Eurooppalaisuuden ja Välimeren kulttuurien välinen läheinen yhteys. Kreikan vanhimman kulttuurin tausta

Länsimainen kulttuuri on juuriltaan perimmältään samanlainen kuin muut Välimeren alueen kulttuurit

Professori Jaakko Hämeen-Anttila on tehnyt jopa kansainvälisesti ottaen ainutlaatuisen työn kirjassaan Mare Nostrum: länsimaisen kulttuurin juurilla, jossa hän esittelee havainnollisesti ja välillä erittäin yksityiskohtaisesti sanoin ja kuvin kulttuurista rikasta vuorovaikutusta Euroopan muinaisuudessa. Keskeinen idea Hämeen-Anttilan teoksessa on sen näyttäminen, kuinka meidän länsimaisella kulttuurillamme ja arabialais-islamilaisella kulttuurilla on yhteinen tausta: molemmat ovat kasvaneet Välimeren pohjukan paljon vanhemmista korkeakulttuureista Foinikiasta, Mesopotamiasta ja faraoiden Egyptistä. Ei ole olemassa mitään kulttuurisia tyhjiöitä, ei mitään kliinisen puhdasta eristettyä tilaa, jossa jokin kulttuuri kasvaisi vailla vuorovaikutusta muiden kulttuurien kanssa. Ainoat poikkeukset ovat Australian ja Amerikan alkuperäiskansojen kulttuurit, jotka kehittyivät melkein kokonaan ilman vuorovaikutusta muiden mantereiden kansoihin löytöretkien alkamiseen asti, mutta toki nekin kulttuurit lainasivat mantereidensa puitteissa vaikutteita edeltäjiltään ja toisiltaan. Hämeen-Anttilan teos Mare Nostrum ei ole kokonaisesitys Euroopan, Lähi-idän, Egyptin ja Persian kaikista kulttuurisuhteista ja lainautumisista, vaan nimenomaan Euroopan ja Lähi-idän keskinäisiin suhteisiin kuvaten eräitä valikoituja merkittäviä piirteitä ja ilmiöitä. Kirjassa etsitään vastausta siihen, miten vanhin kreikkalainen kulttuuri sai alkunsa.

Kieli, uskonto, tavat, tieteet, kirjallisuus, kuvataide: lainaamista, vuorovaikutusta, jatkokehitystä

Ikivanhat traditioiden välittymisketjut ovat muovanneet runsaasti ja monella tasolla meidän eurooppalaista, länsimaista kulttuuriamme. Vaikutteita itämailta ovat saaneet eurooppalaiset kielet, kirjoitusjärjestelmät, tavat, eri tieteenalat, taiteet, uskonnolliset käsitykset ja vapaa-ajanviettotavatkin (pelit kuten hevospoolo). Eurooppalaista kulttuuripiiriä ei voida erottaa Lähi-idän muinaisista eikä nuoremmasta arabialais-islamilaisesta kulttuuripiiristä. Vaikka toisaalta nykyään korostetaankin länsimaisen, nykyään merkittävästi maallistuneen, kulttuurin ja Lähi-idän islamilais-arabialaisen kulttuurin vastakkaisuutta ja erilaisuutta (eroavuutta ei voikaan selittää pois. Eräs keskeisimpiä nykyisiä eroja on uskonnon roolin ja vaikutusvallan suuri poikkeavuus nykyisten länsimaiden ja arabimaiden välillä) niin Hämeen-Anttila muistuttaa, että historioitsijalla on toisenlainen näkökulma. Välimeren alueen kulttuurit muodostavat yhtenäisen jatkumon, missä samanlaiset käsitykset, uskomukset, muodot ja ilmiöt ilmentyvät uudestaan ja uudestaan.

Vaikka ilmiasut muuntuvat ja kehittyvät, ei ole vaikeuksia nähdä niiden väliset selvät jatkuvuudet ja sukulaissuhteet. Kun jossain on kehitetty jokin kulttuurinen innovaatio, se lainautuu ja kulkeutuu eteenpäin toisille kansoille, jotka jatkojalostavat sitä edelleen kunnes se palautuu muuntuneena alkuperäisille keksijöilleen. Mitään välimerellistä kulttuuria ei edes voi katsoa erillisenä yksikkönä, vaan kaikkien niiden juuret ovat löydettävissä vanhemmista yhteiskunnista ja kulttuureista ja jokaisella kulttuurilla on puolestaan jälkivaikutuksia toisiin yhteiskuntiin ja kulttuureihin. Taustaansa vasten nähtynä ja yhdessä toisten kulttuurien kanssa tarkasteltuna kukin kulttuuri tulee ymmärrettäväksi kokonaisuudeksi. Mikään kulttuuri ei kehity ilman toista on Hämeen-Anttilan kirjan olennainen teesi.

