"Israel lopun ajan merkkinä". Israelin valtio ja "juutalaisten paluu" Jeesuksen tulemisen enteinä?

"Raamattu on tarkasti ennustanut Israelin valtion perustamisen ja juutalaisten paluun Israeliin"

Tavallisesti fundamentalistiset helluntailaiset ja herätyskristilliset luterilaiset kyllä väittävät, että Raamattu on "ennustanut tarkasti Israelin valtion perustamisen ja juutalaisten palaamisen luvattuun maahan" ja hurjimmat väittävät Raamatussa olevan ennustuksia nimenomaan Venäjän/Neuvostoliiton ja Suomen osuudesta "juutalaisten paluussa Israeliin". Tähän esimerkkiin nämä kristityt yleensä eniten vetoavatkin ja eräillä ei mitään muita esimerkkejä edes ole. Mutta kyseinen tulkinta "Israelin valtion perustamisesta" ja "juutalaisten paluusta" perustuu ainoastaan epähistorialliseen Vanhan tekstin tulkintaan, jossa on sivuutettu kyseisten Vanhan testamentin Jesajan/Deuterojesajan, Jeremian ja Hesekielin kirjojen konteksti ja historiallinen tilanne. Kun profeettakirjoja tutkitaan niiden historiallista taustaa vasten, ei ole vaikea nähdä, että kyseessä oli 586 eaa. jolloin Juuda ja Jerusalem tuhoutuivat Babylonian valtakunnan hyökkäyksessä. Ja tämän kansallisen katastrofin seurauksena juutalaisia vietiin pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan. Kun sitten Persian valtakunnan hallitsija Kyyros kukisti ja valloitti Babylonian 539 eaa. Kyyros antoi juutalaisille luvan palata takaisin kotimaahansa - ja niin he palasivatkin ja Kyyroksen aikalainen Deuterojesaja julistuksineen sijoittuu juuri tähän historialliseen tilanteeseen, kuten historiallisessa Vanhan testamentin eksegetiikassa on jo pitkään nähty.

Vanhan testamentin "pohjoinen maa"/kaukainen kansa - ei Venäjä eikä venäläiset eikä myöskään Suomi, vaan Mesopotamia ja siellä asuvat kansat (babylonialaiset Jeremialla)

Katsotaan  näytteeksi Jeremian kirjan profetiaa Israelin kimppuun käyvästä vihollisesta, jota kuvataan kaukaiseksi kansaksi, joka on ikivanha ja voittamaton:

Kaukainen kansa käy Israelin kimppuun

-- Kuulkaa, israelilaiset! Minä tuon teitä vastaan kaukaisen kansan, sanoo Herra. Se on voittamaton kansa, ikivanha, kansa, jonka kieltä ette tunne, jonka puhetta ette ymmärrä. [5. Moos. 28:49; Jes. 5:26; Jer. 6:22]
Heidän nuoliviinensä on teidän hautanne, uljaita sotureita he ovat kaikki. He syövät sinun satosi ja leipäsi, poikasi ja tyttäresi, he syövät lampaasi ja härkäsi, viiniköynnöksesi ja viikunapuusi. Heidän miekkansa hävittää linnoitetut kaupunkisi, joihin sinä luotat. [3. Moos. 26:16; 5. Moos. 28:31]
"Mutta niinäkään päivinä minä en kansaani tyystin hävitä", sanoo Herra. [Jer. 10:24, 30:11, 46:28; Valit. 3:22]
"Kun sinulta kysytään: 'Minkä tähden on Herra, meidän Jumalamme, tehnyt meille kaiken tämän?', niin vastaa: 'Te hylkäsitte Herran ja palvelitte vieraita jumalia omassa maassanne! Nyt teidän täytyy palvella vierasta kansaa maassa, joka ei ole teidän omanne.'

On hyvä huomioida, että Jeremia puhuu miekoista, nuoliviineistä ja Juudan kuningaskunnan linnoitetuista kaupungeista sekä joutumisesta pois Juudasta vieraaseen maahan - miksi nämä seikat jätetään huomiotta, eikä niitä oteta kirjaimellisesti, eli Jeremian oman aikakauden sotilaallisten toimijoiden (babylonialaisten) kuvauksena, mutta sen sijaan otetaan sanonnat "pohjoinen maa" tai "kaukainen kansa" ja aletaan sitten tulkita niitä ymmärtämättä Jeremian ja hänen aikalaistensa maailmankuvaa ja historiallista tilannetta?

Jeremia 1:13-16 ennustus pohjoisesta tulevasta onnettomuudesta ("maa" tarkoittaa useasti Israelin maata Vanhassa testamentissa): profetiasta ilmenee selvästi historiallinen tilanne Jeremian oman ajan Juudassa ja lähestyvä Babylonian valtakunnan taholta tuleva sotilaallinen uhka.

