Lyhyehköjä uskontokriittisiä ajatuksia ja eräitä tutkimustuloksia

 

Tähän artikkeliin kokoan vähitellen kriittisiä näkemyksiä varsinkin kristinuskoon liittyen sekä jossain määrin myös arviointia kristinuskon oppien ja moraalinormien soveltamisesta politiikkaan ja lainsäädäntöön. Esittelen välillä myös joitakin tutkimustuloksia, jotka liittyvät uskontokritiikkiin. Niinpä tätä artikkelia ei tarvitse lukea alusta loppuun kokonaan, vaan siinä olevia otsikoita voi aiheen mukaan katsella ja valita luettavaksi kiinnostavimmat kappaleet. Saa käyttää, muttei ole pakko!

 

1. Kritiikkiä Suomen kristillisdemokraattista puoluetta kohtaan

 

On jotain Suomen kristillisdemokraattisessa puolueessa, mikä epäilyttää ja häiritsee minua. He tekevät politiikkaa Raamattu yhdessä kädessä ja valtiollinen lakikirja toisessa kädessä, pyrkien siirtämään Raamatun moraalisäännöt ja opit (esim. avioliitto) valtion lakikirjaan kaikkia velvoittaviksi, kansalaisten maailmankatsomuksista riippumatta – sen mukaan kuin kristillisdemokraatit ovat Raamattua tulkinneet, mahdollisimman fundamentalistisesti ja vanhakantaisesti.

 

Ja sitten vielä kristillisdemokraatit puheenjohtajansa Päivi Räsänen johdolla vaativat lääkäreille oikeutta kieltäytyä tietyistä lääketieteellisistä toimenpiteistä (abortti, ja varmasti myös eutanasia, jos siitä säädetään laki) lääkärin uskonnollisen uskon takia. Laki, tai lain tulkinta, pitäisi siis olla erilainen eri ihmisille, vakaumuksen perusteella, silloin varsinkin kun se sopii kristillisdemokraateille? Lääkärin ja muidenkin ammatti-ihmisten tulisi jättää uskontonsa yms. subjektiiviset mieltymyksensä vaatenaulakkoon, kun he käyvät suorittamaan työtään ja toimia voimassaolevan lainsäädännön mukaisesti (tiedemiehetkin tekevät tutkimustyötään metodologisen ateismin mukaisesti vaikka olisivat kristittyjä).

 

Entä jos ateistinen lääkäri ei suostu ”omantunnonsyiden takia” hoitamaan fundamentalistiuskovaista, pitäisikö ateistisella lääkärillä olla sellainen oikeus tasapuolisuuden nimissä ja ateistilääkäreille säätää omat lait, jossa määritellään heille sopivat tehtävät? Toki abortteja tehdään Suomessa liian paljon, eikä aborttia pitäisi käyttää ehkäisymenetelmänä – sosiaalisista syistä tehtäviin abortteihin suhtaudun hyvin kriittisesti (sikiön tulisi saada syntyä ja äiti voisi antaa sitten vauvan adoptoitavaksi, jos hän ei kykene lapsesta huolehtimaan asianmukaisesti).

 

Tuollainen kristillisdemokraattinen ideologia ja Raamatun valjastaminen, tietyllä tavalla tulkittuna, politiikan tekemiseen, on itse asiassa teokratiaa. Pyrkimystä saattaa yhteiskunta nimenomaan mahdollisimman konservatiivisesti tulkitun kristillisyyden hallintaan, vastakohtana sekularismille, humanismille ja pluralismille.

 

Missä kohtaa Jeesus tai Paavali edes on antanut tuollaisen tehtävän kristityille siinä valtiossa, jossa he elävät? Paavali kehotti kristittyjä roomalaiskirjeessä olemaan silloiselle täysin pakanalliselle Rooman valtiovallalle alamainen. Paavali myös opetti, että ei-uskovat tuomitsee Jumala, eikä kristillinen seurakunta (Paavali ei vaatinut ei-kristillisen Rooman keisarikunnan lakien muuttamista kristillisiksi). Kristillisdemokraatit on oikeastaan uskontopuolue, jossa luterilainen kahden eri regimentin oppi hämärtyy, eikä sellainen ideologia sovellu pluralistiseen, sekulaariin yhteiskuntaan. jossa konservatiiviset (lähinnä ev-lut. kansanlähetysläiset ja helluntailaiset) uskovaiset ovat pieni vähemmistö – eivätkä edes kaikki kristityiksi tunnustautuvat ihmiset jaa kristillisdemokraattien raamatuntulkintoja.

