Luonnonvalinta toimivana vaihtoehtona suunnittelulle ja sattumalle

Primaarinen kreationistien harhakäsitys: luomisen/suunnittelun vaihtoehto on "sattuma (evoluutio, joka perustuu sattumaan)"

Kuinka usein saammekaan lukea ja kuulla, että kreationistien olkiukko-irvikuvan mukaan "tiede/evoluutioteoria opettaa eliöiden syntyneen sattumalta". Kreationisteilla on oma hämäävästi esitetty versionsa epätodennäköisyyden periaatteesta, minkä mukaan niin maailmankaikkeus, elämän synty kuin melkeinpä mikä eliö tai sen elin tahansa on tilastollisesti epätodennäköinen. Itse asiassa, aivan kuten hyvä propagandisti tietää, että hieman totuutta joukkoon niin myös virheellisten väitteiden läpisaaminen onnistuu paremmin. Nimittäin se väitteen osa, että esimerkiksi mutkikas solu tai jokin elin ei synny "sattumalta" on totta, mutta muu sen ympärillä kreationistisen ajattelutavan viitekehyksessä on epätotta. Ohessa esimerkkejä kreationistisesta tarkoitushakuisuudesta, jolla ei ole mitään tekemistä tieteellisen evoluutioteorian kanssa, mutta sitä ei tietenkään kerrota sivun lukijoille  (lihavointi lisätty):

"Ei ole todellista tarvetta uskoa Raamatun luomiskertomuksen ja miljardien vuosien evoluution sopivan yhteen. Evoluutio ja luominen eivät ole yhtenevät. Evoluutio perustuu "sattumaan" ja pitkään ajanjaksoon. Jos on älyllinen Luoja sattumaa ei tarvita. Jos Jumala on Kaikkivaltias Hän ei ole sattumien hallitsema. Jos olisi toisin mitään luomista ei tapahtuisi. Kysymys on joko/tai periaatteesta, näitä kahta ei voida sovittaa yhteen" (kristitynfoorumi)

"Älykkääseen suunnitteluun" puettuna epätodennäköisyyteen perustuvaa väitettä pidetään nykyään suosituimpana argumenttina (teistisen) Jumalan olemassaolon puolesta ja useille teisteille se onkin jopa äärimmäisen vakuuttava perustelu (Dawkins s.125). Mutta jokseenkin ironisesti epätodennäköisyysväite on hyvin vakava peruste sille, että hyvin todennäköisesti mitään teististä Jumalaa tai "suunnittelijaa" ei ole tai että vähintäänkin sellainen jumaluus on tarpeeton biologiassa. Evolutiivisen biologian (sellaisena kuin se todellisuudessa on) ja siihen sisältyvien luonnollisten mekanismien selitysvoiman edessä hypoteesit henkilöityneestä luojajumalasta tai jostain muusta älyllisestä suunnittelijasta menettävät merkityksensä eliöiden ja niiden toimintojen selityksenä. Inhimillinen intuitiivinen vaikutelmamme siitä, että maailma elämänmuotoineen on "suunniteltu" osoittautuu harhaksi, johon ei tarvitse turvautua, sillä suunnittelulle on olemassa kokeellista tukea saava tieteellinen ja rationaalinen vaihtoehto, kuten edempänä näytän. Vaikka älykkään suunnittelun (intelligent design)-liikkeessä onkin myös ei-kristittyjä ja uskontoihin sitoutumattomia, on älykkään suunnittelijan oletuksen "kova ydin" ja olennaisin alkulähde nimenomaan konservatiivis-kristillinen ja raamatullis-kreationistinen, mikä tuli kattavasti osoitettua ja dokumentoitua Doverin oikeudenkäynnissä Pennsylvaniassa.

Kosmologi Fred Hoylen Vertaus Boeing 747 -lentokoneesta ja sen näennäinen toimivuus elämän evoluutiossa

Hoylen ystävän Chandra Wickramasinghe kertoi Fred Hoylen keksineen vertauksen Boeing 747 -lentokoneen romuista syntymisen epätodennäköisyydestä: Hoylen mukaan elämän synty Maassa (Hoyle kannatti panspermiaa, elämän saapumista Maahan avaruudesta) on yhtä epätodennäköinen tapaus kuin Boeing 747 -lentokoneen valmistuminen siten, että pyörremyrsky kokoaa Boeing 747:n pyyhkäistessään romutarhan lävitse.