"Toisen kerran Herra kysyi minulta: "Mitä näet?" Minä vastasin: "Näen kiehuvan padan pohjoisen suunnalla."
Herra sanoi minulle: "Pohjoisesta purkautuu onnettomuus tämän maan asukkaiden päälle. [Jes. 14:31; Jer. 46:20]
Kuuntele tarkoin, mitä sanon: Minä kutsun tänne kaikki pohjoisten valtakuntien kansat. Kun ne tulevat, niiden kuninkaat asettavat istuimensa Jerusalemin porttien eteen joka puolelle kaupungin muuria, samoin kaikkien muiden Juudan kaupunkien ympärille. [Jer. 25:9]
Minä julistan Juudan asukkaille tuomion kaikesta heidän pahuudestaan: he ovat hylänneet minut, uhranneet muille jumalille ja kumartaneet omatekoisia jumalankuviaan."

Vertaa myös Jeremian 46:20-24 ennustus Egyptiä pohjoisesta kohtaavasta onnettomuudesta, kun Egypti joutuu pohjoisen kansan valloittamaksi: "babylonialaiset hyökkäävät Egyptiin" kuten voi lukea jo vuoden 1992 Kirkkoraamatustakin (aivan oikeana ennustuksen merkityksenä omassa historiallisessa tilanteessaan).

"Egypti on uhkea hieho. Sen kimppuun lentää paarma pohjoisesta. Palkkasoturit, joita se on hankkinut, ovat pulskia kuin juottovasikat, mutta hekin kääntyvät pakoon. Kaikki pakenevat pysähtymättä. Heille on tullut tuhon päivä, koittanut rangaistuksen aika. Egypti sähisee kuin käärme, kun viholliset vyöryvät kohti. He käyvät sen kimppuun kirvein kuin puunhakkaajat. He kaatavat koko metsän, sanoo Herra, sen läpipääsemättömän! Heitä on enemmän kuin heinäsirkkoja, lukematon joukko. Onnettomasti käy Egyptin, se joutuu pohjoisen kansan käsiin."

Sakarjan kirjan "pohjoinen maa", jonne "Jumalan Henki" menee ei tarkoita Suomea

Suomalainen SLEY - jota ei ainakaan teologisesta liberaalisuudesta voi syyttää - omilla sivuillaan vastaa kattavasti, mitä tämä "pohjoinen maa" Sakarjan profetiassa tarkoittaaa:

"Jaetta 8 on usein pidetty ennustuksena evankeliumin tulemisesta Pohjolaan, myös Suomeen. Vanhassa testamentissa pohjoinen maa tarkoittaa kuitenkin Kaksoisvirtainmaata, lähinnä Babyloniaa, joka hyökkäsi pohjoisesta Juudan kimppuun, katso Jes 43:6, 49:12, Jer 1:14, 3:18, 6:22, 16:15, 23:8, 25:9,26, 31:8, 46:10 ja Sak 2:10-11." SLEY

Fundamentalistikristittyjen lopun ajan odottajien mielikuvituksellinen tapa käyttää Raamattua

"Israelille valtakunnan rakentaminen" pikemminkin viittaa jumalalliseen, VT:n profeettojen odottamaan rauhanvaltakuntaan, jonka pääkaupunki on Jerusalem

Miika 4:1-8 ennustaa tätä tulevaa rauhan valtakuntaa, jossa Jerusalem on maailman pääkaupunkina, kansojen kesken on rauha, Herra on kuningas Siionin vuorella ja Jerusalem saa takaisin entisen valtansa minkä lisäksi sinne kootaan kaikki "hajalle joutuneet" (epäilemättä juutalaisista on kysymys): tämä kaikki tarkoittaa selkeästi Jumalan, Jahven, yliluonnollista asioihin puuttumista ja jumalallisen vallanoton aikaa maailmassa, eikä mitään yhtä tavallista pikkuvaltiota juutalaisille, mikä joutuu taistelemaan vähän väliä naapurivaltioita vastaan.

