Profeetta Muhammed-pilapiirrokset, sananvapaus, kunnioitus ja suvaitsevaisuus

Miksi Muhammedia kuvaavista pilapiirroksista syntyi noin suuri ja pitkään jatkunut kiista?

Tähän kysymykseen ei ole yhtä yksinkertaista vastausta, vaan taustalla on monien vaikuttavien tekijöiden yhteisreaktio. Ensinnäkin muslimit olivat todella, aidosti loukkaantuneita. Heidän suuttuneita reaktioitaan ei tarvinnut mitenkään keinotekoisesti masinoida. Toisaalta Lähi-idässä tehtiin joitakin pilakuvaväärennöksiä, joita väitettiin tanskalaisten piirtämiksi, jotta islamilaiset ääriryhmät olisivat saaneet yllytettyä muslimeja mahdollisimman paljon "pyhään sotaan" länttä vastaan. Kuvia profeetta Muhammedista on tehty aikaisemminkin eikä islamilaisessakaan kulttuurissa ole ole ollut yhtä ja yhtenäistä linjaa kuvien käyttöä kohtaan. Vastaavanlaisia mielenosoituksia ja boikotteja ei olisi syntynyt mistä tahansa profeetta Muhammedia kuvaavista piirroksista. Voimakkaimman arvostelun kohteeksi kahdestatoista pilakuvasta joutui piirros profeetta Muhammedista päässään pommi. Muslimien näkökulmasta kyseessä oli heidän uskontonsa ja sen perustajaprofeetan häpäiseminen samalla tavalla kuin amerikkalaisten vartijoiden suorittamat Koraanien hävittämiset ja muslimivankien nöyryyttävä kohtelu Abu Ghraibin vankilassa. Kohun ydin on muslimien vihaisessa reagoinnissa se, että näissä tanskalaispiirroksissa Muhammed esitettiin pommipäisenä terroristina ja koko islam kuvattiin väkivallan, sodan ja terrorin uskontona. Viime mainittuhan ei vastaa todellisuutta, sillä islam(kaan) ei ole mikään yhtenäinen monoliitti, vaan islam(kin) on jakaantunut erilaisiin suuntauksiin eikä kaikkien muslimien mielestä jihad ("pyhä sota") ole oikeutettua eivätkä he hyväksy väkivaltaa eikä terrorismia. On yleensä aina ongelmallista tehdä asioita yksinkertaistavia, karkean mustavalkoisia stereotypioita, sillä ne eivät pysty kattamaan ilmiön koko todellisuutta.

Muslimien ilmeisesti varsin yleinen tunne on, että he ovat länsimaisen imperialismin uhreja alkaen aina ristiretkiajalta ulottuen 1900-luvulle siirtomaakaudelle asti. Koska Lähi-idän poliittinen tilanne oli jo valmiiksi, vuosikymmenien ajalta, tulenarka ja ristiriitojen repimä, olivat tanskalaiset pilapiirrokset kuin viimeinen oljenkorsi, joka mursi kamelin selän. Räjähtävä pommi oli valmis ja pilakuvat sytyttivät sen - toisenlaisissa olosuhteissa ei kuvista olisi seurannut välttämättä juuri mitään. Monet muslimit kokevat olevansa Amerikan imperialismin uhreja ja presidentti George Bushin terrorismin vastainen sota nähdään Lähi-idässä sotana islamia vastaan. Ilmeisesti on satoja miljoonia muslimeja, jotka loukkaantuivat tanskalaispiirroksista, mutta toisaalta vain pieni osa otti osaa mielenosoituksiin. Ja noista mielenosoittajista vain murto-osa hyökkäsi Syyriassa ja Libanonissa pohjoismaiden suurlähetystöihin ja konsulaatteihin. On helppo leimata pienen äärimmäisaineksen väkivalta ja tuhotyöt koko kuvaksi muslimeista ja islamista - ja aivan yhtä helppoa on provosoida suuttuneita muslimeita yleistämään kaikki länsimaat "pahoiksi". Itse asiassa tämänkaltaiset välikohtaukset ja kiistat ruokkivat molempien osapuolien ääriryhmiä ja fanaattisia poliittisia liikkeitä, niin muslimimaissa kuin lännessä.