Hoylen vertaus, johon varsinkin kreationistit ovat innolla tarttuneet toistuvasti, on jokseenkin itsestään selvä ja triviaali: ei tietenkään mikään pyörremyrsky pysty kokoamaan epämääräisestä romukasasta täydellistä Boeing 747 -lentokonetta sattumalta. Aivan samoin täysin toimivan minkä tahansa eläimen hyönteisistä korkeampiin nisäkkäisiin syntyminen "sattumalta" ja siis kerralla valmiina on yhtä epätodennäköistä. Mutta asian ydin onkin siinä, että hoylelais-kreationistinen lentokonevertauksen taustalla oleva ajattelu tekee sen perusvirheen, että siinä oletetaan jonkin monimutkaisen - koneen tai eläimen - syntyvän yhdellä kertaa toimivaksi valmiiksi kokonaisuudeksi pelkän sattuman voimalla (jonkin satunnaisen myrskyn tai yhtä hyvin jonkin muun samankaltaisen ilmiön kuten esim. räjähdyksen "auttamana"). Tämä on se sama todennäköisyyslaskennan virhe, jonka älykkään suunnittelun liikkeen matemaatikko Demski tekee matemaattisessa todistuksessaan: Demskin lähtökohta on Maan biosfäärin nykyinen tilanne ja sen jälkeen Demski käy laskemaan taaksepäin sitä kuinka (epä)todennäköistä tämän nykyään olemassa olevan monimutkaisen biosfäärin syntyminen on "sattumalta" (jolloin - tietenkin - toivottu tulos on, että se on jokseenkin mahdotonta). Demski sivuuttaa todennäköisyyslaskelmissaan kuitenkin kokonaan sen tosiasian, että evoluutioteorian mukaan eliöt eivät synny kerralla valmiina eivätkä "sattumalta", vaan luonnonvalinnan "nostokurjen" (Dawkinsin eräs kielikuva) avulla kasautuvan valinnan tuloksena vähitellen. Ja juuri tämän evoluutioteorian olkiukkomaisen virhetulkinnan (karkeasti sanottuna "suunnittelun vastakohta on sattuma ja sattuman avulla elämän kehitys on mahdotonta" - nykytilasta taaksepäin laskettuna) tähden Demskin laskelmat samoin kuin Hoylen ja kreationistien lentokonevertaus kaatuvat virheellisinä.

Hoyle itsessään, kuuluisa kosmologi, joka ei kyennyt hyväksymään myöskään alkuräjähdysteoriaa, vaan helli kilpailevaa teoriaansa, ja joka väitti liskolinnun Archaeopteryxin fossiilia väärennökseksi, on valitettava esimerkki siitä, miten luonnontieteilijäkään ei ollut avautunut tarpeelliselle

"hyvälle luonnonvalinnan maailmaan liittyvälle tietoisuuden laajentamiselle" (Dawkins s.130).

Evoluutio ja sen keskeinen "työkalu" luonnonvalinta antaa aihetta olla hyvin epäileväinen suunnittelu-oletuksille koskien luontoa ja itse asiassa luonnonvalinta hajottaa suunnittelun (näennäisen) vaikutelman biologiassa ja vahvistaa epäilyä suunnittelua (tai luomista) kohtaan myös kosmologiassa, maailmankaikkeuden alkuperän, rakenteen ja kehityksen tutkimuksessa. Vaikka fysiikassa ei tunneta vielä evolutiivisen luonnonvalinnan kaltaista tutkitusti toimivaa "nostokurkea", biologian alalla tehdyt löydöt tekevät helpoksi ja uskottavaksi odotuksen, että myös fysiikan puolella löydetään samankaltaisia, yhtä toimivia ylöspäin vieviä ramppeja.

Niinpä, tämän darwinistisen luonnonvalinnan mekanismin ymmärrystä avartavassa ilmapiirissä, ei ole ihme, että fyysikko Leonard Susskind on sanonut kirjassaan, jonka nimi on suomeksi Kosminen maisema: säieteoria ja älykkään suunnittelun illuusio:

"En ole historioitsija, mutta esitän mielipiteen: Moderni kosmologia alkoi oikeastaan Darwinista ja Wallacesta. Kaikista edeltäjistään poiketen he selittivät olemassaolomme tavalla, joka hylkäsi yliluonnolliset toimijat.... Darwin ja Wallace loivat standardin sekä biotieteille että myös kosmologialle" - Susskind: The Cosmic Landscape: String Theory and the Illusion of Intelligent Design, a.17, 2006.

Darwiniaaninen luonnonvalinta ei kuitenkaan ole oikea viitekehys kosmologian alueella havaittavaan suunnittelun vaikutelmaan (Davies s. 210).

Epätodennäköisyyteen perustuvan väite kun sattuma tulkitaan tarkoittavan samaa kuin tarkoituksellisen suunnittelun puuttuminen

Monimutkaisten asioiden syntyminen ei ole mahdollista sattumalta - tämä pitää paikkansa, eikä niin edes väitetä luonnontieteissä. Mutta useat - ja tämä ei ole harvinaista kreationistiuskovien keskuudessa - jonkin asian syntyä sattuman tuloksena pitävät tulkitsevat sattumanvaraisen syntymän synonyymiksi

"muodostumiselle tahallisen suunnittelun poissa ollessa" (Dawkins s.126).

Juuri tästä päätelmästä johtuu se tavallinen uskomus, että epätodennäköisyyteen perustuva väite onkin todiste suunnittelulle ja oletetun älykkään suunnittelijan tai teistisen luojajumalan olemassaololle. Tämä sekaannus, ja sen suuri yleisyys, palautuu siihen, että evolutiivisen luonnonvalinnan syvällinen merkitys on jäänyt epäselväksi. Evoluution keskeisen mekanismin, luonnonvalinnan, ymmärtäminen syvällisesti auttaa vapautumaan siitä ihmiselle varsin luonnollisesta ja helposta (lapsuuden aikaiseen ydintietoon ja intuitiiviseen ajatteluun pohjautuvasta tietoisen toimijan olettamisesta) uskomuksesta, että suunnittelu - ja suunnittelija jonain tietoisena olentona - on sattuman ainoa vaihtoehto.