Uusi testamentti ei sisällä mitään selvästi, yksiselitteisesti ja luontevasti "juutalaisten valtion uudelleenperustamiseksi" tulkittavissa olevaa tekstiä. Kyseiset "Israelin ystävät" vetoavatkin tyypillisesti Jeesuksen lopunajalliseen puheeseen sisältyvään vertaukseen viikunapuusta huomioimatta sitä, että Jeesuksen juuri edellä pitämässä Öljymäen lopunajallisessa puheessa sekä muissakin lopunajallisissa puheissaan (jotka toki ovat evankelistojen muotoilemia ja toimittamia) Jumalan valtakunta tulee hyvin pian, apostolien elämän aikana niin että apostolit eivät ehdi käydä edes kaikissa Israelin kaupungeissa ennen kuin Ihmisen Poika tulee (Matt.10:23, Apt.1:7-8). Jeesuksen opetuksissa erilaisissa evankeliumitraditioissa ei juutalaisten kansallinen valtio eikä juutalaisten "kokoaminen takaisin" Israeliin näyttele mitään osaa, vaan hänen tähtäyspisteensä on Jumalan kirkkauden valtakunnan pikainen tuleminen ja tuomion lähestyminen lähitulevaisuudessa ja tästä tuomiosta Jumalan valtakuntaan pelastuminen tekemällä hänen tahtonsa ja oppinsa mukaisesti. Koko kansallisvaltioaate on myöhäistä perua, vasta romantiikan kaudelta ylipäätään.

Israelin valtion perustaminen 1948  ja "viimeinen sukupolvi, jonka aikana Jeesus tulee takaisin"?

Herätyskristityt käyttävät itse asiassa luovaa mielikuvitusta rakentaessaan epähistoriallisia ja kontekstin ohittavia lopunajallisia rakennelmiaan ja naulitessaan "Jeesuksen toisen tulemisen" siihen sukupolveen, joka eli kun Israel perustettiin vuonna 1948 - mutta kuolinkellot soivat vahvasti tälle sukupolvelle, eikä sukupolven pituuden tulkintaakaan voi mielivaltaisesti venyttää vaikka kuinka pitkäksi. Vuoden 2018 tienoolla viimeistään naulitaan viimeinen naula tuohonkin teologiseen teoriaan (itse asiassa raamatullisen sukupolven pituutena voitaisiin perustellusti pitää vain neljääkymmentä vuotta eikä seitsemääkymmentä, joten 40 vuotta ovat jo menneet, eikä odotettua Jeesuksen tulemusta ja "vaivan aikaa" ole tullut). Mielenkiinnolla voikin odottaa, minkä teorian fundamentalistiuskovaiset sen jälkeen keksivät ja alkavatko he syyttää juutalaisia "epäuskosta ja paatumuksesta" tms. vierittääkseen vastuun pettymyksestään juutalaisten päälle siitä, että "Jeesus ei voinutkaan tulla vielä". Olisiko tuossa tilanteessa vaara uudesta, pettyneiden kristittyjen katkeruudesta kumpuavasta, kristillisestä antisemitismistä, jossa kristityt ovat kunnostautuneet aikaisemminkin (Luther mukaan luettuna)?

Apostolien ja Jeesuksen pikaisen lopun odotukseen ei sisältynyt uusi juutalaisvaltio eikä juutalaisten exodus

Pikaiseen Kristuksen tulemiseen uskovat fundamentalistikristityt irrottavat Uuden testamentin eskatologiset tekstit kontekstistaan

Raamatun historiallisessa tutkimuksessa (esimerkiksi professori Robert M. Price ja tutkija J.A.T. Robinson) on todettu fundamentalistisen kristillisyyden tavasta käyttää uusitestamentillisia tekstejä "Ihmisen Pojan" tai Jeesuksen (ei ole varmaa tarkoittiko termi "Ihmisen Poika" itse asiassa jotain muuta henkilöä kuin Jeesusta itseään, ainakin joissakin Uuden testamentin traditioissa, vai nimenomaan Jeesusta itseään), että kyseiset kristityt eivät ota huomioon tekstiyhteyttä (kontekstia). Uusitestamentilliset, evankeliumeissa olevat lauselmat "toisesta tulemisesta" ovat Jerusalemin lähestyvän uhkaavan tuhoutumisen kontekstissa (kuten näkyy muun muassa ns. Öljymäen apokalypsissä Matt.24, Mark.13, Luuk.21): Jerusalemin pian (Jeesuksen ja hänen oppilaidensa elinajasta katsoen) toteutuva hävitys on linkissä tämän maailmanajan loppumiseen, Ihmisen Pojan - tai Jeesuksen itsensä - tulemiseen tuomarina ja kuninkaana sekä täyttymyksen ajan koittamiseen eli siihen Jumalan valtakuntaan, jonka keskus on Jerusalem Vanhan testamentin profetioiden lupauksien mukaisesti. Ja tähän Jerusalemin lähestyvän kukistumisen, maailmanajan loppumisen ja lopunajallisen täyttymyksen ajan kokonaisuuteen ei sisältynyt odotus kaukaisessa tulevaisuudessa tapahtuvasta yhden uuden poliittisen valtiomuodostelman, Israelin valtion, perustamisesta Palestiinaan muiden alueen valtioiden joukkoon. Sellaisesta juutalaisvaltioon liittyvästä odotuksesta ja toivosta ei ole mitään UT:n teksteistä löytyvää, selväsanaista todistetta.