"Muhammad-kriisi II"

Tämän vuoden (2008) helmikuussa alkoi, kuten tanskalainen lehdistö sitä nimittää, "Muhammad-kriisi II" sen johdosta, että pilakuvat julkaistiin Tanskassa uudelleen. Syy julkaista piirrokset toistamiseen oli muslimien paljastunut murhasuunnitelma piirtäjä Kurt Westergaardin surmaamiseksi. Uusintajulkaisu aiheutti jonkin verran mielenosoituksia ja kaupallisia boikotteja, mutta muuten mitään parin vuoden takaisten mellakoiden kaltaisia väkivaltaisuuksia tai hyökkäyksiä suurlähetystöjä vastaan ei esiintynyt. Tosin sellainenkin maltillinen arabimaa kuin Egypti on jatkanut pilapiirroksista syntynyttä kriisiä. Myös EU:ssa esiintyy ärtymystä tanskalaispiirroksia kohtaan ja Tanskaa on moitittu heikoista kriisin ratkaisuyrityksistä.

Tämänvuotinen Muhammad-kohu pilakuvien tähden on erilainen kuin alkuperäinen selkkaus.

"Myös Hamasin pitämän tv-kanavan lastenohjelmassa esitetyt kehotukset boikotoida tanskalaisia tuotteita ja tappaa pilakuvapiirtäjä ovat nousseet lehtien otsikoihin. Berlingske Tidende kertoo 29. helmikuuta jo 170 000 palestiinalaisen allekirjoittaneen protestin kanavaa vastaan ja Tanskan edustaja Rolf Holmboen huomauttaneen näistä tappokehotuksista presidentti Abbasin hallinnolle.

Pääministeri Møller arvioi tilanteen kriittiseksi, mutta ei vielä kriisiksi. 'Erona vuoden 2006 Muhammad-kriisiin on, että protesteja ovat johtaneet uskonnolliset tahot ja ääriliikkeet, kun taas islamilaisten maiden hallitukset Sudania lukuun ottamatta eivät ole yrittäneet hyödyntää tilannetta', toteaa Møller Jyllands-Postenissa 2. maaliskuuta. Lisäksi Lähi-idässä on alettu ymmärtää, että kyseessä ei ole tanskalainen erityispiirre, vaan kulttuuriero länsimaiden ja islamilaisten maiden välillä, jatkaa Møller." Ulkoasiainministeriön mediakatsaus.

Pilakuvakriisin kakkoskierroksella astuttaessa on siten tapahtunut ainakin ymmärryksen lisääntymistä muslimien keskuudessa Lähi-idässä lännen ja muslimimaiden kulttuurieroista. Toisin kuin islamilaisten maiden hallitukset (paitsi Sudan), tällä kertaa uskonnolliset tahot sekä islamistiset ääriryhmät ovat olleet protestoinnin johdossa. Alunperin nimenomaan Syyrian ja Iranin hallitukset organisoivat hyökkäykset Tanskan suurlähetystöihin (autoritäärisissä poliisivaltioissa ei ilman hallituksen tahtoa sellaisia iskuja voitaisi tehdä). Syyria ja Iran ovat muutenkin poliittisesti ahtaalla, joten kiista tanskalaisista pilapiirroksista oli heille lottovoitto: keino yhdistää kansalaisia lännen vastaisuuteen ja kääntää huomiota pois omista - ja paljon tärkeämmistä - ongelmista noissa epädemokraattisissa yhteiskunnissa.

Toisen osapuolen vieraus. Tuntemattoman pelko ja uhatuksi joutumisen tunne = suhteettoman suuri selkkaus

Maallistunut liberaali pohjoismaa Tanska, jonka lehdistöllä on pitkä satiirin perinne ja jossa uskonto on lähinnä yksityisasia, jota ei oteta kovinkaan vakavasti ja koko elämään vaikuttavana asiana, ei varsin ilmeisesti voinut käsittää miten suuri asia muslimeille on heidän profeettansa esittäminen tavalla, joka muslimien silmissä on epäkunnioittava. Ei olekaan yllätys, että huomattavasti uskonnolliset eteläisen Euroopan katoliset maat ja katolinen Puola ymmärtävät muslimien tunteita paljon paremmin. Tanska on ollut Lähi-idän ja Keski-idän muslimeille jokseenkin tuntematon (edes Tanskan lippua ei oltu osattu tehdä oikein eräässä mielenosoituksessa). Kyseessä on ollut hyvin pitkälti muslimivaltioiden vallanpitäjien laskelmoitu politiikka. Mutta niin ovat muslimitkin suurelle osalle eurooppalaisia vain pinnallinen stereotypia, joka koostuu lähinnä hunnutetuísta naisista, "pyhästä sodasta", jatkuvasta väkivallasta ja terrorista Israelin palestiinalaisalueilla ja uhoamisesta milloin mitäkin länsimaata, varsinkin "suurta saatanaa" Yhdysvaltoja vastaan. Kummallakin puolella "rintamaa" - niin lännessä kuin muslimimaissa - on helppo pitää kiinni stereotypioista, se auttaa pitämään yllä viholliskuvia (puolin ja toisin). Ei ole toisaalta vaikea ymmärtää, että Tanskan vastaisen hurjan näköisen mellakoinnin ja boikottien - sekä viimeaikaisten provokatiivisen hollantilaiselokuvan Fitnan aiheuttamien vihaisten muslimireaktioiden tähden - brittiläinen kirjoittaja Douglas Murray on viiltävän osuvasti luonnehtinut äärimuslimien asennetta sanoilla:

"Sano, että minun uskontoni on rauhanomainen tai tapan sinut" Guardian

Voittajia tanskalaislehden pilapiirroksien nostattamassa myrskyssä ovat ääriryhmät sekä Lähi-idässä että Euroopassa. Yhtäällä eurooppalaiset jyrkän linjan oikeistolaiset saavat lisää polttoainetta kampanjalleen, jonka mukaan "muslimit tavoittelevat länsimaisen sivilisaatiomme tuhoamista" ja "pysäyttäkää [Euroopan] islamisoituminen". He tekevät hyvin suoraviivaisen - ja kaikki aiheeseen liittyvät nyanssit hukkaavan - kaavan: islam = terrorismi = maahanmuutto. Toisaalla taas islamilaisissa maissa fundamentalistiset muslimit ja heidän terroristijärjestönsä saavat tuulta purjeisiinsa levittäessään omaa, sisällöltään päinvastaista, mutta yhtä pinnallista ja mustavalkoista propagandaansa ja kooten joukkoja "pyhään sotaan islamia vihaavaa ja häpäisevää" länttä vastaan. Lähi-idän erityisongelmana on vielä sekin, että siellä ei ole vapaata tiedonvälitystä (poislukien vain kaksi arabiankielistä vapaata satelliittikanavaa) eikä "totuuden kulttuuria" kuten Lähi-idän-tutkija Heidi Huuhtanen sanoo. Lähi-idässä ei ole mitään vaikeuksia levittää huhuja tai salaliittoteorioita ja ihmiset ovat epäileväisiä sen osalta mikä on totuus. Saudi-Arabian internetsensuuri on Kiinankin webbisensuuria ankarampaa. On vaivatonta levittää sanomaa, että Israel tai "jumalattomat" länsimaat ovat kaiken omassa maassa olevan pahan takana tai kiistää juutalaisten joukkotuho keskitysleireillä. Lähi-idän muslimithan ovat julkaisseet paljon juutalaisvastaisia, antisemitistisiä pilakuvia, eikä eroa Israelin ja juutalaisten välillä haluta huomata.

Pilapiirroskriisissä on kysymys monien asioiden  toisiinsa kietoutuvasta vyyhdestä sekä toisilleen vastakkaisista käsityksistä sananvapaudesta ja uskonnon asemasta yhteiskunnassa. Lisäksi tuliseksi käyneessä keitossa ovat aineksina pohjoismaisten yhteiskuntien maallistuminen, rasismi, eurooppalainen identiteetti (jonka muuttumista ei ilmeisesti ole riittävästi tiedostettu) ja Lähi-idän politiikka. Globalisaatio ei ole vain tavaroiden vapaampaa liikettä, vaan myös ihmisten ja kulttuurien sekoittumista ja vaeltelua niin että Eurooppa, varsinkin sen suuret kaupungit kuten Lontoo, ovat kuin uusia Baabelin torneja: kielten, uskontojen ja kulttuurien sekoituksia. Mitä mieltä tilanteesta olemmekin, se on joka tapauksessa vallitseva asiantila, jonka kanssa on opittava elämään. Mennyttä maailmaa ei saada takaisin. Tällaisessa globalisoituneessa  maailmankylässä ja Internetin nopean tiedonlevityksen aikakaudella mikään tanskalainenkaan lehti ei kirjoita (tai julkaise kuvia) vain pienelle tanskalaiselle kohderyhmälle, vaan potentiaalisena yleisönä on koko maailma (Pohjois-Korean kansalaisia lukuun ottamatta).