Jo kauan ennen nykyajan kreationisti-kristittyjä filosofit kuten David Hume 1700-luvulla osoittivat, että elämän epätodennäköisyydestä ei loogisesti seuraa suunnittelu tai luojajumala ainoaksi mahdollisuudeksi. Näillä filosofeilla ei ollut ennen Darwinin evoluutioteoriaa vaihtoehtoista selitystä tarjolla, mutta meillä on etuoikeus tietää, että on olemassa todellinen, toimiva, todistusaineiston tukema tieteellinen ja rationaalinen vaihtoehto suunnittelulle ja luomiselle, joten me voimme päästä eroon ihmiselle niin helposti mieleen tulevasta suunnittelun olettamisen harhasta.

Darwiaanisen luonnonvalinnan (natural selection) olemassaolon ja toimivuuden tueksi on luonnontieteellistä näyttöä

Lizard Isles (pienet liskosaaret Bahamalla) paljastavat luonnonvalinnan työssään: luonnonvalinta suosii saarilla lyhytjalkaisia liskoja pitempijalkaisten kustannuksella ja tutkijat voivat seurata luonnonvalinnan etenemistä vain jopa kahden havainnoinnin aikana, jotka tehtiin puolen vuoden välein.

'Lizard Isles' reveal natural selection at work - New Scientist 16 Nov 2006. Journal reference: Science (DOI: 10.1126/science.1133584)

Luonnonvalinta toimii syövän evoluutiossa: syöpäsolujen populaatio kehittyy lakkaamatta luonnonvalinnan avulla.

"Does Natural Selection Drive The Evolution Of Cancer?

The dynamics of evolution are fully in play within the environment of a tumor, just as they are in forests and meadows, oceans and streams. This is the view of researchers in an emerging cross-disciplinary field that brings the thinking of ecologists and evolutionary biologists to bear on cancer biology...

A tumor cell population is constantly evolving through natural selection," says Carlo C. Maley, Ph.D., an assistant professor in the Molecular and Cellular Oncogenesis Program at Wistar whose own research focuses on this area" (ScienceDaily).

Nämä kaksi tutkimustulosta riittäkööt tässä yhteydessä esimerkeiksi darwiaanisen luonnonvalinnan voimasta ja (havaittavasta) toiminnasta - eivätkä ne tietenkään ole läheskään ainoita todisteita. Ne rohkaiskoot meitä etsimään vielä lisää tällaisia samantyyppisiä "liukuportaita" ja ymmärtämään niitä "ramppeja", joiden avulla monimutkaisuus kasvaa vähitellen luonnossa yksinkertaisuudesta - ei sattumalta eikä kerralla täysin valmiina organismeina, vaan asteittain kun valinnat kasautuvat johtaen lopulta uusiin mutkikkaisiin rakenteisiin. On syytä muistaa jälleen kerran, että myös kaaosteorialla on paljon vakuuttavaa annettavaa nimenomaan myös elämän syntymisen ja monimutkaisten biologisten rakenteiden syntymiselle muutamien yksinkertaisten sääntöjen avulla, vaikka elämän syntymisen tutkimisen osalta kaaosteoreettisella lähestymistavalla onkin vielä paljon työtä tehtävänään (Gribbin).

Luonnonvalinta epätodennäköisten asioiden syntyongelman rationaalisena, tieteellisenä ratkaisuna

Kreationistien toinen perusvirhe - kyvyttömyys (tai haluttomuus) nähdä kasautumisen voima eliöiden evoluutiossa

Kreationistisessa kirjallisuudessa ja muissa julkaisuissa keskitytään vyöryttämään lukijoiden eteen loputon rivistö luonnonvalinnan nähtävillä olevia (tämänhetkisiä) lopputuotteita, kuten pommittajakuoriaisia, riikinkukkoja ja mammuttipetäjiä. Jälleen kreationisti ajattelee totunnaista ajatuskaavaansa toistaen, että nämä lopputuotteet on joko suunniteltu (luotu) tai sitten niiden takana on sattuma. Mutta molemmat, sekä sattuma että suunnittelu, ovat epäuskottavia (ja uusia kysymyksiä herättäviä) vastauksia epätodennäköisyyden ongelmaan: sattuma on ongelma ja suunnittelu palautuu siihen (Dawkins s.134). Suunnitteluun vetoaminen nostattaa juuri sen ongelman, että mistä tämä suunnittelija sitten tuli, kuka sen suunnitteli? Suunnittelun ainoa vaihtoehto ei ole sattuma, vaan lisäksi on luonnonvalinta ja juuri luonnonvalinta ratkaisee epätodennäköisyysongelman vakuuttavasti.

Luonnonvalinnan kasautuva (kumulatiivinen) luonne ratkaisee pätevästi kysymyksen miten pommittajakuoriaiset, riikinkukot ja mammuttipetäjät - ja kaikki muut eliöt rakenteineen - ovat syntyneet sellaisiksi kuin ne nykyään ovat. Luonnonvalinta on ainoa koskaan esitetty ratkaisu, joka toimii ja jonka tueksi on näyttöä. Vastauksen ytimessä on luonnonvalinnan kasautuvaan etenemiseen sisältyvä suuren ongelman pilkkominen moneksi pieneksi osatekijäksi. Jokainen noista pienistä paloista on jonkin verran epätodennäköinen, mutta ei suinkaan mahdoton. Kun luonnonvalinnan kasautuvassa prosessissa lukuisia pieniä, hieman epätodennäköisiä tapahtumia kertyy pitkäksi sarjaksi, syntyy lopputuote - kuten pommittajakuoriainen -, joka valmiina "tuotteena" on valtavan epätodennäköinen, joka on täysin sattuman mahdollisuuksien tavoittamattomissa. Mutta se "lopullinen eliö" (evoluutio ei luonnossa tietenkään pysähdy johonkin tiettyyn "tilaan", mutta tässä kohtaa on puhe eliöistä sellaisina kuin ne nykyään ovat) ei ole syntynyt kerralla valmiina (ja juuri se kerralla valmiina syntyminen itsekokoonpanon avulla onkin mahdotonta), eikä evoluutiobiologiassa ole sellaista koskaan väitettykään, mutta juuri tätä kreationistit eivät pysty käsittämään.

