Evoluutioteoriaan liittyviä kreationistisia virheellisiä väitteitä

"Evoluutio on vain teoria, eikä tosiasia"

On perustavanalaatuinen väärinkäsitys puhua evoluutioteoriasta vähättelevästi sanomalla sitä "vain teoriaksi". Tieteellisen keskustelun kontekstissa teoria nimenomaan ei viittaa mihinkään epävarmuuteen ja epämääräisiin spekulaatioihin vailla todistusaineistoa. Teoria merkitsee yhtenäistä ryhmää väitteitä (propositioita), joita käytetään selitysperusteina tietylle ilmiöluokalle. Evoluutioteorian kohdalla alla olevat ilmiöt sisältyvät teoriaan tosiasioina:

1. elämä ilmaantui maapallolle yli 3 miljardia vuotta sitten
2. elämänmuodot ovat moninaistuneet ja eriytyneet uusiksi lajeiksi kautta koko elämänhistorian
3. lajit ovat sukua toisilleen ja polveutuneet yhteisistä esi-isistä (ihminen ei tee poikkeusta)
4. luonnonvalinta on keskeinen tekijä lajien muuttumisessa.

Evoluutioteoria selittää monia muitakin tosiasioita.

1. Evoluutioteoria on todistanut itsensä käytännön kautta: sillä on useita hyödyllisiä, toimivia käytännön sovellutuksia mm. epidemiologiassa, tuholaisten torjunnassa ja lääkkeiden kehittämisessä.
2. Teorian lisäksi evoluutio on myös tosiasia, nimittäin havainto, jonka mukaan elämä on muuttunut suuresti vuosimiljardien ja miljoonien aikana (suurin osa lajeista on myös kuollut sukupuuttoon). Tämä havainto tunnettiin jo kauan ennen Darwinia, mutta Darwinin evoluutioteoria selittää tämän havaitun tosiasian.
3. Jos kreationistit pitävät evoluutiota vähätellen ja harhaanjohtavasti "vain teoriana", he heittävät samalla epäluottamuksen varjon muidenkin teorioiden kuten painovoimateorian päälle. Evoluutioteoria ei tieteen puitteissa ole sen epävarmempi tai huonompi kuin muut teoriat. Vaikka painovoimateoriaa on haastettu välillä, on painovoima silti tosiasia, aivan kuten evoluutio.
4. Kreationismi ei ole edes teoria eikä tosiasia, vaan se on pelkästään uskonnollinen mielipide - eikä sellaisilla mielipiteillä ole asiaa tieteellisessä keskustelussa eikä kouluopetuksessa (muuten kuin esimerkkinä pseudotieteellisestä propagandasta).

"Evoluutiota ei ole todistettu, eikä evoluutiota edes voida todistaa"

Jos kreationistit odottavat täydellistä, absoluuttista varmuutta, emme voisi olla varmoja oikeastaan mistään, emme edes ulkomaailman olemassaolosta tajuntamme ulkopuolella. Mitään ei todellisuudessa voida tietää täydellisen varmasti, mutta monia asioita voidaan tietää suhteellisen varmasti. Hyvä keino hankkia varmuutta jostain asiasta on koota kumulatiivinen eli  kasautuva todistusaineisto, jolloin varmuus ei lepää yhden todisteen tai argumentin varassa, vaan useiden todisteiden ja argumenttien yhteisellä pohjalla. Näin on asianlaita myös evoluutioteorian kanssa - evoluutiota tukee kumulatiivinen määrä todisteita eri kentiltä paleontologiasta geenitutkimuksiin.

