Palautumaton monimutkaisuus luonnossa - evoluutioteorian tuho?

Palautumattomasta monimutkaisuudesta yleisellä tasolla

"Palautumaton monimutkaisuus" ideana ei liity vain biologiaan, vaan voimme nähdä monia erilaisia rakenteita, joita voidaan nimittää palautumattomasti monimutkaisiksi, eli ne eivät toimisi jos yksikin osa poistettaisiin, vaikka kyseisen termin Irreducible Complexity keksi älykkään suunnittelun-liikkeen eräs vaikuttaja, kristitty biokemisti Michael Behe vuonna 1996 kirjassaan Darwinin musta laatikko (Darwin's Black Box).  Mutta kuten kemisti A. G. Cairns-Smith tuo esille teoksessaan Seven Clues to the Origin of Life (Seitsemän vihjettä elämän alkuperästä), meillä voi olla lopputuote, joka valmiissa muodossaan näyttää "mahdottomalta rakentaa pala kerrallaan" ja joka näyttää "romahtavan heti jos yksikin pala otetaan siitä pois". Cairns-Smith käyttää esimerkkinä kaarta, joka on rakennettu laastia käyttämättä karkeasti hakatuista kivistä, mutta silti tämä vapaasti seisova kaari on kestävä rakennelma. Miten ihmeessä tuollainen kivinen kaari on voitu tehdä, jos siitä ottaa yhdenkin kiven pois, se romahtaa saman tien? Se kaarihan olisi pitänyt tehdä kerralla valmiina - vai pitäisikö? Vastaus on kuitenkin varsin helppo. Voidaan koota suuri määrä kiviä, joita sitten poistetaan yksi kerrallaan huolellisesti. Kaari rakennettiin vähitellen ja aivan samoin on monenlaisia palautumattoman monimutkaisia rakennelmia, jotka tehtiin tukien avulla, jotka poistettiin kun työ oli valmis. Ilman tukea valmis lopputuote on vakaa. Mikään ei estä sitä, että myös biologiset ilmiöt ovat voineet rakentuneet samalla periaatteella, syntyvaiheen (nykyisten elämänmuotojen alkumuotojen sisältämien) vähitellen sopeutumien ja muutosten avulla syntyneiden, esi-isille valintaetua antaneiden "tukirakenteiden" avulla, jotka ovat poistuneet tarpeettomina kun elin on valmis (Dawkins s.143).

Miksi biologien tiedeyhteisö ei ole vakuuttunut Behen & co suunnitteluargumentista?

Ei ole vaikea nähdä, minkä takia ”älykkään suunnittelun” liikkeen käyttämää ikivanhaa suunnittelu-argumenttia ei tervehditä riemulla. Perusteen torjuvaan suhtautumiseen saamme M. J. Behen omista julkaisuista (kreationistien hellimiä naiiveja salaliittoteorioita ”antikristillisestä salaliitosta”, jonka takia "tiedemiehet eivät saa myöntää totuutta" en edes viitsi kommentoida). Behellä ei ole yleisiä lakeja, malleja tai selityksiä kuinka väitetty suunnittelu on tapahtunut. Ei myöskään testattavia ennusteita eikä mitään mahdollista tapaa falsifioida hänen ”hybridi evoluutio/älykäs suunnittelu”-hypoteesinsa. Behe perimmältään vain väittää, että suunnittelu on tosiasia, joka voidaan helposti jäljittää biokemiallisista systeemeistä (kuten bakteerimoottorista). Mikään tästä ei ole tieteen standardien mukaista, vaikka Behe henkilönä onkin biokemisti. Behe ei viitatussa artikkelissaan tarjoa tapaa tunnistaa suunnittelu, vaan itse asiassa hän ehdottaa keinon falsifioida asteittainen darwinilainen evoluutio ja sitten, darwinistisen evoluution eliminoinnin kautta, päätellä suunnittelu.

Hiirenloukkukaan ei puolla Behen suunnittelu-argumenttia

Behen eräs suosikkiesimerkki on hiirenloukku, joka edustaa hänestä palautumatonta monimutkaisuutta. Toisin sanoen systeemi, kuten hiirenloukku, ei voisi toimia, elleivät kaikki sen osat ole paikoillaan. Behen päättely etenee siten, että luonnonvalinta voi valita vain olemassa olevista, jo toimivista systeemeistä, ei ole tietä, jota pitkin darwinilainen evoluutio voisi tuottaa monimutkaisia systeemeitä kuten eläviä soluja. Ja jos ne eivät ole kehittyneet vähitellen, niiden on oltava suunniteltuja.