VT:n profeetat odottivat daavidilaista teokraattista kuningaskuntaa eikä mitään tavallista sekulaaria demokraattista tasavaltaa Palestiinassa

Israel ei ole enempää kuin eräs Lähi-idän maallinen tasavalta, parlamentaarisesti hallittu demokratia, kun taas raamatullisissa profetioissa ei tiedetä mitään sellaisesta "Israelin valtiosta", eikä tuollainen tavallinen tasavalta ole profetioiden toivon kohde, vaan profeetat odottivat (eikä Jeesuksenkaan lauselmiksi ole sellaisia ennustuksia laitettu) - virheellisesti, kuten historiankulku osoittaa - Daavidin sukuisen kuninkaan hallitsemaa teokraattista monarkiaa. Ylipäätään Israeliin palasi vain kahden heimon, Juudan ja Leevin, jäseniä ja niistä muista kymmenestä heimosta ei mitään, joitain vähäisiä rippeitä mahdollisesti lukuun ottamatta, ja ne kymmenen heimoa ovat kadonneet historian hämäriin sulautuen muihin kansoihin.

Israel tuskin edes pysyisi pystyssä ilman Yhdysvaltojen massiivista poliittista ja sotilaallista tukea ja vaikutusvaltaa mm. YK:n turvallisuusneuvostossa ja jos Yhdysvaltojen tuki loppuu syystä tai toisesta tai Yhdysvallat taantuu menettäen vaikutusvaltansa, ei ole epätodennäköistä, että juutalaisvaltio kukistuu ja tilalle tulee jokin islamilainen palestiinalaisvaltio - ja sitten maailmanmeno jatkuu siltä pohjalta eteenpäin ilman mitään jumalallisia yliluonnollisia väliintuloja.

Apostoleilla ei ollut mielenkiintoa juutalaisvaltion perustamista, eikä juutalaisten uutta "exodusta" kohtaan

Paavali odotti pikaista tämän maailmanajan (aioonin) loppua ja Jeesuksen toista tulemista jo hänen omana elinaikanaan.  Paavalin teologiaan ei sisältänyt juutalaisten maanpäällisen poliittisen valtion perustaminen Jeesuksen tulemisen ehtona tai ennemerkkinä. Paavalille "Herran tulemus" voi tapahtua mikä hetki tahansa hänen kirjeensä vastaanottajien elämän aikana,

 "kuin varas yöllä....te ette elä pimeydessä, eikä tuo päivä pääse yllättämään teitä kuin varas".1 Tess.5:1-5

 "..aika on käymässä vähiin." 1 Kor.7:29

Vrt. samoin Paavalin odotus, että "Herra" tulee hänen elinaikanaan 1 Tess.4:13-18

"...Ilmoitamme teille, mitä Herra on sanonut: Me elossa olevat, jotka saamme jäädä tänne siihen asti kun Herra tulee, emme ehdi poisnukkuneiden edelle...Meidät, jotka olemme vielä elossa ja täällä jäljellä, temmataan sitten yhdessä heidän kanssaan pilvissä yläilmoihin Herraa vastaan. Näin saamme olla aina Herran kanssa. Rohkaiskaa siis toisianne näillä sanoilla."

1. Pietarin kirjeen (valeniminen) kirjoittaja ei hänkään tiedä mitään juutalaisvaltion perustamisesta eikä juutalaisten uudesta exoduksesta Israeliin lopun ajan merkkinä.

1 Piet.4:7 "Kaiken loppu on lähellä".

Lisäksi 1. Pietarin kirjeen tekijä korostaa (2:9), että kristityt/kristillinen seurakunta, etnisestä taustastaan riippumatta ovat "valittu suku", Jumalan omaisuuskansa ja pyhä papisto. Ilmestyskirjan teologiassa aivan samoin kristillinen seurakunta on Jumalan kuningassuku, papisto, joka hallitsee maan päällä (Ilm.5:9-10) - etnisistä juutalaisista ei puhuta mitään, eikä mistään juutalaisten erikoisasemasta eikä maanpäällisen juutalaisvaltion "profeetallisesta" merkityksestä.

"Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa, määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan, joka teidät on pimeydestä kutsunut ihmeelliseen valoonsa." 1 Piet.2:9

"Olet tehnyt heistä kuningassuvun, meidän Jumalamme pappeja; he tulevat hallitsemaan maan päällä." Ilm.5:9-10

Niin myös Heprealaiskirjeen tuntematon tekijä ja Jaakobin kirjeen kirjoittaja opettavat teologioissaan: se, mikä on pian odotettavissa ja mihin kristittyjä opetetaan kiinnittämään huomionsa, on "näinä viimeisinä päivinä" Jeesuksen tuleminen . Heprealaiskirjeen mukaan (1:2) jo silloin olivat "viimeiset päivät" menossa ja Jeesus oli tullut uhraamaan itsensä "aikojen lopulla".

