainen kirkkoraamattu -92 (ja myös vanha Biblia) kääntää väärin saadakseen tukea perinteiselle kadotus-/helvettiopille (”Heidän rangaistuksenaan on ikuinen kadotus, ero Herrasta ja hänen voimansa kirkkaudesta”).

 

Mutta paikoitellen varsin tasokas Kuningas Jaakon raamatunkäännös kääntää alkutekstille hyvin uskollisesti kyseisen jakeen näin: ”Who shall be punished with everlasting destruction from the presence of the Lord, and from the glory of his power;

 

Kreikankielessä nimittäin on olethrios, olethros, verbinä olethreuoo (esim. Hepr.11:28) ja merkitys on ruin, destroy, death (tuhota, hävittää, kuolema). Näin ollen edes 2 Tess.1:9 ei puhu ikuisesti kestävästä piinahelvetistä, vaan jumalattomien tuhoamisesta, ikuisesta hävityksestä ja kuolemasta, jonka lopputulos on siis ero Jumalan läsnäolosta.

 

Johanneksen ”pienoisevankeliumin” vahva tuki annihilaatio-opille

 

Eniten viitattu raamatunjae lienee Joh.3:16 pienoisevankeliumi. Monesti jää huomaamatta, että siinä on voimakas tuki annihilaatiolle ja tuen puuttuminen ikuiselle helvetille. KR -92 kääntää jakeen taas väärin saadakseen tukea kirkon helvettiopille: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän”.

 

Mutta Kuningas Jaakon raamatunkäännös on tässäkin jakeessa uskollinen alkutekstille: ”For God so loved the world, that he gave his only begotten Son, that whosoever believeth in him should not perish, but have everlasting life.”

 

Alkutekstissä on sana apollumi, jonka merkitys on tuhota, turmella, hävittää, kadottaa, surmata, hukkua, saada surmansa. Ei siis mitään tukea perinteiselle helvettiuskolle pienoisevankeliumista. Evankelista ei myöskään kirjoittanut, että ”yksikään, joka häneen uskoo ei joudu elämään ikuisesti helvetin piinassa, vaan taivaan ilossa”. Itse asiassa kristikunnassa on tämän jakeen sanoma käännetty ylösalaisin: hukkumisen ja tuhoutumisen asemasta ”ei koskaan tuhoutuvaksi”, kun kerran suuri osa kristityistä väittää, että jumalattomien piina ei lopu ikinä.

 

Johanneksen evankeliumissa on muutenkin tuki sille, että ikuista piinahelvettiä ei ole eikä mitään luontaista kuolemattomuutta, vaan ikuinen elämä saadaan vain uskon kautta Jumalan Poikaan. Evankeliumissa yhdistetään sanat ”elämä” ja ”ikuinen elämä” vankasti uskoviin. Sana ”kuolema” on varattu epäuskoisille, jotka eivät pääse sinne, missä Jeesus on. Johanneksella ei ”kuolema” merkitse ”ikuista elämää helvetissä ilman Jumalaa”, vaan olemassaolon loppumista, tyhjiin raukeamista.

 

(Trito)Jesaja 66:24 ikuinen helvettipiina vai mistä on kysymys?

 

”Ja kun he lähtevät ulos, he näkevät niiden ruumiit, jotka ovat minusta luopuneet. Mato, joka niitä kalvaa, ei kuole, liekki, joka niitä nuolee, ei sammu”.

 

Kirkkoraamattu jättää pois tärkeän sanan kuolleita, jakeessa puhutaan kuolleiden ruumiiden katselemisesta (tai jopa hautamonumenttien!). Kyseessä ei alkutekstin valossa ole loputon piinaaminen helvetissä, vaan kauhean tuhon, kuoleman, katselu. Raamatun kielessä ilmauksia sammumaton tuli ja madot käytetään esittämään kauheaa kuluttavaa tuhoa, kalvavaa hävitystä. Jumalallinen tuli on sammumaton ja ikuinen, mutta itse rankaisemisen akti on väliaikainen ja päättyy kauhistuttavaan ikuiseen lopputulokseen, kuolemaan, tuhoutumiseen, eroon Jumalan yhteydestä. Ja tähänkin liittyy juuri se, että Raamatussa ei esiinny oppia sielun luontaisesta kuolemattomuudesta, joten tulenkestäviä häviämättömiä syntisiä sieluja ei ole olemassa.

 

Kuningas Jaakon käännös kääntää tämänkin jakeen oikein: ”And they shall go forth, and look upon the carcases of the men that have transgressed against me: for their worm shall not die, neither shall their fire be quenched; and they shall be an abhorring unto all flesh.”

 

Hepreassa on peger peh’gher ja merkitykset ovat corpse, carcass, monument, stela (ruumis, monumentti, steela).

 

1 Johanneksen kirje

 

1 Joh.3:15 mukaan murhaajissa ei ikuinen elämä pysy. Silti useat kristityt väittävät, että kaikilla ihmisillä, pelastuneilla ja pelastumattomilla,  on ikuinen elämä (tosin he vain viettävät sitä ikuista elämää kuoltuaan eri paikoissa), mutta se ei ole 1 Johanneksen kirjeen teologian mukainen uskomus.

 

1 Joh.5.:11 Jumala antaa ikuisen elämän ja se elämä on Pojassa, toisin sanoen ikuinen elämä on lahja eikä jumalattomilla ole ikuisen elämän lahjaa – ei tässä maailmassa eikä helvetissä (joka on eskatologista todellisuutta, kukaan ei ole tällä hetkellä missään helvetissä, joka kuuluu tämän maailmanajan päätökseen).

 

Ikuinen elämä on Matteuksellakin jotain, mikä saadaan

 

Matt.19:16s eräs mies tuli Jeesukselta kysymään, mitä hyvää hänen pitäisi tehdä saadakseen ikuisen elämän – hän ei siis uskonut, että hänellä oli jo se luonnostaan. Jeesus ei vastannut miehelle, että sinullahan on jo ikuinen elämä, on vain kyse siitä vietätkö sen taivaassa vai helvetin piinassa!

 

Sielu ja ruumis hukkuvat/tuhoutuvat helvetissä (Matt.10:28)

 

Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät kykene tappamaan sielua. Pelätkää sen sijaan häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin” (KR-92)

 

KR-92 kääntää alkutekstille uskollisesti tässä kohtaa, katsotaan vielä miten Kuningas Jaakon käännöksessä on käännetty:

 

And fear not them which kill the body, but are not able to kill the soul: but rather fear him which is able to destroy both soul and body in hell.”

 

Sielun voi tappaa vain Jumala, ei ihminen. Mutta helvetissä sielut eivät elä ikuisesti, vaan Jumala tuhoaa (destroy) sekä sielun että ruumiin helvetissä. Lopputulos Matteuksen teologiassa rangaistukselle helvetissä on siten tuhoutuminen, hukkuminen – annihilaatio. Ei tukea sielun luontaiselle häviämättömyydelle.

 

Avainsanat jakeelle alkutekstissä ovat: apollumi ap-ol’-loo-mee = tuhota, tappaa, hävittää, julistaa kuolemantuomio.

geenna gheh’-en-nah  = helvetti

Helvetti on tulevaisuudessa toteutuva uskottomien rangaistuspaikka, jota kutsutaan Gehennaksi. Alunperin se oli Hinnomin laakso, jossa saastaiset ja kuolleet eläintenraadot heitettiin pois ja poltettiin. Paikka oli sopiva vertauskuva kuvaamaan jumalattomien tulevaisuudessa tapahtuvaa tuhoamista polttamalla (ne raadot eivät palaneet Hinnomin laaksossakaan iankaiken, vaan vain jonkin aikaa, mutta tuli ei sammunut, kun sinne heitettiin aina lisää raatoja hävitettäviksi). Lähde

 

Matt.7:13 puhuu tuhoamisesta lavean tien kulkemisen lopputuloksena

 

Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen” (tässä KR-92 kääntää huonosti ja teksti näyttää tukevan kristikunnan tyypillistä kadotususkoa, mutta Kuningas Jaakon käännös kääntää alkutekstin mukaisesti).

 

”Enter ye in at the strait gate: for wide is the gate, and broad is the way, that leadeth to destruction, and many there be which go in thereat”

 

Kreikankielinen alkuteksti jakeessa puhuu siis tuhosta, tuhoutumisesta, hävityksestä (apoleia: merkityksiä ovat tuhoaminen, hävittäminen, haaskaus. Esimerkkijakeita Mark.14:4, Matt.26:8). Myöskään mitään viittausta oletukseen ”kuolemattomista sieluista”, jotka joutuvat Jeesus-tien edessä valitsemaan missä he viettävät sen heillä jo olevan ikuisen elämän, ei Vuorisaarnan tekstijaksosta löydy.

 

Malakia 4:1-3 annihilaatiosta

 

”Sillä katso: se päivä on tuleva, joka palaa kuin pätsi. Ja kaikki julkeat ja kaikki, jotka tekevät sitä, mikä jumalatonta on, ovat oljenkorsia; ja heidät polttaa se päivä, joka tuleva on, sanoo Herra Sebaot, niin ettei se jätä heistä juurta eikä oksaa. Mutta teille, jotka minun nimeäni pelkäätte, on koittava vanhurskauden aurinko ja parantuminen sen siipien alla, ja te käytte ulos ja hypitte kuin syöttövasikat ja tallaatte jumalattomat; sillä he tulevat tomuksi teidän jalkapohjienne alle sinä päivänä, jonka minä teen, sanoo Herra Sebaot.”

 

Malakia on VT:n viimeinen kirja. Siinä kuvataan kauniisti ja selkeästi annihilaatiota viimeisenä päivänä jumalattomien kohtalona. Uskottomien kohtalo on tulla tomuksi, jota tallataan – tomu ei tunne kipua, se ei kärsi eikä tiedä mitään mistään. Se vaivaaminen kestää tietyn ajan, mutta lopputulos kaikille on olemassaolon loppuminen tuhkaksi polttavan tulen jälkeen.

 

Hesekielin kirjan luku 18: kuolema on tuomio synneistä

 

Hes.18 mukaan jokainen vastaa vain omista synneistään, kuolema on vain sen osa, joka on tehnyt syntiä (Jahve ei siis laita lapsia kärsimään isien synneistä Hesekielin mukaan). Jumalattoman loppu on kuolema, elämän vastakohta, kun taas vanhurskauden tekijä saa elää (ellei luovu vanhurskaudestaan). Ei siis mitään ikuista vaivaa helvetissä jumalattomille, eikä kuoleman jälkeen ole mitään häviämättömän sielun erkaantumista helvettiin vaivattavaksi – sellaisesta Hesekiel ei puhu mitään.

 

Obadjan profetiakirja: jumalattomat pakanakansat ovat kuin heitä ei olisi ollutkaan

 

Niin kuin teidän, Juudan asukkaitten, täytyi pyhällä vuorellani juoda minun vihani maljasta, niin joutuvat muut kansat yhä uudelleen juomaan siitä. Niiden täytyy juoda se pohjaan saakka. Ne häviävät jäljettömiin, ikään kuin niitä ei olisi koskaan ollut” (Ob. 16).

 

Ei siis kuoleman jälkeistä tai joskus tulevaisuudessa tapahtuvaa piinaamista helvetin tulessa Obadjan mukaan, kun Jumala on toteuttanut tuhotuomionsa pakanakansoille.

 

Juudan kirjeestä jakeet 5-7

 

Vaikka te kaiken tiedättekin, tahdon silti muistuttaa teitä siitä, että Herra kyllä ensin pelasti kansansa Egyptistä mutta tuhosi sitten ne, jotka eivät uskoneet”.

 

Ja Kuningas Jaakon käännöksessä:

 

I will therefore put you in remembrance, though ye once knew this, how that the Lord, having saved the people out of the land of Egypt, afterward destroyed them that believed not.

 

Juudan kirjeen teologiassa jumalattomien ja kapinoijien tuomiosta on annihilaatio-oppi eikä ikuista helvetin piinaa. Kreikankielessä verbinä on jälleen apollumi, joka tarkoittaa, kuten sanottua, tuhoamista, tappamista ja hävittämistä. Kuolema, elämän lopettaminen, oli epäuskoon kääntyneiden israelilaisten tuomio autiomaassa.

 

Jae 7: ”Niin kävi myös Sodoman ja Gomorran ja muiden sen seudun kaupunkien, jotka samalla tavoin antautuivat siveettömyyden ja luonnonvastaisten himojen valtaan: niiden saama rangaistus on varoittava esimerkki, joka muistuttaa ikuisesta tulesta”.

 

Sodoman ja Gomorran tuomio oli siten varoittava esimerkki siitä, mitä ”ikuinen tuli” tekee jumalattomille. Eiväthän ne Sodoma ja Gomorra enää pala eivätkä niiden kaupunkien jumalattomat enää kärsi missään tulenliekeissä, vaan tuli kulutti heidät ja he kuolivat – kuoleminen oli heidänkin syntien palkka. Jumalallinen tuli on kyllä ikuista, niin kuin Jumala ja hänen kirkkautensa ovat ikuisia, mutta tulen ja tuomion kohteena olevat jumalattomat eivät ole ikuisuusolentoja: heitä rangaistiin noissa kaupungeissa ”ikuisella” tulella, joka sitten lakkasi palamasta niiden kaupunkien kohdalla, kun kaupungit oli tuhottu ja palava materia oli loppunut.

 

2 Pietarin kirje 3:7,9 jumalattomien tuhoamisesta

 

Ja sen saman sanan varassa ovat nykyiset taivaat ja nykyinen maa tulen tuhoa odottamassa. Niitä säilytetään sitä päivää varten, jona tuomio tulee ja jumalattomat tuhotaan”.

 

Kuningas Jaakon käännös kääntää samankaltaisesti kuin KR-92, joka tällä kertaa kääntää kreikan sanan apoleia oikein tuhoamiseksi. Näin 2 Pietarin kirjeen tekijäkin liittyy annihilaatio-oppiin, eikä puhu mitään kuolemattomista sieluista. Jakeessa yhdeksän 2 Pietarin kirjeen kirjoittaja puhuu vielä tuhoutumisesta:

 

Ei Herra vitkastele täyttäessään lupaustaan, vaikka hän joidenkin mielestä on myöhässä. Päinvastoin: hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät”.