Evoluution todisteita

1. Kaikki elämä maapallolla on perustavanlaatuisen yhtenäistä kahdentumisen, periytymisen ja aineenvaihdunnan mekanismeissa.
2. Erilaiset todisteiden linjat johtavat samalla tavalla järjestyneeseen elämän puuhun. Saamme saman lopputuloksen onpa kyseessä morfologinen, biokemiallinen tai geneettinen piirre.
3. Oletus yhteisestä esi-isästä johtaa ennusteeseen sisäkkäisestä hierarkkisesta kuviosta - tai ryhmistä ryhmien sisällä - (lajien sukulaisuussuhteissa). Ja juuri sen näemme käytännössä: johdonmukainen, hyvin määritelty hierarkkinen elämänpuu, joka on tuloksena lajien polveutumisesta yhteisistä kantamuodoista. Ennusteen toteutuminen on hyvin merkittävä asia teorioiden testaamisessa - toteutunut ennuste tukee teorian paikkansapitävyyttä.
4. Fossiloituneet eläimet sopivat samaan elämänpuuhun. On useita esimerkkejä siirtymäfossiileista eli välimuodoista (oikeastaan kaikki eliöt ovat välimuotoja).
5. Fossiilit esiintyvät geologisissa kerrostumissa kronologisessa järjestyksessä, joka on yhteensopiva evoluutioteorian kanssa, mutta ei tue kreationistien väitettä siitä, että geologiset kerrostumat fossiileineen ovat syntyneet vedenpaisumuksessa muutama tuhat vuotta sitten. Fossiililöytöjen avulla on sitä paitsi helppo falsifioida eli kumota evoluutioteoria: jos prekambrikauden kerrostumista löytyisi jäniksiä, lehmiä ja apinoita evoluutioteoria kaatuisi.
6. Monilla eläimillä on jäännöselimiä, surkastumia, kuten sokeutuneet silmät ja siivet, joilla ei voi lentää - tällainen viittaa nimenomaan evoluutioon, mutta sopii hyvin huonosti yhteen kreationismin tai niin sanotun älykkään suunnittelun kanssa.
7. Välillä esiintyy atavismia: atavismi tarkoittaa sitä, että kun kasvit tai eläimet risteytyvät, syntyy sekamuoto, joka muistuttaa aikaisempia kantamuotoja (lajin esi-isiä) eikä vanhempiensa sukupolvea. Esimerkiksi valaille voi kehittyä raajojen tyngät muistona ajalta, jolloin valaiden esi-isillä oli jalat ja ne elivät maalla. Huomattavin esimerkki atavismista on ihminen, jolle tulee häntä muistona ihmislajin muinaisista esi-isistä, joilla oli häntä. Atavismi on hyvä todiste evoluution puolesta, mutta kreationismia vastaan (Raamattu ei kerro, että Adamilla ja Eevalla olisi ollut häntä!). Lisäksi huomionarvoista on, että atavistiset piirteet ovat aina yhdenmukaisia lajin evoluutiohistorian kanssa - eli ihmisille tulee häntä ja valaille raajojen tynkiä, mutta ei siipiä selkään.
8. Embryologia eli alkiokehitysoppi tukee evoluutiota, mutta ei kreationismia antaen tietoa lajien evoluution historiallisista poluista. Esimerkiksi valaiden ja monien käärmeiden alkioille kehittyy takaraajat, jotka poistuvat ennen syntymistä kuitenkin (muistona ajalta, jolloin käärmeiden ja valaiden esi-isillä oli raajat).
9. Lajien jakautuneisuus maapallolla vastaa niiden evolutiivista historiaa. Kuten esimerkiksi pussieläimet keskittyvät Australiaan ja poikkeukset pussieläinten esiintymisistä selittyvät mannerliikunnoilla. Etäisillä saarilla esiintyy usein lajeja, jotka ovat hyvin erilaisia ulkonäöltään ja ruumiinrakenteeltaan, mutta geneettisesti läheistä sukua toisilleen. Sama sopusointuisuus evoluutiohistorian kanssa on myös fossiilikerrostumissa.
10. Evoluutio ennustaa, että uudet rakenteet eliöissä ovat sopeutumia toisista, ennestään olemassa olleista rakenteista ja niinpä rakenteiden samankaltaisuuden pitäisi heijastaa lajien evoluutiohistoriaa mieluummin kuin toiminnallisuutta - ja juuri sellaisesta löytyy luonnosta esimerkkejä, mikä jälleen on yksi todiste evoluution puolesta, mutta ei tue kreationismia.
11. Yllä mainittu asiantila pätee myös molekylaarisella tasolla (ihmisen genomista eli perimästä on todennäköisesti yli 70 prosenttia samoja kuin hedelmäkärpäsellä tai sukkulamadolla).
12. Lajiutumista on havaittu ja tarkkailtu: eräänä esimerkkinä mainittakoon n. 50 vuotta sitten allopolyploidisesti syntyneet kaksi tetraploidista kasvilajia: Tragopogon mirus ja Tragopogon miscellus. On havaittu myös nopeaa evoluutiota ilman välimuotoja (New animal species evolved in an instant, 18:24 27 July 2005 NewScientist.com news service)
13. Kun kaksi organismia kehittää saman toiminnon itsenäisesti, erilaisia rakenteita on käytetty "lähtökohtana". Esimerkiksi lintujen, lepakoiden ja hyönteisten siivillä on erilainen rakenne. Sama piirre on havaittavissa myös molekyylitasolla.
14. Erilaisten itsenäisten todisteiden linjat (kuten DNA-, fossiili- ja morfologiasukupuut) ovat keskenään yhdenmukaisia ja osoittavat samaan "suureen kuvaan", evolutiiviseen elämänpuuhun ja lajien polveutumiseen yhteisistä esi-isistä. Evoluution todisteiden määrä on runsas ja yksiselitteinen tukien selvästi evoluutiota, mukaan lukien polveutumista aikaisemmista kantamuodoista. Ei ole myöskään olemassa mitään mekanismia, joka estäisi "makroevoluution", lajien kehittymisen uusiksi lajeiksi (tai kokonaan uusien elimien syntymisen).
15. Viruksien jäänteet eläimien perimässä. Ellei makroevoluutiota, uusien lajien syntymistä edeltäneistä lajeista, olisi tapahtunut, ei sellaisia muinaisten viruksien jäänteitä, DNA-pätkiä ja HERV-jäänteitä, voisi esiintyä. Tämä asiantila, virusjäänteet genomissa, selittyy ainoastaan evoluutiolla eikä kreationismilla.