Euroopan ja Lähi-idän kulttuurit asettuvat samaan yläkäsitteeseen

Eurooppalaisen ja Lähi-idän kulttuurien vuorovaikutukset ja yhtäläisyydet muodostavat niin syvällekäyvän ja monipuolisen mutkikkaan verkoston, että täysin perustellusti kumpikin kulttuurialue on asetettavissa samaan kategoriaan tai saman yläkäsitteen sisälle. Sopivaksi yläkäsitteeksi soveltuu Välimeren kulttuuri tai sitten voidaan puhua Välimeren alueen yläkulttuurista, jonka sisälle ja alapuolelle kaikki alueen paikalliskulttuurit asettuvat. Hämeen-Anttila viittaa roomalaisten tapaan kutsua Välimerta nimellä Mare Nostrum eli Meidän meri ja tästä Hämeen-Anttila saa nimen kirjalleen, soveltaen roomalaista nimitystä "meidän merestämme" tarkoittamaan kaikkia kansoja, jotka ovat eläneet ja kukoistaneet Välimeren ympärillä. Mutta kulttuurinen lainaaminen ei ole yksisuuntainen tie, vaan kaksisuuntainen. Toisaalta kreikkalaiset saivat paljon foinikialaisilta (kirjoitusjärjestelmä), egyptiläisiltä (tiedettä) ja mesopotamialaisilta (jumalia) niin samoin arabialais-islamilainen kulttuuri sai lainavaikutteita kreikkalaisilta. Lainautumisen suunta onkin ollut vaihteleva Euroopan ja Lähi-idän välillä vuosituhansien aikana. Esimerkiksi vuoden 300 eaa. jälkeen makedonialaisen Aleksanteri Suuren tehtyä valloitussotansa Lähi-idässä omaksuttiin niin runsaasti kreikkalaisvaikutteita, että oikeutetusti voidaan sanoa Lähi-idän kreikkalaistuneen osittain (hellenistinen kulttuuri). Keskiajan kristillinen Eurooppa sai huomattavasti vaikutteita arabeilta, mutta eurooppalaiset eivät antaneet juuri mitään vaikutteita arabeille. Toisin on nykyaikana - arabimaailmassa ovat sekoittuneet toisiinsa eurooppalainen ja arabialais-islamilainen kulttuuri. Länsimainen kirjallisuus esimerkiksi on massiivisesti vaikuttanut arabialaiseen Lähi-idän kirjallisuuteen (sekä turkkilaiseen ja persialaiseen) uudella ajalla, mutta Lähi-idän kirjalliset vaikutukset länsimaalaiseen kirjallisuuteen ovat olleet vain satunnaisia eksotiikan häivähdyksiä.

Lähi-itä eurooppalaisuuden ja kreikkalaisen kulttuurin alkujuurena. Ei perustetta erotukselle "aasialaiseen" ja "eurooppalaiseen" kulttuuriin