 "Mutta näinä viimeisinä aikoina hän on puhunut meille Pojassaan..." Hebr.1:2
 "Hän on kuitenkin tullut tähän maailmaan vain kerran, nyt aikojen lopulla, hävittääkseen synnin uhrillaan". Hebr.9:26

Sama pätee Ilmestyskirjaan, jonka teologiassa korostuu voimakkaasti Jeesuksen pian edessä olevan tulemisen ja kaiken lopun kiihkeä odotus.

 "Aika on lopussa", "Älä sulje sinetillä tämän kirjan ennussanoja, sillä hetki on lähellä...Minä tulen pian, ja tullessani minä tuon jokaiselle palkan...Tämä on tosi, minä tulen pian."  Ilm.10:6; 22:10,12,20
 "Pitäkää kiinni siitä mitä teillä on, kunnes minä tulen....Minä tulen pian." Ilm.2:25;3:11

Mikäli historian Jeesus oli opettanut apostoleilleen, että juutalaisten maallisen valtion uudelleen perustaminen Palestiinaan sekä juutalaisten kokoaminen "pohjoisesta maasta ja kaikista maan ääristä" Israeliin on merkki, että juuri silloin on koittanut "viimeisen sukupolven" aika, eli sukupolven joka ei katoa ennen kuin Jeesus palaa ja ottaa kuninkuuden, niin Jeesus epäonnistui totaalisesti opetuksissaan. Apostolien teologioissa, Paavalia myöten, ei tiedetä mitään sellaisesta "siionistisesta teoriasta".

"Tämä sukupolvi" oli Jeesukselle hänen oman aikansa juutalaiset ihmiset

Jeesuksen sanomiksi on talletettu matteuslaisessa teologiassa seuraava riidatta pikaisen lopun odotusta koskeva Jeesuksen ennustus - joka on luonnollisesti osoittautunut erehdykseksi (alla oleva Jeesuksen puhe sulkee myös pois pakanalähetystyön ja osoittaa Jeesuksen työn koskeneen vain juutalaisia alunperin):

"Kun teitä vainotaan yhdessä kaupungissa, paetkaa toiseen. Totisesti: te ette ehdi käydä kaikissa Israelin kaupungeissa ennen kuin Ihmisen Poika tulee". Matt.10:23

Jeesuksen puheissa termi "tämä sukupolvi" (voidaan kääntää myös täksi sukukunnaksi, mutta se ei ole luonteva käännös tässä yhteydessä) merkitsee johdonmukaisesti nimenomaan Jeesuksen omia aikalaisia (Matt.11:16; 12:41-42; Mark.8:38).

Paavalin teologia "koko Israelin pelastumisesta" ei sisällä maanpäällistä valtiota eikä tulevaa kansanvaellusta Israeliin

"Veljet, jotta ette olisi oman viisautenne varassa, teidän tulee tuntea tämä salaisuus: paatumus, joka on kohdannut osaa Israelin kansasta, kestää siihen asti kun muista kansoista koottava määrä on tullut täyteen. Sen tapahduttua koko Israel on pelastuva, niin kuin on kirjoitettu: -- Siionista on tuleva Pelastaja, hän poistaa jumalattomuuden Jaakobin jälkeläisistä. Ja tämä on minun liittoni heidän kanssaan: minä otan pois heidän syntinsä... Jumala ei peruuta lahjojaan eikä antamaansa kutsua... Samalla tavoin he ovat nyt olleet tottelemattomia, jotta myös heidät armahdettaisiin, kun te olette saaneet armahduksen." Room.11:25-31.

Ristiriidassa luvun 11 kanssa opetuksensa kanssa, Paavali kirjoittaa room.9, että israelilaisia pelastuu vain jäännös, vain rippeet, sillä juutalaiset kompastuivat Jeesus-kiveen, eivätkä halunneet uskoa.