"Evoluutio ei tee ennusteita, se vain kuvailee, mitä on tapahtunut"

1. Evoluutioteorian ja muiden tieteellisten teorioiden välillä ei ole laadullinen, vaan vain aste-ero. Kaikki tieteelliset teoriat ovat karkeistuksia, likiarvoja, yksinkertaistuksia ja niissä jätetään tarkoituksella pois niin monta ulkopuolista muuttujaa kuin mahdollista. Evoluutio on hyvin herkkä alkuehtojen muutoksille ja ulkoisille tekijöille. Niinpä täsmälliset ennusteet siitä, milloin tulevaisuudessa mutaatioita esiintyisi ovat epäkäytännöllisiä, eikä sellaisia edes kannata odottaa evoluutioteorialta.
2. Kaikki ennustaminen ei tarvitse olla tulevan kehityksen ennustamista, voidaan ennustaa myös menneisyyttä - nimittäin ennustaa, millaisia löytöjä tullaan tekemään fossiileista tai molekyylitasolla. Tällaisia "menneisyyden ennusteita" evoluutioteorialla on paljon.
3. Evoluution pohjalta on, toisin kuin kreationistit ovat väittäneet, tehty useita ennusteita. Esimerkiksi jo Darwin ennusti, että ihmisen esi-isät ovat peräisin Afrikasta apinoiden homologian perusteella - tämä ennuste on vahvistunut.
4. Useat tutkijat ennustivat limanahkiaisten (Craniata) kantamuotojen piirteitä. Tutkimustensa perusteella he löysivät Haikouella-fossiilin, joka sopi läheisesti tehtyihin ennusteisiin. Tässäkin on hyvä esimerkki menneisyyteen ulottuvasta ennusteesta evoluutioteorian puitteissa.
5. Jos evoluution rajoitettu kyky tarjota perustaa tulevaisuuden löytöjä koskeville ennusteille estää evoluutioteoriaa olemasta tiedettä, kuten kreationistit väittävät, niin silloin eräät muutkin tieteenalat, kuten historia, arkeologia ja tähtitiede lakkaavat olemasta tieteitä.

