Ateismi-sanan etymologia kreikan kielessä

Mitä kielitieteellisiä vaikeuksia on "ateismi on vain uskon puutetta" määritelmässä?

Vaikka useimmat nykyateistit katsovat ateistin olevan "ilman uskoa" ja ateismin väitetään olevan ilman mitään sisältöä, ei kysymys ateismin merkityksestä ole lainkaan niin itsestään selvä. Määritelmä "ateismi on uskon puutetta (tai poissaoloa)" on monella tavalla ongelmallinen.

1.  Sellainen ateismin määritelmä on vieras - ainakin vielä - kaikille vakavasti otettaville sanakirjoille, myös filosofisille sanakirjoille (englannin kielialueella varsinkin).
2.  "Vain uskon puutetta" on liian epämääräinen ja maailmoja syleilevä sopiakseen ateismin riittäväksi kuvaukseksi. Joku voisi väittää tähtiä, kiviä, eläimiä tai tietokoneita ateisteiksi eivätkä agnostikotkaan erottuisi ateisteista: millään noistahan ei ole uskoa jumaliin. Sitä paitsi agnostikoista huomattava osa ei edes samasta itseään ateisteihin (on myös teistisiä agnostikkoja, joilla on usko jumaluuteen).
3. Jos hyväksytään määritys "uskon puutetta", mistä enää tiedettäisiin mitä joku oikeastaan tarkoittaa sanoessaan olevansa ateisti, kun sen määritelmä on kuin hehtaaripyssy ja osuu lähes mihin tahansa elävään ja elottomaan objektiin? Esimerkiksi, onko ateisti sitten sellainen, joka ei ole vielä päätynyt mihinkään tietoiseen kannanottoon siitä, onko jumaluus olemassa vai ei?

Ateisti, uskonnonfilosofi ja emeritusprofessori Theodore Drange myöntää 'ateismi = uskon puutetta' määritelmän kielitieteelliset ongelmat

Theodore Drange on ateistisen Infidels-sivuston eräs kirjoittajista. Tämä uskonnonfilosofi ja filosofian professori ei lähde mukaan "ateismin on pelkkää uskon puutetta" kuoroon, vaan päinvastoin analysoi sellaisen ateismi-käsityksen lingvistisiä ongelmia.

Theodore Drange ottaa analyysinsä kohteesi ateistisen filosofin Michael Martinin teoksen Atheism: A Philosophical Justification (1990). Martin argumentoi sen puolesta, että kreikan kielessä 'a' merkitsee 'ilman' tai 'ei'. Sen tähden, Martin väittää, ateisti olisi "yksinkertaisesti" sellainen ihminen, joka on ilman uskoa Jumalaan (engl. God). Martin jopa väittää, että kreikan kielisen juurensa mukaan sana ateismi on negatiivista merkitykseltään, sitä luonnehtii "uskon poissaolo" ("characterized by the absence of belief in God.").

Mutta kuten professori Drange osoittaa, Martinin argumentti on epätyydyttävä vähintään kahdesta syystä.

1. Ei ole täysin selvää, että oikea käännös kreikan kielen etuliitteelle (prefiksi) 'a' on 'ilman'. Se etuliite merkitsee myös 'ei', missä tapauksessa 'a-teismi' voidaan kääntää 'ei-jumalaa-ismiksi'. Tai näkemykseksi, jonka mukaan ei ole jumalaa (engl. god). On syytä huomioida, että kreikan kielessä ei ole mitään 'ismi' -päätettä, vaan ateismi on kreikassa kirjaimellisesti 'ei jumalaa', eli tietynlainen kannanotto kysymykseen jumalan olemassaolosta.
2. Vaikka sanan ateismi etymologia sisältäisi viitteen siihen, että se joskus merkitse 'ilman uskoa jumalaan', ei se silti ole hyvä suuntaviittaa ateismi-sanan nykyiselle käytölle (merkitykselle). On hyvin yleistä, että sanat saavat uusia merkityksiä ajan mittaan. Näyttää paljon tärkeämmältä, mitä ihmiset tarkoittavat sanalla tänään kuin mitä se tarkoitti kauan sitten.

Joskus on tehty sellainen ehdotus, että pitäisi tehdä gallupkysely ateisteilta siitä, miten he sanan ateismi ymmärtävät. Mutta tämäkin ehdotus on epävarma. Miten ensinnäkin ratkaistaan, kuka on ateisti (ja miten agnostikot sijoittuvat?) eli kenellä on oikeus osallistua kyselyyn? Jos vastaava kyselytutkimus pidettäisiin syntyperäisten englantia puhuvien ihmisten keskuudessa, jotka eivät ole teistejä, Drange huomauttaa, ei olisi selvää, mikä tulos olisi. Drangen johtopäätös onkin, että ei ole koskaan tehty yhtään hyvää perustetta sen puolesta, että sana ateismi merkitsee "ilman uskoa jumalaan".

"My conclusion here is that no good case has ever been made for using the word "atheist" in the sense of "one who is without belief in God."

Näin ollen, kuten Drangen analyysi osoittaa, ei ole hyviä perusteita pitää ateismia "vain uskon puuttumisena" tai "uskon poissaolona". Drange ehdottaa negatiivisen ateistin tilalle termiä "ei-teisti" (engl. nontheist) ateisti-termin tilalle.