Mutta tämä päättely ei ole pitävää. Oletettujen palautumattomasti monimutkaisten systeemien osilla voi olla erilaisia, mutta silti hyödyllisiä, toimintoja. On ironista, että Behen oma esimerkki hiirenloukku kumoaa Behen päätelmän. Otetaan erilleen kaksi osaa hiirenloukusta saadaan laite, joka toimii paperiliittimenä. Poistamalla jousi saadaan kaksiosainen avainketju. Puinen pohja hiirenloukusta toimii erillisenäkin hyvin - paperipainona vaikkapa. Pähkinänsärkijänkin voi saada hiirenloukun osista. Luonnontieteissä on jo pitkään tiedetty, että oletettujen palautumattoman monimutkaisten laitteiden osilla voi olla erilaisia mutta käyttökelpoisia toimintoja.

Michael Behen keskeinen väite, jonka mukaan jokaisella minkä tahansa biokemiallisen tai mekaanisen laitteen jokainen osa pitää olla koottuna sen lopullisessa muodossa ennen kuin mitään hyödyllistä voi syntyä, on yksinkertaisesti virheellinen. Evoluution luonnollisten prosessien avulla syntyy mutkikkaita biokemiallisia laitteita kopioitumalla, muokkaantumalla ja yhteenliittymällä proteiineja, joilla on ollut aikaisemmin muita toimintoja. Eikä esimerkkien löytämiseksi tarvitse viitata kuin Behen itsensä esille ottamiin biologisiin ilmiöihin. Behe väittää, että kun ”melkein jokainen” bakteerisiiman osa on poissa, bakteerin siima ei toimi. Mutta kuitenkin, pieni ryhmä siiman proteiineja todella toimii ilman loppuosaa siimamoottorista. Monet bakteerit käyttävät sitä (proteiiniryhmää) laitteena, jolla ne ruiskuttavat myrkkyjä toisiin soluihin. Vaikka tämän pienen osan suorittama toiminto on erilainen, kun se toimii yksin, se kaikesta huolimatta voi olla luonnonvalinnan suosima (osasta ilman siimamoottoriakin tulee valintaetua bakteerille).

Verenhyytymissysteemi on myös hyvä esimerkki evoluutiosta

Verenhyytymiseen osallistuvat avainproteiinit sopivat yllä kuvattuun evolutiiviseen mekanismiin hyvin. Ne proteiinit ovat muuntuneita versioita ruuansulatusjärjestelmän käyttämistä proteiineista. Russell Doolittle on tutkimuksessaan näyttänyt kuinka evoluutioprosessissa nämä proteiinit ovat kahdentuneet, uudelleenkohdistuneet ja muuntuneet tuottamaan verenhyytymisjärjestelmän. Evoluutio toisin sanoen näkyy solutason biokemiallisissa systeemeissä.

Behen oma antautuminen tutkimuksellisten haasteiden edessä ei todista, että biokemiallisia ilmiöitä ei voitaisi tutkia ja selvittää niiden syntytapaa

Vaikka Behe itse vain luovuttaisi ja sanoisi, että hän ei pysty käsittämään, miten solut tai bakteerimoottori ovat voineet muodostua, se ei todista, että biokemialliset solutason ilmiöt olisivat kaikille muillekin pysyvästi ratkaisemattomia arvoituksia, joiden edessä voi vain nostaa kädet pystyyn. Ja turvautua sitten uskonnollisiin ”selityksiin” luojasta/suunnittelijasta, joka ei edes selitä mitään millään tavalla. Biologit ovat edistyneet solujen ymmärtämisessä ja ovat suuresti eri mieltä Behen kanssa. Jo vuonna 1998 Cell-julkaisussa (cell = solu) James Rothmanin johtama ryhmä tutkijoita Sloan-Kettering Institutessa kuvaili sen merkittävän yksinkertaisuuden ja yhdenmukaisuuden, jolla proteiineja liikuttavat komponentit kehittyvät soluissa. Rothmanin tutkijaryhmä totesi lisäksi, että nämä mekanismit viittaavat luonnolliseen tapaan, millä monet ja erilailla osiin jakautuneet aitotumalliset solut ovat alun perin kehittyneet.

Biokemisti M. J. Behen bakteerimoottori älykkään suunnittelun kiisteltynä keulakuvana

M. J. Behe toi kreationismin biokemian ja solubiologian kentälle, sillä Behe piti hedelmällisempänä etsiä kreationismin tarvitsemia aukkoja biokemiasta kuin kreationismin klassisista tietämyksen aukkojen louhimoista, fossiileista, silmistä ja siivistä. Paras ehdokas, minkä Behe löysi, oli bakteerimoottori (bakteerien siimamoottori).

Mikä bakteerimoottori on?