"Evoluutioteoriaa ei voida falsifioida (osoittaa virheelliseksi)"

On useita ajateltavissa olevia todisteiden linjoja, jotka voivat falsifioida evoluutioteorian. Sellaisia ovat esimerkiksi

1. staattiset fossiililöydöt, joista ei olisi havaittavissa evoluutioteorian mukaista elämänhistoriaa tai fossiilien järjestys kerrostumissa olisi erilainen kuin evoluutioteorian perusteella voidaan odottaa (eli esimerkiksi ihmisten jäännöksiä olisi ennen kaloja tai sammakkoeläimiä)
2. todelliset kimerat eli eliöt, jotka muodostuvat useasta erilaisesta sukuperästä / eläinlajista (kuten mytologioiden merenneidot ja kentaurit)
3. mekanismi, joka estäisi mutaatioita kasautumasta
4. mekanismi, joka estäisi makroevoluution
5. havainnot siitä, että lajit on luotu
6. jäniksen fossiili prekambri- tai kambrikauden kerrostumissa
7. ihmisten ja dinosauruksien fossiileita löytyisi samoissa kerrostumista

Kreationistien väitteet evoluutioteorian falsifioimattomuudesta ovat vain perusteetonta silmien sulkemista useille eri tavoille osoittaa evoluutioteorian virheelliseksi. Jos evoluutioteoria olisi virheellinen, olisi se jo tähän mennessä erittäin todennäköisesti falsifioitu. Tämä väite evoluution falsifioimisen mahdottomuudesta on lisäksi ristiriidassa sen toisen kreationistisen väitteen kanssa, jonka mukaan "evoluutio on kumottu / näytetty virheelliseksi".

"Evoluutio on määritelty epäselvästi"

1. Monilla sanoilla on monimielinen ja kirjava merkityksien paljous (englannin sanasta "set" on Oxfordin englanninkielen sanakirjassa on yli 22 sivua). Termi "evoluutio" ei ole tästä kielen käytön monimuotoisuudesta poikkeus. Asia on vain niin ja sen kanssa on elettävä ja tilanteen mukaan on pyrittävä määrittelemään sanan "evoluutio" merkitys kussakin tapauksessa. Se, että evoluutio-sanaa voidaan käyttää monella tavalla ja monimielisesti ei todista, että biologinen evoluutio olisi väärässä tai että evoluutiota ei tapahtuisi luonnossa.
2. Joskus kreationistit kuten Hovind käyttävät virheellisesti hyväkseen termin "evoluutio" monimuotoisuutta ja -selitteisyyttä yrittäen tehdä kosmologiasta osan biologista evoluutioteoriaa, vaikka kosmologia ei siihen kuulu. Kyseinen menettely on joko tietämättömyyttä tai tahallista epärehellisyyttä harhaanjohtamistarkoituksessa.

"Tiede edellyttää toistettavia kokeita, eikä evoluutiota voida toistaa. Sen tähden evoluutio ei ole tiedettä"

1. Tiede edellyttää, että havaintoja voidaan toistaa eli jokin ilmiö on voitava havaita useammin kuin yhden kerran. Havainnot, joihin evoluutio perustuu, mukaan lukien vertaileva anatomia, genetiikka ja fossiililöydöt, ovat toistettavissa olevia havaintoja. Monissa tapauksissa havainnot voidaan toistaa. Molekyylibiologisia ja geneettisiä tutkimuksia voidaan toistaa uudestaan ja uudestaan ja katsoa millaisia tuloksia saadaan.
2. Toistettavissa olevat kokeilut, kuten mutaatiokokeet ja luonnonvalinnan ilmeneminen laboratorioissa sekä kenttätutkimuksissa luonnossa, tukevat tuloksillaan evoluutioteoriaa.

"Olitko sinä siellä [havaitsemassa evoluutiota]?"

