Evoluutioteoria ja tieteellinen metodi

"Tiede on naturalistista / tiede perustuu naturalismiin, todistamattomaan oletukseen, että luonto on kaikki, mitä on olemassa"

1. Tieteessä omaksuttu naturalismi on metodologista naturalismia, jonka puitteissa ei oleteta, että on olemassa vain luonto ja siinä kaikki. Kysymys tieteessä käytetyssä metodologisessa naturalismissa on siitä, että luonto - se mitä voidaan havaita ja mitata tavalla tai toisella - on ainoa objektiivinen standardi, mitä meillä on olemassa. Tieteellä ei ole keinoja ottaa huomioon mitään ei-luonnollisia (yliluonnollisia) olioita tai voimia, vaikka niitä olisikin olemassa. Yliluonnollisia olentoja ei suljeta pois tieteessä a priori, jo lähtökohtaisesti. Yliluonnollinen ei juuri saa huomiota osakseen, koska meillä ei ole mitään luotettavia, toistettavissa olevia havaintoja yliluonnollisista voimista tai olennoista - tai ihmeistä (meillä on vain paljon folklorea ja yksittäisiä subjektiivisia kokemuksia ja väitteitä yliluonnollisiksi tulkituista tapahtumista tai olennoista. Kokemukset ovat tosiasioita, mutta eivät niistä tehdyt tulkinnat).
2. Me kaikki, mukaan lukien kreationistit, käyttävät jokapäiväisessä arkielämässään naturalistista ennakko-oletusta. Emme kirjaimellisesti selviäisi arjesta, jos toimisimme toisin eli emme käyttäisi naturalistista ennakko-oletusta. Kreationismissa pohjaudutaan oikeastaan oletukseen, että Raamattu ei ole muuttunut jollain ihmeellisellä tavalla sen jälkeen, kun sitä viimeksi luettiin.
3. Naturalismi toimii käytännössä (kaikki se, mikä toimii, ei silti välttämättä ole totta). Olettamalla, että metodologinen naturalismi toimii, ihmiset ovat pystyneet saavuttamaan valtavaa edistystä tekniikassa, teollisuudessa, maataloudessa, terveydenhoidossa ja kaikissa tieteissä ylipäätään. Metodologinen naturalismi on osoittanut voimansa ja toimivuutensa - toisin kuin kreationismi, jonka pohjalta ei ole tehty mitään keksintöjä. Yliluonnolliseen uskomisen avulla ei olla myöskään voitu kehittää mitään toimivia käytännön sovellutuksia, kuten lääkkeitä - parhaimmillaan on saatu aikaan lumevaikutukseen pohjautuvaa parantumista psyykkisistä tai psykosomaattisista oireista, kun ihminen on uskonut saamansa rohdon tai esirukouksen voimaan. Isaac Newton kirjoitti paljon enemmän teologiasta kuin fysiikasta, mutta Newtonin teologiset teokset ovat ajat sitten unohtuneita, sillä niiden pohjalta ei ole saavutettu mitään käytännöllisiä tuloksia, eikä Newtonin teologista tuotantoa mainita kuin historiallisena kuriositeettina. Sen sijaan newtonilainen fysiikka toimii (riittävän tarkasti joitain tilanteita lukuun ottamatta, joissa tarvitaan Einsteinin yleistä suhteellisuusteoriaa) ja sen avulla saadaan avaruusaluksia Kuuhun ja Saturnukseen. 
4. Yliluonnollisuus on kiistanalaista. Ihmiset tekevät eri kulttuureissa ja eri uskontojen puitteissa toisilleen vastakkaisia väitteitä siitä, mitä ja millaisia yliluonnollisia olentoja tai voimia on olemassa ja mitä ne tekevät maailmassa. Luonnontieteessä erityisesti teoriat perustuvat havaittuihin asioihin, kovaan todistusaineistoon. Luonnontieteilijät voivat viitata konkreettisiin kokeiden ja mittauksien tuloksiin ja havaintoihin kiistakysymyksien ratkaisemisessa.