"Siionistikristittyjen" ristiriitainen ja epäjohdonmukainen tapa selittää Raamatun kirjoja niiden kontekstista ja taustasta välittämättä

Jos kerran kristittyjen mukaan Vanhaa testamenttia pitää lukea Uuden testamentin kautta ja "hengellisesti" (so. Jeesus on "Vanhan testamentin keskus", mikä on itsessään jo erittäin anakronistinen ja epähistoriallinen käsitys) niin miksi sitten nämä "kristilliset siionistit" eivät lue Vanhan testamentin profeettojen kirjoituksia "Kristuksesta käsin" ja selitä niitä "hengellisesti" kuten muutakin VT:n sisältöä on tapana selittää? Miksi nämä fundamentalistit eivät hyväksy sitä uusitestamentillista teologiaa, jonka mukaan kansainvälinen kristillinen kirkko on "Jumalan valittu kansa", ja "temppeli" on lähinnä hengellinen vertauskuva ("ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli"), eivätkä kirjaimelliset juutalaiset, eikä fyysinen rakennus Jerusalemissa? Miksi he lisäksi ottavat samoista profetiateksteistä osan kirjaimellisesti, mutta osan he tulkitsevat uudelleen keksien sanoille nykyaikaisen sisällön, kuten venäläisiä ydinohjuksia tai hävittäjäkoneita (ilman, että VT:n teksteissä olisi mitään tukea sellaisille mielivaltaisille tulkinnoille)? Miksi kristilliset "Israelin ystävät" siirtävät nykyaikaan VT:n profeettojen saarnat, lupaukset ja uhkaukset, jotka koskivat profeettojen omaa aikaa ja niitä valtioita, jotka olivat heidän aikakaudellaan Lähi-idän suurvaltoja? Siihen ei ole mitään vakavasti otettavia eksegeettisiä perusteita. Profeetta-instituution tarkoitus ei ollut ennustella joistain tuhansien vuosien päässä olevista tapahtumista, vaan profeettojen julistuksella oli hengellinen ja sosiaalieettinen tavoite ja viitekehys heidän omassa ajassa, heidän aikalaistensa tilanteessa. Niinpä profeetat ennustivat Juudan ja Israelin silloisten naapurivaltioiden ja kansojen kohtaloista - ja niistä ennustuksista melkoinen osa epäonnistui joko täysin tai ainakin osittain. Jeremian kuulijakunnalle ei ollut mitään merkitystä eikä hyötyä heidän elämäntilanteessaan "tietää", mitä jokin heidän suppean maailmankuvansa ulkopuolella tuhansien kilometrien päässä oleva valtio, jota ei edes ollut olemassa Jeremian tai Jesajankaan aikana tulisi tekemään n. 2500 vuoden kuluttua (ja sitä paitsi se Venäjä ei ole tehnyt siionistikristittyjen ennustamia ja odottamia tekoja, kuten hyökkäyssota Israeliin).

Vanhan testamentin "messiaaniset profetiat Jeesuksesta"

Juutalaiset teologit luonnollisesti eivät ole alun perinkään vakuuttuneet kristittyjen harjoittamasta metodologialtaan erittäin mielivaltaisesta ja kauniisti sanoen luovasta Vanhan testamentin tekstien tulkinnasta. VT:stä on löydetty historiallisessa tutkimuksessa vain muutamia messiaanisia tekstejä: Jes.7:10-17;8.23-9:6; 11:1-9, Sak.9:9, Miika 5:1-4. Tästäkin messiaanisten tekstien luettelosta Miika 5:1-4 ja Jes.7:10-17 on katsottu vain suurin varauksin messiaanisiksi. Noissa tekstijaksoissa viitataan profeettojen oman ajan ihmisiin ja tapahtumiin, joiden toteutumista odotettiin heidän omalla kaudellaan, eikä satojen vuosien päästä. "Messias-odotus" noihin teksteihin liittyen perustuu vasta myöhempään teologiseen tulkintaan. Aivan samoin on vain eräs uskonnollinen olettamus ja todistamaton teologinen väite, että VT:ssä olisi mitään nimenomaan Jeesukseen liittyviä "ennustuksia". Juutalaisessa teologiassa messiasta on pidetty pääasiassa poliittisena vapauttajana ja johtajana, vanhurskaasti hallitsevana kuninkaana. Koko messias eli voideltu-sana perustuu voitelemista tarkoittavaan verbiin ja öljyllä voitelun avulla kuningas asetettiin virkaansa.

Monet väitetyt messiasennustukset eivät edes olleet profetioita

"Jeesuksen ennustettu syntymä Betlehemissä"

(Joh.1:45 ...Jeesus, Joosefin poika Nasaretista").

Huom! Jeesus on "Johannekselle" siis Joosefin poika eikä neitseellisestä sikiämisestäkään Johannes tiedä mitään. Lisäksi Joh.7:40–42,52 juutalaiset tietävät Jeesuksen olevan Galileasta eikä Betlehemistä ja he totesivat VT:iin perustuen, että Galileasta ei nouse profeettaa.

Miten Jeesuksesta juhlallisesti ja ylimaallisesti "ilmoitetut" tiedot ja hänen syntymään ja lapsuuteen liittyneet merkittävät tapahtumat olisivat hävinneet muistista, jos ne olivat olleet historiallisia?

