Todistustaakasta

Todistustaakasta yleisesti - ateisti ja teisti tekevät olemassaoloa koskevia väitteitä

On laajalti oletettu, että teistit kantavat todistustaakkaa. Tämän oletuksen mukaan jos teistit eivät pysty tarjoamaan pakottavia argumentteja teismin tueksi, ateismi on järkevä vaihtoehto. Tämä asetelma näkyy myös väittelykirjoissa, joissa teistiset ja ateistiset filosofit argumentoivat teismin ja ateismin puolesta (esim. Does God Exist?: The Craig-Flew Debate). Syy, miksi todistustaakan arvellaan kuuluvan teisteille on, että se joka tekee positiivisen olemassaoloväitteen, kantaa myös todistamisen taakkaa. Jos joku väittää, että jumala Horus on olemassa, minun on järkevää vaatia todisteita Horuksen olemassaolon puolesta. Ja minun on perusteltua jäädä epäuskoiseksi Horuksen olemassaolon suhteen jos väittäjä ei kykene antamaan mitään perustelevia filosofisia argumentteja tai todisteita.

Tämänkaltainen tilanne viittaa siihen, että todistustaakka on teistillä, joka väittää Jumalan olevan olemassa (pitäydyn tässä artikkelissa kristilliseen teismiin ainoastaan), eikä ateistilla, joka kieltää sen. Tilanteen ilmiasu voi olla kuitenkin pettävä. Nimittäin sekä ateisti että teisti tekevät implisiittisesti olemassaoloa ja sen laatua ja rakennetta koskevia metafyysisiä väitteitä. Teisti näkee maailman koostuvan joukosta kontingentteja (mahdollisesti, satunnaisesti, ei-välttämättömästi olemassa olevia) olentoja (ihmiset, eläimet, kasvit, tähdet, planeetat jne.), joiden olemassaolo perustuu välttämättä olemassa olevan jumalaisen olennon vapaaseen luomis- ja ylläpitotoimintaan. Teisti pitää tätä asiantilaa olennaisesti todennäköisempänä kuin sitä, että maailmassa olisi vain satunnaisesti olemassa olevia (kontingentteja) olioita eikä mitään välttämätöntä olentoa (Jumalaa).

Teisti katsoo sen tähden, että todistustaakka on sillä, joka kieltää, että edellinen on todennäköisempää kuin jälkimmäinen asiaintila. Ateisti, kuten (ex-ateisti, nykyinen deisti) Anthony Flew, uskovat maailman koostuvan ainoastaan kontingenteista, satunnaisista olioista kvarkeista alkaen galakseihin asti ja ateisti pitää tätä oleellisesti todennäköisempänä kuin teistin todellisuuskäsitystä ja että sen tähden ateistin mukaan teistillä on todistustaakka sen osoittamisessa, että teistinen todellisuuskäsitys on todennäköisempi kuin ateistinen.

Näin ollen huomaamme, että molemmat - ateisti ja teisti - tekevät positiivisia olemassaoloa koskevia väitteitä ja kumpikin edustaa tietynlaista todellisuuskäsitystä ja metafyysisiä uskomuksia. Jos ateisti pitää sitä parempana niin hän voi korvata ateistin vaikka materialistilla tai metafyysisellä naturalistilla. Lopputulos on silti sama: kumpikin uskoo tietynlaiseen metafysiikkaan, tiettyyn ontologiaan (oppi siitä, mitä on olemassa, mikä on todellisuuden perimmäinen luonne ja rakenne). Sekä ateisti että teisti uskovat - nimenomaan uskovat, eivätkä tiedä varmuudella - tietynlaisen maailman, olevaisuuden, olemassaoloon. Molemmilla on jonkinlainen intuitio koskien luontaista todennäköisyyttä, siitä kummanlainen maailmankaikkeus on olemassa (teistinen vai ateistis-materialistinen). Niinpä vaikka todistustaakka lepäisi sen henkilön päällä, joka tekee positiivisia olemassaoloväitteitä, on epäselvää miksi se lepää raskaammin teistien päällä eikä ateistien.

Ateistilla ja teistillä on erilainen "kylmä tosiasia" olemassaoloa koskien

Kristillisessä teismissä Jumala on "kylmä tosiasia" (brute fact), jonka olemassaolon syytä ei tarvitse selittää, sillä hän on aina ollut ja tulee aina olemaan ajattomana olentona, jonka olemassaolo ei riipu mistään muusta. Jumala vain on iankaikkisuusolentona, eikä hänen alkuaan tarvitse selittää, piste. Ateismissa katsotaan sen sijaan, että maailmankaikkeuden olemassaolo on "kylmä tosiasia". Maailmankaikkeus vain on olemassa, eikä sen olemassaolo tarvitse mitään sen ulkopuolella olevaa syytä. Maailmankaikkeus on ollut aina (aika alkoi alkuräjähdyksessä ja siksi "aina" tarkoittaa kaikkea sitä aikaa, kun universumi on ollut ja tulee olemaan. Tässä vaiheessa "aina" on 13,7 miljardia vuotta) ja se jatkaa olemassaoloaan ainiaan (nykytiedon mukaan universumilla on alku, mutta ei loppua, vaan se jatkuu ikuisesti. Maailmankaikkeudella on kuitenkin erilaisia kehitysvaiheita). Näin ollen sekä teistit että ateistit ovat velvollisia osoittamaan argumenteilla, ja jos mahdollista empiirisillä todisteilla, miksi juuri heidän näkemyksensä "kylmästä tosiasiasta" olisi todennäköisemmin tosi.