"Kreationistilta olennainen jää kokonaan huomaamatta, koska hän edellyttää tilastollisen epätodennäköisyyden synnyn käsittelyä yksittäisenä, kertaluonteisena tapahtumana. Hän ei ymmärrä kasautumisen voimaa" (Dawkins s.134, lihavoitu se sana, joka oli Dawkinsilla kursivoitu).

Kreationistien kolmas virhe: "kaikki kerralla tai ei mitään", "puolikas silmä ja siipi on hyödytön"

Virheet eivät lopu tähän kreationismissa. Luomisuskoiset olettavat "kaikki tai ei mitään"-hengessä, että biologisen sopeutuman on oltava joko "jättipotti" (esim. valmis silmä) tai "ei mitään". Silmän on nähtävä täysin tai sitten se ei näe, siivellä joko voi lentää tai sitten ei voi. Tämä sama kaikki tai ei-mitään ajatusvirhe tunnetaan "palautumattoman monimutkaisuuden" (IC = Irreducible Complexity) nimellä. Kreationistit uskovat, että silmä on hyödytön epätäydellisenä (esimerkiksi sellaisena, että sillä voi erottaa valon tai liikkeen, mutta ei värejä tai tarkkoja yksityiskohtia) eikä toimivia, käyttökelpoisia välimuotoja ole. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, vaan omistajalleen hyödyllisiä välimuotoja elimistä ja toiminnoista on paljon.

Siipi on hyödyllinen vaikka sillä ei voisi lentää, sillä siipien ainoa funktio ei ole lentäminen: luonnossa on monia lajeja, joilla on jonkinlaiset siivet tai ihopoimu, jotka kelpaavat kätevään liitelyyn puusta toiseen. Siipiä, joilla ei voi lentää, voi käyttää mainiosti tasapainottamaan juoksemista kuten Velociraptorit tekivät (kalkkunan kokoinen dinosaurus, jolla oli höyhenet ja pienet siivet). Keskeinen idea on juuri siinä, että jonkin biologisen rakenteen kuten siiven vajavaisillakin kehitysvaiheilla on jokin eläimelle hyödyllinen valintaetu eläimen omana aikana. Elimillä kuten silmillä ja siivillä on välivaiheissaan ja jo esiasteissaan erilaisia hyödyllisiä käyttötapoja, joista eläin saa kilpailuetua ja joita luonnonvalinta siten suosii, vaikka elimet eivät olisi lopullisesti valmistuneet (eli saavuttaneet sitä tilaa, mikä niillä on nykyään).

Silmä redusoimattoman (palautumattoman monimutkaisuuden) lippulaivana ja sen haaksirikko: silmän evoluutio

Ihmisen silmää pidettiin jo Darwinin aikana ja hänen jälkeenkin suosikkiesimerkkinä palautumattomasta monimutkaisuudesta ja suunnittelu-argumentin paraatiesimerkkinä sekä darwinistisen evoluution kompastuskivenä. Silmän kohdalla ei kysymys ole niinkään silmän monimutkaisuudesta, vaan silmän rakentumisesta monesta toisiinsa liittyvästä ja keskenään toimivasta osasta. Jos vaikka yksikin näistä osista puuttuu, silmästä tulee hyvin puutteellinen. Pitkään vaikutti mysteeriltä, miten nämä toisiinsa liittyvät osaset, joista mikään irrallisena ei ole kovin hyödyllinen saattoivat kerääntyä yhdeksi mutkikkaaksi ja hyvin yhteistyökykyiseksi kokonaisuudeksi.

Silmä näytti antavan hyvän syyn epäillä Darwinin evoluutioteoriaa. Silmän syntymisessä nähtiin aukko, johon tarvittiin Jumalan väliintuloa biologian sormeiluun ja muitakin vastaavia aukkoja oli 1800-luvulla ja niihin oli siihen aikaan vaikea saada ratkaisua. Helposti, kansanomaisessa kaunopuheisessa polemiikissa, voitiin väittää, että puolikas silmä on hyödytön ja että silmän pitää syntyä kerralla valmiina. Mutta molemmat ovat virheellisiä päätelmiä. Jo viittaus osittaisesti näkövammaisiin ihmisiin, joilla on jonkin verran näkökykyä, kumoaa suunnittelun puolustajien argumentin. Mikä tahansa kyky aistia edes valoa on parempi kuin ei mitään. Pelkkä silmän esiaste, jolla voi aistia valoa antaa evolutiivista valintaetua niihin eläimiin nähden, joilla ei ole edes sellaista silmän alkua. On parempi nähdä edes vähän - valoa, liikettä, ääriviivoja - kuin olla täysin sokea. Ja juuri tällä tavalla, loivia vähittäin kasautuvien valintojen ramppeja asteittain kiiveten ylöspäin huipulle, esimerkiksi teräväpiirtosilmään asti, evoluutio etenee kasautuvan luonnonvalinnan avulla ilman tietoista suunnittelua.