Markuksen evankeliumissa ei Jeesuksen ihmeellisestä varhaishistoriasta tiedetä mitään

Markuksen mukaan Jeesuksen kotikaupungissa vallitsi suuri epäusko ja jopa Jeesuksen perhe piti Jeesusta suorastaan mieleltään häiriintyneenä ja he halusivat ottaa hänet huostaan (Mark.6:1-6). Miksi Maria niin ajatteli ja Jeesuksen muut perheenjäsenet, jos Maria oli tutkinut niitä jumalallisia sanoja ja oli kätkenyt ne mieleensä ja kaikki olivat tietoisia, että Jeesus on jumalihminen, jonka alkuperä on taivaallinen? Se, että tuo kaikki todella vaikuttava Jeesuksen varhaisvaiheisiin liittyvä tieto loistaa vain poissaolollaan Jeesuksen julkisen toiminnan aikana ja että jopa Jeesuksen omaiset olivat kuin eivät olisi kuulleetkaan mistään enkelien ilmoituksista ja Jeesuksen varhaiskypsyydestä on vahva todiste sen puolesta, että Matteuksen ja Luukkaan kertoma Jeesuksen "varhaishistoria" on myöhäsyntyistä legendanomaista, epähistoriallista aineistoa, joka tuotettiin 2. kristillisen sukupolven aikana täyttämään vähitellen herännyt uteliaisuus ja tiedonhalu Jeesuksen alkuperää ja lapsuutta kohtaan.

Johanneksen evankeliumin tekijä (n. 90–95 jaa.) olisi evankeliumissaan voinut tuossa yhteydessä hyvin tehdä lukijoilleen oikaisun ja osoittaa Jeesuksen syntyneen Betlehemissä ja todeta juutalaisten olleen väitteessään Jeesuksen kotiseudusta väärässä, jos evankelistalla olisi ollut tietoa sellaisesta perimätiedosta (tai jos evankelista olisi hyväksynyt Matteuksen ja Luukkaan lapsuuskertomuksien kuvaukset Jeesuksen syntypaikasta). Evankelista sen sijaan pitäytyy traditioon, jossa Jeesus ei ole kotoisin Betlehemistä eikä ole neitseestä syntynyt, vaan on kotoisin Galileasta, Nasaretista. Johanneksen evankeliumin tekijä on selvästi ollut tietoinen juutalaisesta traditiosta, jonka mukaan messias syntyy Betlehemissä, mutta hän on hylännyt sen Jeesuksen alkuperän osalta. Johanneksen evankeliumijaksossa luvussa 7 pitäydytään markuslaiseen tai esi-markuslaiseen traditioon Jeesuksen galilealaisesta syntymäpaikasta. Johanneksella (luvussa 7) ei kukaan väkijoukosta, mukaan lukien hänen kannattajansa, uskonut Jeesuksen olevan Betlehemistä syntyisin.

Markus kertoo 1:9 ja 6:1 Jeesuksen kotikaupungin olevan nimenomaan Nasaret eikä Markuksen käyttämä varhainen perimätietoa tiedä mitään Betlehemistä, eikä edes Joosefista saati neitseellisestä syntymästä. Nämä kaikki keskenään ristiriidassa olevat kertomusperinteet Jeesuksesta todistavat, että alkukirkossa ei ollut 1. vuosisadalla mitään yleisesti tiedettyä ja kaikkien hyväksymää historiallista luotettavaa tietoa Jeesuksen elämästä, teoista ja opetuksista, vaan eri puolilla epäyhtenäistä ja hajanaista, keskenään kiistelevää alkukirkkoa oli toisilleen vastakkaisia, paikallisesti hyväksyttyjä historiallisuudeltaan kyseenalaisia perimätietoja ja uskomuksia Jeesuksesta.

Jeesuksen kärsimisen yksityiskohdat sommiteltu Vanhan testamentin ja apokryfisten tekstien pohjalta