Useilla (muttei kaikilla) bakteerilajeilla on erikoinen rakenne, proteiineista koostuva kompleksi. Se perustuu bakteerin aktiivisen liikkumisen mahdollistavien piiskamaisten siimojen pyörittämiseen käyttäen vapaasti pyörivän akselia, joka ei heilu piiskan tavoin puolelta toiselle, vaan se kääntyy laakerinsa sisällä kaiken aikaa pienen molekyylimoottorin voimalla. Tämä pyörivä akseli on ainoa vastaava tunnettu rakenne ihmisten teknologian ulkopuolella. Erittäin huomionarvoista on se, että millään suurella (paljain silmin nähtävällä) eläimellä ei ole sellaisia pyöriviä rattaita, sillä kyseiset rakenteet olisivat Dawkinsin mukaan aidosti palautumattomasti monimutkaisia. Suurten eläinten pyörivät "moottorit" olisivat siten erittäin vakuuttava kandidaatti suunnittelun esimerkiksi (mikä vielä itsessään ei todistaisi mitään mahdollisesta tai suorastaan todennäköisestä suunnittelijasta tai suunnittelijoista - niitähän voisi olla useita - eikä myöskään suunnittelijoiden tarkoitusperistä tai edes olemassaolosta nykyään). Lankamaista potkuria muistuttavalla siimallaan bakteerit pääsevät aktiivisesti etenemään vedessä (bakteeri ei itse asiassa "ui", sillä vesi tuntuu bakteerin kokoiselle eliölle erilaiselta kuin ihmiselle, vaan kuin hyytelölle).

Bakteerien siima (flagellum) kiinnittyy sen juuren erittäin pienen, nanoluokan kokoisen, koukun avulla bakteerimoottorin solukalvon proteiinilevyyn. Energiansa bakteerimoottori saa joko protonigradientista tai Vibrio-bakteerilla natriumioneista ja tätä voimanlähdettä saadaan protonien pumppaamisen avulla solukalvon sisäiseen tilaan. Kun protonit vuotavat ulos solulimaan takaisin syntyy moottorin pyöriminen ja moottori voi pyöriä niin myötä- kuin vastapäiväänkin. Signaalikaskaadiverkosto on mutkikas bakteerin moottorien liikkeen säätelijä bakteerin solulimassa (Lähde).

Bakteerimoottori on todellinen rotaattori ja se muistuttaa siltä osin sähkömoottoria (tai Wankel-moottoria), mutta bakteerimoottori on verrattuna teknisiin laitteisiin ja myös biologisiin järjestelmiin

 "huikaisevan tehoton" (Dawkins s. 144).

Silmästä saatava varoitus bakteerimoottori-kysymykseen - miksi bakteerimoottori olisi "palautumattoman monimutkainen"?

Kuten ensimmäisessä artikkelissa näytin, silmän synty evoluutiossa luonnonvalinnan kasautuvan valinnan mekanismin avulla pitäisi olla varoittava opetus sille, että emme julistaisi hätäisesti - tämänhetkiseen tiedon aukkoon tai vielä nyt jäljellä oleviin ongelmiin vedoten - mitään biologista ilmiötä "palautumattomasti monimutkaiseksi", "todisteeksi Jumalasta" tai "suunnittelijasta" ja "osoitukseksi evoluutioteorian epäonnistumisesta". Ratkaisut ovat kerta toisensa jälkeen löytyneet kaikkiin elimiin ja rakenteisiin, jotka hätäiset kreationistit ovat julistaneet "suunnittelun merkeiksi" ja "redusoimattomasti monimutkaisiksi". Ei ole kovin selvää edes, miksi juuri bakteerimoottori on silmää enemmän palautumattoman monimutkainen (Davies s.207). Bakteerimoottorin kehitys ymmärretään jo nyt pääpiirteissään evolutiivista tietä pitkin, vaikka emme juuri nyt tiedä jokaista bakteerimoottorin kehityksen vaihetta. Lisäksi tiedetään kuinka eräitä bakteerimoottorin osia olisi pystytty käyttämään alun perin muihin tarkoituksiin ja miten ne sittemmin päätyivät komponenteiksi bakteerimoottoriin (Davies s.207).

Bakteerimoottorin evolutiivisesta kehityksestä ja sen mahdollisuudesta tutkimustietoa

Bakteerimoottoria on aktiivisesti tutkittu biologiassa (Behen vastakkaisista väitteistä huolimatta). Vaikka työ on vielä kesken, on jo selvää edistystä saavutettu tutkimuksissa bakteerimoottorin evoluutioreittien selvittämisessä. On oletettu, että luonnonvalinta ei toimisi kunnes kaikki monimutkaisen bakteerimoottorin komponentit ovat paikalla ja että osilla ei ole aikaisemmin ollut muita biologisia funktioita kuin ne, mitkä niillä nyt ovat. Thornhill ja Ussery ovat jäsennelleet ääriviivat darwinilaisen evoluution mekanismeille moniosaisten systeemien tuottamiseksi. Kuitenkin aiemmin julkaistuissa yrityksissä selittää siimamoottorin alkuperää on ollut epämääräisyyttä ja ne olivat epäyhteensopivia viimeaikaisten löytöjen kanssa. Uusi ehdotettu malli perustuu kahteen pääargumenttiin:

i) jo hyvin karkea liikkuvuus voi olla analyysien mukaan hyödyllinen suurelle bakteerille
ii) homologia (samankaltaisuus, kuvaa yhteistä alkuperää) flagellaaristen (siimaan liittyvien) ja ei-flagellaaristen (siimaan kuulumattomien) proteiinien välillä viittaa niitä edeltäneisiin systeemeihin, joilla on ollut muita toimintoja kuin liikkuminen. Uusi malli koostuu kuudesta päävaiheesta (kuten tarttumissysteemi). Kunkin vaiheen valikoitavuus on dokumentoitu hyödyntäen nykyään olemassa olevia systeemeitä. Tämän uuden mallin perusteella päädytään seuraaviin johtopäätöksiin:

• on vahva mahdollisuus, jota ei ole aiemmin oivallettu, että bakteerin siimassa on muitakin homologioita (kuljetusjärjestelmä ja F1F0-ATP synteesi).
• suuri osa siiman (flagellum) monimutkaisuudesta kehittyi sen jälkeen kun karkea liikkumiskyky oli olemassa, sisäisten geenien kahdentumisten ja alitoiminnallisuuden kautta
• vain yksi pääsysteemin toiminnonmuutos ja neljä pienempää siirtymää toiminnallisuudessa tarvittiin käynnistymään bakteerin siiman alkuperän selittämiseksi; tähän sisältyy viisi alisysteemi-tason rinnakkaista, myötävaikuttavaa tapahtumaa
• siirtymät kunkin vaiheen välillä ovat evoluution silloittamia yhden uuden sidoksen avulla, mikä liittää toisiinsa kaksi olemassa ollutta alisysteemiä, mitä seurasi co-evoluutionaarinen ("kanssa-evoluutio") osien optimointi
• näin ollen, kuten silmän evoluution kohdalla, huolellinen analyysi osoittaa, että ei ole mitään suuria esteitä siiman asteittaisen evoluution tiellä.

Evolutiivinen malli siiman kehittymiselle on, kuten asiaan kuuluu luonnontieteessä, testattavissa olevia.

Siiman spesifin systeemin alkuperän selittämiseksi yllä esitetyn teorian täytyy toimia yhdessä saatavilla olevan todistusaineiston kanssa yksityiskohtaisesti etenevän testattavan mallin tekemiseksi. Yksityiskohdat evolutiivisessa skenaariossa bakteerin siiman syntymisessä tekevät niistä entistä paremmin testattavia. Kuten Cavalier-Smith kirjoittaa:

"Tarkasti määritellyt siirtymävaiheet, joissa on huomattavasti yksityiskohtia, eivät ole epäoikeutettua spekulointia, vaan tie tehdä ideat riittävän täsmällisiksi niin että ne ovat helpommin testattavissa ja kurinalaisesti arvioitavissa" - T. Cavalier-Smith: Early evolution: from the appearance of the first cell to the first modern organisms (review). Quarterly Review of Biology. 76 (2), 233, 2001

Ihanteellisessa mallissa kukin proteiini, mitä siimassa tarvitaan, täyttää kolme kriteeriä:

i) otaksuttu proteiinin esi-isä, jolla on erilainen toiminto (homologia, jota voidaan järkevästi tulevan kysymykseen siiman edeltäjänä) pitäisi tunnistaa.
ii) proteiinin rinnakkaisvalinta pitäisi ilmetä järkevän todennäköisessä mutaatiossa (esim. mutaatio tuottaa yhden uuden sidoksen sallien yhden proteiinin toimia toisen kanssa). Aluksi tämä uusi kompleksi toimii karkeasti, mutta se voi asteittain valmistua täysin toimivaksi lopputuotteeksi kanssa-evolutiivisessa kahden proteiinin optimoitumisessa (eli kahden proteiinin rinnakkaisessa evoluutiossa)
iii) valikoiva suosiva proteiinien rinnakkaisvalinta pitäisi tunnistaa.