Silmän evoluutio vähittäisten sopeutumien ja muutoksien kautta kasautumalla. Silmän "suunnittelu kerralla valmiiksi" käynyt epäuskottavaksi

Koska pienikin kyky aistia valoa on valintaetua tuova hyödyllinen ominaisuus, on tältä pohjalta jo rakennettu uskottava silmän evoluutio, jonka alkupisteeksi ei tarvita sen enempää kuin valoherkkä läiskä ja lisäksi edellytys, että jokainen uusi lisäsopeutuma antaa ainakin jotain valintaetua edeltäneeseen rakenteeseen verrattuna, jolloin uusi sopeutuma säilyy - ja niin edelleen nykyisin olemassa oleviin parhaisiin silmiin asti. Todellisuudessa silmät ovat kehittyneet luonnossa useasti ja monia erilaisia reittejä pitkin ja tämä tosiasia tukee sitä, että satunnaisen vaihtelun ja valinnan avulla ei ole niinkään vaikeaa saada silmä valmistumaan monien pienien muutoksien ja sopeutumien kasautumisella (Davies, s.205 -206).  Edellisen lisäksi darwinistista silmän evoluutiota tukee sekin tosiasia, että luonnossa on havaittavissa useita monimutkaisen silmän kehittymisen välivaiheita: edelleen luonnossa elää eläimiä, jotka käyttävät niitä silmän vaillinaisia välimuotoja, mikä osoittaa niiden silmän kehitysvaiheiden olevan toimivia ja hyödyllisiä eläimille (Davies s. 207). Meduusalajilla Tripedalia cystophora nähdään jopa silmän lähes koko evoluutio. Tällä kuutiomeduusalla on 24 silmää. Silmien joukossa esiintyvät silmän esiasteet alkaen pelkistä valoa aistivista soluista ja päättyen verkkokalvoihin ja sarveiskalvoihin, joiden näkökyky jää vain vähän jälkeen teräväpiirtosilmästä.

Evoluutio ei suinkaan hyppää suoraan vuoren juurelta sen huipulle pystysuoraa seinää pitkin, kuten kreationistit koettavat olkiukko-vääristelyssään väittää puhuessaan sattumaan perustuvasta kertakaikkisesta silmän tai vaikka bakteerimoottorin itsekokoonpanosta (tätä vuorille kiipeämisvertausta on käyttänyt Richard Dawkins teoksessaan Climbing Mount Improbable (Epätodennäköisyyden vuorelle kiipeäminen) ja myös Jumalharhassa (s.134 -135).

Tämä evolutiivisten "loivien ramppien" vähittäisen - suunnittelijaa tarvitsemattoman - sopeutumisen ja muuntumisen kautta valmiiseen lopputuotteeseen etenemisen periaate, missä valintapaine tukee eläimen omana aikana hyödyllisten biologisten rakenteiden tai toimintojen kasautumista seuraaville eläinsukupolville, on niin elegantti ja yksinkertainen eikä tarvitse mitään mystisiä ulkopuolista toimijaa lisäoletuksena, että on hämmästyttävää kuinka kauan kesti ennen kuin se keksittiin. Noiden eliön oman elämän aikana käyttökelpoisten uusien ominaisuuksien hyödyllisyydestä tulee se valintaetu, josta tulee se loivan asteittaisen nousun ramppi kohti entistä monimutkaisempaa elintä, joka sekin puolestaan on hyödyllinen eläimille, joilla se parempi lopputuote on. Tämä selitys on myös testattavissa ja tutkimuksien avulla todennettavissa oleva ratkaisu monimutkaisuuden syntymiseen luonnossa. Lisäksi luonnonvalinta on osoitettavissa vääräksi eli falsifioitavissa, kuten asianmukaisen tieteellisen teorian tulee ollakin - mutta luonnonvalintaa ei ole falsifioitu, päinvastoin!

Darwinin työn pioneereja ja tienraivaajia

Charles Darwinilla oli toki edelläkävijöitä ja tienraivaajia, joilla oli jo samansuuntaisia havaintoihin perustuvia oivalluksia luonnonvalinnasta,  kuten muslimioppineet islamilaisen tieteen alkuaikoina tuhat vuotta ennen Darwinia: Kathir, ibn Khauldun, ibn Arabi, ibn Sina ja ranskalainen kreivi, luonnontutkija ja kosmologi Buffon 1700-luvulla, jonka teos Les Époques de la nature vuodelta 1779 oli hyvin tärkeä Darwinin evoluutioteorialle. Buffonin mukaan Maan ikä on 74 832 vuotta. Lisäksi 36-osaisessa teoksessaan Histoire naturelle, générale et particulière Buffon teki sen siihen aikaan radikaalin johtopäätöksen, että eliölajit ovat parantuneet ja taantuneet hajaannuttuaan erilleen alkuperäisestä luomisen keskuksesta. Buffon pohti apinoiden ja ihmisten samankaltaisuutta sekä niiden yhteisen polveutumisen mahdollisuutta. Buffonin suurtyöllä ja kaukonäköisillä huomioilla oli suuri merkitys modernin ekologian syntymiselle. Myös Nooan aikaisen vedenpaisumuksen Buffon kumosi. Kreivi Buffon joutui tietysti kärsimään kirkon ja teologien suvaitsemattoman dogmatismin tähden ja peruuttamaan Raamatun vastaiset geologiaa koskevat väitteensä, minkä lisäksi katolinen kirkko määräsi Buffonin teokset poltettaviksi.