"Naturalistinen tiede hukkaa yliluonnolliset selitykset (jos oikea selitys ilmiölle olisi yliluonnollinen, ei sitä voida tavoittaa naturalistisella metodilla)"

1. Kukaan ei ole esittänyt hyödyllistä ja kunnollista määritelmää yliluonnollisesta. Useimmissa määritelmissä oletetaan, että jollakin on vaikutuksia johonkin luonnossa. Niinpä kaikkia selityksiä jollekin, mitä me näemme luonnossa voidaan pitää määritelmänomaisesti naturalistisina.
2. Emme voi havaita mitään yliluonnollisia olentoja tai voimia (siksihän niitä sanotaan yliluonnollisiksi). Niinpä ainoa tapa löytää yliluonnollinen selitys jollekin ilmiölle on eliminoida ensin kaikki luonnolliset selitykset mahdottomina. Vaikka yliluonnollinen selitys olisi oikea, emme voisi tavoittaa sitä koskaan.
3. Oletetaan, että yliluonnollinen selitys jollekin ilmiölle on tosi. On mahdotonta periaatteessakaan erottaa yhtä yliluonnollista selitystä toisesta (esim. kristillinen Jumala, jokin hindujen jumalista teki jotakin tai keijukaisten keskuskomitea teki jonkin teon). Monet ihmiset, myös osa tutkijoista, ovat halukkaita hyväksymään ainakin joitakin yliluonnollisia selityksiä uskonsa perusteella - ja vastaavasti he torjuvat kilpailevat yliluonnolliset selitykset (kristityt hyväksyvät, että heidän Jumalansa teki jotakin, mutta he eivät usko hindulaisten jumalien tehneen mitään, he eivät edes usko muiden jumalien olemassaoloon). Uskovaiset saavat vapaasti uskoa mitä selityksiä he haluavat, kunhan he eivät vaadi kaikkia muitakin omaksumaan heidän uskomuksiaan eivätkä vaadi etuoikeutta heidän uskomuksilleen tai edellytä heidän uskonnollisten uskomuksiensa opettamista tiedetunneilla kouluissa (biologian tai fysiikan tunneilla). Miksi muiden juuri tietyille yliluonnollisille uskomuksille pitäisi antaa ylivaltaa tai etuoikeuksia yhteiskunnassa?
4. Jos me hukkaamme yliluonnolliset selitykset niin mitä siitä sitten ylipäätään? Jostakin yliluonnollisesta selityksestä jollekin esim. ihmeelle tietyssä tilanteessa ei saada yleispätevää lainalaisuutta tai mitään muutakaan yleispätevää selitystä luonnossa tavattaville ilmiöille. Tieteen hyödyllisyys näkyy sen tuloksien yleistettävyydessä - selityksiä voidaan soveltaa muihin kuin vain yhteen tilanteeseen (triviaalina esimerkkinä vaikka, että omenat putoavat aina, toistuvasti, puusta maahan eivätkä välillä lähde lentelemään avaruuteen. Ja sama pätee päärynöihin, appelsiineihin, kuusen käpyihin jne.).

"Tutkijat löytävät sen mitä he odottavat löytävänsä"