Jokaista näistä kriteereistä voidaan testata vasten uutta dataa ja tutkia niiden toimivuutta. Hypoteettiset homologiat (yhteiset alkuperät) voidaan vahvistaa uudella tutkimustiedolla, kuten yksityiskohtaisella proteiinien rakenteen sekvenssianalyysillä tai vertailemalla proteiinien rakenteita. Mutaatioiden aikaansaamien kehitysaskelien uskottavuus voidaan testata tutkimalla samanlaisia mutaatioita, joita tapahtuu nykyään. Valintapaineen todellisuutta voidaan arvioida tutkimalla analogioita valintapaineessa ja matemaattisella mallintamisella. Evolutiivisella mallilla voi olla kaiken tuon lisäksi muitakin testattavissa olevia seuraamuksia toisilla kentillä: jos biologinen systeemi on oletetusti johdettu homologisesta systeemistä (yhteinen kantamuoto), samanlaisuuksia kahden systeemin mekanismien välillä voidaan odottaa löytyvän - jos niitä löydetään, polveutuminen yhteisestä alkumuodosta saa tukea. Tosiasia, että kaikkea tietoa ei ole saatavilla, mitä biologit haluaisivat ja epävarmuuden suuruus eivät ole ainutlaatuisia ongelmia vain evolutiivisille malleille. Pikemminkin samat ongelmat ovat yhteisiä kaikessa edistyksellisessä luonnontieteessä - eikä muilla luonnontieteen alueilla yleensä kukaan tule vaatimaan jumalallisia voimia "selittämään" jokin ongelma. Vaikka siis biologiassa on julkaistu useita keskenään ristiriitaisia malleja bakteerin siiman mekanismin ja moottorin alkuperälle ja useimmat elleivät kaikki olivat virheellisiä, ei tämä pysäytä uusien, aikaisempia parempien ja niiden virheistä opiksi ottavien mallien esittämistä. Jos jokin malli falsifioituu, olemme silti päästy eteenpäin ja tiedämme, että ainakaan sillä tavalla kyseinen ilmiö ei syntynyt (lisäksi on voinut herätä tuoreita näkökulmia, joista voi tulla uusi hedelmällisempi tutkimusohjelma). Luonnontiede etenee esittämällä uusia testattavia hypoteeseja (ja falsifioimalla ne tarvittaessa) eikä suinkaan julistamalla etukäteen jokin ilmiö ratkaisemattomaksi tai "palautumattoman monimutkaiseksi".

Lukuisat suunnitteluvirheet ihmisessä ja muissa eliöissä tukevat organismien syntyä evoluution avulla eikä suunniteltuina/luotuina

Kuten Paul Davies toteaa, eliöt ovat sen hetkisten olosuhteiden sallimista rojuista "kokoonkyhättyjä värkkejä" biologian tutkimuksen perusteella (Davies s. 207). On nimenomaan odotettavissa, jos suunnittelematon evoluution prosessi on tuottanut elävät oliot, että sellaisella vähittäisellä kasautuvalla tavalla syntyneet elimet ovat toisaalta kauniisti toimivia ja tehokkaita, mutta niissä on toisaalta paljastavia puutteita ja organismille joissain oloissa jopa haittaa tai vaaraa aiheuttavia piirteitä. On paljon hätäratkaisulta näyttäviä ratkaisuja eliöissä, vaikka ne täyttävät tehtävänsä. Evoluution avulla, ilman "älykästä suunnittelijaa, syntyy toimivia ratkaisuja ja se riittää eliöille. Niiden ei tarvitse olla biologisia loistoautoja. Ihmisen kehon vakavista suunnitteluvirheistä voidaan mainita vaarallinen ruoka- ja hengityskanavien yhtyminen kurkussa, minkä seurauksena ihminen voi tukehtua ruokaan tai johonkin vieraaseen pieneen esineen (esimerkiksi apinat eivät voi tukehtua ruokaansa). Tai heikot polvet ja suonikohjujen vaivaamat laskimot. Selkärankamme on myös liian heikko tällaiselle kahdella jalalla kulkevalla olennolle. Kurkunpäähämme palaava hermo näyttää elegantisti olevansa suunnittelemattoman evoluution tulosta, sillä kyseinen hermo tekee pitkän ja tuhlaavan matkan saavuttaakseen määränpäänsä. Kärsimme useista vaivoista (alttius poskiontelotulehduksille, alaselän kivuista, tyristä, kohdun laskeumista jne.) koska me kävelemme keholla, joka oli alun perin kehittynyt liikkumiseen neljällä jalalla miljoonia vuosia sitten (miksi meille suunniteltiin häntäluu?). '

Kreationistien tyypillinen väistöliike on syyttää kaikesta negatiivisesta luonnossa ”syntiinlankeemuksen seurauksena tullutta turmeltumista” - mutta miten ihmeessä se oletettu ”synti” joskus oletetun kaiken valmiiksi ja hyväksi luomisen jälkeen pystyi reitittämään uudelleen ihmisen ja vaikkapa kirahvin hermostoa monen ylimääräisen epätaloudellisen mutkan kautta tai tekemään nännit miehelle? Kaikista muista valtavista ja nopeista muutoksista puhumattakaan lukemattomien eliölajien ominaisuuksissa (kasvien ja sienien myrkyllisyys, petoeläinten varustelu saalistamista varten, lihansyöjän suolisto, saaliseläinten naamiointi ja muut vastatoimet)?

Niinpä Paul Davies lausuu oikeutetusti:

"Jos suunnittelija on olemassa, tuo olento ei selvästikään hallitse prosessia kovin hyvin mikrotasolla" (Davies s. 208).