Todistustaakan "kontekstiherkkyydestä"

Scott Shalkowski ehdottaa, että todistustaakka on "kontekstiherkkä". Nykyisen tiedeyhteisön viitekehyksessä esimerkiksi todistustaakka lepää sen päällä, joka kieltää elektronien (tai atomien) olemassaolon. Lisäksi yleisesti ottaen todistustaakka on sillä, joka kieltää tai kyseenalaistaa "ilmeisen hyvin perustellun [tieteellisen] väitteen" (esim. Einsteinin yleisen suhteellisuusteorian). On epäoleellista todistustaakan kannalta onko väite positiivinen vai negatiivinen. Oletetaan, että tämä näkemys on oikea. Osoittaako se, että juuri teisteillä (tai pelkästään heillä) eikä ateisteilla on todistustaakka? Ei osoita.

Joku saattaisi silti huomauttaa, että vaikka teismi oli aikaisemmin "ilmeinen hyvin perustelu väite", ei se ole sitä enää (on paljon epäilyksiä teismiä kohtaan ja useita argumentteja on esitetty teismin kieltämiseksi, joten teismi näyttää useampien ihmisten silmissä vähemmän puoleensa vetävältä kuin aikaisemmin). On kuitenkin merkittävää, että ei ateismikaan ole mikään yleisesti ja ilmiselvästi paikkansapitäväksi osoitettu väite. Moni älyllisesti hienostunut ja oppinut henkilö, joukossa monia filosofeja, torjuu ateismin ja suosii sen sijaan joko teismiä, deismiä tai agnostisismia.

Näin ollen sekä ateistit että teistit kantavat yhtä vahvaa todistustaakkaa. Jos teistin ei tarvitse tehdä enempää kuin kaivaa perustukset ateistin vastaväitteiden alta, silloin ateistien täytyy tehdä enemmän kuin vain kumota teistin argumentit - ateistin tarvitsee osoittaa rationaalisilla argumenteilla, että hänen materialistinen tai naturalistinen metafysiikkansa on uskottavampi kuin teistin todellisuuskäsitys. Jos teistien tarvitsee esittää positiivisia syitä kantansa tueksi, niin täytyy ateistinkin tehdä.

Olennainen seikka on tässä: jos todistustaakka lepää sen päällä, joka tekee kiistanalaisen väitteen - kuten Jumalan olemassaolo on kylmä tosiasia tai maailmankaikkeuden olemassaolo on kylmä tosiasia, vailla itsensä ulkopuolista syytä - , silloin ateistin todistustaakka ei ole yhtään kevyempi kuin teistin. Meidän yhteiskunnassa ateismi on edelleen kiistanalainen väite, siinä missä teismikin.

Toinen lähestymistapa todistustaakkaan

Thomas Morris ehdottaa seuraavaa periaatetta: jos joku uskoo järkevästi olevansa hyvässä episteemisessä (tieto-opillisessa) suhteessa väitteeseen P, ja hänellä ei ole hyvää todistusaineistoa tai mitään muutakaan episteemistä perustetta ajatella, että P on totta, hänen ei pitäisi uskoa, että P. Asettaako tämä periaate raskaamman todistustaakan teisteille kuin ateisteille? Kaksi Morrisin lisäväitettä viittaa siihen, että ei aseta.

Ensiksi, todisteen tai vastatodisteen poissaolo metafyysisen olemassaoloväitteen kohdalla johtaa siihen, että meiltä puuttuvat perusteet esittää mitään rationaalista ratkaisua sen suhteen olemmeko me vai emmekö ole hyvässä episteemisessä asemassa väitteeseen nähden. Toiseksi, kun meillä on metafyysinen väite "Jumala on olemassa", ja meiltä puuttuu todiste (tai vastatodiste väitteen kumoamiseksi), emme voi sulkea pois sitä mahdollisuutta, että joko synnin aiheuttamat vauriot älyllisille kyvyillemme sokaisevat meitä, tai vaihtoehtoisesti sellaiset psykologiset mekanismit kuten toiveajattelu heikentävät kykyämme arvostaa todisteiden voimaa. Koska tätä mahdollisuutta ei voida sulkea pois, siten (jos todisteet puuttuvat meiltä) meillä on hyvä syy epäillä sitä, että olisimme hyvässä episteemisessä suhteessa väitteeseen "Jumala on olemassa". Jos siis Morrisin näkemykset ovat oikeita, ei teisteillä eikä ateisteilla ole takeita heidän esittämilleen väitteille hyvien argumenttien poissaollessa. Ateisti, joka väittää, että Jumalaa ei ole, kantaa yhtä raskasta todistustaakkaa kuin teisti, joka väittää päinvastaista.