 

Mikä oikeus kristillisdemokraateilla on vaatia ja pakottaa Suomen jo miljoona uskonnotonta kansalaista (21 % ei usko Jumalaan), sekä ei-kristityt maahanmuuttajat, elämään noiden kristillisten moraalisäädöksien ja suorastaan keskiaikaisten uskontulkintojen mukaan säätämällä koko kansaa koskevia lakeja (eivät kristillisdemokraatitkaan ”lue Raamattua niin kuin se on kirjoitettu”, vaan hekin tulkitsevat omien lähtökohtiensa ja tulkintahorisonttiensa mukaan Raamatun tekstejä)? Miksi ei-kristittyjen, joilla on toisenlaiset eettiset käsitykset, elämäntyylit ja arvostukset, pitäisi elää kristillisdemokraattisten arvojen ja eettisten sääntöjen mukaan?

 

Kristinuskon Jumalaan uskovia on muutenkin Suomessa varsin vähän (27 % enää ja 15-24 vuotiaissa vain 15%) ja heidän määränsä pienenee siis sukupolvesta toiseen. KD-puolueen kannattajia on vähän yli 3 % äänioikeutetuista ja hekö sitten voisivat kieltää esim. tasa-arvoisen avioliittolain vastoin kansalaisten enemmistön kantaa ja jatkaa homoseksuaalisten ihmisten asettamista huonompaan asemaan lain edessä?

 

Ja jos ette minua usko, niin lukekaa mitä kuuluisa kristitty raamattuopettaja David Pawson kirjoittaa:

 

”Samoista syistä on tekopyhyyttä vastustaa jumalanpilkkasäädösten ulottamista islamiin, mutta puoltaa niiden säilyttämistä kristinuskon kohdalla. On parempi poistaa sellaiset lait kokonaan ja käsitellä jumalanpilkkaa syntinä Jumalaa kohtaan eikä rikoksena yhteiskuntaa kohtaan. Se, että kristityt käyttävät poliittista valtaa ei-uskovien pakottamiseen omiin arvoihinsa ja standardeihinsa, on vaarallisen lähellä sen tulemista, mitä kuvasimme islamin ydinolemukseksi, eli teokratian aikaansaamista. Kristus ei ole antanut kristityille sellaista tehtävää” – David Pawson: Islamin haaste kristityille, s. 93. Lihavointi minun tekemä.

 

Minulle keskeinen eettinen periaate on syrjinnän vastustaminen sekä ihmisoikeudet ja tasa-arvo. En hyväksy kenenkään yksilön enkä minkään ihmisryhmän asettamista huonompaan asemaan sukupuolen, vakaumuksen, seksuaalisen suuntauksen, etnisen alkuperän tms. takia.

 

Mitä tulee suhtautumiseen homo- ja biseksuaalisiin ihmisiin sekä tasa-arvoiseen avioliittolakiin niin siinä minun ajatteluni perustuu tieteeseen (ja humanismiin) eikä antiikin aikaisiin (ja osin vieläkin vanhempiin) uskonnollisiin teksteihin aikakausilta, jolloin homoseksuaalisuudesta ei ollut nykyistä tieteellistä tietämystä. Ja lopuksi vielä: se homoseksuaalisten ihmisten ”eheyttäminen”, mistä kristillisdemokraatit puhuvat, on täysin epätieteellistä puoskarointia ja mitä pahinta henkistä väkivaltaa.

 

Lue lisää yllä olevasta aiheesta tästä kolumnista.

 

Muistettakoon myös, mitä Luther on sanonut:”Parempi hallitsijana jumalaton, joka on viisas kuin hurskas, joka on tyhmä”.