 

Verbinä alkutekstissä on apollumi eli tuhoutua, hävitä. Pelastuksen vastakohtana on ikuisen helvetin vaivan asemasta tuhoutuminen, annihilaatio.

 

Tuomio tekojen mukaan ja kuoliaaksi hakkaaminen Luukkaan evankeliumissa

 

Palvelija saattaa kuitenkin ajatella: ’Isäntä ei tule vielä pitkään aikaan!’ Niin hän alkaa piestä palvelijoita ja palvelustyttöjä, syödä ja juoda ja juopotella. Mutta päivänä, jota tuo palvelija ei arvaa, hetkenä, jota hän ei tiedä, hänen isäntänsä tulee ja hakkaa hänet kuoliaaksi, ja niin palvelija saa saman kohtalon kuin epäuskoiset. Jos palvelija tietää, mitä hänen isäntänsä tahtoo, mutta ei varaudu siihen eikä toimi hänen tahtonsa mukaan, hän saa monta raipaniskua. Jos taas palvelija tietämättään tekee sellaista, mistä rangaistaan raipoin, hän pääsee vähillä iskuilla. Jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan, ja jolle on paljon uskottu, se pannaan paljosta vastaamaan.” (Luuk.12:45-48).

 

Luukkaan evankeliumin teologiassa pahojen palvelijoiden ja uskottomien saama tuomio – syntien palkka – on kuolema. Heidät hakataan kuoliaiksi, eikä piinata loputtomiin. Tuomio tekojen mukaan tapahtuu sen perusteella, mitä ihminen oli tehnyt joko tietoisena Jumalan tahdosta tai tietämättömänä: jos ihminen ei tiennyt Jumalan tahtoa, hän pääsee tuomiopäivänä pienemmällä rangaistuksella, mutta jos hän tiesi Jumalan tahdon, ja silti teki väärin (eli hän oli saanut paljon tietoa jumalallisista asioista), häntä rangaistaan useilla lyönneillä. Tuomiopäivänä Luukkaan teologian perusteella jumalattomien kokema kärsimyksen määrä säädetään sen mukaan, mitä he olivat tehneet ja oliko heillä tietoa Jumalan tahdosta.

 

 

Eikä tässä vielä kaikki helvetistä…

 

Seuraavaan artikkeliin helvetistä, jossa käsittelen muun muassa niitä muutamaa Uuden testamentin tekstiä, jotka ensisilmäyksellä näyttävät tukevan oppia jumalattomien ikuisesta piinaamisesta helvetissä.

 

VN:F [1.9.22_1171]
Anna arvosana
Rating: 4.5/5 (2 votes cast)
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0 (from 0 votes)

Uudestisyntyminen

Uudestisyntyminen Raamatussa. Kaste ja uudestisyntyminen

 

Raamattu puhuu muutamia kertoja uudestisyntymisestä, joka Johanneksen evankeliumissa olevan Jeesuksen ja Nikodemoksen välisen keskustelun mukaan on välttämätön pelastukseen.

 

Jeesus vastasi hänelle: ”Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa.”
Nikodemos kysyi: ”Miten joku voisi vanhana syntyä? Miten joku voisi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä toisen kerran?”
Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan. [Ef. 5:26; Tit. 3:5; 1. Piet. 3:21]
Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä. [1. Kor. 15:50; Ef. 2:3]
Älä kummeksu sitä, että sanoin sinulle: ’Teidän täytyy syntyä uudesti.’
Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita.” (Joh.3:3-8).

 

Jeesus selkeästi tässä liittää kasteen ja Pyhän Hengen uudestisyntymiseen, joka on Jumalan valtakuntaan pääsemisen ehto. ”Vesi” tarkoittaa nimenomaan kastetta, eikä se sana ole jotain vertauskuvaa jostain ihan muusta – muutoinhan samassa lauseessa oleva ”Henki” voisi olla vertauskuva niinikään jostain muusta. Jeesus tässä puheessaan jo ennakoi kasteen sakramenttia sitoessaan vesikasteen ja Pyhän Hengen uudestisyntymisen aikaansaajiksi.

 
Kasteessa Pyhä Henki vaikuttaa vedessä, veden kanssa ja veden kautta yliluonnollisesti. Jeesus ei asettanut tässä kasteen sakramenttia ennakoivassa puheessaan kastettaville mitään ikärajaa tms. erityistä edellytystä. Sanotaanhan Apostolien teoissa toisaalla, että lupaus oli annettu myös lapsille eikä vain aikuisille ja että kääntyminen ja kaste tarvitaan syntien anteeksi saamiseen.

 

Pietari vastasi: ”Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen. Teitä tämä lupaus tarkoittaa, teitä ja teidän lapsianne, ja myös kaikkia niitä, jotka ovat etäällä — keitä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.” (Ap.t. 2:38-39).

 

Jälkipaavalilaisessa kirjeessä Titukselle aivan kuten Johanneksen evankeliumissakin kaste, Pyhä Henki ja uudestisyntyminen liitetään yhteen ja opetetaan kasteessa tapahtuvaa uudestisyntymistä – kaste on vanhemman  käännöksen  mukaan ”uudestisyntymisen peso”.

 

”Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä ja tottelemattomia, olimme eksyksissä ja monenlaisten himojen ja nautintojen orjia, elimme pahuuden ja kateuden vallassa, vihattuina ja toisiamme vihaten. [1. Kor. 6:11; Ef. 2:1]
Mutta kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja rakkaus ihmisiä kohtaan tuli näkyviin, hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta. Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät. [Room. 3:20-24; Gal. 2:16] Tämän Hengen hän vuodatti runsaana meidän päällemme Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta” (Tit. 3:3-6).

 

1.pelastus ei tullut hyvin tekojen tähden, vaan armosta,

2.pelastus saadaan kun Jumala pelastaa meidät pesemällä meidät puhtaiksi synnistä kasteessa niin että uudestisyntyminen tapahtuu ja Pyhä Henki näin uudistaa meidät,

3. Pyhä Henki vuodatetaan Kristuksen kautta,

4. tämän  ihmisessä kasteessa tapahtuvan Jumalan ylimaallisen uudistavan ja puhdistavan työn edellytys on Kristuksen täytetty pelastustyö (Room.6:3 ss, Ef.2:6, Kol.2:12).

 

Kaste on pelastukseen tarpeellinen Titukselle kirjoitetun kirjeen teologiassa. Kasteessa ja kasteen kautta Pyhä Henki toimii ja meidät pestään puhtaiksi synnistä. Kasteella on siten selvä sakramentaalinen luonne.

 

Uudestisyntyminen Jumalan sanasta

 

Raamatussa on eräitä tekstejä, joiden mukaan uudestisyntyminen tapahtuukin Jumalan sanasta, eikä siinä yhteydessä viitata kasteeseen – Raamatussa löytyy siten jännitteisyyttä koskien sitä, miten uudestisyntyminen toteutuu, mutta konsensus on siinä, että uudestisyntyminen tarvitaan pelastukseen.

 

Olettehan te syntyneet uudesti, ette katoavasta siemenestä, vaan katoamattomasta, Jumalan elävästä ja pysyvästä sanasta”. [Joh. 1:13; Jaak. 1:18; 1. Joh. 3:9] (1 Piet.1:23)

 

Ja vielä toinen teksti Jaakobin kirjeestä:

 

Päätöksensä mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, että olisimme hänen luomistekojensa ensi hedelmä”. [Joh. 1:13; 1. Kor. 4:15; 1. Piet. 1:23] (Jaak.1:18).

 

Vielä voidaan mainita, että lyhyimmillään Raamatun uudestisyntyminen tapahtuu ”Jumalasta” (1 Piet.1:3, 1 Joh.2:29; 3:9 jne.) ja katso vielä Joh.1:13 sekä 2 Kor.5:17 ilmaisu ”uusi luomus”. Tässä Jumalan aikaansaamassa sisäisessä uudistumisessa ihminen pääsee osalliseksi jumalallisesta luonnosta (2 Piet.1:4) eli kun hänet vanhurskauttamisessa asetetaan Jumalan lapsen asemaan  niin uudestisyntymisessä hän pääsee – sanan, kasteen ja Pyhän Hengen vaikutuksesta – osalliseksi Jumalan lapsen luonnosta. Se on rakkauden hallitsemaa uutta elämää, joka ilmentyy ulospäin Hengen hedelminä, joissa tämä rakkaus konkretisoituu.

 

 

 

 

 

 

VN:F [1.9.22_1171]
Anna arvosana
Rating: 5.0/5 (1 vote cast)
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0 (from 0 votes)

Avioliitot Raamatussa

Avioliitto (paremmin sanoen monet erilaiset avioliittomallit) Raamatussa

 

Me olemme tottuneet siihen, että avioliitto on yhden (hetero)miehen ja yhden naisen välinen elinikäinen (= sellaiseksi kristillisyydessä tarkoitettu, vaikka käytännössä ei usein olekaan) parisuhde. Mutta saatamme yllättyä siitä, mitä Raamattu – varsinkin Vanha testamentti – kertoo avioliitosta. Raamatullisia avioliittomalleja on kahdeksan erilaista, eikä Jumala tuominnut niistä yhtäkään vääräksi!

 

1. Ydinperhe: yksi mies ja yksi nainen avioliitossa

1 Moos.2:24 ja Jeesuksen sekä apostoli Paavalin opettama avioliitto.

-nainen on alamainen miehelle ja mies hallitsee naisen ruumista (Paavalin mukaan myös vaimo hallitsee puolestaan miehensä ruumista, 1 Kor.7). Mies on naisen pää Paavalin mukaan, joten tasa-arvosta ei oikein voi puhua tässä avioliittomallissa.

-avioliitot eri uskontoja tunnustavien kesken kielletty, molempien puolisoiden oltava Jahvea tunnustavia

-avioliitto on yleensä järjestetty, ei perustu romanttiseen rakkauteen (tällainen romanttiseen rakkauteen perustuva avioliittokäsitys onkin varsin myöhäinen)

-morsian, joka ei kyennyt todistamaan neitsyyttään kivitettiin kuoliaaksi Jahven lain käskystä

 

 2. Yksi mies ja vaimo ja sivuvaimot /jalkavaimot

Patriarkka Aabrahamilla oli 2 jalkavaimoa/sivuvaimoa, Gideonilla, Nahorilla ja Jaakobilla oli yksi. Kuningas Salomolla peräti 300 sivuvaimoa! Missään VT:ssa ei ilmene, että Jahve olisi pitänyt tätä avioliittomuotoa ”syntinä” tai jotenkin huonompana kuin yhden miehen ja yhden naisen avioliittoa.

 

3. Yksi mies ja vaimo ja vaimon omaisuutena oleva naisorja

Mies sai ottaa vaimonsa omaisuuteen kuuluvan naisorjan itselleen (1 Moos.16).

 

 4. Yksi mies ja monta vaimoa (polygamia)

Mies sai ottaa useita vaimoja, Jahve ei tätä kieltänyt eikä Raamatussa tuomita käytäntöä jotenkin moraalittomana. Salomolla oli peräti 700 vaimoa. Vieraisiin kansoihin kuuluvat vaimot tosin taivuttivat Salomoa omien jumaliensa puoleen ja tämä epäjumalanpalvelus  oli se rikkomus, mitä Raamatun kirjoittajat paheksuivat (1 Kun.11). Eesaulla oli 3 vaimoa, Jaakobilla 2 vaimoa jne. Kuningas Daavid eli myös moniavioisuudessa ja Daavidista todistetaan Vanhassa testamentissa, että hän oli Jahvelle otollinen ja seurasi uskollisesti Jahvea. 5 Moos.21:15-17 on laki siitä, miten kahden vaimon kanssa elävän miehen tulee menetellä perinnönjaossa (katso myös 2 Moos.21:10-11 laki koskien toisen aviovaimon ottamista).

 

5. Mies ja veljen leskivaimo (leviraattiavioliitto)

Tämä on lankousavioliitto. Toisin sanoen lapsettomaksi jääneestä avioliitosta kuolleen miehen leski menee naimisiin lankonsa kanssa, jotta suku jatkuisi (jotta kuolleen veljen nimi ei häviäisi Israelista). Lankousavioliitto säädetään 5 Moos.25:5-10, mutta tapa oli tätä vanhempi. Tämän leskivaimon tuli alistua uudelle miehelleen seksuaalisesti jälkeläisen saamiseksi. Katso myös 1 Moos.38:6-10.

 

6. Raiskaaja ja tämän uhri avioliittoon loppuiäksi

Jos joku mies raiskaa neitseellisen tytön/naisen, tuli raiskatun naisen mennä naimisiin raiskaajansa kanssa loppuiäkseen – varsin brutaali menettely tämä avioliittomalli raiskatun tytön kannalta. Raiskaajan tuli maksaa lisäksi 50 hopeasekeliä neitsyen isälle korvaukseksi omaisuusvahingosta (5 Moos.22:28-29).

 

7. Sotilas ja sotavangiksi otettu nainen avioliittoon

4 Moos.31:1-18.  Mooseksen käskystä ja Jahven tahdosta israelilaiset tappoivat midianilaiset miehet. Tytöt, jotka olivat neitsyitä Israelin miehet saivat ottaa vaimoikseen. 5 Moos.21:11-14 israelilainen mies sai ottaa sotavankien joukosta ”kauniin  naisen” vaimoksensa, mutta jos vaimo ei sitten enää miellytäkään miestä, on miehen annettava vaimonsa lähteä luotaan, eikä mies saa myydä tätä sotavankivaimoa orjaksi. Sotavankivaimon tuli alistua seksuaalisesti miehelleen, kuten vaimojen muutenkin.