Entä sitten saalistajat ja saaliseläimet? Kumpien puolella oletettu luojajumala on, jos hän "suunnitteli" saalistajat saamaan tehokkaasti saaliinsa ja saalistajat pakenemaan yhtä tehokkaasti? Elävissä olennoissa on monenlaisia toimimattomia kummallisuuksia (miksi esim. miehillä on nännit vaikka miehet eivät imetä?), surkastumia ja tuhlaavasti tehtyjä ratkaisuja, joita ei voi parhaalla tahdollakaan minkäänlaisen ylivertaisen superälykkään olennon aikaansaannoksina, vaan virheitä tekevän, kömpelön, erilaisia asioita kokeilevan ja umpikujiin päätyvän, mutta silti riittävän hyvin toimivien elintoimintojen aikaansaajana pitkien aikojen kuluessa. Mutta juuri tällainen biologinen todellisuus on täysin yhteensopiva evoluutioteorian kanssa ja juuri tällaisen eliökunnan voisimme odottaa löytävämme, kun se on syntynyt evoluution luonnollisten prosessien avulla. Suunnittelija ja hänen tarkoituksensa sen sijaan näyttää täysin käsittämättömältä ja mystiseltä noiden lukuisien outouksien ja kömpelyyksien ja suorastaan joissain tapauksissa vaarallisten ratkaisujen tähden, jotka eivät ainakaan helpota "suunnittelijan" luomuksien elämää. Ja miksi piti suunnitella niin paljon erilaisia loisia kiusaamaan isäntiään, eikö jotain humaanimpaa ravinnonsaamisen keinoa voitu keksiä, jos suunnittelija oli hyväntahtoinen olento?

Älykkään suunnittelu -oletuksen falsifioimattomuus: mitkä ovat kriteerit osoittaa älykäs suunnittelu virheelliseksi?

Älykkään suunnittelun hypoteesin eräs ongelma on sekin vielä, että sitä ei voi oikeastaan falsifioida (osoittaa vääräksi) millään tavalla. Aina voidaan paeta vetoamaan "suunnittelijan" salattuihin motiiveihin ja johonkin muuhun pseudofilosofiseen ja testaamattomaan ad hoc -hätäselitykseen. Todellinen tieteellinen teoria - kuten evoluutioteoria - tarjoaa falsifioinnin kriteerit ja antaa joitakin reaalimaailmassa havaittavissa olevia testattavia ennusteita siitä, mitä voisimme odottaa löytävämme - mitä ennusteita älykäs suunnittelu voi tarjota ja jos voi niin mitkä niistä ovat toteutuneet?

Muita yleisiä, älykkään suunnittelun kannattajien edelleen toistamia ja monesti kumottuja kestämättömiä argumentteja

Viite: John Derbyshire: INTELLIGENT DESIGN ROUND-UP
Just a round-up of points from the ID folder.

"Fossiiliaineisto on epätäydellistä"

Mitä ihmeellistä siinä on, että fossiililöydöt eivät ole täydellisiä? Fossiloituminen tapahtuu vain tietyissä epätavallisissa olosuhteissa. Jonkin tietyn eliön - vaikkapa juuri jonkun tällä hetkellä puuttuvan välimuodon - fossiiliksi päätymiselle ja sitten vielä löytymiselle miljoonien, jopa miljardien vuosien jälkeen on häviävän pieni. Mannerliikunnot ja eroosio hävittävät tehokkaasti fossiileita. On oikeastaan ihmeellistä, että meillä on näinkin paljon fossiileita (esimerkiksi hyvä todistusaineisto valaiden evoluutiosta ja monia muita).

"Fossiiliaineiston vajavaisuuden tähden tutkijoilla ei ole oikeutta tehdä kuvailevia teorioita elämän kehityksestä, koska aineisto on niin niukkaa"

Mutta luonnontieteilijät tekevät teorioita paljon vähemmästäkin aineistosta kuin evoluutiobiologit. Miksi heitä ei estellä? Kosmologiassakin lähdettiin rakentamaan alkuräjähdysteoriaa hyvin vähästä ja todistusaineiston kerääminen oli hidasta ja työlästä mutta kuinka ollakaan, alkuräjähdysteoria on saanut havaitsevan tähtitieteen tuen eikä alkuräjähdysteorialle ole olemassa nykyään vakavia kilpailijoita. Silti kosmologiassa on suuria arvoituksia edelleen, joiden parissa riittää tutkittavaa.

"Evoluutio ei ole tieteellistä, koska sitä ei voida testata laboratoriossa"

Tällainen vaatimus "tieteellisyyden kriteeriksi" on mahdoton: sehän merkitsisi, että suurin osa tiedettä tulisi epäpäteväksi. Miten historiaa testataan laboratoriossa? Tai tähtien syntymistä? Silti tutkijat ovat saaneet selvitettyä tähtien rakenteen ja energiantuotantotavan vaikkei tähtiä voida testata laboratoriossa. Argumentti on silläkin tavalla virheellinen, että evoluutiota pystytään pian tekemään laboratoriossa.