 

2. Kristittyjen arvaamattomuus niin opillisissa, moraalisissa kuin yhteiskunnallisissa asioissa

 

Kristinusko on hajaantunut vaikka miten moneen tunnustuskuntaan, lahkoon ja herätysliikkeeseen. Ja kaikki he vetoavat Raamattuun ja ilmeisestikin jokainen kristillinen suuntaus pitää omaa uskontulkintaansa ”juuri oikeana” (se ”totuus” uskonasioissa onkin voittajaksi päässyt kanta, kuten voidaan nähdä jo varhaisen kirkon historiasta), tai ainakin kannattamisen ja sitoutumisen arvoisena. Ja tämä hajanaisuus – joka nousee suoraan Raamatun teologisesta ja eettisestä epäyhtenäisyydestä sekä ristiriidoista – tekee kristittyjen näkemyksistä ja vaatimuksista arvaamattomia. Koskaan et tiedä millaista oppia ja vaatimusta sieltä tulee, kun kristitty suunsa avaa.

 

Joku kristitty torjuu naispappeuden ja joku toinen  kristitty on naispappeuden puolella, yksi kristitty vaatii homoseksuaalisten ihmisten elämäntyylin tuomitsemista ja vastustaa jyrkästi heidän avioliitto-oikeuttaan, toinen kristitty taas rakastaa homoja ja antaa heille oikeuden avioliittoon. Joku pitää kolminaisuusoppia totuutena, toinen arvostelee sitä ja hylkää sen – samaan Raamattuun vedoten, kuin kolminaisuusopin kannattaja. Esimerkkejä on vaikka kuinka paljon. Olen sellaisenkin kristityn tekstejä lukenut, joka vaati työttömyyskorvauksien poistamista kokonaan – ja toisaalla on sellaisia kristittyjä, jotka kannattavat työttömyyskorvauksia. Ylipäätään kristittyjen yhteiskunnalliset ja poliittiset näkemykset vaihtelevat huomattavasti niin Suomessa kuin muualla ja kaikki he väittävät tukeutuvansa Raamattuun. Silti sama ”pyhä kirja” ja ”Pyhän Hengen johdatus totuuteen” on väitetysti noilla kaikilla uskovilla, mutta lopputulos on melko mielivaltainen.

 

Niinpä, kun joku uusi ihminen esittäytyy ”kristityksi”, et voi koskaan olla varma, mitä hän uskoo, kannattaa ja vastustaa. Se kristitty voi olla moukkamainen tieteen ja tieteellisten teorioiden vastustaja tai sitten hän kannattaakin evoluutioteoriaa ja on hyvin tiedemyönteinen. Eräät kristityt vastustavat jopa tasa-arvoa väittäen, ettei se perustu Raamattuun ja jotkut toiset taas puolustavat tasa-arvoa sen raamatullisen tähden – ota siitä sitten selvää, mikä se ”totuus” ja ”ainoa oikea oppi” oikein on. Eikö tämä asiantila ole todella merkillinen jos oletamme, että on yksi Jumala (olkoon kolmiyhteinen tai ei), jonka pitäisi kyetä ilmaisemaan selkeästi ja luotettavasti se oikea oppinsa, etiikkansa ja vielä se tahtonsa yhteiskunnallisissa asioissa uskovillensa? Mutta tämä edellä kuvaamani havaittavissa oleva asiantila kristittyjen keskuudessa selittyy luontevasti, jos oletamme, että mitään traditionaalisesti uskottua kristinuskon Jumalaa ”ilmoitustietoineen” ei ole olemassa (jokin muunlainen jumala tai jumalia voi toki olla olemassa teoriassa). Samalla tämä mainittu asiantila heittää roskakoriin uskonpuhdistuksen aikaisten teologien kuten Lutherin väitteen Raamatun sanan ”selkeydestä”. Jos Raamattu olisi sanomaltaan ”selkeä” (ja ristiriidaton) luulisi sen kirjan ”oikeasta” tulkinnasta päästävän paljon helpommin konsensukseen kristikunnassa.