 

8. Miesorja ja orjatar avioliitossa

2 Moos.21:1-6. Orjien isäntä voi antaa miesorjalle naisorjan vaimoksi ja jos tälle orjavaimolle syntyy lapsia, on vaimon jäätävä isännälleen ja orjamies pääsee yksinään vapaaksi orjuudesta. Orja-aviomies tosin saattoi jäädä perheensä pariin jos tämä vakuutti rakastavansa orjavaimoaan ja lapsiaan sekä isäntäänsä ja siinä tapauksessa tästä tuli loppuiäkseen orja isännälle. Naisorjan tuli alistua seksuaalisesti miehelleen.

 

Näin me huomaamme. että Raamattu on hyvin monimuotoinen avioliittokäsityksissä, eikä ole vain yhtä oikeaa ”raamatullista avioliittoa”. Yhden miehen, yhden naisen ja lapsien muodostama ydinperhe ei ole mikään ainoa oikea Raamatulla perusteltavissa oleva avioliittomuoto.

 

Avoliitto?

 

Jeesus ja apostolit eivät muuten säätäneet mitään siitä, miten ihmisten pitäisi mennä naimisiin/avioitua. Alkukirkossa ei ollut mitään virkapappeja, jotka olisivat vihkineet ihmisiä avioliittoon, eikä Uudesta testamentista löydy yhtään tekstiä, jossa Jeesus tai joku apostoli vihkisi ketään avioliittoon. Sen ”papin aamenen” saaminen virallistamaan avioliittoa ei ollut mikään kysymys alkukirkossa eikä Uudessa testamentissa. Alkukristittyjen avioliitot olivat pikemminkin  avoliittoja,  jos modernia termiä käytetään (niinhän patriarkatkin menivät naimisiin yksinkertaisesti  yhtymällä vaimoonsa, jolloin he tulivat yhdeksi lihaksi  ja siinä se avioliiton toteutuminen ja virallistaminen sitten  oli, ja niin tekivät alkukristitytkin, ilman tarvetta mihinkään papin aameneen).

 

Entäs ne ”homoliitot” ja  Raamattu?

 

Homoseksuaalisten ihmisten avioliitto on sekä Vanhalle että Uudelle testamentille vieras asia, eikä homoliitosta puhuta mitään. Raamatussa, varsinkin Mooseksen laissa ja apostoli Paavalin kirjeissä, on jokunen lyhyt maininta homoseksuaalisista miehistä (Roomalaiskirjeessä luvussa 1 on vähän pitempi teksti ja se on ainoa kohta Raamatussa, jossa on maininta lesboista) ja heidän keskinäisestä seksistään. Mooseksen kirjojen tuntemattomien tekijöiden ja apostoli Paavalin kanta on jyrkän kielteinen ja tuomitseva homoutta kohtaan (Paavali ei sentään vaadi tappamaan homoja ja lesboja).

 

Mutta VT:n ja UT:n kirjoittajilla ei ollut modernin tieteen selville saamia tietoja homoseksuaalisuuden syistä, sillä Paavali uskoi, että ihmiset voivat valita seksuaalisen suuntautumisensa ja vaihtaa sitä (”luonnollisesta luonnottomaan”). Tieteen tutkimustuloksien perusteella se ei ole mahdollista, kukaan ei voi valita ryhtyä sen enempää homoksi kuin heteroksi. Tältä osin mooseslais-paavalilainen kanta homoseksuaalisuutta kohtaan on epätieteellinen ja sitä voi pitää vanhentuneena, kuten muutenkin Raamatussa olevat maailmankuvat ovat tieteen edistyessä jääneet vanhentuneiksi ja osin myös mytologisiksi. Voidaan täten oikeutetusti kysyä soveltuuko Raamattu (Mooseksen laki ja Paavalin pari mainintaa homoista ja yksi maininta lesboista) ohjenuoraksi mietittäessä kristillistä kantaa homojen avioliittoon?

 

VN:F [1.9.22_1171]
Anna arvosana
Rating: 3.0/5 (9 votes cast)
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: +1 (from 3 votes)

Saatanan eli paholaisen olemassaolo

Saatanan/Paholaisen olemassaolo. Schleiermacherin kritiikkiä klassista Raamatusta ammentavaa paholaisuskoa vastaan

 

Kristikunnassa on ollut pitkä perinne uskoa persoonalliseen pahaan eli Paholaiseen, Saatanaan (myös Perkele-nimeä käytetään). Paholaisusko on saanut osaksensa kuitenkin enenevää kritiikkiä oppineissa piireissä (myös teologien taholta) valistusajalta lähtien ja osa kristityistäkin uskoo lähinnä johonkin epämääräiseen ”suurempaan pahaan”, ei niinkään ”tämän maailman jumalana” pidettävään Saatanaan ja demoneihin eikä niiden väitettyihin vaikutuksiin maailmassa (kuten sairaudet ja onnettomuudet tai esim. epäusko).

 

Friedrich Schleiermacher: Saatanaa ei ole olemassa

 

Friedrich Schleiermacher on nykyaikaisen teologian isä (k. 1834) ja hän päätyi siihen, että Saatanaa ei ole olemassa. Schleiermacher otti tosissaan historiallisen raamatuntutkimuksen. Hän määritti Saatanan eli Paholaisen Jumalan kanssa läheisessä yhteydessä eläneeksi täydelliseksi henkiolennoksi, joka alkoi vapaaehtoisesti kapinoimaan ja tekemään vastarintaa Luojaansa vastaan. Tehtyään tämän määritelmän Schleiermacher päättelee, että tällainen määritelmä on niin suuressa määrin epäjohdonmukainen, ettei se voi merkitä minkään todellisen entiteetin olemassaoloa.

 

Schleiermacherin löytämät ristiriitaisuudet Saatana-opissa:

 

1. Ei ole mahdollista kuvitella, että täydellinen enkeliolento, Saatana, lankeaisi pahaan.

 

2. On vielä paljon vaikeampi uskoa lankeemukseen hairahtuneen täydellisen älyn päättäneen pysyä lankeemuksessansa, sillä tuollainen täydellinen henkiolentohan tietää häviävänsä kapinansa 6-0 kaikkivaltiaalle Jumalalle, joten miksi siis Saatana jatkaisi kapinointiaan?

 

3. Mutta entäs jos Saatana hukkasi täydellisen ymmärryksensä, kun hän lankesi (näinhän on perinteisesti oletettu)? Se on mahdotonta, koska yksi väärä tahdonratkaisu ei voi turmella minkään olennon kaikkea älyä, ajattelu, tietoa ja ymmärrystä. Mikään olento, mukaan lukien Saatana, ei voi menettää kaikkea järkeään yhden virheen takia.

 

4. Argumentoinnin vuoksi voimme olettaa kuitenkin Saatanan älyn turmeltuneen lankeemuksessaan sellaiselle asteelle, että hänen mielestään olisi rationaalista jatkaa kapinaa Luojaansa vastaan. Siinä tapauksessa Saatanan (Paholaisen) järjen valo olisi sammunut täydellisesti, koska mikään olento, jolla on edes vähäinen määrä ymmärrystä, ei kapinoi kaikkivaltiasta Jumalaa vastaan – varsinkin kun Saatana näkee epäonnistuvansa jatkuvasti kapinassaan. Jos tuollainen Saatana on olemassa, on hän niin tyhmä olento, että hän ei ole vaaraksi kenellekään ja hänet voidaan jättää tyystin huomiotta.

 

5. Mitä tavallisiin enkeleihin tulee niin on ongelmallista uskoa, että ainoastaan osa enkeleistä olisi langennut ja siirtynyt Saatanan puolelle ja toiset enkelit olisivat pysyneet uskollisina Jumalaa kohtaa. Jokainen enkeli oli näet alussa samassa täydellisessä tahtotilassa ja jumalayhteydessä, joten minkä takia vain joidenkin sydämessä syntyi halu syntiin?

 

6. Perinteinen uskomus, jonka mukaan olemassaolonsa ensi hetkellä kaikki enkelit olivat aivan pienen hetken ”epästabiilissa” tilassa päättämässä vapaasti suhteensa Jumalaan, on aivan yhtä ongelmallinen. Tämän perinteisen olettamuksen puitteissa ei ole mahdollista ymmärtää, miksi eri enkeliolennot valitsivat vastakkaisilla tavoilla. On myös vaikea käsittää, miksi tämän yhden perusvalinnan takia kaikki enkelit olisi ikuisiksi ajoiksi määrätty joko kuuliaisiksi Jumalalle tai kapinallisiksi sekä Saatanan liittolaisiksi. Jumalan odottaisi yrittävän vetää puoleensa langenneita enkeleitä ja kutsuvan heitä parannukseen niin kuin Jumala tekee syntiin langenneille ihmisillekin.

 

7. Perinteisen paholaisuskon mukaan langenneet enkelit kykenevät ainoastaan sellaiseen pahaan, jonka Jumala  sallii – ja siten Jumala tosiasiassa myös tahtoo sen pahan. Tällainen yhtälö on mahdoton. Langenneiden enkelien ainoa keino saada mielihyvää ja lieventää tuskaansa on alinomaa vastustaa Jumalaa. Jos Jumala sallii langenneiden enkelien tekevän jotakin pahaa (esim. suistaa ihmisen epäuskoon tai yllyttää isää surmaamaan raa’asti oman lapsensa), Jumala epäsuorasti tahtoo sen pahan asian tapahtuvan (vaikka sitten ”ihmisten kuritukseksi”, kuten on perinteisesti ajateltu). Tässä tapauksessa loogisinta olisi, että Saatana enkeleineen ei tekisi yhtään mitään, koska sillä tavalla he kaikkein parhaiten kapinoisivat Jumalaa vastaan. Saatana siten estäisi Jumalan tahdon ja sallimuksen toteutuvan, esim. syntisen ihmisen rankaisemiseksi.

 

Esimerkkinä olkoon, että kun Jumala tahtoo jonkin pahan asian, kuten Jeesuksen naulitsemisen ristille, Saatana aistii sallimuksen antavan hänelle luvan yllyttää Juudasta kavaltamaan Jeesuksen. Tästähän seuraa, että Saatana nyt tietää, mitä Jumala tahtoo, joten paras mahdollinen tapa uhmata ja vastustaa Jumalaa ja estää Jumalan suunnitelman toteutuminen on jäädä loikoilemaan mitään tekemättä. Saatanan/Paholaisen kannattaa aina kieltäytyä tekemästä sitä, mitä Jumala sallii, joten hän olisi aina joutilaana, jos Saatana olisi olemassa. Niinpä Kaikkivaltiaan hallitsemassa maailmankaikkeudessa ei voi olla aktiivisesti toimivaa Jumalan vastavoimaa.

 

8. Karille karahtaa myös klassinen uskomus Saatanan valtakunnasta, jossa Paholainen joka päivä punoo vihan vimmalla kavalia juoniaan Jumalaa ja ihmisiä vastaan. Jos Saatana pystyy vain niihin tekoihin, jotka Jumala hänelle sallii, ei Saatana suunnittele mitään muita kuin sellaisia juonia, joihin Saatana etukäteen jo tietää saavansa valtuutuksen. Täten Paholaisella pitäisi olla täydellinen ennalta tietämys Jumalan aivoituksista. Kun Kristuskaan ei tiedä takaisin tulemisensa tarkkaa aikaa niin miten Saatana pystyisi olemaan täysin selvillä Jumalan tarkoitusperistä ja aikeista?

 

Yllä olevien huomioidensa nojalla Schleiermacher päätteli perinteisen saatanakäsityksen sisäisesti ristiriitaiseksi, joten se kumoaa itse itsensä, sillä sellaisia olentoja ei ole olemassa, jotka ovat loogisesti ristiriidassa itsensä kanssa. Schleiermacher näki, että Saatanalla ja demoneilla ei ole mitään kantavaa asemaa yhdessäkään apostolien opettamassa teologiassa, eikä missään kohtaa Uutta testamenttia lähdetä rakentamaan jotain tiettyä oppia langenneista enkeliolennoista Schleiermacherin mukaan.

 

Lähde:
Kari Kuula: Paholaisen biografia. Pahan historia, olemus ja tulevaisuus, s. 302-305 (2010)

 

Ks. myös toinen artikkeli Raamatussa löytyvistä Saatanaa ja demoneita koskevista teologioista.

 

VN:F [1.9.22_1171]
Anna arvosana
Rating: 4.5/5 (2 votes cast)
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0 (from 0 votes)

Poukassa puhe köyhistä ja sosiaaliturvasta

Puhe Poukassa 18.3.2013 (editoitu hieman nettikäyttöä  varten)

 

Isän Jumalan rakkaus, Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien meidän kanssa.

 

Jesajan kirjan luvun 11 alusta me luemme: ”1 Iisain kannosta nousee verso, vesa puhkeaa sen juuresta ja kantaa hedelmää. 2 Hänen ylleen laskeutuu Herran henki, viisauden ja ymmärryksen henki, taidon ja voiman henki, totuuden tuntemisen ja Herran pelon henki: 3 hänen ilonsa on totella Herraa. Hän ei tuomitse silmämitalla eikä jaa oikeutta korvakuulolta 4 vaan antaa heikoille oikean tuomion ja ajaa vakaasti maan köyhien asiaa. Hän lyö väkivaltaista sanansa sauvalla ja surmaa huultensa henkäyksellä väärintekijän.”

 

Tässä näemme niin sanoakseni messiaanisen arvon: Messias eli Jeesus antaa heikoille oikean tuomion ja ajaa vakaasti maan köyhien asiaa. Köyhät ovat Messiaan sydäntä lähellä, hän on köyhien ja vähäväkisten heikkojen ihmisten puolella.

 

Jos olemme Messiaan asialla ja kannatamme näitä messiaanisia arvoja, olemme myös me köyhien asialla, heikkojen ihmisten puolella. Kun tehdään talouden tasapainottamistoimia, joita toki on tehtävä, on pidettävä huoli, että köyhät ja vähäväkiset ihmiset pysyvät mukana yhteiskunnassa eikä rangaista vähäosaisia köyhiä ihmisiä viemällä heiltä sitä niukkaa toimeentuloa mitä heillä on vielä. On kyse arvovalinnoista, mistä halutaan leikata, mistä ei. Ja siihen tarvittaisiin messiaanisia arvoja ohjenuoraksi.