"Järjestynyt monimutkaisuus ei voi syntyä yksinkertaisuudesta luonnollisten prosessien avulla"

Mistä älykäs suunnittelija-oletuksen kannattaja sen tietää, miten hän sen todistaa? Se, että emme vielä kokonaan ymmärrä järjestäytyneen monimutkaisuuden syntytapaa ja sen taustalla olevia lainalaisuuksia, ei todista, että emme voisi koskaan saada selville kyseisiä luonnonlakeja. Nykyisestä tietämättömyydestä ei loogisesti seuraa puheena olevan ilmiön mahdottomuus tai kyvyttömyys saada koskaan siitä tietoa, edes pääpiirteissään. Kaikkinan historian aikoina on ollut ilmiöitä, joita sinä aikana ei olla ymmärretty eikä tunnettu, eikä nykyaika ole poikkeus. Ei ole mitään loogista tai tieteellistä perustetta, miksi kaikki vastaukset kaikkiin avoimiin kysymyksiin pitäisi olla nyt saatavilla - ja jos niitä ratkaisuja ei ole, seuraisi siitä jonkin yliluonnollisen voiman tai jumalolennon tarve.

Historiallisena esimerkkinä voidaan mainita ranskalainen filosofi Auguste Comte (k. 1857), joka väitti vuonna 1842, että emme voi koskaan tietää mitään tähtien kemiallisesta tai minerologisesta rakenteesta. Kuinka väärässä hän olikaan ja kohta hänen kuoltuaan tähtien spektristä saatiin se sormenjälki, josta voidaan lukea tähtien kemia ja rakenne.

Niinpä on silkkaa ylimielisyyttä lähteä julistamaan (lähinnä oman henkilökohtaisen epäuskonsa tai tietämättömyytensä voimalla tai koska ei halua edes asiasta saatavan tietoa joiden ideologisten motiivien tähden), että asiasta x emme voi koskaan saada selvyyttä. Emme voi tietää, missä kohtaa tieteen rajat lopultakaan ovat, vaikka monet ovat historian aikana innokkaasti niitä rajoja asettaneet.

Edelleen on syytä muistuttaa myös kaaosteoriasta, joka valaisee miten monimutkaisuus nousee perimmäisestä syvästä yksinkertaisuudesta (Gribbin). Elottomassa luonnossa tapahtuu itseorganisoitumista, mutkikasta säännönmukaisuutta ja ja järjestyneitä rakenteita (Davies s.208). Ei ole poissuljettua, että elävissä olioissa voisi olla samanlaista, elottomassa maailmassa niin yleistä itseorganisoitumista. Ks. tarkemmin Stuart Kaufman: At Home in the Universe (Kotona maailmankaikkeudessa), jossa Kaufman tarjoaa vankat perustelut sen puolesta, että biologiassakin esiintyy itseorganisoituvuutta.

Sitä paitsi tietokoneiden avulla pystytään simuloimaan organisoitunutta monimutkaisuutta: evoluutiota simuloidaan käyttäen pieniä tietokoneviruksia, jotka saadaan tekemään yksinkertaisia laskutoimituksia syöttämällä niitä numeroilla. Kun viruksien annetaan lisääntyä kymmeniä tuhansia sukupolvia "omalla painollaan" (tähän tarvitaan muutamia minuutteja), saadaan hämmästyttäviä tuloksia: mutkikkaita aritmeettisia algoritmeja, joissa on jopa 19 askelta syntyy itsestään organisoituen. Ja kaikki ne askeleet ovat algoritmeissa täysin oikeissa paikoissa suhteessa toisiin.

"Ei voi olla puolikkaita silmiä/keuhkoja/mitä elintä tahansa"

Kyllä voi, kuten biologiassa hyvin tiedetään: luonnossa on paljon eläimiä, joilla on sellaisia elimiä ja ne eläimet voivat hyvin omassa ekologisessa lokerossaan.

"Todisteita suunnittelusta on kaikkialla ympärillämme, mikset sinä näe niitä?"

Täysin yhdenveroisesti voidaan kysyä päinvastaista: "todisteita evolutiivisen kasautuvan luonnonvalinnan avulla syntyneistä biologisista ilmiöistä on kaikkialla, miten ihmeessä et tunnista niitä?" Voitaisiin myös kysyä: "luonnonmullistus tappoi tuon ihmisen tuosta sattumalta, mutta jätti vieressä olevan eloon - miksi et huomaa sokean sattuman toimintaa"?