Jotkut ateistit käyttävät ateismi-termiä niin laaja-alaisena (minä muotona tahansa ei-uskoa teismiin), että se sulkee sisäänsä agnostisisminkin. Sen lisäksi he voivat pitää teistisiä väitteitä "merkityksettöminä", "mielettöminä". Tällaiset ateistit kieltävät - kuten Antony Flew kun hän vielä oli ateisti - sen, että ateistien päällä olisi yhtä raskas todistustaakka kuin teisteillä (tai että ylipäätään ateisteilla olisi todistustaakkaa). Sellaisen näkemyksen puitteissa, jos teistit eivät kykene tarjoamaan pakottavia argumentteja teismin hyväksi, on epäusko järkevä valinta. Pidetäänpä ateismia sitten jumalankieltämisenä, epäuskona tai "pelkkänä uskon poissaolona teismiä kohtaan", on lopputulos käytännössä sama: eläminen niin kuin Jumalaa ei olisi, epäuskoon jääminen ja vailla Jumalaa olevan maailmankatsomuksen omaksuminen. Eläminen ilman Jumalaa merkitsee sitä, että ateismin (ei-jumalaa) valinnut ihminen hylkää ne hyvät asiat, mitä (kristillinen) teismi lupaa sekä tässä elämässä että tulevassa ajassa (iankaikkisessa elämässä, joka on kristinuskon päämäärä). Jos tämä kristillisen teismin lupaama hyvä on tarpeeksi suurta, näyttää olevan epärationaalista hylätä se mahdollisuus, että se hyvä on todella olemassa eikä ole "pelkkää kuvittelua" ilman todella painavia argumentteja ja todisteita, että sen teismin lupaaman hyvän olemassaolo on hyvin epätodennäköistä.

Jos tähän asti sanottu pitää paikkansa, ei kenenkään pitäisi valita epäuskoa (ateismia) ilman hyvin merkittäviä ja vakuuttavia argumentteja sen puolesta, että Jumalaa ei ole (mistä seuraisi, että jos ei ole Jumalaa, ei ole luomistakaan ja että maailmankaikkeus olisi itse itsensä syy, ilman ulkopuolista älyllistä ja persoonallista syytä. Ja juuri sille pitäisi ateistien tarjota vahvoja todisteita ja argumentteja). Näin ollen on epäilyksen alaista, onko ateismin olettamus (the presumption of atheism) vahvempi kuin teismin olettamus, vaikka ateismi määriteltäisiin Flewin tavoin negatiivisesti - samoin on kyseenalaista voiko ateistien katsoa olevan ilman todistustaakkaa.

Loppusanat todistustaakasta: ateismin olettamus ja teismin ennakko-olettamus edellyttää todisteiden tarjoamista

1. Sekä ateismi että teismi tekevät olemassaoloa koskevia positiivisia väitteitä: ateismin olettamuksen mukaan universumin olemassaolo on "kylmä tosiasia", se vain "on" vailla itsensä ulkopuolista syytä ja teismin olettamuksen mukaan universumin olemassaolo on tosiasia siksi, että Jumala loi sen.
2. Jos todistustaakka on sen päällä, joka haastaa yleisesti hyväksytyt uskomukset, joita suuri osa ihmisistä ja monet oppineet ihmiset kannattavat ( = kristillinen teismi), ei pidä paikkaansa että ateismi olisi kiistaton ja yleisesti kannatettu käsitys, eivätkä ateistit vapaudu velvoitteesta tarjota rationaalisia argumentteja omien positiivisien uskomuksiensa tueksi.
3. Teismiä voidaan pitää luonnollisena uskomuksena tai Alvin Plantingan tavoin perususkomuksena: teismi (yleisesti eikä ainoastaan kristillisesti) tunnetaan kautta ihmiskunnan historian ja käytännössä ilmeisesti kaikissa kulttuureissa on ollut ja on edelleen uskomuksia jumalista tai Jumalasta tai/sekä muista korkeammista tuonpuoleisista olennoista. Ateismi ei ole tällainen yleinen, luonnollinen uskomus, vaikkakin ateistinen filosofia on myös hyvin vanhaa.

"William Wainwright raises an issue distinct from those on which the other commentators concentrate. It is often assumed that burden of proof is on the theist. Wainwright questions this, and indeed argues that if there is a burden of proof in the neighbourhood it rests on the atheist. The basis of this latter contention is that, given the cross-cultural prevalence of religious (and often theistic) belief, it is arguably true that theism is a natural belief - one people naturally tend to have - whereas atheism clearly is not a natural belief" - William Lane Craig, Stan W. Wallace, Antony Flew: Does God Exist: The Craig-Flew Debate, s.13.

Lue myös muita näkökulmia todistustaakka-kysymyksiin.

Kirjallisuus:

William Lane Craig, Stan W. Wallace, Antony Flew: Does God Exist: The Craig-Flew Debate, 2003

Ylös