Loppusanat. Monien ateistien tosiasiallinen toiminta on ristiriidassa heidän "negatiivisen ateisminsa" kanssa

Ateismin merkitys negatiivisena ateismina (uskon puutetta, ilman uskoa) ei ole näin ollen etymologis-kielitieteelliseltä kannalta pätevä tulkinta eikä se toisekseen edes vastaa monien (ei silti kaikkien) tosiasiallisesti ilmenevää ateismia (eli kun katsotaan kyseisten ateistien toimintaa ja näkemyksiä esim. internetkeskusteluissa tai julkaisutoiminnassa, vaan heidän ateisminsa on selkeästi vahvaa ateismia, j(J)umalan olemassaolon ja Raamatun ilmoitusluonteen kieltämistä sekä vaihtoehtoisten teorioiden kannattamista jumala- ja raamattukysymyksien selittämisessä).

Parhaimmillaan "ateismi uskon puuttumisena" kelpaa jonkinlaiseksi kielikuvaksi esittämään joidenkin ateistien ateismin vähämerkityksellisyyttä, "laimeutta", ikään kuin ateismin pitoisuuden astetta. Näille ateisteille kysymykset jumalista ja pyhistä kirjoista eivät ole juurikaan kiinnostavia eivätkä he väittele niistä Internetissä tai muutenkaan arkielämässään, vaan ovat jokseenkin välinpitämättömiä uskonnollisia asioita kohtaan. Samoin sana "jumala" on heille epäkiinnostava, turha, vailla mitään puhuttelevaa merkitystä, eikä heillä ole kiinnostusta väitellä jumalakysymyksistä (kenties he eivät edes kerro juuri kenellekään olevansa ateisteja). Useilla ateisteilla (lukekaa vaikka vapaa-ajattelijoiden foorumia!) on käytännössä selkeä vahva, positiivinen ateistinen vakaumus, jossa torjutaan jumalien olemassaolo ("jumalia ei ole", "Raamattu on vain eräs inhimillinen kirjakokoelma / tarukirja", "Jeesus ei ole jumala" jne.). Silti kyseessä ei ole eikä varsinkaan tarvitse olla mikään aukottoman varma todistettu tieto uskonnollisten tosiasiaväitteiden virheellisyydestä (ei sellaista voikaan olla millään täydellisellä, lopullisen sitovalla ja aukottomalla varmuudella ainakaan tällä hetkellä).

Ateisteillakin on kritiikille altis maailmankuva, ei väliä millaisella kielipelillä sitä koetetaan häivyttää

Monet ateistit todellisuudessa ovat vankasti "jumalia ei ole", "Raamattu on täynnä virheitä ja ristiriitoja" - tyyppisten väitteiden kannattajia, koska he katsovat perusteita olevan riittävästi sellaisen vakaumuksen tai uskomuksen kannattamiseksi. Eikä siinä mitään moitittavaa olekaan, sillä sellaisia perusteluja todella on olemassa - mutta juuri siksi, että niitä uskontojen totuusvaatimuksien vastaisia argumentteja on ja ateistit kannattavat niitä, heillä kuten teisteilläkin on oma positionsa, uskomusjoukkonsa sekä tosiasiaväitteensä uskontokeskustelussa. Ne ateistiset argumentitkin puolestaan joutuvat sopeutumaan rationaaliselle kritiikille, kuten teistienkin perustelut jumalauskolleen. Ateistillakin on maailmankuva, ja sitä voidaan kritisoida sekä vaatia sen tueksi todisteita - ei väliä sillä, mitä henkilö itse väittää, tai millaista kielipeliä hän pelaa käsitteillä. Jokaisella on jokin käsitys maailmasta ja erilaisten asioiden ja olioiden olemassaolosta.

Henkilökohtaisesti, pitäisin outona, jos joku sanoisi minun asemaani uskonnollisissa debateissa ihmiseksi, joka ei väitä mitään ja jolta "vain puuttuu usko jumaliin" - mistä sitten nämä kaikki artikkelini ja tutkielmani, joissa on satoja sivuja argumentteja, teorioita, väitteitä ja erilaisten tutkimuksien tuloksien esittelyjä jumaluuteen ja Raamattuun liittyvissä asioissa? Minä nimenomaan väitän jotain, olen vakuuttanut tietyistä asioista ja olen todistustaakan alla siinä missä teistitkin, joilla vain on päinvastaisia väitteitä ja uskomuksia. Millään muotoa ei ole pitäviä perusteita asettaa "ateismi on uskon poissaoloa / puutetta" määritelmää ateismin ainoaksi, tyhjentäväksi tai edes ensisijaiseksi merkitykseksi (eikä mahdollisuutta livahtaa pois oman todistustaakkansa alta paeten johonkin "en väitä mitään"-tilaan).

1. osa: Ateismi antiikin kulttuurissa 2. osa: Ateismin määritelmä ja käyttö historiallisesti 3. osa: Ateismin moderni määritelmä "pelkkänä uskon puuttumisena" analyysissä I 4. osa: Ateismin modernista määritelmästä "pelkkänä uskon puuttumisena" II: ateismi osana laajempaa kontekstia. Ateismin klassikon mukaan ateismi ei ole vain epäuskoa, vaan ateismista on vaikutuksia 5. osa: Ateistisen ajattelun palautuminen perimmältään uskoon ja perusteisiin, joiden oikeellisuus jää osoittamatta

Viitteet:

Theodore M. Drange: Atheism, Agnosticism, Noncognitivism,1998
Gordon Stein (toim.): An Anthology of Atheism and Rationalism, 1980

Ylös