1. Itse asiassa me olimme "siellä". Menneisyyden tapahtumissa on jälkiä, joita voidaan seurata tänäkin päivänä ja katsoa, mitä menneisyydessä tapahtui.
2. Jos kreationistien kysymys evoluutioteorian hyväksyville ihmisille "olitko paikan päällä katsomassa" olisi pätevä kumoamaan evoluutioteorian niin aivan samoin sama argumentti kelpaa kumoamaan kreationismin: kukaan kreationisteista ei ole ollut muinaisuudessa katselemassa luotiinko jotakin vai ei vai kehittyikö elämä evoluution kautta ilman älyllistä ohjausta. Kukaan Raamatun tai Koraanin kirjoittajista ei ollut paikan päällä katselemassa miten Maa, aurinkokunta ja universumi sekä eläimet ja kasvit saivat alkunsa. Raamatun alkukertomuksissa ei ole mitään mainintaa siitä, että ne kertomukset olisivat "Jumalan sanaa" tai "inspiroituja" eikä kertomuksissa väitetä, että ne olisivat "erehtymättömiä" (oletus Raamatun erehtymättömyydestä on lähinnä fundamentalistien tekemä tietynlainen "teoria" Raamatusta). Ne ovat vain uskonnollista folklorea Lähi-idästä.

"Todisteiden tulkitseminen ei ole sama asia kuin havainto. Todisteita evoluution puolesta ei ole havaittu"

1. Kaikenlainen  havaitseminen edellyttää tulkintaa. Jonkin yksittäisen asian, vaikka tämän tietokoneen, joka on edessäni, havaitseminen edellyttää paljon tulkintaa sen määrittämiseksi, mikä objekti edessäni on, millä etäisyydellä se on, millaisia ominaisuuksia sillä on jne. Lähes kaiken hylkääminen sillä perusteella, että "se on vain tulkintaa havainnosta" on kerta kaikkiaan naiivia ja naurettavaa.
2. Kreationistien omat tulkinnat, joihin kreationismi monine alalajeineen perustuvat, nojautuvat ainoastaan hyvin kyseenalaisiin uskonnollisiin uskomuksiin, joista ei saa ristiriidatonta, johdonmukaista kokonaisuutta - minkä lisäksi erilaiset kreationistit ovat keskenään ristiriidassa.
3. Evoluutioteorian todistusaineistosta huomattava osa on sellaista, mihin ei liity tulkinnanvaraisuutta. Sellaisesta esimerkkeinä ovat
   
   - tietyt trilobiittilajit esiintyvät tietyissä geologisissa kerrostumissa (eikä niissä kerrostumissa ole ihmisiä tai muita nisäkkäitä),
   - pussieläimistä suurin on löytyy Australiasta eikä ympäri maapalloa,
   - bakteerien on nähty muuttuvan koeputkissa laboratoriotutkimuksissa toistuvasti,
   
   sekä lisäksi tuhansittain vastaavia tosiasioita, joista mikään ei ole kiistanalainen.
4. Se tulkitsemisen laji, jota kreationistit arvostelevat on se, miten kaikki eri todisteet sopivat yhteen. Kreationistit eivät kiellä (useimmat heistä) todisteita sinänsä, mutta he kieltävät sen, että ne ovat todisteita evoluution puolesta. Mutta tosiasiat ovat pidettävissä todisteina jollekin teorialle jos ne tosiasiat sopivat teoriaan eli tukevat sitä, eivätkä ne sovi tukemaan mitään toista, kilpailevaa teoriaa - näin on asianlaita evoluutioteorian kohdalla.

"Evolutionistit tulkitsevat todisteita heidän ennakko-oletuksiensa perusteella. He vain todistavat sen, mitä he olettavat"