Manteemme nimi "Eurooppa" ei ole etymologisesti aivan selvä. Kreikkalaisessa mytologiassa Eurooppa-nimi tulee foinikialaisesta Europê-prinsessasta, jonka ylijumala Zeus toi Foinikiasta Kreetan saarelle ryöstettyään prinsessan. Näin jo kreikkalaiset itsekin tarustossaan näkivät Euroopan juurien palautuvan Lähi-itään. Todennäköistä on, että nimi Eurooppa tulee samasta seemiläisestä juuresta kuin auringonlaskua tarkoittava seemiläinen sana (hepreassa se on `ereb), sillä Lähi-idän ihmisten kannaltahan Eurooppa on auringonlaskun maa kuten meidän silmissämme itä on orient, nousevan Auringon maa. Kreikan kulttuurista ei löydy juuri mitään osa-aluetta, millä ei olisi iältään erilaisia vaikutteita Lähi-idän kansoilta. Mutta Lähi-itä ei ole ainoa lainautumisen suunta, vaan kreikkalaiset toivat omaa indoeurooppalaista traditiotaan, jonka kautta antiikin kulttuuri linkittyy aina Intiaan, Pohjoismaihin ja Irlantiin asti. Lisäksi Kreikan alueella oli asutusta jo ennen helleenien saapumista, vaan Kreikan maaperällä oli vanhempaa asutusta (pelasgit, kuten helleenit heitä kutsuivat). Historiallisen ajan (eli aika, jolta on kirjoitettua tietoa olemassa) korkeakulttuurin alku on Mesopotamiassa ja Egyptissä leviten sitten pikkuhiljaa koko Lähi-itään, Välimeren itäisille alueille (Kypros, Kreeta) ja viimein Manner-Kreikkaan, jonka kulttuurista tuli 500-luvulla eaa. elinvoimaisin, vaikutustaan ympäröiville alueille levittävä, kulttuuri Välimerellä. Kreikan kulttuurin klassinen kausi alkoi kun sitä ennen kreikkalaiset olivat saaneet runsaasti lainavaikutteita etelästä ja idästä (filosofiaa, uskontoa, tieteitä, taiteita, tarinoita).

Valistuksen historiaa vääristävä projekti Kreikan eristämiseksi ja korottamiseksi järjen, demokratian ja tiedon pyhäksi maaksi erotuksena barbaarisesta idästä

Mutta ilman Euroopan ympärillä olevia kulttuureita ei Euroopasta olisi tullut se Eurooppa, jona me sen tunnemme. Kreikkalainen historiankirjoituksen isä Herodotoskin todisti kreikkalaisten olevan velkaa kulttuuristaan muille kansoille, vaikka myöhemmin kreikkalaisten oma ymmärrys heidän kulttuurivelastaan haluttiin aatteellisten syiden tähden kieltää (valistusajalla, jolloin Kreikkaa ihannoitiin järjen aikana). Toki kreikkalaiset itsekin korostivat mieluusti eroa heidän ja "barbaarien", kuten persialaisten, välillä. Ei voida vastata siihen, millainen Eurooppa olisi ilman yhteyksiä Lähi-itään, Egyptiin ja Persiaan. Varsinkin kaupankäynnin myötä meemit, inhimillisen kulttuurin ideat, tavat, opit, tarinat, keksinnöt, jumalat ja uskomukset levisivät kansalta toiselle aina ruohonjuuritasolle asti. Esineet ja käsityötekniikatkin levisivät helposti maasta toiseen, samoin kuin kertomusperinne - ainahan hyvä tarina kiinnostaa ja tarinoita on mukava kertoa eteenpäin ja kehitellä niistä omia versioita. Israelilaiset ja heidän uskonnolliset kirjoituksensa, jotka kanonisoitiin Vanhaksi testamentiksi eivät muodosta mitään poikkeusta kulttuuriseen lainaamiseen ja vuorovaikutukseen osallistumisesta.

Tähän valistuskaudelta alkaneeseen klassisoivaan, Kreikan omaksi järjen ja sivistyksen valon saarekseen eristävään ja korottavaan hankkeeseen liittyi myös katolisen keskiajan maalaaminen mahdollisimman synkin värein "pimeänä", silkkana ahdistavana brutaalisuuden, sivistymättömyyden, verenhimoisen inkvisition ja järjettömän taikauskon aikakautena, josta ei juuri mitään hyvää sanottavaa löydetty (ja samanlainen yksipuolinen ja kärjistävä kuva keskiajasta elää edelleen ja esiintyy joissain yhteyksissä myös nettikirjoittelussa). Keskiajalla toki tieteellisen kehityksen voidaan asiallisesti katsoa taantuneen ja polkeneen paikallaan (alkaen kuitenkin 1400-luvulla kehittyä nopeaan tahtiin 1100-1300-luvuilla saatujen arabialaisten vaikutteiden perustalta), mutta tämä ei ole koko totuus keskiajasta, vaan kuva keskiajasta on piirrettävä todellisuudessa paljon runsaammilla väreillä selvästi monimuotoisemmaksi.

Ylös