 

3. TV7 Raamattu ja Koraani-ohjelman kristillinen argumentointi

 

Olen seuraillut kristillisen TV7-kanavan ohjelmasarjaa Raamattu ja Koraani (ohjelma on ulkomaalainen, taisi olla Quran Dilemma -alkuperäiseltä nimeltään, mutta en ole ihan varma). Se, mikä tuossa ohjelmassa herättää minussa hilpeyttä ja kummeksuntaa, on noiden kahden Raamattuun ja Koraaniin perehtyneen puhujan argumentointi.

 

He harrastavat siinä uskontokritiikkiä islamia ja Koraania vastaan ja mm. osoittavat, että vaikka muslimien mukaan Koraani on virheetön, ristiriidaton ja täydellinen Jumalan/Allahin sana, ei Koraani ole kuitenkaan sellainen, vaan se on epätäydellinen, sisältää paljon saman asian toistoa ja siinä on ristiriitoja ja virheitä. Miten sokeita ja suorastaan typeriä nuo kaksi (konservatiivista) kristittyä (joista toinen on ex-muslimi) ovatkaan! He eivät tiedosta, että tasan sama islamia vastaan suunnattu uskontokritiikki ja argumentointi sopii Raamattuun ja kristinuskoon.

 

Nuo kaksi kristittyä käyttävät uskontokritiikin aseita yksipuolisesti ja yksisilmäisesti Koraanin rationaaliseen silppuamiseen, vaikka tasan samat ongelmat (ristiriidat, virheet, samojen jaarituksien ja tarinoiden toistaminen, varsinkin ”Mooseksen kirjoissa” sekä evankeliumeissa) esiintyvät myös Raamatussa. Mutta kuitenkin he pitävät mitä ilmeisimmin sitä omaa pyhää kirjaansa erehtymättömänä, ristiriidattomana ja luotettavana ”Jumalan ilmoituksena”. Ja muslimit puolestaan terävästi kritisoivat kristinuskoa ja Raamattua niinikään samankaltaisilla argumenteilla ja he näkevät Raamatun hyvin ristiriitaisena kirjana (jossa ”Allahin ilmoitus” on suorastaan vääristynyt ja turmeltunut).

 

Jos noiden kahden miehen silmät aukenevat joskus näkemään, että sama rationaalinen uskontokritiikki tekee silppua myös Raamatusta ja fundamentalistisesta raamattunäkemyksestä, tulee noista miehistä hyviä ja johdonmukaisia uskontokriitikoita.

 

4. Onko oksitosiini yhtä kuin Pyhä Henki/Pyhän Hengen vaikutus varsinkin karismaattisissa kokoontumisissa?

 

Uudehkon tutkimuksen mukaan

 

”Yhdysvaltalaisten megakirkkojen yli 2000 ihmisen jumalanpalvelukset vaikuttavat tutkimuksen mukaan osanottajiinsa huumeen tavoin. Tilaisuudet voivat saada aikaan muutoksia aivojen kemiassa ja eräänlaisen henkisen päihtymystilan, joka saa seurakuntalaiset palaamaan takaisin.  Asiaa on tutkittu Washingtonin yliopistossa ja siitä uutisoi Religion News Service.

– Tämän puhtaan ilon kokemuksen näkee megakirkoissa kerta toisensa jälkeen. Siksi sanomme, että se on kuin huumetta, toteaa toinen tutkimuksen kirjoittajista, Amerikan uskontojen professori James Wellman.”

 

Artikkeli kannattaa lukea kokonaan. Tunnettu tosiasia myös pienemmissä ja kotoisissa kristillisissä kuvioissa on, että kun kristityt ovat yhdessä ja varsinkin jos vielä puhuja on karismaattinen henkilö ja musiikki innostavaa, uskovaisille tulee hyvä tunnetila ja he kokevat uskonsa vahvistuvan. Kun sitten arki koittaa ja karismaattinen tunnelma jää taakse ja kanssauskovien seura puuttuu, voi epäilys ja kriittisyys nostaa päätään (minulla ainakin käy niin. Kirkossa ja kirkkokahveilla on hyvä olla ja ”pyhien yhteyden” tunteminen herättää uskonvarmuutta, mutta sitten yksin ollessani kotona skeptikko minussa nousee esiin). Onko todellakin niin, että tämä oksitosiini = Pyhä Henki tai ainakin ne Hengen vaikutukset ihmisissä uskonnollisissa tilaisuuksissa? Tähän voidaan tosin sanoa vastaväitteenä, että Pyhä Henki voi olla todellinen entiteetti, joka käyttää fyysisenä ”rajapintana” ja välikappaleena ihmisaivoja ja niiden kemiaa, kuten oksitosiinia. Mutta sitähän me emme tiedä varmuudella suuntaan tai toiseen.