1. Tutkijat perustelevat johtopäätöksensä todisteisiin, jotka ovat avoimesti kaikkien nähtävillä. Tutkijat tietävät, että heidän oletuksensa (hypoteesinsa) tulee läpäistä heidän kollegojensa vertaisarviointi ja näillä toisilla tutkijoilla voi olla erilainen esiymmärrys (ennakko-oletukset). Paras tapa osoittaa jokin hypoteesi päteväksi on koota sen tueksi riittävän vahva näyttö, jotta tutkijan ennakkokäsityksillä ei ole enää merkitystä lopputuloksen kannalta. Kaikilla tutkijoilla ja ihmisillä ylipäätään (myös kreationisteilla) on asioista jokin ennakkokäsitys, eikä siinä ole mitään negatiivista. Ennakko-oletus voi tutkimuksen tai asioihin perehtymisen myötä myös muuttua tai se voidaan korvata toisella, jos tosiasiat antavat siihen aihetta. Tutkijat itsekin tuomitsevat ennakkoluulot, kuten Stephen J. Gould. Tieteen historiasta tunnetaan todellakin paljon tutkijoita, jotka ovat hyväksyneet sellaiset käsitykset, jotka olivat alunperin ristiriidassa heidän ennakkoluulojensa ja -oletuksiensa kanssa. Niin tiede on päässyt edistymään eikä olla jääty polkemaan paikoillaan kerran omaksuttujen ennakkokäsityksien dogmaattiseen vankilaan - kuten itse asiassa kreationisteille on käynyt. Tutkijatkaan eivät ole immuuneja ennakkokäsityksille, mutta perimmältään he menevät sinne, minne todisteet johtavat - niinpä aikoinaan on hyväksytty tieteessä sellaisia asioita kuin jääkaudet, massasukupuutot, meteorien merkitys massasukupuutoissa ja evoluutio itsessään, vaikka ne olivat olleet alunperin monien tutkijoiden ennakkokäsityksien vastaisia.
2. Tutkijat tekevät tietoisesti parhaansa eliminoidakseen subjektiiviset vaikutukset johtopäätöksien arvioinnista ja muutenkin he tekevät parhaansa vähentääkseen ennakkoluulojen vaikutusta - ja kaiken aikaa heidän tutkimustyönsä on julkisesti avointa kollegoiden kritiikille. Itse asiassa kreationisteja harmittaa se, että tutkijat eivät tulkitse todisteita kreationistien omien ennakkoluulojen mukaisesti.
3. Kreationistien tekopyhyyttä tämän väitteen - evolutionistit tulkitsevat todisteita heidän ennakko-oletuksiensa perusteella. He vain todistavat sen, mitä he olettavat - kohdalla ei voida liioitella. Se on juuri kreationistien itsensä helmasynti. Kreationistien organisaatiot suorastaan mainostavat sitä, että he hyväksyvät johtopäätökseksi vain sen, mikä tukee heidän ennakko-oletuksiaan ja omia ennakkoluulojaan he pitävät käytännössä erehtymättöminä totuuksina eivätkä he pidä totena mitään, mikä on ristiriidassa Raamatun kanssa (eli heidän tulkintansa Raamatusta ja sen alkukertomuksista).

"Occamin partaveitsen mukaan yksinkertaisinta selitystä on suosittava ja luominen on yksinkertaisin selitys"