 

Jos me emme pidä köyhien ja vähäosaisten puolta niin kuka sitten pitää? Eivät ainakaan kylmäsydämiset kvartaalikapitalistit, kasvottomat markkinavoimat eivätkä pankkiirit. On häpeäksi pohjoismaiselle hyvinvointiyhteiskunnallemme, että Kelan tutkimuksen mukaan Suomessa on ihmisiä, jotka kärsivät ruuan ja lääkkeiden puutteesta kun heidän pienet tulonsa eivät riitä edes jokapäiväiseen leipään ja lääkärin heille määräämiin lääkkeisiin. Kelan tutkija suosittelikin mm. työmarkkinatuen korottamista. Ja kipeästi tarvitaan työttömille uusia työpaikkoja ja varsinkin yksityiselle sektorille.

 

Vielä voimme lukea profeetta Aamoksen kirjan neljännestä luvusta.

 

1 Kuulkaa tätä, te uhkeat Basanin lehmät Samarian vuorella! Te sorratte vähävaraisia ja riistätte köyhiä. Te sanotte miehillenne: ”Tuo vielä juotavaa!” 2 Pyhyytensä kautta on Herra Jumala vannonut: — Teille koittaa aika, jolloin teidät raahataan pois väkäpiikeillä, kalakoukuilla viimeistä myöten. 3 Muurinhalkeamista, suorinta tietä teidän on pakko syöksyä pakoon. Teidät heitetään kohti Hermonia. Tämä on Herran sana.”

 

Näin ankarasti Jumala suhtautuu niihin, jotka sortavat ja riistävät köyhiä. Kyseessä on vakava synti, jota harjoitettiin jo Israelin pohjoisvaltakunnassa ja muun muassa juuri tämän vääryyden takia heitä kohtasi tuomio.

 

Uuden testamentin puolelta voimme lukea vuoden 1938 suomennoksen mukaan näin Paavalin toisen korinttilaiskirjeen luvusta 8 tasauksen tekemisen tarpeellisuudesta kristillisenä, messiaanisena ideana:

 

11 Täyttäkää nyt siis tekonne, niin että, yhtä alttiisti kuin olitte sen päättäneet, sen myös täyttäisitte, varojenne mukaan. 12 Sillä jos on alttiutta, niin se on otollinen sen mukaan, kuin on varoja, eikä sen mukaan, kuin niitä ei ole. 13 Sillä ei ole tarkoitus, että muilla olisi huojennus, teillä rasitus, vaan tasauksen vuoksi tulkoon tätä nykyä teidän yltäkylläisyytenne heidän puutteensa hyväksi, 14 että heidänkin yltäkylläisyytensä tulisi teidän puutteenne hyväksi, niin että syntyisi tasaus, 15 niin kuin kirjoitettu on: ”Joka oli paljon koonnut, sille ei jäänyt liikaa, ja joka oli koonnut vähän, siltä ei mitään puuttunut”.

 

Messiaanisiin arvoihin kuuluu siis tasauksen tekeminen niiden välillä, joilla on paljon ja niiden jotka ovat puutteessa. Niin tekemällä kukaan ei eläisi ylettömän suuren mammonan keskellä ja toinen kurjuudessa vailla edes perustarpeidensa tyydyttämistä.

 

On todellakin käsittämätöntä, miten sadalla maailman rikkaimmalla ihmisellä on niin uskomattoman paljon varallisuutta, että jakamalla se tasan voitaisiin poistaa köyhyys koko maailmasta! Mitä kukaan tekee noin suurilla rahamäärillä?

 

Onhan kirjoitettu, että kun meillä on elatus ja vaatteet olkaamme tyytyväiset, sillä suuri voitto on jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa. Ahneus on epäjumalanpalvelusta Raamatun mukaan. Ja paljain käsin me tästä maailmasta lähdemme niin kuin me alasti tänne synnyimme. Mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi, ei mikään määrä omaisuutta pelasta kuolemasta eikä auta pääsemään Jumalan vanhurskasta tuomiota pakoon. Älkäämme mekään laittako toivoamme epävarmaan rikkauteen ja materiaan, vaan Jumalan armoon Jeesuksessa.

 

Riippuu nimenomaan arvoista millaisia päätöksiä tehdään Suomen ja Euroopan velka- ja eurokriisissä: arvot määrittävät talouspolitiikan (ja hallituksemme budjettikehysriihen) suunnan ja sisällön. Mistä leikataan ja mitä lisätään jos joku taho saa enemmän rahaa.

 

Miettikäämme tätä niin yksilöinä kuin yhteiskunnallisessa toiminnassa, varsinkin jos olemme siinä mukana päätöksentekijöinä!

 

VN:F [1.9.22_1171]
Anna arvosana
Rating: 5.0/5 (2 votes cast)
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: +1 (from 1 vote)

Lyhyet uskontokritiikit

Lyhyehköjä uskontokriittisiä ajatuksia ja eräitä tutkimustuloksia

 

Tähän artikkeliin kokoan vähitellen uskontokriittisiä näkemyksiä varsinkin kristinuskoon liittyen sekä jossain määrin myös arviointia kristinuskon oppien ja moraalinormien soveltamisesta politiikkaan ja lainsäädäntöön. Esittelen välillä myös joitakin tutkimustuloksia, jotka liittyvät uskontokritiikkiin. Niinpä tätä artikkelia ei tarvitse lukea alusta loppuun kokonaan, vaan siinä olevia otsikoita voi aiheen mukaan katsella ja valita luettavaksi kiinnostavimmat kappaleet. Saa käyttää, muttei ole pakko!

 

1. Kritiikkiä Suomen kristillisdemokraattista puoluetta kohtaan

 

On jotain Suomen kristillisdemokraattisessa puolueessa, mikä epäilyttää ja häiritsee minua. He tekevät politiikkaa Raamattu yhdessä kädessä ja valtiollinen lakikirja toisessa kädessä, pyrkien siirtämään Raamatun moraalisäännöt ja opit (esim. avioliitto) valtion lakikirjaan kaikkia velvoittaviksi, kansalaisten maailmankatsomuksista riippumatta – sen mukaan kuin kristillisdemokraatit ovat Raamattua tulkinneet, mahdollisimman fundamentalistisesti ja vanhakantaisesti.

 

Ja sitten vielä kristillisdemokraatit puheenjohtajansa Päivi Räsänen johdolla vaativat lääkäreille oikeutta kieltäytyä tietyistä lääketieteellisistä toimenpiteistä (abortti, ja varmasti myös eutanasia, jos siitä säädetään laki) lääkärin uskonnollisen uskon takia. Laki, tai lain tulkinta, pitäisi siis olla erilainen eri ihmisille, vakaumuksen perusteella, silloin varsinkin kun se sopii kristillisdemokraateille? Lääkärin ja muidenkin ammatti-ihmisten tulisi jättää uskontonsa yms. subjektiiviset mieltymyksensä vaatenaulakkoon, kun he käyvät suorittamaan työtään ja toimia voimassaolevan lainsäädännön mukaisesti (tiedemiehetkin tekevät tutkimustyötään metodologisen ateismin mukaisesti vaikka olisivat kristittyjä).

 

Entä jos ateistinen lääkäri ei suostu ”omantunnonsyiden takia” hoitamaan fundamentalistiuskovaista, pitäisikö ateistisella lääkärillä olla sellainen oikeus tasapuolisuuden nimissä ja ateistilääkäreille säätää omat lait, jossa määritellään heille sopivat tehtävät? Toki abortteja tehdään Suomessa liian paljon, eikä aborttia pitäisi käyttää ehkäisymenetelmänä – sosiaalisista syistä tehtäviin abortteihin suhtaudun hyvin kriittisesti (sikiön tulisi saada syntyä ja äiti voisi antaa sitten vauvan adoptoitavaksi, jos hän ei kykene lapsesta huolehtimaan asianmukaisesti).

 

Tuollainen kristillisdemokraattinen ideologia ja Raamatun valjastaminen, tietyllä tavalla tulkittuna, politiikan tekemiseen, on itse asiassa teokratiaa. Pyrkimystä saattaa yhteiskunta nimenomaan mahdollisimman konservatiivisesti tulkitun kristillisyyden hallintaan, vastakohtana sekularismille, humanismille ja pluralismille.

 

Missä kohtaa Jeesus tai Paavali edes on antanut tuollaisen tehtävän kristityille siinä valtiossa, jossa he elävät? Paavali kehotti kristittyjä roomalaiskirjeessä olemaan silloiselle täysin pakanalliselle Rooman valtiovallalle alamainen. Paavali myös opetti, että ei-uskovat tuomitsee Jumala, eikä kristillinen seurakunta (Paavali ei vaatinut ei-kristillisen Rooman keisarikunnan lakien muuttamista kristillisiksi). Kristillisdemokraatit on oikeastaan uskontopuolue, jossa luterilainen kahden eri regimentin oppi hämärtyy, eikä sellainen ideologia sovellu pluralistiseen, sekulaariin yhteiskuntaan. jossa konservatiiviset (lähinnä ev-lut. kansanlähetysläiset ja helluntailaiset) uskovaiset ovat pieni vähemmistö – eivätkä edes kaikki kristityiksi tunnustautuvat ihmiset jaa kristillisdemokraattien raamatuntulkintoja.

 

Mikä oikeus kristillisdemokraateilla on vaatia ja pakottaa Suomen jo miljoona uskonnotonta kansalaista (21 % ei usko Jumalaan), sekä ei-kristityt maahanmuuttajat, elämään noiden kristillisten moraalisäädöksien ja suorastaan keskiaikaisten uskontulkintojen mukaan säätämällä koko kansaa koskevia lakeja (eivät kristillisdemokraatitkaan ”lue Raamattua niin kuin se on kirjoitettu”, vaan hekin tulkitsevat omien lähtökohtiensa ja tulkintahorisonttiensa mukaan Raamatun tekstejä)? Miksi ei-kristittyjen, joilla on toisenlaiset eettiset käsitykset, elämäntyylit ja arvostukset, pitäisi elää kristillisdemokraattisten arvojen ja eettisten sääntöjen mukaan?

 

Kristinuskon Jumalaan uskovia on muutenkin Suomessa varsin vähän (27 % enää ja 15-24 vuotiaissa vain 15%) ja heidän määränsä pienenee siis sukupolvesta toiseen. KD-puolueen kannattajia on vähän yli 3 % äänioikeutetuista ja hekö sitten voisivat kieltää esim. tasa-arvoisen avioliittolain vastoin kansalaisten enemmistön kantaa ja jatkaa homoseksuaalisten ihmisten asettamista huonompaan asemaan lain edessä?

 

Ja jos ette minua usko, niin lukekaa mitä kuuluisa kristitty raamattuopettaja David Pawson kirjoittaa:

 

”Samoista syistä on tekopyhyyttä vastustaa jumalanpilkkasäädösten ulottamista islamiin, mutta puoltaa niiden säilyttämistä kristinuskon kohdalla. On parempi poistaa sellaiset lait kokonaan ja käsitellä jumalanpilkkaa syntinä Jumalaa kohtaan eikä rikoksena yhteiskuntaa kohtaan. Se, että kristityt käyttävät poliittista valtaa ei-uskovien pakottamiseen omiin arvoihinsa ja standardeihinsa, on vaarallisen lähellä sen tulemista, mitä kuvasimme islamin ydinolemukseksi, eli teokratian aikaansaamista. Kristus ei ole antanut kristityille sellaista tehtävää” – David Pawson: Islamin haaste kristityille, s. 93. Lihavointi minun tekemä.

 

Minulle keskeinen eettinen periaate on syrjinnän vastustaminen sekä ihmisoikeudet ja tasa-arvo. En hyväksy kenenkään yksilön enkä minkään ihmisryhmän asettamista huonompaan asemaan sukupuolen, vakaumuksen, seksuaalisen suuntauksen, etnisen alkuperän tms. takia.

 

Mitä tulee suhtautumiseen homo- ja biseksuaalisiin ihmisiin sekä tasa-arvoiseen avioliittolakiin niin siinä minun ajatteluni perustuu tieteeseen (ja humanismiin) eikä antiikin aikaisiin (ja osin vieläkin vanhempiin) uskonnollisiin teksteihin aikakausilta, jolloin homoseksuaalisuudesta ei ollut nykyistä tieteellistä tietämystä. Ja lopuksi vielä: se homoseksuaalisten ihmisten ”eheyttäminen”, mistä kristillisdemokraatit puhuvat, on täysin epätieteellistä puoskarointia ja mitä pahinta henkistä väkivaltaa.

 

Lue lisää yllä olevasta aiheesta tästä kolumnista.

 

Muistettakoon myös, mitä Luther on sanonut:”Parempi hallitsijana jumalaton, joka on viisas kuin hurskas, joka on tyhmä”.

 

2. Kristittyjen arvaamattomuus niin opillisissa, moraalisissa kuin yhteiskunnallisissa asioissa

 

Kristinusko on hajaantunut vaikka miten moneen tunnustuskuntaan, lahkoon ja herätysliikkeeseen. Ja kaikki he vetoavat Raamattuun ja ilmeisestikin jokainen kristillinen suuntaus pitää omaa uskontulkintaansa ”juuri oikeana” (se ”totuus” uskonasioissa onkin voittajaksi päässyt kanta, kuten voidaan nähdä jo varhaisen kirkon historiasta), tai ainakin kannattamisen ja sitoutumisen arvoisena. Ja tämä hajanaisuus – joka nousee suoraan Raamatun teologisesta ja eettisestä epäyhtenäisyydestä sekä ristiriidoista – tekee kristittyjen näkemyksistä ja vaatimuksista arvaamattomia. Koskaan et tiedä millaista oppia ja vaatimusta sieltä tulee, kun kristitty suunsa avaa.