1. Tieteen tulokset testataan ja sillä on kaksi hyvin merkittävää seurausta. Ensinnäkin tutkijat tietävät, että heidän tutkimustuloksensa tullaan haastamaan vertaisarvostelussa ja sen tähden heidän pitää työskennellä kovasti varmistuakseen, että todistusaineisto todella tukee heidän hypoteesiaan. Toiseksi, sellaiset julkaistut hypoteesit, joita todistusaineisto ei tue, tullaan hylkäämään - erityisesti jos tuloksissa kuvastuu kulttuurisia ennakkoluuloja.
2. Tutkijat ovat muita ihmisiä enemmän valmennettuja olemaan mahdollisimman objektiivisia. Vaikka odotukset voivat vaikuttaa heidän johtopäätöksiinsä, ne eivät pääse vaikuttamaan suuressa määrin. Varmaa on, että sellaiset yksittäisen tutkijan ennakko-odotukset eivät voi hämätä kaikkia biologeja, geologeja tai fyysikoita, mikä olisi välttämätöntä, jos kreationismi olisi totta.
3. 1800-luvun alussa tutkijat odottivat löytävänsä todisteita luomisesta ja globaalista vedenpaisumuksesta. Mutta sen sijaan he löysivätkin todisteita evoluutiosta ja vanhasta maapallosta ja niinpä evoluutio hyväksyttiin teoriana 1800-luvun loppuun mennessä tieteessä. Tästä näemme, että ennakko-odotukset eivät automaattisesti ja aina sanele sitä, mitä löydetään.
4. Kreationistit sen sijaan nimenomaan löytävät sen, mitä he haluavat löytää, mikä osoittaa kreationismin tekopyhyyden. Koska koko kreationistinen maailmankuva on uhattuna, jos he löytävät jotain todisteita, jotka kumoavat kreationismin (esimerkiksi uskomuksen maailmanlaajuisesta vedenpaisumuksesta) ja tukevat evoluutiota, kreationistit ovat hyvin motivoituneita sulkemaan niiltä todisteilta silmänsä. Tutkijat sen sijaan ottavat tervetulleina vastaan myös ne todisteet, jotka kumoavat (falsifioivat) heidän hypoteesinsa, sillä silloinkin päästään jo eteenpäin - asia ei ollut ainakaan sillä tavalla kuin oli oletettu.

"Tutkijoita painostetaan olemaan haastamatta vakiintunutta dogmaa (kuten evoluutioteoriaa)"

1. Se paine, mikä tieteessä esiintyy, ei heikennä mitenkään evoluution asemaa  - päinvastoin. Tutkijoita palkitaan siitä, että he löytävät uusia asioita ja haastavat olemassa olevia teorioita eikä siitä, että he pönkittävät vakiintunutta teoriaa. Tutkijan kuuluisuus ja maine sekä nimensä saaminen historian lehdille olisi taattua,  jos hän onnistuisi löytämään todistusaineistoa, joka kumoaisi esim. evoluutioteorian tai Einsteinin yleisen suhteellisuusteorian. Tutkijat ovat pikemminkin kriittisiä anarkisteja ja kapinallisia kuin jonkin tieteen "dogman" palvojia ja pystyssä pitäjiä.
2. Jos jotkut ovat paineen alaisina vallitsevan "dogman" tukemisessa, niin nimenomaan kreationistit! Kreationisteilla on korkea motivaatio kieltäytyä hyväksymästä mitään sellaista todistusaineistoa, joka kaivaisi maata heidän uskonnollisen maailmankuvansa alta. Heidän identiteettinsä ja elämänsä on naulittu kiinni kreationismin "totuuteen", eivätkä he helpolla siitä luovu. Kreationisteille olisi katastrofi jos he hyväksyisivät todisteita, jotka kumoavat heidän uskomuksiaan.

"Tutkijat motivoidaan tukemaan naturalismia ja hylkäämään kreationismi"

1. Väite on helppo torjua pelkästään sillä tosiasialla, että on olemassa monia tutkijoita, jotka ovat hyvin uskonnollisia, joko kristittyjä tai muiden uskontojen kannattajia. Yksityisessä elämässään he pitäytyvät ei-naturalistisiin käsityksiin, mutta työssään tieteen tekijöinä he ovat naturalisteja.
2. Uteliaisuus, halu löytää uutta tietoa ja ymmärtää maailmaa sekä maineen saavuttaminen ovat useimmilla tieteentekijöillä motiiveina olla tutkijoita, eikä naturalistisen metafysiikan puolustaminen.
3. Arkisen tieteen harjoittamisen puitteissa mikään ei edes viittaa siihen, että naturalistinen metafysiikka olisi tavoitteena.
4. Vaikka tieteen tekemisen käytännöissä naturalistinen metafysiikka ei ole päämäärä, on naturalismin vastustus on nimenomainen motiivi kreationisteilla. Materialismin "ulos heittäminen" on älykkään suunnittelun liikkeen kiilastrategian tavoitteena. Kreationistit vaikuttavatkin heijastavan omat maailmankatsomukselliset motiivinsa tieteen tekijöihin.

