Kolumniarkisto
Etusivu · Keskustelufoorumi

Kristinuskosta, ateismista ja elämästä ilman jumalauskoa. Todellisuuden monimielisyys
Ajatuksia ja kommentteja kristillisestä uskosta, jumalauskosta vapaasta elämästä sekä ateismista oltuani tavalla tai toisella kristillisessä uskossa 23 vuotta. Niistä vuosista olin vähän alle 8 vuotta fundamentalistiuskova, olin vähän aikaa myös karismaattisissa helluntailaistyyppisissä piireissä (joissa en nähnyt enkä kokenut mitään yliluonnollista, vaan kaikki näkemäni selittyi peruspsykologialla ja lavahypnoosilla). Pisimpään viivyin luterilaisessa kansankirkollisuudessa. En ole nykyään kuitenkaan "propagoimassa" erityisesti ateismia ja siihen yleensä liittyvää naturalistista tai materialistis-fysikalistista filosofiaa ainoana oikeana "totuutena". Todellisuus ja meidän kokemusmaailmamme on monimielinen, epäselvä ja tulkinnanvarainen antaen älyllisesti ja emotionaalisesti toimivia, perusteltuja mahdollisuuksia tehdä täysin päinvastaisia tulkintoja todellisuudesta. Sekä teistisiä että ei-teistisiä (materialismi, reduktionismi, metafyysinen naturalismi) todellisuuskäsityksiä. Teismi tarkoittaa uskoa persoonalliseen jumaluuteen, deismi on kuvattavissa luonnollisena teologiana, lisäksi on vielä sekä panteismi.  Tiede ei voi antaa mitään hyväksymisen ja oikeaksi todistamisen leimaa "tieteellisenä kantana" sen enempää vapaa-ajattelijoiden kuin teistien (tai panteistien ja deistien) maailmankatsomuksille. Tiede ei johda väistämättä, kiistatta ja loogisesti ateismiin eikä jumalauskoonkaan. Agnostisismi on oikeutetuin kanta, mihin tieteen avulla voi päästä.
Kristinuskosta ja ateismista
Ateismiin liittyvistä olkiukoista. Hengellisyys ilman uskonnollisia dogmeja. Rajallisuuteen suostuminen
Uskovaisilla on erinäisiä olkiukkoja ateismia ja ateisteja kohtaan. On paljon helpompaa uskoville mätkiä itse keksittyjä irvikuvia vastaan, kuin perehtyä todella siihen, mitä ateismi on ja mitä se ei ole. Toisaalta ateistisessa ajattelussa (varsinkin viime vuosina käynnistetyssä "uuden ateismin" - New Atheism - militantissa "antievankelioinnissa" onkin omat filosofiset ja tyylilliset ongelmakohtansa. Mutta vaikka ei uskoisikaan enää mihinkään jumalaan eikä pitäisi esim. kristinuskon tai islamin dogmeja uskottavina, ei kenenkään tarvitse menettää hengellisyyttä (spiritualiteettia), ihmettelyä, pyhyyden tuntua, eikä kieltää olemassaolon mysteerisyyttä. Lisäksi teismin vaihtoehtoina ovat panteismi (jota on sanottu "viritetyksi ateismiksi") sekä deismi (luonnollinen uskonto. Jumaluus, joka ei vaikuta maailman asioihin eikä tee väliintuloja ihmisten elämään rukousvastauksena).

Vaihtoehtona kristinuskoon, sen oppeihin ja kirkko-instituutioon sitoutumiselle ei ole "sieluton telaketjuateismi" (erään agnostikkoystäväni ajatuksia lainatakseni) jonain joko-tai -valintana. Älyllisesti ja emotionaalisesti toimivia ja tyydyttäviä katsomuksellisia vaihtoehtoja on paljon enemmän ja ne voivat olla juuri niin yksilöllisiä elämänfilosofioita, kuin vain haluamme ajatteluprosessimme tuloksena (eikä kerran muodostetun elämänkatsomuksen tarvitse jäädä ikuiseksi kiveen hakatuksi opiksi, vaan se saa elää ja päivittyä tosiasioiden niin edellyttäessä). Ei ole pakko sitoutua mihinkään "ismiin", on se teismiä, ateismia tai agnostisismia tai mitä tahansa.
Ateismista, henkisyydestä ja rajallisuudesta

Jesse diggaa sua ehdoitta - usko, toivo ja rakkaus
Luterilaisten seurakuntien mainoskampanja nuorten houkuttelemiseksi pysymään kirkossa tai takaisin kirkkoon. "Jesse diggaa sua ehdoitta"-luterilaisuuden älyllisen rehellisyyden ja argumentoinnin kriittinen tarkastelu. Viittaan uskotoivorakkaus.fi sivustoon sekä radiossa (YLE-X) joulukuun aikana esiintyneen nuorisopastorin eräisiin väitteisiin ja perkaan niiden logiikkaa. Onko uskottavaa uusitestamentillisesti, että kristinusko ei vaadi ihmiseltä mitään, eikä rajoita elämää, vaan voi olla sellainen kuin: usko "antaa sinulle voimaa elämän eri tilanteissa. Voit olla juuri sellainen kuin olet". Onko kristinusko - edes luterilaisen perinteen muodossa  - vain tuollaista arjen psyykkausta ja apuvoimaa selviämiseen eri tilanteissa, kuin jotain terapiaa, jonka keskeinen tarkoitus on auttaa arjessa elämistä (mihin se taivasten valtakunnan konkreettinen tuleminen ja ikuinen elämä ja tuomiopäivän tulesta pelastus jäi)? Miten ja miksi juuri kristinusko olisi paras tai ainoa oikea "voiman lähde" monien erilaisten elämänkatsomuksien joukossa? Mitä vikaa muka on aidosti itse, omilla aivoillaan asioita ajatellen, "tuunatussa" elämänfilosofiassa sekä kirkon auktoriteeteista ja pyhinä pidetyistä Raamatun kirjoituksista vapaassa henkisyydessä?
Jesse diggaa sua:usko, toivo, rakkaus-kampanja
Jumalanpilkka, islam ja sananvapaus, Halla-aho
Jussi Halla-aho sai käräjäoikeudessa tuomion uskonrauhan rikkomisesta hänen kirjoitettuaan, että islam on "pedofiiliuskonto". Halla-ahon saama tuomio herättää kysymyksiä sananvapaudesta, jumalanpilkkalain ja uskontojen saamaan erityissuojelun oikeutuksesta Suomessa. Esille nousee varsinkin kysymys siitä, ovatko kaikki uskonnot lain edessä tasaveroisessa asemassa käräjäoikeuden päätöksen jälkeen, vai suositaanko Suomessa jotain tiettyä uskontoa - islamia?
Sananvapaus, islam ja jumalanpilkkalaki