Vaikka useista ihmisistä, ellei useimmista, luonnossa näyttää olevan jonkinlaista suunnittelua, ei se henkilökohtainen tuntemus tai intuitio ole tietoa, eikä se ole tieteellinen todiste suunnittelusta (tai minkään nimenomaisen, ideologisten syiden tähden toivotun suunnittelijan olemassaolosta). Tuollaista intuitiivista, vaistonvaraista uskomusta suunnittelusta ei voida mallintaa matemaattisesti. Sekään ei ole todiste suunnittelun tai suunnittelijan olemassaolosta, että ilmeisesti useimmat ihmiset uskovat niin (kannattajien paljous ei ole todiste väitteen totuudesta).

"Todennäköisyys sille, että tällainen järjestynyt universumi olisi syntynyt sattumalta on olemattoman pieni"

Niin onkin - ydin on siinä, että tiede ei väitä maailmankaikkeuden ja elävien olentojen syntyneen "sattumalta". Sattuma ei ole tieteen "jumala". On räikeä virhe ottaa todennäköisyyslaskennan lähtökohdaksi nyt vallitseva tila ja laskea siitä taaksepäin epätodennäköisyys nyt nähtävissä olevalla universumille ja biosfäärille. On sitä paitsi monia hyvin epätodennököisiä asioita, mutta silti ne tapahtuvat joskus jossakin: sekoita korttipakka huolella ja vedä sieltä vaikka viisi korttia. Mikä todennäköisyys on sille, että sait juuri ne viisi korttia etkä muita? Kuitenkin se erittäin pieni todennäköisyys toteutui. Tai heitä noppaa kymmenen kertaa päällekkäin ja minkä silmäluvun saat päällimmäiseksi - miten todennäköistä on saada sellainen kymmenen silmäluvun sarja?

Tieteessä pyritään mahdollisimman säästäväisiin teorioihin ("occamilaisittain" - vaikka Occamin partaveitsi ei palaudukaan Occamin omaan kirjalliseen tuotantoon - yksinkertaisin, vähiten ylimääräisiä tekijöitä selittämisessä tarvitseva teoria on yleensä parempi kuin monimutkainen). Kaikkein yksinkertaisinta olisi, että maailmankaikkeutta ei edes olisi, mutta silti se on olemassa. Maailmankaikkeuden olemassaolon kysymystä on pohdittu ilmeisesti niin kauan kuin Homo Sapiens on ollut, emmekä voi olla varmoja, että kysymme edes oikeita kysymyksiä - tai ovatko metafyysiset klassiset ongelmat ylipäätään mielekkäitä (looginen positivismi). Mutta älykkään suunnittelun kannattajien metodi kaivella tieteen tämänhetkisiä aukkoja biologiasta tai kosmologiasta kristillisen Jumalan löytämiseksi (tai kenties jopa todistamiseksi tieteen aukkojen kautta) on, (itse Jumalaan uskovan) John Derbyshiren sanoin,

"eräänlaista sarjakuvakirjametafysiikkaa, pettävää hirveää mielikuvituksen puutetta ja täydellistä ajan tuhlausta".

1. osa: luonnonvalinta, sattuma, evoluutio ja älykäs suunnittelu : 3. osa: Antrooppinen periaate ja elämän synty. Rationaalinen vaihtoehto suunnittelu-oletukselle : 4.osa Multiversumi, antrooppinen periaate ja hienovirityksen ongelma : 5. osa: Älykäs suunnittelu / Jumalan luomistyö rationaalisena vastauksena suunnitelmallisuuden vaikutelmaan

Kirjallisuus:

R. H. Thornhill  & D. W. Ussery: A classification of possible routes of Darwinian evolution. J Theor Biol. 203 (2), 111-116, 2000
Richard Dawkins: Jumalharha, 2007
Paul Davies: Kultakutrin arvoitus. Miksi maailmankaikkeus on juuri sopiva elämälle, URSA 2007
T. Cavalier-Smith: Early evolution: from the appearance of the first cell to the first modern organisms (review). Quarterly Review of Biology. 76 (2), 233, 2001
T. Cavalier-Smith: The neomuran origin of archaebacteria, the negibacterial root of the universal tree and bacterial megaclassification. Int J Syst Evol Microbiol. 52, 7-76, 2002
T. Cavalier-Smith: The phagotrophic origin of eukaryotes and phylogenetic classification of Protozoa. Int J Syst Evol Microbiol. 52, 297-354, 2002
Pallen & Matzke: “From The Origin of Species to the origin of bacterial flagella.” Nature Reviews Microbiology, 4(10), 784-790. Advanced Online Publication on September 5, 2006
Mark Perakh: Unintelligent Design, 2004

Internet-tietolähteitä:

Access Research Network, haku artikkeleihin kyselyllä "Behe irreducible complexity"
Kenneth R. Miller, biologian professori: Design on the Defensive
Kenneth R. Miller: Brown University Evolution Resources
Intelligent Design? a special report reprinted from Natural History magazine
The Academic Guide to Evolution News and Research

Ylös