"Kreationisteja estetään julkaisemasta valtavirran tiedejulkaisuissa"

1. Kreationistien tavoitteet ovat poliittisia ja evankelioinnissa, uusien käännynnäisten haalimisessa uskonlahkoilleen, eikä tieteessä alunperinkään. Pääsyy, miksi kreationistien artikkeleita ei julkaista tiedelehdissä on, että he eivät yleensä yritä julkaista sellaisissa julkaisuissa. Eräässä tutkimuksessa löydettiin vain 18 kreationismille myönteistä artikkelia 35 000 artikkelin joukossa 68 tieteellisessä lehdessä.
2. Kreationistien artikkeleita julkaistaan tiedelehdissä kun kreationistien tekemät artikkelit liittyvät todella tieteeseen eikä uskonnollisen agendan puolusteluun. Sitä paitsi kreationisteilla on täysi vapaus julkaista ideoitaan kirjoissa ja webissä, kuten he tekevätkin.
3. Kreationistit estävät antikreationisteja julkaisemasta kritiikkiään kreationistisissa julkaisuissa.

"Evolutionistit eivät ole vastanneet Kent Hovindin haasteeseen todistaa evoluutio"

1. Hovindin haaste on sellainen, että vastata onko evoluutio totta vai ei, koska Hovind sekoittaa yhteen biologian, abiogenesiksen ja kosmologian, minkä lisäksi hän käyttää virheellisesti käsitettä evoluutio. Lisäksi hän vaatii todisteen sille, maailmankaikkeus syntyi ei mistään, mikä ei edes liity biologiseen evoluutioon.
2. Haasteeseen lähetettyjen vastauksien arvostelu on epäreilua, sillä Hovind valitsee itse kaikki tuomarit arvioimaan annettuja todisteita. Niinpä jokainen tuomari on todennäköisesti kreationisti, joten on selvää jo etukäteen, miten haasteessa käy.
3. Useat henkilöt ovat sitä paitsi vastanneet Hovindin haasteeseen lähettämällä todistusaineistoa evoluution puolesta, mutta Hovind ei ole vastannut tai ei edes ole lähettänyt aineistoa tuomaripaneelille. Hovind on lisäksi varannut itselleen oikeuden heittää pois kaikki todistusaineisto, josta hän ei pidä ennen kuin tuomarit näkevät todisteet - onpa hieno ja objektiivinen tapa järjestää haaste.

"Ei ole julkaistu mitään mallia biokemiallisesta evoluutiosta" - Michael Behen väite

1. Behen väite on yksinkertaisesti väärä. On olemassa kymmenittäin tieteellisiä artikkeleita biokemiallisesta evoluutiosta aiheista, joista Behen mukaan ei ole tieteellistä kirjallisuutta. Esim. siimojen evoluutiosta löytyi 125 artikkelia ja 27 artikkeli koko verenhyytymisjärjestelmästä kun Ussery kartoitti biokemiallisten julkaisujen tilannetta vuonna 1999.
2. Behe, älykäs suunnittelu-liikkeen kannattaja, yrittää dramatisoida omaa virheellistä väitettään liioittelulla. Hän ei ota huomioon sitä, että biokemialliset tutkimukset eivät ole edes kestäneet vielä kauan aikaa - miksi juuri nyt meillä pitäisi jo olla kaikki tieto solujen biokemiasta? Annetaan tutkijoille työrauha ja odotetaan tuloksia, joita on sitä paitsi saatukin.
3. Kuka tahansa voi halutessaan löytää paljon biokemiallisia julkaisuja Internetistä käyttäen hakusanoja flagella (siima) ja evolution ja huomata Behen väitteen virheellisyys.