Ääriliikkeet Euroopassa ja muslimimaissa voittavat, maltillinen ja rauhallinen enemmistö häviää

Kuten Maanpuolustuskorkeakoulun terrorismin tutkija Juha-Antero Puistola luettelee, voittajat ja häviäjät voidaan ryhmitellä paikallisiin, alueellisiin sekä kansainvälisiin. Paikallisia pilapiirroskohun voittajia Lähi-idässä ovat islamistiset ääriliikkeet kuten Hamas ja Taleban. Alueellisen tason voittajia ovat bin Laddenin al-Qaida sekä Iran ja Syyria. Ehkä jopa Yhdysvallat ja Kiina voivat olla kansainvälisiä voittajia elleivät ne osallistu selkkaukseen. Mutta maailmalla Iran on häviäjä ja sen maine heikkenee entisestään. Merkittävä häviäjien ryhmä ovat Euroopassa elävät maltilliset muslimit, jotka ovat ikävästi puun ja kuoren välissä toisiaan vastustavien fanaattisten ryhmittymien keskellä. On kuitenkin aiheetonta tehdä tässä vaiheessa johtopäätöstä, että kyseessä olisi "länsimaisen ja islamin välinen yhteenotto" (Samuel Huntingtonin väitteen mukaan). Kummankin osapuolen radikaalit liikkeet (Euroopan äärioikeisto ja islamistiryhmät) tahtovat kuvata asetelman juuri sellaisena. Kuten brittiläinen historiantutkija Timothy Garton Ash on todennut, vastapuolina tässä kriisissä ovat ne muslimit ja ei-muslimit, jotka haluavat keskustelua ja vaativat järkeä sekä ne islaminuskoiset ja ei-islamilaiset, joita hallitsee viha. Rintama menee järjen ja intohimoisten tunteiden välillä sekä ei-muslimien että muslimien joukossa, eikä niin että muslimit olisivat yksi kollektiivinen "lauma", jolla on yksi yhteinen päämäärä ("länsimaiden tuhoaminen"), mutta ei niinkään, että kaikki alkuperäiset eurooppalaiset ajattelisivat samalla tavalla.

Mitkä olivat Jylland-Postenin päätoimittajan motiivit julkaista piirrokset ja mitkä ovat kriisin "hedelmät" Tanskassa?

Jylland-Postenin päätoimittaja Flemming Rose on esittänyt vaikuttimensa julkaista pilapiirrokset:

• pilapiirrokset olivat vastaus itsesensuuriin, jota Rosen mukaan esiintyy useasti Euroopassa, myös Tanskassa, ja joiden taustalla on pelko ottaa esille islamia koskevia asioita
  ei provosoida eikä lietsoa väkivaltaa, vaan halu haastaa maltilliset muslimit ilmaisemaan kantansa
• pyrkimys loitontaa etäämmälle median itse itselleen asettamat entistä kapeammiksi tulleet rajat (todellakin, jos ei voida puhua mistään negatiivisesta, mikä liittyy islamiin, vaan pitää harjoittaa itsesensuuria, on meillä kohta tuhatpäinen lauma erilaisia muiden ryhmien pyhiä lehmiä, joista ei saa puhua, ei ainakaan mitään kielteistä, vaan täytyy kierrellä ja kaarrella erilaisin eufenismein, jos sekään edes riittäisi. Missä kohtaa itsesensuurin raja tulee vastaan, mitä enää lopulta saisi kirjoittaa kristityistä, muslimeista, hinduista, jehovantodistajista, homoseksuaaleista, poliitikoista jne. ? Miksi asioista ei saisi puhua oikeilla nimillä ja laittaa median valokeilaan ongelmat kun ne havaitaan?)
• joukko imaameja oli kehottanut Tanskan pääministeriä Anders Fogh Rasmussenia kajoamaan lehdistön toimiin, että lehdet kirjoittaisivat positiivisemmin islamista ja tästä Jyllands-Posten sai hyvän uutisaiheen (kyseiset imaamit eivät selvästikään olleet sisäistäneet eurooppalaista sananvapautta ja sitä tosiasiaa, että Tanskassa ei ole mitään ennakkosensuuria eikä sensuuriviranomaisia tarkistamassa sitä, mitä lehdistössä kirjoitetaan)
• piirtäjät käsittelivät islamia samoilla periaatteilla kuin muitakin uskontoja ja muslimeista tehtiin yhdenvertaisia muiden tanskalaisten kanssa: muslimit kytkettiin tanskalaiseen satiirin traditioon. Tarkoitus oli välittää muslimeille viesti, että he ovat osa Tanskan yhteiskuntaa, eikä sulkea heitä ulos. Pilakuvissa ei demonisoitu islaminuskoisia eikä tehty heistä stereotyyppejä. Eri pilapiirroksissa vitsin aihe oli erilainen ja profeettaa kuvattiin eri tavoin eri piirroksissa (kuten muslimien reaktioista ilmeni, viesti ei nähtävästi tavoittanut suurta osaa muslimeista).
• Karl Popperin kirjan Avoin yhteiskunta ja sen viholliset hengessä Rose vastustaa hiipivää totalitarismia, joka vaatii "loukkaavuuteen" vedoten kritiikin sekä hankalien ja negatiivisten asioiden sensurointia ja kritisoijien rankaisemista (juuri niin tehtiin Neuvostoliitossa, jossa Rose oli kirjeenvaihtajana). Suvaitsevaisuus on se, mitä ei pidä suvaita kuten Popper korosti. Juuri demokratiassa uskonnot voivat elää rauhassa toistensa naapurissa samalla kun sananvapaus kuuluu perusoikeuksiin kaikille. Mutta Saudi-Arabian epädemokraattisessa islamilaisessa yhteiskunnassa ihminen voidaan pidättää vain jos hänellä on risti kaulallaan tai Raamattu laukussaan. Sekulaarissa Tanskassa muslimeilla sen sijaan on moskeijat, hautausmaat, koulut ja jopa TV-asemat. Jos antaa kerran periksi totalitarismin kannattajille, eivät vaatimukset lopu vaan niitä tulee aina vain uusia.