Moni seikka pääsiäiskertomuksissa (ei vain se, että eri evankelistat kertovat samoista asioista vastakkaisella, toisena poissulkevalla tavalla) tukee niiden epähistoriallisuutta sellaisenaan kuin ne ovat evankeliumeihin kirjoitettu. Nämä monet ristiriidat ja toisistaan poikkeavat kertomusversiot todistavat, että kukaan evankelista, ei edes Markus, ollut silminnäkijä eikä kenelläkään heistä ole silminnäkijäaineistoa käytössään. Kukin evankelista käyttää kirjallisia lähteitä, ja myöhemmät evankeliumien tekijät (Matteus ja Luukas) lainaavat Markusta (kirjalliset riippuvuudet evankeliumien välillä ovat kiistattomat). Sitä paitsi Markuksen esityksessä näkyy selviä kirjallisia riippuvuuksia VT:n kreikannokseen Septuagintaan, mikä tukee sitä johtopäätöstä, että Markus on luonut kertomuksensa yksityiskohdat VT:n kirjallisten mallien perusteella tietämättä mitä todellisuudessa oli tapahtunut (muuten kuin korkeintaan hyvin epämääräisen yleisluonteisesti jos sitenkään). Miten muuten evankelistat olisivat tienneet mitä sanottiin ja tehtiin Jeesuksen kuulustelujen aikana juutalaisten neuvostossa tai Pilatuksen luona, sillä he eivät olleet edes paikalla? Markus on rakentanut esityksensä sen uskon varaan, että VT "ennustaa Jeesuksen kohtalon" ja muut evankelistat seuraavat häntä siinä teologisessa, alkukirkollisessa pelastususkossa, jonka näkökulmasta he alkoivat tulkita Jeesuksen kuolemaa ja sen merkitystä. Niinpä pääsiäiskertomuksien kärsimysvaiheiden merkittävin alkulähde ja kirjallinen malli ovat VT:n runolliset kirjat (myös Valitusvirret ja apokryfinen Salomon Viisauden kirja, 2:17-20, missä puhutaan hurskaasta miehestä ja tämän kärsimyksistä, pilkasta ja kidutuksesta vihollistensa käsistä, mistä Jumala pelastaa hänet jos hurskas on Jumalan poika).

Niinpä juutalaisen Qumranin yhteisön teologista ja messias-uskosta voi todellakin mahdollisesti löytyä esikuva Kristus-hahmolle, joka UT:n teologioissa muotoiltiin noiden juutalaisten odotuksien mukaiseksi ja niitä vastaaviksi. Tämä vahvistaa sitä todennäköistä mahdollisuutta, että evankeliumien kuvaukset Jeesuksen teoista ja kohtalosta muovattiin juutalaisten (vanhatestamentillisten ja qumranilaisten) kirjallisten esikuvien perusteella vailla tosiasiallista vastaavuutta objektiivisessa historiassa. Eisenmanin mukaan tekstillä on hyvin kauaskantoinen merkitys, sillä se osoittaa, että mikä tahansa ryhmittymä noiden kirjoituksien taustalla onkin, niin ne syntyivät samoissa yleisissä varhaiskristillisyyden kirjallisissa ja messiaanisissa puitteissa. Qumranin yhteisö piti itseään valittuina, apokalyptisenä vanhurskaana jäännöksenä, joka valmisti tietä Herralle ja odotti Jumalan valtakunnan tulemista. Jeesuksella ja hänen seuraajillaan voidaan perustellusti löytää juurensa essealaisuudessa: Jeesus (tai ainakin joku niistä mahdollisesti useammistakin juutalaisista karismaattisista taivasten valtakunnan julistajista Kristus-uskon taustalla) oli mahdollisesti essealainen.

Teologi Robert Bultmann lausui terävästi kristillisen lopunajallisen uskon perusteettomuudesta:

"Myyttinen eskatologia on kestämätön siitä yksinkertaisesta syystä, että paruusia [Jeesuksen toinen tuleminen] ei tapahtunut siten kuin Uusi testamentti odotti. Historia ei mennyt loppuunsa ja, kuten jokainen koululainen tietää, se jatkaa kurssillaan".

Googin sota: onko Venäjä Hesekielin Goog? Eksegeettinen analyysi
Googin sota selitetään. Mitä ovat Goog ja Maagog?
Jeesuksen lapsuus, evankeliumit ja kristologian uskonnonhistoriallisia juuria
Jeesuksen syntymä, Uuden testamentin vastakkaisten kristologioiden rakennusaineksia

Kirjallisuutta:

Vermes, G. "The Oxford Forum for Qumran Research: Seminar on the Rule of the War from Cave 4 (4Q285)," Journal of Jewish Studies 43 (Spring 1992):85-90.
Richard N. Ostling Is Jesus in the Dead Sea Scrolls? Time (September 21, 1992) Unbound serial. Hebraic Section, African and Middle Eastern Division, Library of Congress. Webissä Timen artikkeli.
James D. Tabor A Pierced or Piercing Messiah? -- The Verdict is Still Out Biblical Archaeology Review 18 (November - December 1992) Unbound serial. Hebraic Section, African and Middle Eastern Division, Library of Congress.
Robert M. Price (professor of scriptural studies): Incredible Shrinking Son of Man: How Reliable Is the Gospel Tradition? (Chapter two: Birth and lineage), 2003
Robert M. Price:  The Paperback Apocalypse. How the Christian Church Was Left Behind, 2007

Ylös