Silmä ja siipi eivät edes ole "palautumattomasti monimutkaisia"

Kreationistisen quote miningin eli harhauttavien lainauksien kaivamisen irrallaan kontekstistaan kuningasesimerkki on se, miten he leikkaavat sitaatin Darwinin Lajien synnystä koskien silmän kehitystä. Darwin kirjoitti kokonaisen luvun "Muunteluun perustuvan polveutumisen teorian vaikeuksille" - kuten asiallinen tutkija tekee - käsitellen "äärimmäisen täydellisiä ja monimutkaisia elimiä". Darwin esittää ensin vastustajiaan lukemaan houkuttelevan retorisen tempun tunnustamalla silmän syntymistä vain luonnonvalinnan tuloksena näyttävän "mitä suurimmassa määrin järjettömältä". Mutta kreationistit eivät koskaa jatka lainaamalla sitä, mitä Darwin kirjoitti seuraavaksi: Darwin vetää jo voitonriemuun tuudittautuneilta luomisuskoisilta vastustajiltaan maton alta niin että heidän tyrmistyksensä on mahdollisimman suuri. Darwin vastaa kuvaavamalla kuinka silmä on kehittynyt asteittain! Darwinin selkeä vastaus ei kiinnostakaan kreationisteja, mikä ei ole ihme.

Koko väite "puolikkaan silmän tai siiven hyödyttömyydestä" kumpuaa oletetusta "palautumattomasta monimutkaisuudesta", jonka ratkaisuksi kreationistit tarjoavat suunnittelijaa/luojaa. Jotain toimivaa yksikköä kuten silmää tai nyttemmin kaikkein suosituinta esimerkkiä, bakteerimoottoria, sanotaan palautumattomasti monimutkaisesti, jos se kokonaisuus ei voi toimia mikäli yksi osa poistetaan. Ei kuitenkaan tarvita kuin miettiä hetken niin tällaisten "älykkään suunnittelijan"-liikkeen kannattajien ja muiden kreationistien järkeilyjen kestämättömyys ja todellisuuden vastaisuus tulee ilmeiseksi. Vaikka kaihista kärsivältä ihmiseltä on poistettu silmän linssi, hän ei näe hyvin ilman silmälaseja, mutta silti hän näkee sen verran, ettei törmää esineisiin tai putoa rotkoon - vajavaisesta silmästä on hyötyä ilman jotain sen osaa. Silmä siis toimii vaikka jokin osa siitä puuttuisi eli se ei ole "palautumattoman monimutkainen"! Puolikas siipi, jolla ei voi lentää voi silti pelastaa eläimen hengen lieventäessään törmäyksen voimaa puusta pudotessa tietyltä korkeudelta. Mitä isompi siipi, sitä korkemmalta putoamiselta siipi pelastaa. Höyhenistä on hyötyä lämmönsäätelyssä, kylmältä suojautumisessa, vaikkei osaisi lentää (osalla dinosauruslajeista oli höyhenet). Osittaisille siiville ja silmille ei ole ainoastaan helppoa keksiä toimivia välimuotoja - valaistusolosuhteiden ja saaliin etsimisen tai saalistajan välttämisen kannalta -, vaan näitä välimuotoja on paljon eläimistössä. Laakamadon valon ja varjon, mutta ei kuvaa havaitseva silmä on todellakin puolet ihmisen silmästä ja se toimii hyvin laakamadon tarpeissa. Nautiluksen silmä taasen on välimuoto laakamadon ja ihmisen silmistä, sillä Nautiluksen silmä tekee kuvan "reikäkamerallaan", mutta kuva on samea ja himmeä verrattuna ihmisen silmään (Dawkins s. 137).

Kaikista noista erilaisella kehitysasteella olevista silmistä, mitä luonnossa esiintyy, on hyötyä ja on näin ollen järjetöntä pitää kiinni mustavalkoisesta asetelmasta "koko silmä kerralla tai ei mitään hyötyä vajaasta silmästä". Silmän ja siipien kehitys asteittain kasautuvan valinnan avulla hitaasti - tai ei aina välttämättä edes hitaastikaan - nousemalla loivasti epätodennököisyyden vuoren huipulle on helppoa, eikä mitään lisäoletuksia mystisestä "älykkäästä suunnittelijasta" tarvita. Minkä lisäksi siipi ja silmä eivät ole palautumattomasti monimutkaisia, kuten yllä on osoitettu. Näistä vain parin esimerkin avulla meidän olisi syytä olla hyvin varauksellisia väitteitä kohtaan, joiden mukaan jokin asia tai elin on "palautumattomasti monimutkainen" ja se vaatii "suunnittelijan". Väitteiden esittäjä ei ole todennäköisesti tutkinut kysymystä ja miettinyt vastausta riittävästi. Lisäksi, kuten Paul Davies huomauttaa, ei ole mitään syytä odottaa, että biologeilla pitäisi olla kaikki selitykset valmiina (Davies s.208). Todellakin, mitään rationaalista tai tieteellistä pakkoa ei ole sille, että kaikki mahdolliset elimet, rakenteet ja toiminnot, mitä luonnossa esiintyy, tulisi tässä ja nyt osata selittää kokonaan, jotta ei olisi aihetta vedota aukkojen Jumalaan tai "älykkääseen suunnittelijaan". Jos jotain ei tiedetä tällä nimenomaisella ajan hetkellä - kuten Davies jatkaa - se ei tarkoita, että sillä asialla ei olisi luonnollista selitystä. Me vain emme juuri nyt tiedä sitä. Luonto on suuri, elämä monimutkaista ja tutkiminen on aikaa vievää. Jokaisen yksityiskohdan selvitys on valtava ja pitkä urakka. Miljardien vuosien evoluutioprosesseista on pakostakin osa kadonnut esim. mannerliikuntojen ja vulkaanisen toiminnan tuhojen seurauksena emmekä varmaan koskaan saa selville jokaista yksityiskohtaa tai suunnitelluilta päällisin puolin näyttävää piirteiden jälkiä. Ihme, että meillä on näinkin paljon fossiileita (jotka ovat evoluution todisteita). Jälkien tai välimuotojen puuttuminen ei ole syy eikä peruste