 

5. Maa ja maailmankaikkeus ihmistä varten ”luotuja”?

 

Kreationistiset fundamentalistit (esim. Pekka Reinikainen) väittävät, että Maa ja koko maailma on luotu ihmistä varten (antroposentrisyys), asettaen itse asiassa ihmisen universumin keskipisteeksi. Ihminen nähdään luomistyön huipentumana, ”Jumalan kuvana” (imago Dei), jonka tehtävä on  hallita luontoa. Mutta tämä(kin) uskomus on erittäin kyseenalainen, eikä kestä lähempää tarkastelua. Nimittäin suurin osa maailmasta on ihmiselle hyvin vihamielinen paikka.

 

Emme voi elää merillä, jotka peittävät suurimman osan Maan  pinta-alasta (merivettäkään ei voi juoda). Erityisesti meren syvyydet ovat ihmiselle vaarallinen paikka (ilman sukellusvarusteita tai sukellusvenettä). Yksi kokonainen manner, Antarktis, ei tarjoa kylmyyden ja jäisyyden takia kunnollisia elämän edellytyksiä (kuten mahdollisuutta maatalouteen. Ja vain nykytekniikan avulla ihmiset voivat majailla Etelänapamantereella pitempiä aikoja).

 

Avaruus se vasta vihamielinen ja elinkelvoton paikka onkin ihmiselle, siellä emme pysy hengissä kuin ohikiitävän hetken ilman avaruuspukua happivarastoineen. Planeetta Venuksella ei avaruuspukukaan juuri auta, tuossa helvetillisessä paikassa. Jupiteriin ihmisellä ei ole mitään asiaa, avaruuspuvussa tai ilman. Ja mitä ihmeen merkitystä tai tarkoitusta universumin keskipisteenä olevalle ihmiselle on jollain Jupiterilla ja sen kymmenillä kuilla? Koska tahansa suuri asteroidi (planeetantappaja) voi törmätä Maahan ja tuhota kaiken  elämän, ihmiset ja heidän  kulttuurinsa, eikä kukaan jää niitä kaipaamaan.

 

Ihminen ei kerta kaikkiaan säily toimintakykyisenä, terveenä tai elossa, jos fysikaaliset olosuhteet ja puitteet muuttuvat tiettyjen vaihteluvälien ulkopuolelle ympäristössä (ainakaan ilman apuvälineitä tai tarpeeksi lämpimiä vaatteita ja kuten todettua, avaruudessa ei vaatetuskaan auta). Tarvitsemme tietynlaisen ilmakehän ja sopivan ilmanpaineen, emme kestä liian voimakasta säteilyä, ja lämpötilallakin on ihannealueensa (ottaen huomioon, että olemme lämpimässä Afrikassa kehittynyt vähäkarvainen kädellinen, joka ei käyttänyt alkuaan vaatteita eikä teknologiaa).

 

Miten näin ihmisvihamielinen maailma voisi olla juuri ihmistä varten ”luotu” ja miten ihmeessä voidaan pitää ihmistä maailman keskipisteenä tai ”luomistyön huipentumana”? Muutenkin elävässä ja elottomassa luonnossa on monenlaista, mikä uhkaa ihmisten elämää ja hyvinvointia, kuten maanjäristykset, tulivuorenpurkaukset ja tsunamit ja kaikenlaiset petoeläimet, loiset ja taudit. Selvästikin tuo kristillinen kreationistinen uskomus on vain mitä suurinta itsekorotuksen halua vailla todellisuuspohjaa.

 

6. ”Tule sellaisena kuin olet” – mutta muutu sitten toisenlaiseksi!