"Luonnonvalinta, tai 'sopivimman eloonjääminen' on tautologia"

1. "Sopivimman eloonjääminen" on heikko tapa ajatella evoluutiosta. Darwin itse ei käyttänyt sellaista ilmaisua teoksensa Lajien synty ensimmäisessä painoksessa. Darwin sanoi, että periytyvät muunnelmat johtavat erilaiseen menestykseen lisääntymisessä. Tässä ei ole mitään kehäpäätelmää tai tautologiaa. Se on ennuste, joka voidaan kokeellisesti testata ja varmistaa - se on todellakin testattu ja päteväksi havaittu.
2. Ilmaisu ei ole tautologia jos se ei ole triviaalisti tosi.
3. Darwinille sopivin ei ollut se, joka selviytyi, vaan ne, joiden voidaan odottaa jäävän eloon niiden ominaisuuksien perusteella. Tällä tavalla määriteltynä sopivimman eloonjääminen ei ole tautologia.
4. "Sopivimmat" yksilöt voivat olla niitä, jotka sopivat ihanteellisen hyvin tiettyyn ympäristöön. Sellainen ideaalinen sopeutuminen kostautuu siinä, että eliö ei sopeudu hyvin erilaiseen ympäristöön. Jos ympäristö sitten muuttuu, ne aikaisemmin ideaalisesti sopeutuneet eliöt eivät olekaan enää parhaiten sopivia, koska ne olivat liian erikoistuneita juuri tiettyihin olosuhteisiin, mutta aiempaan ympäristöön heikommin sopeutuneet eliöt sopeutuvat paremmin uusiin olosuhteisiin.

"Kreationismi ja evoluutio ovat ainoat kaksi mallia eliöiden alkuperästä"

1. On useita toisensa poissulkevia malleja luomisesta kuten nuoren maan ja vanhan maan kreationismit, maakeskisyys, progressiivinen kreationismi, älykäs suunnittelu jne. Lisäksi muissa kulttuuripiireissä ja uskonnoissa on sadoittain erilaisia luomiskäsityksiä. Osa kaikkein ankarimmasta kritiikistä tiettyä kreationismin muotoa kohtaan tulee niiltä kreationisteilta, jotka uskovat päinvastaiseen kreationismiin.
2. On monia ei-kreationistisia vaihtoehtoja darwinistiselle evoluutioteorialle tai merkittäville osille darwinismia ja aikoinaan ne saivat vakavaa huomiota osakseen.
   
   -ortogeneesi
   -uus-lamarckismi
   -prosessistrukturalismi
   -saltaatioteoria


3. Luominen ja evoluutio eivät ole toisensa poissulkevia: ne kumpikin voivat elää yhdessä teistisessä evoluutiossa, jonka puitteissa evoluutio on luomisen työkalu.

"Evoluution ongelmat ovat kreationismin todisteita"

1. Tämän väitteen perusvika on siinä, että se olettaa vain kaksi eri vaihtoehtoa, luomisen ja evoluution. Mutta sehän ei pidä paikkaansa kuten yllä olevasta darwinistisen evoluutioteorian vaihtoehtojen luettelosta ilmenee. Kahden eri vaihtoehtoisen, toisensa poissulkevan mallin idea ei siten pidä paikkaansa.
2. Kreationismi - jokin tietty kreationismin suuntaus täsmällisemmin sanoen - tarvitsee omia positiivisia todisteita uskomuksiensa tueksi. Se ei voi elää evoluutioteorian aukoista tai ongelmista.
3. Vaikka olettaisimme, että kahden vaihtoehdon malli olisi tosi, ongelmat yhdessä mallissa eivät viittaa siihen, että toinen malli olisi totta. Vaihtoehtona voi olla, että tähän asti täysin tuntematon uusi teoria on totta.

Kirjallisuus:

Mark Isaak: The Counter-Creationism Handbook, 2007

Ylös