"turvautua magiaan aukkojen täyttämisessä" (Davies s.208).

Aito, evolutiivisesti selittämättä jäävä, palautumaton monimutkaisuus falsifioisi darwinilaisen evoluutioteorian

Kuten olen maininnut, darwinilainen evoluutioteoria on osoitettavissa vääräksi (falsifioitavissa), mikä on todellisen tieteellisen teorian eräs tunnusmerkki. Richard Dawkins muun muassa on sanonut, että asianmukaisesti osoitettu palautumaton monimutkaisuus kaataisi Darwinin evoluutioteorian. Darwin itsekin näki tasan saman asian falsifiointikriteerinä: monimutkainen elin, joka ei mitenkään voisi syntyä useista peräkkäisistä pienistä muutoksista, kaatais hänen teoriansa kertakaikkisesti.

Mutta monista kumoamisyrityksistä huolimatta, joita on tehty uutterasti ja toistuvasti, ei mikään elin ole osoittautunut palautumattomasti monimutkaiseksi, vaan kaikille on löytynyt asiallinen evolutiivinen luonnollinen syntyreitti. Darwinilaisen evoluution falsifiointi olisi oikeastaan aika helppoa, kuten ilmenee J. B. S. Haldanen vastauksesta Popper-intoilijan (Popperin aikaisemman kannan mukaan evoluutioteoria on tautologia, mutta Popper peruutti myöhemmin näkemyksensä) kysymykseen evoluution vääräksi osoittamisesta:

"Fossiilijäniksiä prekambrikaudella" (Dawkins s. 141).

Entä sitten jos sellainen aito palautumattoman monimutkainen elin löytyisi?

Jos Darwinin evoluutioteoria kaatuisi aidon palautumattoman monimutkaisuuden vuoksi, ei se todista mitään tiettyä kilpailevaa oletusta oikeaksi - kuten monenkirjavaa kreationismia ja sen "halpaan smokkiin pukeutunutta" versiota älykästä suunnittelua (niin kuin ID-liikettä on joskus kuvattu terävästi). Yhden teorian puutteet eivät ole toisen teorian todisteita, vaan jokaisen teorian on hankittava omat positiiviset todisteet sen sijaan, että se eläisi tiedon tämänhetkisistä aukoista (joilla on ollut taipumus täyttyä). Darwinilainen evoluutioteoria on tietty fysikaalinen mekanismi ja jos nimenomaan darwinilainen evoluutiomekanismi osoittautuisi virheelliseksi tai ainakin riittämättömäksi sellaisenaan, ei se todista, että muunlaiset evoluutioteoriat olisivat epäonnistuneita (miksi muuten kreationistit eivät koskaan sovella tätä epäpätevää logiikkaansa toisinpäin: jos älykäs suunnittelu osoittautuu turhaksi oletukseksi, evoluutioteoria on oikeassa). Evoluutio on voinut toteutua toisenlaisilla mekanismeilla, joita emme vielä tunne. On mahdollista, kuten Davies toteaa, että toinen mahdollinen evoluutiomekanismi on itseorganisoituvuus: ilman mitään tietoista tekijää ja ilman darwinilaista valintaa tai vaihtelua useisiin luonnon elottomiin järjestelmiin kehittyy mutkikasta säännönmukaisuutta ja järjestäytyneitä rakenteita piirteettömistä alkutiloista. Itseorganisoitumiseen perustuva epädarwinilainen evoluutio on tosiasiaa fysiikassa, tähtitieteessä, kemiassa ja geotieteissä unohtamatta Webbiä. Ei olisi outoa, jos itsestään organisoituvaa evoluutiota esiintyisi toistaiseksi tuntemattomaan fysiikan lakiin perustuvana biologiassakin, vaikkei sitä vielä ole osoitettukaan (Davies s.208 - 209). Itseorganisoituva evoluutio itsessään ei falsifoisi Darwinin evoluutiota, vaan se voisi tarjota osittaisen kuvauksen evoluutiomekanismeista täydentäen darwinistista teoriaa.