 

Kummallista on niin sanottu herätyskristillisyys esim. helluntailaisuudessa. Kaikki saavat kyllä tulla ”Jeesuksen luokse sellaisena kuin ovat”, mutta ei saa sen jälkeen olla ja elää sellaisena kuin on, vaan pitää muuttua toisenlaiseksi, jotta käytännössä hyväksyttäisiin seurakuntaan jäseneksi. Esim. jos elää homoseksuaalisessa suhteessa ei saa kuulua helluntailaisten (ilmeisesti tosipyhään) seurakuntaan. Armo ja rakkaus näyttävät olevan säännöstelytavaraa ja varattu vain tarpeeksi ”pyhille” ja ”totuudessa oleville”, tarkan tutkinnan jälkeen.

 

7. Miksi pitää uskoa epätieteellisiin oppeihin ja väitteisiin ja erilaisiin subjektiivisiin (uskonnollisiin) luuloihin/olettamuksiin ja kokemuksien tulkintoihin (kokemus on tosiasia, mutta niiden tulkinnat eivät ole)?

 

Miksi ihmeessä pitäisi uskoa sellaisiin uskonnollisiin väitteisiin ja oppeihin, jotka ovat ristiriidassa tieteellisten tutkimustuloksien ja niitä pätevästi selittävien yleisesti hyväksyttyjen tieteellisten teorioiden kanssa (teoria ei tieteessä tarkoita arkipuheen mukaista ”teoriaa”, vaan paljon enemmän)  ja joille ei löydy empiirisiä, intersubjektiivisia, objektiivisia todisteita? Miksi pitäisi uskoa uskontojen, kuten kristinuskon, oppeihin ja luulotteluihin, jotka eivät läpäise arkielämän todellisuuden testiä (eivät siis toimi eivätkä kanna arkielämässä, karismaattisten hurmoskokouksien ulkopuolella)? En ole löytänyt ainuttakaan pätevää ja järkevää argumenttia sen puolustukseksi, että niin pitäisi tehdä.

 

8. Jumaliin uskomattomuuden syistä

 

Ongelma jumalaan/jumaliin uskomisessa ei ole jumalien näkymättömyys – näkymättömyys ei ole mikään syy. Syy on objektiivisten, intersubjektiivisten todisteiden puuttuminen sekä se, että teistien tarjoamat jumalat/Jumala eivät ole uskottavia rationaaliselta, filosofiselta ja tieteelliseltä kannalta kriittisesti katsoen. Teismin tueksi esitetyt filosofiset argumentit ovat pääsääntöisesti aukollisia, parhaimmillaankin hyviä, mutta ei riidattomia, ja klassiset jumalatodistukset on osoitettu virheellisiksi ja ongelmallisiksi jo ajat sitten. Ja muistettakoon Christopher Hitchensin osuva lausahdus: mikä voidaan hyväksyä ilman perusteita voidaan myös hylätä ilman perusteluja.

 

9. Kellä tuska sellainen kuin tuska Jeesuksen – erään virren ajatus. Jeesuksen kärsimykset kaikkein suurimpia kärsimyksiä?

 

Kristinuskossa ajatellaan, että Jeesuksella olisi ollut kaikkein suurin tuska, suurempi kärsimys kuin kenelläkään toisella. Onko näin? Vaikuttaa epätodennäköiseltä väitteeltä. Jeesuksen psyykkisen ja fyysisen kärsimisen kestoaikana voidaan nähdä eripituisia aikamääriä. Jos ajatellaan varsinaista fyysistä kärsimistä niin sitä kesti vain ”pitkänäperjantaina” joitakin tunteja päättyen sitten kuolemaan ristiriipunnan tuloksena.

 

Voidaan ajatella, että Jeesuksen kärsiminen alkoi psykologisella tasolla Getsemanen puutarhassa ”kiirastorstaina”, kun hän koki suurta sisäistä tuskaa ja pelkoa edessä olevan kohtalonsa johdosta (olisihan Jeesus voinut kieltäytyä kohtalostaan ja paeta). Fyysinen kärsiminen alkoi sitten vangitsemisesta, roomalaisten ”pitkänäperjantaina” suorittamasta ruoskinnasta (ruoskinta oli oikeastaan jopa armeliasta ristiinnaulituille, sillä ruoskinnasta aiheutuva verenhukka nopeutti kuolemaa ristillä) ja ristille naulitsemisesta. Tätä tuskallista ristiriipuntaa kesti siis muutamia tunteja.