Uskovaisen uskon kunnioitus ei tarkoita, että yhteiskunnan ja ei-uskovien pitäisi alistua arkielämässään uskovaisen tabusääntöihin ja dogmeihin

Kysymys oli Rosen mukaan siitä, että kunnioitus ei tarkoita sitä, että ei-muslimien pitäisi alistua elämään arkipäivässään muslimin tabusääntöjen ja opinkappaleiden mukaisesti. Sellainen vaatimus ei ole muslimin uskon kunnioitusta, vaan alistumista, mikä puolestaan on epäyhteensopivaa sekulaarin ja moniarvoisen yhteiskunnan arvojen kanssa. Kunnioitus on sitä, että esim. noudatetaan kirkossa, synagogassa ja moskeijassa uskonnon harjoittajien edellyttämiä käytössääntöjä (ja sallitaan vapaus harjoittaa uskontoaan). Mutta yhteiskunta, jossa elää monin eri tavoin ajattelevia kansalaisia, ei ole moskeija eikä kirkko: uskovainen, on hän minkä uskonnon kannattaja tahansa, ei voi edellyttää, että koko yhteiskunta alkaa toimia hänen uskomuksiensa ja säädöksiensä mukaisesti, eikä hänellä ole oikeutta herjata ei-muslimeja naisia siksi, että he eivät noudata islamin pukeutumismääräyksiä (jotka sivu mennen sanoen ovat tulkinnanvaraisia, eivätkä kaikki muslimitkaan näe niitä samalla tavalla kuin konservatiiviset muslimijohtajat Saudi-Arabiassa tai Iranissa: myös Balkanin kosovolaistytöt napapaitoineen ovat muslimeja).

Pilapiirroksien julkaisu sai aikaan joitain positiivisia vaikutuksia Tanskassa.

• Tanskassa on alettu asiallinen keskustelu ilmaisun- ja uskonnonvapaudesta sekä maahanmuuttajien ja ihmisten uskomuksien kunnioittamisesta
• Ennennäkemättömän usea muslimi osallistui julkisiin keskusteluihin
• Ei ole esiintynyt islamia vastustavia mellakoita eikä muslimeita ole paennut Tanskasta eikä harjoittanut tai yrittänyt harjoittaa väkivaltaa (siihen mennessä kun haastattelu tehtiin helmikuussa 2006)
• Imaameille valheellista tietoa Tanskassa asuvien muslimien asemasta levittäneet radikaalit imaamit työnnettiin sivuun: maltillisilla muslimeilla on ollut rohkeutta puhua äärimuslimeja vastaan, joten radikaalit imaamit eivät edusta koko muslimiyhteisöä Tanskassa. Maltilliset muslimit ovat Jyllands-Postenin haastatteluissa irtisanoutuneet imaamien lausunnoista sekä painottaneet uskontonsa yhteensopivuutta sekulaarin demokratian kanssa.
• Tanskan perustuslakiin sitoutuneet islaminuskoiset ovat perustaneet verkoston
• Jopa siirtolaisia vastustava kansanpuolue kehotti kannattajiaan tekemään erotuksen maltillisten (sekulaarin lainsäädännön hyväksyvien) ja radikaalien (islamilaista sharialakia kannattavien) muslimien välillä.
• Ymmärrys on kasvanut sen suhteen, että vastakkainasettelussa ei ole kysymys "meistä" ja "heistä", vaan demokratiaan sitoutuneista ja muista.

Viitteet ja lisätietoa:

Ulkoministeriö
Ulkopoliittinen Instituutti
Guardian 10.4.2008 Timothy Garton Ash
Flemming Rosen haastattelu (2006)

Ylös