Mikään ei takaa sitäkään, että aito monimutkaisuus ei kumoaisi yhtälailla älykästä suunnitteluakin. Syy tähän on Dawkinsin korostava aivan järkevä huomio, että vaikka tietäisimme Jumalasta miten vähän tahansa, ainoa varma Jumalaa koskeva asia on Jumalan erittäin suuri ja luultavasti palautumaton monimutkaisuus (Dawkins s. 138). Jos maailmankaikkeus ja siellä tähän mennessä Maassa ainoastaan löydetty elämä ovat monimutkaisia niin niiden oletettu suunnittelija ei voi olla mikään alkeellinen ja yksinkertainen olento (vaikka teologit toisaalta pitävät Jumalaa "yksinkertaisena"). Jumala joka on kaikkivoipa, tietää kaiken kaikesta, on kaikkialla läsnä, pitää kaikkea yllä jatkuvasti, laski luonnonvakiot ja suunnitteli kaiken elämän ja vieläpä - jos oletetaan suunnittelijan olevan kristillinen jumaluus - lukee koko ajan kaikkien ihmisten salaisimmatkin ajatukset (nekin, joista ihmiset itse eivät tiedä) ja johdattaa asioiden kulkua reaaliaikaisesti pitäen silti koko ajan itsensä piilossa näkymättömänä täytyy olla erittäin monimutkainen "rakenteeltaan" ja olemassaolon laadultaan.

Jonkin elimen julistaminen "palautumattomasti monimutkaiseksi" ei todista sitä sellaiseksi. Klassinen aukkojen Jumala-argumentti

Kreationisteilla kuten älykkään suunnittelun kannattajilla on suuri nopeus milloin minkäkin biologisen elimen nimittämisessä palautumattomasti monimutkaiseksi. Nopeus tämän julistamisen tekemisessä on suoraan yhteydessä mielikuvituksen vähyyteen ja haluttomuuteen - kreationistien joukossa - tutkia asiaa perusteellisemmin, vaikka luonnontieteilijöille juuri tietämättömyyden alueet ovat innostava motivoija ryhtyä tutkimaan mistä on kysymys. Pelkkä ID-kreationistin antama mahtikäsky ja julistus ei tee mistään orgaanisesta elimestä palautumattomasti monimutkaista eikä suunniteltua. Tieteen tekeminen ei ole sitä, että ilman perusteita, oikeutusta ja falsifiointikriteereitä jokin elin tai kokonainen eliö, vaikka eräs kreationistien suosikki pommittajakuoriainen, väitetään suunnittelua edellyttäväksi. Id-kreationistinen logiikka on kuvattavissa näin (Dawkinsin mukaan):

"En [oma nimi tähän] ymmärrä enkä keksi henkilökohtaisesti luonnonvalinnan reittiä, jolla se [tietty biologinen elin, rakenne tai toiminto] olisi voinut syntyä askel askeleelta. Niinpä se on palautumattomasti monimutkainen [ja suunniteltu]".

Tämä on argumentointia oman - tai yleisen tämänhetkisen - tietämättömyyden perusteella ja se on vaarassa mikä päivä tahansa kumoutua, kun tutkijat löytävät luonnonvalinnan reitit, jolla kyseinen ilmiö kehittyi. Siinäkin tapauksessa, että selitystä ei koskaan keksittäisi, on epäpätevää logiikkaa väittää, että se on todiste älykkäästä suunnittelusta. Väliaikaisesta tai jopa pysyvästä tietämättömyydestä tai todisteiden poissaolosta ei voida johtaa todistetta omalle kilpailevalle hypoteesille (suunnittelulle). Tai sitten voitaisiin todistella ihan mitä tahansa, eikä väite superälykkäiden humanoidien tekemistä biologisista kokeiluista olisi yhtään vähemmän vakavasti otettava oletus. Kyseessä on, kuten Dawkins on todennut, klassinen aukkojen Jumala-argumentti, jona nimeksi sopii

"Henkilökohtaiseen Epäuskoon Perustuva Väite" (Dawkins s. 142).

2. osa: Palautumaton monimutkaisuus luonnossa - uhka evoluutioteorialle? Onko bakteerimoottori falsifioinut evoluutioteorian ja todistanut suunnittelun? : 3. osa: Antrooppinen periaate ja elämän synty. Rationaalinen vaihtoehto suunnittelu-oletukselle : 4.osa Multiversumi, antrooppinen periaate ja hienovirityksen ongelma : 5. osa: Älykäs suunnittelu / Jumalan luomistyö rationaalisena vastauksena suunnitelmallisuuden vaikutelmaan

Kirjallisuus:

Leonard Susskind: The Cosmic Landscape: String Theory and the Illusion of Intelligent Design, a.17, 2006
Peter W. Atkins: Creation Revisited, 1993
John Gribbin: Syvä yksinkertaisuus: Kaaos, kompleksisuus elämän synty, 2005
Psykologian dosentti Marjaana Lindemanin tutkimus "Taikauskon vetovoima" (Lääkärilehti 28.12.2006),
Kia Aarnio, Marjaana Lindeman: Paranormal beliefs, education, and thinking styles
Department of Psychology, University of Helsinki, Received 4 November 2004; received in revised form 13 April 2005; accepted 19 April 2005 (Available online 5 July 2005)
New Scientist 16 Nov 2006. Journal reference: Science (DOI: 10.1126/science.1133584)
Richard Dawkins: Jumalharha, 2007
Paul Davies: Kultakutrin arvoitus. Miksi maailmankaikkeus on juuri sopiva elämälle, URSA 2007

Ylös