 

Joku kristitty torjuu naispappeuden ja joku toinen  kristitty on naispappeuden puolella, yksi kristitty vaatii homoseksuaalisten ihmisten elämäntyylin tuomitsemista ja vastustaa jyrkästi heidän avioliitto-oikeuttaan, toinen kristitty taas rakastaa homoja ja antaa heille oikeuden avioliittoon. Joku pitää kolminaisuusoppia totuutena, toinen arvostelee sitä ja hylkää sen – samaan Raamattuun vedoten, kuin kolminaisuusopin kannattaja. Esimerkkejä on vaikka kuinka paljon. Olen sellaisenkin kristityn tekstejä lukenut, joka vaati työttömyyskorvauksien poistamista kokonaan – ja toisaalla on sellaisia kristittyjä, jotka kannattavat työttömyyskorvauksia. Ylipäätään kristittyjen yhteiskunnalliset ja poliittiset näkemykset vaihtelevat huomattavasti niin Suomessa kuin muualla ja kaikki he väittävät tukeutuvansa Raamattuun. Silti sama ”pyhä kirja” ja ”Pyhän Hengen johdatus totuuteen” on väitetysti noilla kaikilla uskovilla, mutta lopputulos on melko mielivaltainen.

 

Niinpä, kun joku uusi ihminen esittäytyy ”kristityksi”, et voi koskaan olla varma, mitä hän uskoo, kannattaa ja vastustaa. Se kristitty voi olla moukkamainen tieteen ja tieteellisten teorioiden vastustaja tai sitten hän kannattaakin evoluutioteoriaa ja on hyvin tiedemyönteinen. Eräät kristityt vastustavat jopa tasa-arvoa väittäen, ettei se perustu Raamattuun ja jotkut toiset taas puolustavat tasa-arvoa sen raamatullisen tähden – ota siitä sitten selvää, mikä se ”totuus” ja ”ainoa oikea oppi” oikein on. Eikö tämä asiantila ole todella merkillinen jos oletamme, että on yksi Jumala (olkoon kolmiyhteinen tai ei), jonka pitäisi kyetä ilmaisemaan selkeästi ja luotettavasti se oikea oppinsa, etiikkansa ja vielä se tahtonsa yhteiskunnallisissa asioissa uskovillensa? Mutta tämä edellä kuvaamani havaittavissa oleva asiantila kristittyjen keskuudessa selittyy luontevasti, jos oletamme, että mitään traditionaalisesti uskottua kristinuskon Jumalaa ”ilmoitustietoineen” ei ole olemassa (jokin muunlainen jumala tai jumalia voi toki olla olemassa teoriassa). Samalla tämä mainittu asiantila heittää roskakoriin uskonpuhdistuksen aikaisten teologien kuten Lutherin väitteen Raamatun sanan ”selkeydestä”. Jos Raamattu olisi sanomaltaan ”selkeä” (ja ristiriidaton) luulisi sen kirjan ”oikeasta” tulkinnasta päästävän paljon helpommin konsensukseen kristikunnassa.

 

3. TV7 Raamattu ja Koraani-ohjelman kristillinen argumentointi

 

Olen seuraillut kristillisen TV7-kanavan ohjelmasarjaa Raamattu ja Koraani (ohjelma on ulkomaalainen, taisi olla Quran Dilemma -alkuperäiseltä nimeltään, mutta en ole ihan varma). Se, mikä tuossa ohjelmassa herättää minussa hilpeyttä ja kummeksuntaa, on noiden kahden Raamattuun ja Koraaniin perehtyneen puhujan argumentointi.

 

He harrastavat siinä uskontokritiikkiä islamia ja Koraania vastaan ja mm. osoittavat, että vaikka muslimien mukaan Koraani on virheetön, ristiriidaton ja täydellinen Jumalan/Allahin sana, ei Koraani ole kuitenkaan sellainen, vaan se on epätäydellinen, sisältää paljon saman asian toistoa ja siinä on ristiriitoja ja virheitä. Miten sokeita ja suorastaan typeriä nuo kaksi (konservatiivista) kristittyä (joista toinen on ex-muslimi) ovatkaan! He eivät tiedosta, että tasan sama islamia vastaan suunnattu uskontokritiikki ja argumentointi sopii Raamattuun ja kristinuskoon.

 

Nuo kaksi kristittyä käyttävät uskontokritiikin aseita yksipuolisesti ja yksisilmäisesti Koraanin rationaaliseen silppuamiseen, vaikka tasan samat ongelmat (ristiriidat, virheet, samojen jaarituksien ja tarinoiden toistaminen, varsinkin ”Mooseksen kirjoissa” sekä evankeliumeissa) esiintyvät myös Raamatussa. Mutta kuitenkin he pitävät mitä ilmeisimmin sitä omaa pyhää kirjaansa erehtymättömänä, ristiriidattomana ja luotettavana ”Jumalan ilmoituksena”. Ja muslimit puolestaan terävästi kritisoivat kristinuskoa ja Raamattua niinikään samankaltaisilla argumenteilla ja he näkevät Raamatun hyvin ristiriitaisena kirjana (jossa ”Allahin ilmoitus” on suorastaan vääristynyt ja turmeltunut).

 

Jos noiden kahden miehen silmät aukenevat joskus näkemään, että sama rationaalinen uskontokritiikki tekee silppua myös Raamatusta ja fundamentalistisesta raamattunäkemyksestä, tulee noista miehistä hyviä ja johdonmukaisia uskontokriitikoita.

 

4. Onko oksitosiini yhtä kuin Pyhä Henki/Pyhän Hengen vaikutus varsinkin karismaattisissa kokoontumisissa?

 

Uudehkon tutkimuksen mukaan

 

”Yhdysvaltalaisten megakirkkojen yli 2000 ihmisen jumalanpalvelukset vaikuttavat tutkimuksen mukaan osanottajiinsa huumeen tavoin. Tilaisuudet voivat saada aikaan muutoksia aivojen kemiassa ja eräänlaisen henkisen päihtymystilan, joka saa seurakuntalaiset palaamaan takaisin.  Asiaa on tutkittu Washingtonin yliopistossa ja siitä uutisoi Religion News Service.

– Tämän puhtaan ilon kokemuksen näkee megakirkoissa kerta toisensa jälkeen. Siksi sanomme, että se on kuin huumetta, toteaa toinen tutkimuksen kirjoittajista, Amerikan uskontojen professori James Wellman.

 

Artikkeli kannattaa lukea kokonaan. Tunnettu tosiasia myös pienemmissä ja kotoisissa kristillisissä kuvioissa on, että kun kristityt ovat yhdessä ja varsinkin jos vielä puhuja on karismaattinen henkilö ja musiikki innostavaa, uskovaisille tulee hyvä tunnetila ja he kokevat uskonsa vahvistuvan. Kun sitten arki koittaa ja karismaattinen tunnelma jää taakse ja kanssauskovien seura puuttuu, voi epäilys ja kriittisyys nostaa päätään (minulla ainakin käy niin. Kirkossa ja kirkkokahveilla on hyvä olla ja ”pyhien yhteyden” tunteminen herättää uskonvarmuutta, mutta sitten yksin ollessani kotona skeptikko minussa nousee esiin). Onko todellakin niin, että tämä oksitosiini = Pyhä Henki tai ainakin ne Hengen vaikutukset ihmisissä uskonnollisissa tilaisuuksissa? Tähän voidaan tosin sanoa vastaväitteenä, että Pyhä Henki voi olla todellinen entiteetti, joka käyttää fyysisenä ”rajapintana” ja välikappaleena ihmisaivoja ja niiden kemiaa, kuten oksitosiinia. Mutta sitähän me emme tiedä varmuudella suuntaan tai toiseen.

 

5. Maa ja maailmankaikkeus ihmistä varten ”luotuja”?

 

Kreationistiset fundamentalistit (esim. Pekka Reinikainen) väittävät, että Maa ja koko maailma on luotu ihmistä varten (antroposentrisyys), asettaen itse asiassa ihmisen universumin keskipisteeksi. Ihminen nähdään luomistyön huipentumana, ”Jumalan kuvana” (imago Dei), jonka tehtävä on  hallita luontoa. Mutta tämä(kin) uskomus on erittäin kyseenalainen, eikä kestä lähempää tarkastelua. Nimittäin suurin osa maailmasta on ihmiselle hyvin vihamielinen paikka.

 

Emme voi elää merillä, jotka peittävät suurimman osan Maan  pinta-alasta (merivettäkään ei voi juoda). Erityisesti meren syvyydet ovat ihmiselle vaarallinen paikka (ilman sukellusvarusteita tai sukellusvenettä). Yksi kokonainen manner, Antarktis, ei tarjoa kylmyyden ja jäisyyden takia kunnollisia elämän edellytyksiä (kuten mahdollisuutta maatalouteen. Ja vain nykytekniikan avulla ihmiset voivat majailla Etelänapamantereella pitempiä aikoja).

 

Avaruus se vasta vihamielinen ja elinkelvoton paikka onkin ihmiselle, siellä emme pysy hengissä kuin ohikiitävän hetken ilman avaruuspukua happivarastoineen. Planeetta Venuksella ei avaruuspukukaan juuri auta, tuossa helvetillisessä paikassa. Jupiteriin ihmisellä ei ole mitään asiaa, avaruuspuvussa tai ilman. Ja mitä ihmeen merkitystä tai tarkoitusta universumin keskipisteenä olevalle ihmiselle on jollain Jupiterilla ja sen kymmenillä kuilla? Koska tahansa suuri asteroidi (planeetantappaja) voi törmätä Maahan ja tuhota kaiken  elämän, ihmiset ja heidän  kulttuurinsa, eikä kukaan jää niitä kaipaamaan.

 

Ihminen ei kerta kaikkiaan säily toimintakykyisenä, terveenä tai elossa, jos fysikaaliset olosuhteet ja puitteet muuttuvat tiettyjen vaihteluvälien ulkopuolelle ympäristössä (ainakaan ilman apuvälineitä tai tarpeeksi lämpimiä vaatteita ja kuten todettua, avaruudessa ei vaatetuskaan auta). Tarvitsemme tietynlaisen ilmakehän ja sopivan ilmanpaineen, emme kestä liian voimakasta säteilyä, ja lämpötilallakin on ihannealueensa (ottaen huomioon, että olemme lämpimässä Afrikassa kehittynyt vähäkarvainen kädellinen, joka ei käyttänyt alkuaan vaatteita eikä teknologiaa).

 

Miten näin ihmisvihamielinen maailma voisi olla juuri ihmistä varten ”luotu” ja miten ihmeessä voidaan pitää ihmistä maailman keskipisteenä tai ”luomistyön huipentumana”? Muutenkin elävässä ja elottomassa luonnossa on monenlaista, mikä uhkaa ihmisten elämää ja hyvinvointia, kuten maanjäristykset, tulivuorenpurkaukset ja tsunamit ja kaikenlaiset petoeläimet, loiset ja taudit. Selvästikin tuo kristillinen kreationistinen uskomus on vain mitä suurinta itsekorotuksen halua vailla todellisuuspohjaa.

 

6. ”Tule sellaisena kuin olet” – mutta muutu sitten toisenlaiseksi!

 

Kummallista on niin sanottu herätyskristillisyys esim. helluntailaisuudessa. Kaikki saavat kyllä tulla ”Jeesuksen luokse sellaisena kuin ovat”, mutta ei saa sen jälkeen olla ja elää sellaisena kuin on, vaan pitää muuttua toisenlaiseksi, jotta käytännössä hyväksyttäisiin seurakuntaan jäseneksi. Esim. jos elää homoseksuaalisessa suhteessa ei saa kuulua helluntailaisten (ilmeisesti tosipyhään) seurakuntaan. Armo ja rakkaus näyttävät olevan säännöstelytavaraa ja varattu vain tarpeeksi ”pyhille” ja ”totuudessa oleville”, tarkan tutkinnan jälkeen.

 

7. Miksi pitää uskoa epätieteellisiin oppeihin ja väitteisiin ja erilaisiin subjektiivisiin (uskonnollisiin) luuloihin/olettamuksiin ja kokemuksien tulkintoihin (kokemus on tosiasia, mutta niiden tulkinnat eivät ole)?

 

Miksi ihmeessä pitäisi uskoa sellaisiin uskonnollisiin väitteisiin ja oppeihin, jotka ovat ristiriidassa tieteellisten tutkimustuloksien ja niitä pätevästi selittävien yleisesti hyväksyttyjen tieteellisten teorioiden kanssa (teoria ei tieteessä tarkoita arkipuheen mukaista ”teoriaa”, vaan paljon enemmän)  ja joille ei löydy empiirisiä, intersubjektiivisia, objektiivisia todisteita? Miksi pitäisi uskoa uskontojen, kuten kristinuskon, oppeihin ja luulotteluihin, jotka eivät läpäise arkielämän todellisuuden testiä (eivät siis toimi eivätkä kanna arkielämässä, karismaattisten hurmoskokouksien ulkopuolella)? En ole löytänyt ainuttakaan pätevää ja järkevää argumenttia sen puolustukseksi, että niin pitäisi tehdä.

 

8. Jumaliin uskomattomuuden syistä

 

Ongelma jumalaan/jumaliin uskomisessa ei ole jumalien näkymättömyys – näkymättömyys ei ole mikään syy. Syy on objektiivisten, intersubjektiivisten todisteiden puuttuminen sekä se, että teistien tarjoamat jumalat/Jumala eivät ole uskottavia rationaaliselta, filosofiselta ja tieteelliseltä kannalta kriittisesti katsoen. Teismin tueksi esitetyt filosofiset argumentit ovat pääsääntöisesti aukollisia, parhaimmillaankin hyviä, mutta ei riidattomia, ja klassiset jumalatodistukset on osoitettu virheellisiksi ja ongelmallisiksi jo ajat sitten. Ja muistettakoon Christopher Hitchensin osuva lausahdus: mikä voidaan hyväksyä ilman perusteita voidaan myös hylätä ilman perusteluja.

 

9. Kellä tuska sellainen kuin tuska Jeesuksen – erään virren ajatus. Jeesuksen kärsimykset kaikkein suurimpia kärsimyksiä?