1. Kuten fyysikko Paul Davies ja professori Richard Dawkins ovat osoittaneet omissa analyyseissaan, ei ole yksiselitteistä eikä edes varmaa, että luominen on kaikkein yksinkertaisin selitys. Eräitä tieteellisiä hypoteeseja olemassaolon kokonaisselitykseksi voidaan pitää yhtälailla yksinkertaisina, joten "yksinkertaisimman" selityksen tittelistä käydään kovaa kilpailua. Ei riitä, että kreationistit vain julistavat oletuksensa luomisesta kaikkein yksinkertaisimmaksi, vaan heidän tulee osoittaa kunnolla, miksi heidän edustamansa uskonnollinen maailmankäsitys jumalineen, taivaineen, helvetteineen, enkeleineen sekä neitseestä sikiävine ja kuolleista nousevine Jumalan poikineen olisi yksinkertaisempi kuin tieteellinen maailmankuva, joka ei sisällä mitään niistä. Muutenkin on joka tapauksessa vaikea määrittää, mikä selitys missäkin tilanteessa on yksinkertaisin.
2. Occamin partaveitsi-periaatteen mukaan jotakin ilmiöitä selittävien tekijöiden (entiteettien) määrän on oltava mahdollisimman vähäinen - kysymys ei siis ole siitä, että "yksinkertaisin" selitys olisi valittava parhaana selityksenä. Uusia ja ylimääräisiä tekijöitä ei tule ottaa mukaan ilmiön selittämiseen, jos vähempi määrä tekijöitä riittää. Kaikki ylimääräinen pitää poistaa teorioista. Mutta jos yksinkertainen selitys ei riitä kattamaan kaikkia ilmiön yksityiskohtia, on otettava käyttöön lisää tekijöitä.
3. Kreationismi ei edes ole mikään "selitys" eli se ei selitä mitään ilmiötä luonnossa - se vain lähinnä väittää Jumalan luoneen sen. Selitys kertoo meille miksi jokin asia on jollain tavalla eikä jollakin toisella, vaihtoehtoisella tavalla. Kreationismi ei sulje ulos mitään vaihtoehtoja, se voi aina sanoa "Jumala teki sen" (God did it), sillä Jumalahan voisi aina tehdä mitä tahansa. Tällainen ei ole mitään luonnossa olevien ilmiöiden selitystä eikä kreationismi lisää tietouttamme ilmiöistä. Niinpä kreationismi itsessään on pikemminkin tarpeeton oletus, joka pitäisi jättää pois Occamin partaveitsen mukaisesti

"Tieteelliset teoriat ja löydökset muuttuvat aina, et voi luottaa siihen, mitä tutkijat sanovat. Tänään näin ja huomenna on jo toisin"

1. Ensinnäkin tässä kohtaa voidaan puhua eri ihmisyksilöiden psykologiasta - eri ihmisillä on erilainen kyky sietää epävarmuutta. Jos ei kestä asioiden epävarmuutta eikä tiedon rajallisuutta, voi fundamentalistinen auktoriteettiusko kreationismeineen olla houkutteleva valinta henkisiksi kainalosauvoiksi. Samalla saa tuntea mielihyvää siitä, että "tietää Totuuden^tm, toisin kuin muut ihmiset. Mutta epävarmuuden ei tarvitse olla pelottavaa, sen kanssa voi hyvin tottua elämään. Se on vain ihmiseen osaan suostumista, oman ja ihmislajin rajallisuuden tunnustamista. Epärealistinen ja heikosti perusteltu usko johonkin absoluuttiseen muuttumattomaan totuuteen ja siitä ylpeily voi lopulta johtaa kipeään törmäykseen todellisuuden kanssa, kun se ainoa oikea totuus alkaa murentua.
2. Miksi tiedon pitäisi edes pysyä muuttumattomana, kuin kiveen hakattuna dogmina? Sehän juuri on tieteen edistymistä kun saadaan uutta tietoa asioista ja päästään eroon vanhoista, virheellisiksi osoittautuneista käsityksistä kun havainnot tarkentuvat. Tieteen tulosten muuttuminen on päinvastoin positiivista ja mielenkiintoista eikä mikään negatiivinen asia, jota tulisi paeta fundamentalistisen uskonnon luuloteltuun varmuuteen "totuudesta", joka kuitenkin on vain erään uskonsuunnan ja sen saarnaajien subjektiivinen raamatuntulkinta, joka on ristiriidassa muiden kristillisten lahkojen ja kirkkokuntien oppien kanssa.
3. Mitä enemmän todisteita kerääntyy joltain alueelta, tieteelliset löydökset tulevat sitä varmemmiksi. Teoriat, jotka ovat pysyneet voimassa kymmeniä vuosia, jopa yli sata vuotta, ovat siten  selvinneet kovasta vertaisarvostelusta kauan aikaa. Sellaiset teoriat ovat hyvin todennäköisesti vähintään riittävän paljon totta (joissain äärioloissa ne eivät välttämättä ole voimassa) tai ainakin vähiten väärässä.

Kirjallisuus:

Mark Isaak: The Counter-Creationism Handbook, 2007
Richard Dawkins: Jumalharha, 2007
Paul Davies: Kultakutrin arvoitus. Miksi maailmankaikkeus on juuri sopiva elämälle, URSA 2007

Ylös