 

Mutta monilla ihmisillä ennen ja nyt on ollut ja on paljon pahempia kärsimyksiä kuin Jeesuksella: pitkään, jopa vuosia kestäneitä tuskallisia sairauksia kuten syöpää, paljon sietämättömiä kipuja, joiden kestoaika ei rajoitu vain noin yhteen päivään tai muutamaan tuntiin. Sitä paitsi Jeesus meni vapaaehtoisesti kärsimyksiinsä, kun taas vakavat sairaudet tulevat lupaa kysymättä – ja muistakaamme holokaustin uhreja Hitlerin Saksassa, jossa miljoonat kärsivät todella epäinhimillisissä oloissa eikä suinkaan vapaaehtoisesti!

 

Jeesuksen kärsiminen ei ole senkään tähden suurinta mahdollista kärsimistä, koska Jeesus – Johanneksen (todellisuudessa nimettömässä) evankeliumissa  – itse antoi henkensä ja otti sen takaisin ”Isän käskyn” mukaan: Jeesus oli tullut taivaan kunniasta, luopui kolmeksikymmeneksi vuodesta jumalallisesta kirkkaudestaan, antoi itse itsensä vangitsijoilleen, kun vangitsemisesta ei meinannut muuten tulla mitään (Johanneksen  mukaan), kärsi jonkin aikaa ruoskintaa ja häväistystä sekä riippui muutamia tunteja ristillä, jossa hänellä riitti vielä energiaa ja mielenkiintoa mm. huolehtia äitinsä Marian vanhuudenturvasta (ja Luukkaan versiossa antaa vielä paratiisipaikan katuvalle ryövärille ristillä).

 

Ja sitten ennen sunnuntaiaamua Jeesus heräsi kuolleista ja nousi taas takaisin sinne taivaalliseen kirkkauteensa jonkin ajan kuluttua. Mikä suuri uhraus tällainen lyhytaikainen kärsimisnäytös edes on? – eri asia olisi,  jos Jeesus olisi jäänyt kuolleeksi tai joutunut helvettiin ainiaaksi, se olisi ollut todellinen uhraus, jostain luopumista. Nyt Jeesus – johanneslaisittain jumalolento ihmislihassa – ei ole luopunut eikä tinkinyt lopullisesti mistään, vaan hänet näennäisuhrattiin, sillä oli selvää alusta asti, että Jeesus ei lopulta kuolekaan pysyvästi.

 

Mitä pointtia siis koko kummallisella pääsiäs”uhri”näytelmällä? Kaikkivaltias Jumala ei siis keksinyt mitään toisenlaista keinoa ratkaista sitä syntiongelmaa, jonka tulemisen hän tiesi etukäteen, jos kerran on kaikkitietävä, vaan tarvitsee tuollaisen verisen näytelmän poistaakseen rangaistuksen, jonka hän on itse keksinyt (vain niiltä, jotka suostuvat uskomaan siihen ”evankeliumiin” eli miljardit ihmiset joutuvat kuitenkin helvettiin, kun eivät usko, joten Jumalan tahto ”jokaisen ihmisen” pelastumisesta ei toteudu).

 

Todellakin Jeesuksen  kärsiminen ei ollut varmastikaan  maailman suurinta kärsimystä – esim. syöpäpotilaat tai Hitlerin keskitysleirivangit eivät tulleet mistään ”taivaasta” eivätkä kärsineet vain noin vuorokauden tai muutaman tunnin palatakseen sitten johonkin ”taivaan autuuteen”. Sitä paitsi roomalaiset ristiinnaulitsivat ihmisiä tuhansittain ja taas tuhansittain, joten kuolintavan ja kidutuskeinon (ruoskinta) suhteen Jeesuksella oli vaikka miten monta kohtalotoveria, eikä heidän kärsimyksiään kukaan kristitty mystifioi tai muistele hetken vertaa (monen ristiinnaulitun rikollisen ristillä roikkuminen kesti pitempään kuin Jeesuksen).