 

Kristinuskossa ajatellaan, että Jeesuksella olisi ollut kaikkein suurin tuska, suurempi kärsimys kuin kenelläkään toisella. Onko näin? Vaikuttaa epätodennäköiseltä väitteeltä. Jeesuksen psyykkisen ja fyysisen kärsimisen kestoaikana voidaan nähdä eripituisia aikamääriä. Jos ajatellaan varsinaista fyysistä kärsimistä niin sitä kesti vain ”pitkänäperjantaina” joitakin tunteja päättyen sitten kuolemaan ristiriipunnan tuloksena.

 

Voidaan ajatella, että Jeesuksen kärsiminen alkoi psykologisella tasolla Getsemanen puutarhassa ”kiirastorstaina”, kun hän koki suurta sisäistä tuskaa ja pelkoa edessä olevan kohtalonsa johdosta (olisihan Jeesus voinut kieltäytyä kohtalostaan ja paeta). Fyysinen kärsiminen alkoi sitten vangitsemisesta, roomalaisten ”pitkänäperjantaina” suorittamasta ruoskinnasta (ruoskinta oli oikeastaan jopa armeliasta ristiinnaulituille, sillä ruoskinnasta aiheutuva verenhukka nopeutti kuolemaa ristillä) ja ristille naulitsemisesta. Tätä tuskallista ristiriipuntaa kesti siis muutamia tunteja.

 

Mutta monilla ihmisillä ennen ja nyt on ollut ja on paljon pahempia kärsimyksiä kuin Jeesuksella: pitkään, jopa vuosia kestäneitä tuskallisia sairauksia kuten syöpää, paljon sietämättömiä kipuja, joiden kestoaika ei rajoitu vain noin yhteen päivään tai muutamaan tuntiin. Sitä paitsi Jeesus meni vapaaehtoisesti kärsimyksiinsä, kun taas vakavat sairaudet tulevat lupaa kysymättä – ja muistakaamme holokaustin uhreja Hitlerin Saksassa, jossa miljoonat kärsivät todella epäinhimillisissä oloissa eikä suinkaan vapaaehtoisesti!

 

Jeesuksen kärsiminen ei ole senkään tähden suurinta mahdollista kärsimistä, koska Jeesus – Johanneksen (todellisuudessa nimettömässä) evankeliumissa  – itse antoi henkensä ja otti sen takaisin ”Isän käskyn” mukaan: Jeesus oli tullut taivaan kunniasta, luopui kolmeksikymmeneksi vuodeksi jumalallisesta kirkkaudestaan, antoi itse itsensä vangitsijoilleen, kun vangitsemisesta ei meinannut muuten tulla mitään (Johanneksen  mukaan), kärsi jonkin aikaa ruoskintaa ja häväistystä sekä riippui muutamia tunteja ristillä, jossa hänellä riitti vielä energiaa ja mielenkiintoa mm. huolehtia äitinsä Marian vanhuudenturvasta (ja Luukkaan versiossa antaa vielä paratiisipaikan katuvalle ryövärille ristillä).

 

Ja sitten ennen sunnuntaiaamua Jeesus heräsi kuolleista ja nousi taas takaisin sinne taivaalliseen kirkkauteensa jonkin ajan kuluttua. Mikä suuri uhraus tällainen lyhytaikainen kärsimisnäytös edes on? – eri asia olisi,  jos Jeesus olisi jäänyt kuolleeksi tai joutunut helvettiin ainiaaksi, se olisi ollut todellinen uhraus, jostain luopumista. Nyt Jeesus – johanneslaisittain jumalolento ihmislihassa – ei ole luopunut eikä tinkinyt lopullisesti mistään, vaan hänet näennäisuhrattiin, sillä oli selvää alusta asti, että Jeesus ei lopulta kuolekaan pysyvästi.

 

Mitä pointtia siis koko kummallisella pääsiäs”uhri”näytelmällä? Kaikkivaltias Jumala ei siis keksinyt mitään toisenlaista keinoa ratkaista sitä syntiongelmaa, jonka tulemisen hän tiesi etukäteen, jos kerran on kaikkitietävä, vaan tarvitsee tuollaisen verisen näytelmän poistaakseen rangaistuksen, jonka hän on itse keksinyt (vain niiltä, jotka suostuvat uskomaan siihen ”evankeliumiin” eli miljardit ihmiset joutuvat kuitenkin helvettiin, kun eivät usko, joten Jumalan tahto ”jokaisen ihmisen” pelastumisesta ei toteudu).

 

Todellakin Jeesuksen  kärsiminen ei ollut varmastikaan  maailman suurinta kärsimystä – esim. syöpäpotilaat tai Hitlerin keskitysleirivangit eivät tulleet mistään ”taivaasta” eivätkä kärsineet vain noin vuorokauden tai muutaman tunnin palatakseen sitten johonkin ”taivaan autuuteen”. Sitä paitsi roomalaiset ristiinnaulitsivat ihmisiä tuhansittain ja taas tuhansittain, joten kuolintavan ja kidutuskeinon (ruoskinta) suhteen Jeesuksella oli vaikka miten monta kohtalotoveria, eikä heidän kärsimyksiään kukaan kristitty mystifioi tai muistele hetken vertaa (monen ristiinnaulitun rikollisen ristillä roikkuminen kesti pitempään kuin Jeesuksen).

 

10. ”Mitä se on sinulta pois jos teisti [kristitty, muslimi tms.] uskoo jumalaansa, mitä se sinua haittaa tai sinulle kuuluu?”

 

Tuohon tapaan kuulee ajateltavan. Mutta katsotaanpa tarkemmin onko se ”minulta pois jos kristitty/muslimi/jne. uskoo”. Väitän, että se voi hyvinkin olla minulta skeptikkona pois ja vaikuttaa joissain tilanteissa tuhoisasti, kun teisti (henkilöityneeseen jumaluuteen uskova) uskoo erinimisiin jumaliinsa. Perustelen tätä parilla esimerkillä, joiden pitäisi olla varsin valaisevia.

 

Jos ihminen on homoseksuaalinen (homo tai lesbo) ja sanotaan vaikka 90% hänen yhteiskuntansa ja kotimaansa ihmisistä on sellaisia teistejä, jotka pitävät homoutta syntinä, rikoksena ja sairautena, minkä lisäksi nämä teistit haluavat tappaa homot jumalansa tahdon toteuttamiseksi, se erittäin vahvasti on homoseksuaaliselta ihmiseltä pois ja haittaa häntä, että ne teistit noin uskovat ja uskonsa mukaan tekevät. Toinen esimerkki: jos valtio on käytännössä teokraattinen ja teisteillä on valtiokoneisto hallinnassaan ja noiden vallassa olevien teistien mielestä ateismi, epäusko, (ja vaikkapa myös jokainen erilainen ”harhaoppi”) ei ole ainoastaan synti, vaan myös kriminalisoitu niin että ateistit ja harhaoppiset laitetaan joko vankilaan tai teloitetaan niin noiden teistien usko on ateisteilta pois ja vaikuttaa dramaattisesti ateisteihin ja niihin ”harhaoppisiin”.

 

Eikä unohtaa kannata sitäkään, että jos jollakin uskonnolla on valtiossa erityisasema ja etuoikeuksia, se vaikuttaa niihin ihmisiin, jotka eivät kannata sitä uskontoa (esim. verotuksen muodossa) ja on heiltä pois yhteiskunnassa.

 

 

VN:F [1.9.22_1171]
Anna arvosana
Rating: 4.0/5 (9 votes cast)
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0 (from 0 votes)

Linux verrattuna Windowsiin

Onko Linux (Ubuntu 12.10 ja OpenSUSE 12.2) jo varteenotettava käyttöjärjestelmä Windowsin tilalle? Linux verrattuna Windowsiin.

 

Kun vertaillaan Windowsia (lähinnä tässä tapauksessa Windows 7 Home Premiumia) Linuxin kahteen uuteen suosittuun jakeluversioon (”distroon”), niin onko meillä jo ”Windowsin  tappaja” joka kodin käyttöjärjestelmäksi? Vai onko Windows vieläkin tarpeellinen perustietokoneen käyttäjälle? Tässä artikkelissa viittaan lähinnä omiin kokemuksiini Linuxista, sen kahdesta yllä mainitusta ”distrosta”, ja Windows 7 Home Premiumista.

 

Windows 7 Home Premium

 

Pöytäkoneessani on tämä Windows-versio ollut syksystä 2011 alkaen (samoin joulukuun alussa 2012 hankkimassani kannettavassa HP:n tietokoneessa). Pidän Windows 7 parhaana Microsoftin tähän mennessä tuottamana käyttöjärjestelmänä. Windows 7 on toiminut vakaasti, kertaakaan käyttöjärjestelmä ei ole ”jäätynyt”, jumiutunut tms.  ja yksittäisten ohjelmien kaatuminen on myös harvinaista. Laitetuki on loistava, kaikki tarvitsemani oheislaitteet ovat asentuneet vaikeuksitta. Käyttöjärjestelmän tietoturvan takia varsinkin on tärkeää päivittää automatisoidusti kaikki tietoturva-aukot yms. viat. Erilaiset tieturvaan liittyvät aukot ovatkin suuri miinus perinteisesti kaikille Windows-käyttöjärjestelmille (mutta Microsoftilla ei ole monopolia tietoturva-aukkoihin kuitenkaan. Hiljattain löytyi Linuxin kernelistä vakava tietoturva-aukko, ytimen rekisterien käsittelystä).

 

Windowsille on tarjolla paljon ohjelmia (niin maksullisia kuin ilmaisia) joka lähtöön ja pelaamisen kannalta Windows on ykköskäyttöjärjestelmä, mitä tulee pelien määrään. Linuxille on edelleen vähemmän pelejä (vaikkakin Steam on tullut Linuxille ja aina voi yrittää Winen avulla pelata ja ajaa ainakin joitakin Windows-ohjelmia). Windows-ympäristössä ei ole kaikille ohjelmille yhtä keskitettyä turvallista tiedostojenlatauspalvelua, kuten Linuxilla on, vaan kaikenlaisilta websivuilta voidaan latailla ohjelmia ja pelejä ja sitten käydä kyseisillä sivuilla hakemassa päivitysversioita, ellei ohjelma tai peli itse omalla sisäänrakennetulla päivitystoiminnollaan tee sitä automaattisesti.

 

Linux: Ubuntu 12.10 asennus

 

Canonicalin Ubuntu on tullut suosituksi Linux-distroksi, jolla on miljoonia käyttäjiä maailmassa. Oma ensimmäinen kosketukseni Ubuntuun oli muutama vuosi sitten ja siinä vaiheessa en voinut ottaa Ubuntua käyttöön, koska se Ubuntun versio ei tukenut silloisen pöytäkoneeni ATI-näytönohjainta.

 

Mutta kun kokeilin Ubuntu 12.10 Live-levyltä tässä pöytäkoneessani, Ubuntu toimi vaikeuksitta. Niinpä lähdin asentamaan Ubuntua toiveikkain mielin, että nyt varmastikin kaikki menee hyvin. Olin hankkinut 2 TB:n Hitachin kiintolevyn rinnalle 500 GB Seagate Barracuda-kiintolevyn, johon suunnittelin asentaa Ubuntun.

 

Ubuntun asennus lähti siinä sitten käyntiin aluksi hyvin ja tarkoitus oli asentaa Ubuntu Windowsin rinnalle kakkoskäyttöjärjestelmäksi, mutta sitten tuli pulmallinen tilanne: kiintolevyjen osiointi. Ensimmäisellä asennusyrityksellä Ubuntu ei meinannut millään asentua sille tarkoitetulle 500 GB Seagate Barracuda-kiintolevylle (2 TB Hitachin levy on varattu Windowsille ja tiedostoille), vaan herjasi, että juuritiedostojärjestelmää ei ole määritetty (eikä mitään ohjeita annettu mitä pitäisi tehdä). Asennuksen loppuessa, kun sitten tietokone bootattiin, Windows 7 käynnistyi suoraan, eikä Ubuntusta näkynyt mitään. Ubuntun Grub- käyttöjärjestelmän latausohjelma ei tullut edes näkyviin. Canonicalin tulisi kiinnittää asennusohjelmaansa huomiota enemmän ja ottaa opiksi modernien Windowsien – ja OpenSUSEn – mallikelpoisista asennusohjelmista, jotka on tehty todella helpoiksi tavalliselle käyttäjälle, joka ei ole tietokoneguru.

No sitten uusittiin Ubuntun asennus ja tällä kertaa ei asennus edes kysynyt levyn osioinneista mitään. Tällä kertaa grub tuli näkyviin ja siinä oli Ubuntu ja Windows (ja pari muuta vaihtoehtoa).  Mutta sittenpä vasta iso ongelma koitti: kun yritin bootata Windowsiin tuli virheilmoitus: invalid EFI File path, eikä Windows 7 käynnistynyt lainkaan! Ubuntu löytyi ja se käynnistyy normaalisti.

 

Pelkäsin, että Windows 7 ja siellä olevat tiedostot on menetetty, joten ei auttanut kuin mennä kysymään Ubuntu-foorumilta, mistä on kysymys ja onko Windows nyt sitten hukattu lopullisesti. Sain ystävällisiä neuvoja, että varmaankaan Windows ole hukattu, mutta mikään ei auttanut – Windowsin käynnistysyritys kaatuu aina tuohon invalid EFI File path- virheeseen. Minua neuvottiin käyttämään Boot-Repair-ohjelmaa grubin korjaamiseksi – tein  niin, mutta ei vaikutusta, Windows ei ole sen koommin koskaan käynnistynyt. Joillakin muilla oli samanlainen ongelma Ubuntun ja Windowsin kanssa, mutta heillä vika korjautui noilla ohjeilla – minun tapauksessani en apua saanut, joten Windows on ”hukattu”. Hitachin NTFS-levyllä olevat tiedostoni sain kuitenkin kopioitua Seagaten levylle ja Ubuntun home-osioon, sekä ulkoiselle Lacien USB-kiintolevylle, joten siinä mielessä ei korvaamatonta vahinkoa sattunut. Linux osaa onneksi nykyään NTFS-levyosioiden lukemisen lisäksi kirjoittaa niille, joten tiedostojeni varmuuskopiointi onnistui. Ubuntussa on moderni ja hyvä ext4-tiedostojärjestelmä kiintolevyllä.

 

 Ubuntu 12.10 käyttäminen

 

Joitain ihmisiä ei miellytä uuden Ubuntun Unity-työpöytäratkaisu, mutta minulle se kyllä sopii. Kyseessä lienee maku- ja tottumisasia. Ubuntu 12.10 on toiminut varsin vakaasti ja vain kerran on jokin ohjelma kaatunut (MySQL-tietokantaan liittyvä sovellus). Tulostinta (Canonin mustavalkolaser) en vaan saa toimimaan Linuxissa. Sen sijaan esim. Skype toimii mainiosti ja Lacien ulkoinen kiintolevy, jonka tiedostojärjestelmä on NTFS: sekä tiedostojen kirjoittaminen levylle että lukeminen levyltä onnistuu. Yhden  kerran Ubuntua käynnistäessäni tuli outo virheilmoitus jostain graafiseen tilaan liittyvästä virheestä, jonka jälkeen vain komentokehote (bash)  oli saatavilla. Uudelleenkäynnistämisen jälkeen graafinen työpöytäympäristö käynnistyi taas.

 

Tältä osin Ubuntu 12.10 vaikuttaa varsin hyvältä vaihtoehdolta Windowsille, sillä varauksella, että asennus pitäisi saada selkeämmäksi ja helpommaksi eikä tuollaisin ”invalid efi file path” – virheitä saisi tulla. Ne virhetilanteet vain pelästyttävät peruskäyttäjiä. Ubuntun asennus tyhjään koneeseen ainoaksi käyttöjärjestelmäksi onnistunee paljon paremmin, kun ei tarvitse jännätä pääseekö Windowsiin enää, Boot Repairinkaan avulla. Jos tietokoneen käyttö on nettisurffausta, sähköpostittelua (Ubuntu tarjoaa laadukkaan ilmaisen Thunderbird-sähköpostiohjelman) ja tekstinkäsittelyä (Ubuntussa on hieno, monipuolinen LibreOffice-toimistosovelluspaketti) ja  Skypellä juttelua niin Ubuntu 12.10 alkaa olla aika käyttökelpoinen kilpailija Windowsille.

 

Mutta ongelmia voi tulla matkan varrella edelleen ja laitetuki voi olla puutteellinen, esim. tulostimen voi joutua vaihtamaan postscript-tulostimeen. Käyttötuen saamisessa Ubuntu-foorumi on ensiarvoisen tärkeä – mutta jos esim. langaton nettiyhteys ei toimi tai tulee jokin muu vakava ongelma, ei tietenkään sinne nettifoorumillekaan pääse. Siksi on edelleen perusteltua, että omistaa kakkostietokoneen, kuten kannettavan, jossa on se ”tuttu ja turvallinen”  Windows.

 

Kernel-painajainen

 

Ubuntun käyttöhistoriaani mahtuu kokonainen painajainen: kernel. Tämän Ubuntu-version kernel on päivittynyt noin kuukauden välein. Kaikki meni verrattain hyvin siihen asti, kun  kernel 3.5.0-19 päivitettiin versioon 20. Sen kernelversion yhteydessä ilmeisesti pudotettiin pois tukea ATI Radeon HD 6850-näytönohjaimelle, sillä Ubuntun käynnistys kaatui järjestelmän täydelliseen pysähtymiseen ja sekavan ruudukon näköiseen näyttöön.  Ei edes terminaali käynnistynyt, eikä auttanut kuin sammuttaa virta koneesta.

 

Menin kysymään asiasta foorumille ja sain vastaukseksi, että näihin Ubuntun väliversioihin, jollainen 12.10 on, voi tulla tiettyä viimeistelemättömyyttä yms. mitä ei yleensä esiinny laajan tuen Ubuntu-versioissa (kuten 12.4). Mutta vaikka noin kuukauden välein on Ubuntu 12.10 tullut uusi kernel, ei ongelma ole korjaantunut, mikä on varsin ärsyttävää. Tällaista ei saisi olla kaikelle kansalle, myös Pentti Peruskäyttäjälle, tarkoitetussa käyttöjärjestelmässä.

 

Onneksi minulla oli jäljellä kaikki aikaisemmat kernelit ja niinpä grubin käynnistämisen lisävalinnan avulla pystyn boottaamaan viimeisimmällä toimivalla 3.5.0-19 kernelillä Ubuntuun.

 

Päivitetty tieto 19.2.2013: latasin uusimman kernelin 3.5.0-24 ja se korjasi Ubuntun palauttaen yhteensopivuuden Atin kyseisen näytönohjaimen kanssa. Ainakin nyt kaikki vaikuttaa toimivan hyvin. Tämä päivitys oli todennäköisesti muutenkin tärkeä, sillä Linuxin kernelistä oli löytynyt vakava tietoturva-aukko, joka toivottavasti täten korjattiin.

 

 OpenSUSE 12.2: helposti asentuva Linux

 

Minulla on toinenkin kannettava tietokone, vuosimallia 2008 oleva Acer, jossa on AMD:n kaksiydinsuoritin, 3 GB keskusmuistia ja Nvidian näytönohjain. Alunperin siinä on ollut Windows Vista. Päätin asentaa sen rinnalle OpenSUSE 12.2 Linuxin, sillä Vista oli mennyt näköjään peruuttamattomaan ”solmuun” eikä sitä voinut enää käyttää.

 

Täytyy oikein kehua Ubuntun asennukseen verrattuna helppoa ja selkeää asennusta. Levyn osiointi-vaihe oli toteutettu OpenSUSEssa todella hienosti ja koko asennus eteni selväpiirteisesti ja suorastaan yllättävän nopeasti ottaen huomioon, että 12.2 on uusin OpenSUSE ja tietokone oli noinkin vanha. Ei mitään virheviestejä tullut eikä yhteensopivuusongelmaa esim. näytönohjaimen kanssa. Windows Vistakin säilyi ja molemmat käyttöjärjestelmät ovat valittavissa käyttöjärjestelmän latausvalikossa. Ei ole ollenkaan katteeton OpenSUSEn asennuksen aikainen maininta, että tavoite on olla maailman helpoin käyttöjärjestelmä. Tällainen Linux-taidoiltaan aika vaatimaton ihminen, kuten minä, onnistui loistavasti.

 

Pientä viimeistelemättömyyttä OpenSUSEssa kuitenkin löytyi: vaikka olin valinnut Linuxin kieleksi suomen, oli asennuksen jälkeen työpöytä ja osa ohjelmista englanninkielisiä. Vasta Yast2:n avulla tekemäni OpenSUSEn päivitys ja uudelleenkäynnistys päivitti käyttöjärjestelmän suomenkieliseksi – tosin ei täysin, vaan siellä täällä on häiritsevästi vielä englanninkielisiä tekstejä. Lisäksi kello toimii huonosti, se toistuvasti näyttää aikaa 2 tuntia enemmän kuin kello pitäisi olla, vaikka aikavyöhyke on oikein ja aikana on  Helsingin aika. Nuo ovat toki aika pieniä häiritseviä vikoja ja jos vähänkin ymmärtää englantia ei pitäisi olla ongelmaa.

 

Valitsin  OpenSUSElle KDE:n työpöytäympäristön, joten tämä Linux-distro on ulkoisesti varsin windowsmainen, mikä lisää tuttuuden tuntua. Gnome olisi myös ollut tarjolla asennusvaiheessa valittavaksi. Ja kuten Ubuntu, myös OpenSUSE lukee ja kirjoittaa NTFS-levyä ja USB-muistitikku toimii hyvin. Tulostimen asennusta en kokeillut OpenSUSEssa, mutta todennäköisesti Canonin tulostimeni ei toimi tässäkään Linuxissa. Mahdollisesti siinä vaiheessa, kun Ubuntu 12.10 tuki loppuu Canonicalilla siirrynkin käyttämään OpenSUSEa ainoana Linuxina ja sen rinnalla Windowsia.

 

 Loppusanat: Linux vai Windows peruskäyttäjälle?

 

Ehdotonta voittajaa en pysty valitsemaan kokemuksieni perusteella käyttöjärjestelmistä ja asettamaan sen enempää Linuxia kuin Windowsia yli muiden. Linuxin vahvuus on kuitenkin tietoturvallisuus ja esim. pankkiasiat kannattaisi hoitaa netissä Linux-koneella (tai sitten hankkia jokin halpa kakkoskannettava, jossa on Windows ja jota käyttää vain nettipankissa käymiseen). Ubuntulla ei ole vieläkään yhtään viruksia, eivätkä Windows-maailmaa piinaavat virukset ja muut haittaohjelmat tartu Ubuntuun (tai OpenSUSEen).

 

Linuxin hyvä puoli on myös ilmaisuus ja käyttötuen saaminen ei yleensä maksa mitään, jos keskustelufoorumeilta saa apua toisilta Linuxin käyttäjiltä. Linuxin käyttöä saa kyllä opetella, distrosta riippuen aika paljonkin, ja Linuxissa asioita tehdään eri tavalla kuin Windowsissa – mutta niinhän jokaisen on pitänyt opetella myös sen Windowsin käyttöä, ei uuden opettelua kannata pelätä. Itse pidän kohdallani parhaana vaihtoehtona Linuxia ja Windowsia, kumpaakin omalla tietokoneellansa, niin yllättävissä ongelmatilanteissa ainakin jokin kolmesta tietokoneestani toimii ja pääsen netistä etsimään ensiapua ongelmatilanteissa.

 

Toisaalta Windowsit, kuten Windows 7, ovat pitkälle viimeisteltyjä, laitetuki on kunnossa, ja kyllä Windowsinkin ongelmatilanteisiin voi saada apua netistä ilmaiseksi ja Windowsin asentaminen on tehty todella helpoksi (varsinkin jos ostaa merkkikoneen, jossa on kiintolevyllä valmiina esiasennettu Windows). Sekä Windowsissa että Linuxissa on hyvät ja huonot puolensa, ja niitä jokainen tietokoneen käyttäjä joutuu puntaroimaan ja valitsemaan tarpeidensa mukaisen käyttöjärjestelmän. Täydellistä käyttöjärjestelmää ei ole vielä tehty.

 

VN:F [1.9.22_1171]
Anna arvosana
Rating: 4.0/5 (3 votes cast)
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: +2 (from 2 votes)

Rootuvaisen Kirsbergin lopunajan profetia

Laitilalaisen rootuvaisen Kirsbergin lopunajan profetia lopusta (lopunajan merkeistä)

 

”Rootuvaiset” olivat Laitilassa ihmisiä, joiden toimeentulo oli järjestetty köyhäinavun turvin. Mainittu Kirsberg eli Laitilassa 1800-luvun lopulla siihen aikaan, kun ei vielä ollut vanhainkoteja. Kirsbergiä pidettiin syvästi uskovana, tosin vähän kummallisena, miehenä. Olinpaikkansa tuvassa Kirsberg oli puhunut asioista, joita muut tuvassa olijat olivat hämmästelleet.

 

Kirsberg alkoi profetoimaan maailmanlopun merkeistä. Hän ennusti:

 

”Loppu tulee, loppu tulee! Se tulee silloin, kun Moromäki punoittaa, kun Valkojärvi kasvaa kauraa, kun suota myydään kilokaupalla, kun lankoja myöten puhutaan, kun puupappi saarnaa pöydällä ja kun teitä tervataan ja päättömät hevoset kulkevat teillä”.

 

Osa Kirsbergin profetian yksityiskohdista liittyi Laitilan tuleviin asioihin ja osa yleisemmin maailman kehitykseen maailmanlopun enteinä. Profetian jokainen yksityiskohta on toteutunut.

 

Moromäki oli pieni asuinalue Laitilan kirkonkylässä, keskustassa. Sen talot maalattiin punaisiksi ja siinä nähtiin täyttymys Kirsbergin profetian ensimmäiseen kohtaan. Valkojärvi kuivatettiin 1950-luvulla maatalouskäyttöön ja todellakin Valkojärvi kasvaa kauraa. Laitilassa toiminut pehkutehdas täytti ennustuksen kohdan suon kilokaupalla myymisestä. Lankoja pitkin puhuminen on selkeä profetia lankapuhelimesta, ”puupappi saarnaa pöydällä” puolestaan radiosta ja/tai televisiosta. Teiden tervaaminen täyttyi maanteiden asfaltoimisessa ja päättömät hevoset sopii hyvin kuvaamaan hevosettomia, moderneja kulkuvälineitä, autoja (autoistahan on puhuttu, että niillä on  niin ja niin paljon hevosvoimaa). Nämä moderniin aikaan ja tekniseen kehitykseen liittyvät profetian yksityiskohdat oli sanottu 1800-luvulla käytössä olevalla kielellä ja sanastolla. Silti on helppo jälkeenpäin, kun profetia on toteutunut, ymmärtää, että nykyaikaisesta teknisestä kehityksestä on kysymys ja ennustuksen alkuosa on toteutunut Laitilaan liittyvissä tapahtumissa.

 

Kirsbergin rootuvaisukon profetia on hyvä esimerkki siitä, että oppimattomallekin  uskovalle Jumala voi ilmaista kaukaisen tulevaisuuden tapahtumia ja profetian saanut ihminen osaa kuvailla kaukana edessäpäin olevia asioita sellaisilla sanoilla, mitä hänen aikanaan oli käytössä. Kirsbergin aikaanhan auto, puhelin, televisio ja radio olivat tuntemattomia käsitteitä.

 

Lähde: Helluntaituulia Varsinais-Suomessa, 1994

 

VN:F [1.9.22_1171]
Anna arvosana
Rating: 3.0/5 (2 votes cast)
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0 (from 0 votes)

Älypuhelimista ajatuksia: Nokia Lumia, Android, Applen iPhone

Älypuhelimista näkemyksiä: Nokia Lumia, Android ja Applen iPhone

 

Suunnittelen älypuhelimen hankkimista. Nykyinen kännykkäni on vuosimallia 2009 oleva Nokia XpressMusic (siinä on kyllä tuki Internetille, mutta Internetin käyttäminen tuolla puhelimella on varsin hankalaa ja kömpelöä). Tätä älypuhelin-hankintaa miettiessäni olen etsinyt tietoa eri tavoin Nokian Lumia-puhelimista, Android-älypuhelimista (Samsung ja HTC lähinnä) sekä Applen iPhonesta. Tässä artikkelissa en tee mitään tarkkaa teknistä tuote-esittelyä, vaan perustan näkemykseni älypuhelimista siihen, mitä olen lukenut (Mobiili-lehdestä, Internetin tuotearvioista ja tavallisten käyttäjien kokemuksista) ja kuullut tutuilta ihmisiltä, joilla on erimerkkisiä ja -mallisia älypuhelimia.

 

Älypuhelinta tarvitsisin varsinkin navigointiin vieraassa ympäristössä sekä Internetin, kuten Facebookin käyttämiseen – ja tietysti myös puhumiseen ja tekstiviestien lähettämiseen sekä vastaanottamiseen. Hyvä kamera olisi myös plussaa.

 

Apple iPhone 5 (ja 4s)

 

Ihan alussa minua houkutti eniten Applen (ios-käyttöjärjestelmää käyttävä) iPhone 4s sekä uusin 5-malli. Eräs ystäväni esitteli minulle iPhone 4s-älypuhelinta ja sen karttasovellusta ja muitakin toimintoja. Vaikutelmani oli tuossa vaiheessa positiivinen. Kuitenkin muualta olen lukenut ja kuullut asioita, jotka veivät ostohaluni pois iPhonesta. Varsinkin uusin 5-malli on aika kallis (massamuistin koosta riippuen 698-898 euroa). iPhonesta olen lukenut, että se voi mennä helposti rikki esim. tippuessa maahan, eikä iPhone kestä kylmiä lämpötiloja – jo yhden asteen pakkasessa puhelut alkavat pätkiä, joten on ongelmallista miten se älypuhelin toimii ulkona Suomen pakkasissa. Rikkoutumista voi kuitenkin ehkäistä hyvin hankkimalla iPhonen suojaksi suojakuoret.

 

Toisaalta iPhone on kevyt ja toki ihan näppärä käyttää (niin kosketusnäytöllä kuin puhekomennoilla). Mutta iPhone 5 ei ominaisuuksiltaan ja tekniikaltaan mitenkään merkittävästi eroa 4s-mallista (näytön koko on kuitenkin suurempi ja ios on versiossa 7. Prosessorina on 2-ytiminen Apple A6). iPhonen tekstiviesti-toiminto on toteutettu todella fiksun näköisesti: sekä lähettäjän että vastaanottajan tekstiviestit näytetään ”puhekuplissa” allekkain, omana keskusteluketjunaan.

 

Android-älypuhelimet: HTC

 

Eräällä työtoverillani on HTC-älypuhelin, jota hän hieman esitteli minulle. Siinä yhteydessä häneltä putosi HTC lattialle. Älypuhelimelle ei käynyt kuinkaan pudotuksesta huolimatta, vaan se toimi ihan hyvin. Ja juuri kestävyyttä minä toivon ja odotan älypuhelimelta, kun tavallisenkin kännykän olen välillä pudottanut niin sisällä kuin ulkona ja kännykkä on kestänyt pudotuksen.

 

En kuitenkaan enää ole vakuuttunut siitä, että ostaisin  juuri HTC-älypuhelimen. Olen lukenut/kuullut, että sen kartta- ja navigointisovellukset ovat vajavaisia.

Android-älypuhelimet: Samsung Galaxy S III

 

Tällä hetkellä minun silmissäni kärkisijoilla älypuhelimista on Samsung Galaxy S III.  Sille älypuhelimelle on laaja sovellustuki ja moni kaupallinen palvelu tukee Android-puhelimia (sekä Applen iPhonea. toisin kuin Nokian Windows-puhelimia). Galaxyn näyttö on 4,8 tuumaa kooltaan ja tarkkuus on 1280 x 720 pikseliä.  Prosessorina on neliytiminen 1,4GHz:n Samsung Exynos-suoritin. Massamuistin koko on valittavissa 16, 32 tai 64 GB ja muistikorttipaikkakin löytyy Galaxyssä. Hinta halvimmalla mallilla (massamuisti 16 GB) on 589 euroa. Akun kesto on myös hyvä (11,6 tuntia puheaikaa). Se on parempi kuin Lumia 920:ssa tai Applen iPhonessa.

 

Sellaista negatiivista olen kuitenkin kuullut/lukenut Samsung Galaxy S III:sta, että se olisi hidas neliydinsuorittimesta huolimatta ja että Android-käyttöjärjestelmässä on bugeja, kun Googlella on ollut kiire tuottaa aina uusia versioita tästä Linuxiin pohjautuvasta Android-käyttöjärjestelmästään.

 

Nokia Lumia 900

 

Kaikkein eniten olen vieroksunut Nokian Lumia Windows-älypuhelimia. Olen arvellut, että tietokoneiden Windowseista tutut bugit, jumiutumiset ja ohjelmien kaatuilut ovat periytyneet Lumia-puhelimiinkin. Pelkoni näyttää aiheelliselta: olen lukenut monien ihmisten valituksia, että Lumia 900:ssa on paljon vikoja, sitä pitää käyttää huollossa toistuvasti, ohjelmia kaatuilee, tiedostoja ei voi avata, yhtäkkiä Youtube-videota ei voi ladata, puhelun aikana ääni pätkii yms. Lisäksi Lumia 900-älypuhelimen WindowsPhone 7.5 käyttöjärjestelmää ei voi päivittää WindowsPhone 8-käyttöjärjestelmään, mutta sellainen WindowsPhone 7.8 -päivitys on kyllä tulossa, ellei jo tullutkin.

 

 Nokia Lumia 920 WindowsPhone 8 – älypuhelin

 

Nokia älypuhelimien lippulaiva ja parhaimmaksi Nokian puhelimeksi kehuttu Lumia 920 on tullut vihdoin markkinoille viime vuoden lopulla ja siinä on uusi WindowsPhone 8-käyttöjärjestelmä ja Explorer 10-selain. Plussaa tälle Lumialle on annettu näytöstä (kapasitiivinen monikosketus, 4,5 tuumaa ja suuri tarkkuus: 1280 x  768 pikseliä), suorituskyvystä (kaksiytiminen 1,5 GHz Snapdragon S4-suoritin ja 32 GB massamuisti), langattomasta virranlatauksesta sekä 8,7 megapikselin kamerasta, jolla on varsin hyvät hämärässä kuvaamisen ominaisuudet.

 

Miinuksia on annettu suuresta koosta ja painosta (se on kilpailijoihin verrattuna jätti): 185 grammaa. Lisäksi pelejä ei ole valmiina mukana (itse en mobiilipeleistä ole kiinnostunut) ja Lumia 920:n kalenteri on todella surkea. Myös ohjelmatarjonta WindowsPhone 8-käyttöjärjestelmälle on niukkaa (ja kun Lumia-älypuhelimien markkinaosuus on varsin pieni, ei sovelluskehittäjillä ole intressiä lähteä tuottamaan sovelluksia Windows-puhelimille. Ja kun sovelluksia on vähän, ei tule Windows-puhelimien käyttäjiä paljon).

Tämä Lumia 920 on kuitenkin kokonaisuutena ottaen ihan eri tasolla kuin aiemmat, ensimmäisen sukupolven Lumiat. Mobiili-lehden arvio tästä Lumiasta onkin otsikoitu:”Kaunista rohkeille”. Varmaan noin 600 euron sijoittaminen Nokian ykkösälypuhelimeen vaatiikin rohkeutta ja luottamuksen osoitusta. Hyvä puoli talvisen käytön kannalta on, että tätä Lumiaa voi käyttää hansikoiduin käsin.

 

Lumia 920 sisältää – aiempien Lumioiden tavoin – myös Microsoftin Office-toimistosovellukset, mikä on kätevää työnteon kannalta. Minun kannaltani on tosi hyvä seikka – kömpelö käsistäni kun olen – Lumia 920:n fyysinen kestävyys: videoissa voi katsella, kuinka uutta Lumia käytetään vasarana naulan hakkaamiseen, sitä naarmutetaan, pudotellaan ja jopa porataan sen lävitse ja Lumia 920 se toimii vaan.  Lisäksi uudessa Lumiassa näyttö on käyttäjäystävällisempi kuin aiemmissa Lumia-älypuhelimissa.

 

Mutta Nokian Lumia 920:ssa on löytynyt eräs todella paha vika! Se pimenee, sammuilee itsestään, joillakin käyttäjillä useammankin kerran päivässä ja ihminen voi tietämättään olla tuntien ajan tavoittamattomissa, ellei hän tarkista Lumiaansa ja osaa resetoida sitä tiettyä näppäinyhdistelmää painamalla (virta- ja äänenvoimakkuusnappulaa painamalla pohjaan 10 sekunnin ajan). Tämä tieto Lumia 920:n kummallisesta viasta tuli jokin aika sitten tietoon yleisesti ja se on tosi huonoa mainosta Nokialle, joka kaipaisi positiivista julkisuutta (ja älypuhelimia, jotka toimisivat hyvin!). Toivottavasti tulevat ohjelmistopäivitykset poistavat tuon vian.

 

Nokia Lumia 925

 

Tämä Lumia on edellisen Nokin huippumallin päivitys. Siinäkin on luonnollisesti WindowPhone 8 -käyttöjärjestelmä ja muutenkin samat sovellukset. Lumia 925:n kalenteria kun kokeilin niin pääsin paremmin sisälle sen toimintaan ja vaikuttaa olevan ihan tyydyttävä toiminnallisuudeltaan. Lumia 925:ssa on osittain päivitetty kamera (8,7 megapikseliä). Muutoin tämä Lumia on kompaktimpi, kevyempi, ohuempi ja tyylikkään symmetrisesti viimeistelty. Älypuhelimen pyöristetyistä reunoista saa pitävän otteen. Toisin kuin kilpailijoiden älypuhelimissa, Lumia 925:ssa on noin 16:10 kuvasuhde. Amoled-näytössä on kaiken kaikkiaan hyvä laatu ja tarpeeksi paljon kontrastia.

 

Puhelimena Lumia 925 toimii hienosti ja äänenlaatu puheluissa on hyvä (toisin kuin Samsung Galaxy S4 Active -älypuhelimessa. Akun kestävyys on parempi kuin Lumia 920 -mallissa (jossa tosin päivityksen myötä akun kestävyys parantui). Mutta kameran valkotasapaino ei osu kohdalleen joka kerta, mistä on syytä antaa negatiivista palautetta, vaikka noin muuten kuvien laatu on hyvä.

 

Jos (tai tässä vaiheessa jo kun) ostan älypuhelimen, olisi valintani Nokia Lumia 925.

 

Entä mitä teen älypuhelimien osalta?

 

Jos minun pitäisi valita kaksi varteenotettavinta ja itseni kannalta parhainta älypuhelinta, niin ykkössijalle asettaisin Samsung Galaxy S III:n (pienin varauksin) ja kakkossijalle Nokia Lumia 920:n (vähän suuremmin varauksin). Luulenpa kuitenkin, että otan aikalisän älypuhelimen hankintasuunnitelmiini ja etsin vielä lisää tietoa älypuhelimista, ennen kuin teen ostopäätöksen. Siihen asti tämä nykyinen Nokia XpressMusic-kännykkäni riittää minulle (se toimii kuin junan vessa niin pakkasella kuin lämpimässä). Ja jos/kun älypuhelimen hankin, niin taidanpa säilyttää Nokia XpressMusicin ja siinä olevan Saunalahden puhelinliittymän ja ottaa Saunalahdelta toisen liittymän älypuhelinta varten niin on varmaa, että jompikumpi puhelin ainakin toimii enkä jää vaille kommunikointimahdollisuutta.

 

Älypuhelinsuunnitelmieni päivitys 1.12.2013: ostin älypuhelimen kuitenkin!

 

Osoittautui todella vaikeaksi tehtäväksi valita ensimmäinen älypuhelin. Vaaka kallistui kuitenkin lopulta juuri siihen Apple iPhone 4s-älypuhelimeen, josta ensiksi kiinnostuin. Tutustuminen Nokia Lumia 925 – puhelimeen ja sen saamiin tuotearvioihin viime aikoina sai minut luopumaan WindosPhone 8 – käyttöjärjestelmää käyttävästä Lumia 925:sta.

 

Muutamalla ystävälläni on nimenomaan Applen iPhone (joko 4s tai 5s) ja heidän mukaansa se on toiminut vakaasti ja jumittelematta (toki pakkasessa sitä ei kannata käyttää, kuten alussa kirjoitinkin). Lisäksi päätökseeni vaikutti se, että valitsemalla saman älypuhelimen kuin lähellä olevilla ystävilläni saisin kätevästi apua ja vinkkejä iPhonen kanssa. 29.11.2013 astuinkin onnistuneesti älypuhelinaikaan kun kaverini kanssa laitoimme käyttökuntoon Saunalahdelta ostamani 4s-mallin. Asennus oli suoraviivainen ja helppo (Apple ID:n luominen on tehty erittäin turvalliseksi) ja iOS 7 -käyttöjärjestelmä on kokemukseni ja tutkimuksieni mukaan paras ja helpoin mobiilikäyttöjärjestelmä. Applikaatioiden hankkiminen AppleStoresta on helppoa ja sovelluksia löytyy pilvin pimein joka lähtöön ja iso osa on aivan ilmaisia.

 

Hankin myös kosketuskynän, jonka avulla kirjoittaminen pienillä softanäppäimillä onnistuu paremmin ja näyttö pysyy puhtaana sormista tarttuvasta rasvasta (näyttöä voi puhdistaa mikrokuituliinalla). Lisäksi ostin putoamiselta ja naarmuilta iPhonea suojaavat suojakuoret.

 

 

VN:F [1.9.22_1171]
Anna arvosana
Rating: 3.2/5 (5 votes cast)
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0 (from 0 votes)
newsletter software