Sananvapaus, Jussi Halla-ahon tuomio ja uskonnot

Halla-ahon väite islamista "pedofiliauskontona" on ongelmallinen

Sinällään Halla-ahon väite islamista "pedofiiliuskontona" jonkinlaisena yleispätevänä islamin uskonnon olemuksen määritelmänä on ongelmallinen ja jokseenkin tökerö yleistys, missä profeetta Muhammadia arvioidaan anakronistisesti modernin ajan käsityksien kautta katsoen. Ei ole erityisen mielekästä arvostella menneen ajan ihmisiä modernin lainsäädännön ja moraalikäsityksien perusteella ottamatta huomioon kyseisen aikakauden tapakulttuuria ja moraalinormeja. Jos puhe on alle 18-vuotiaiden naittamisesta niin lapsiavioliitot olivat Muhammadin aikaan tavallisia ja niitä on esiintynyt myös juutalaisuuden ja kristinuskon piirissä. Nykyäänkin köyhissä maissa lapsiavioliitot ovat yleisiä ja esim. hindulaisuuden puitteissa on paljon lapsiavioliittoja. Raamatussa Jeesuksen äiti Maria oli arviolta noin 16-vuotias tyttönen tämän tultua kihlatuksi ja äidiksi Jeesukselle. Mariaa voi hyvin sanoa "teiniäidiksi".

Halla-aho ei määrittele selkeästi mitä hän tarkoittaa "pedofiliauskonnolla", mikä on huono ratkaisu kielitieteilijältä. Tietysti nykyajan ihmisten silmissä profeetta Muhammadin avioliitto 6-vuotiaan Aišan kanssa antaa tukea sille käytännölle, että muslimit solmivat lapsiavioliittoja, mitä voidaan kritisoida, mutta arvostelun voi esittää korrektimmin mitä Halla-aho tekee ilman jokaisen muslimin leimaamista.

Miksi uskonnollisia tunteita pitää suojella lailla, miksi uskonto on erityisasemassa?

Mutta yhtälailla voidaan kyseenalaistaa käräjäoikeuden langettama tuomio uskonrauhan rikkomisesta Halla-aholle: onko tuollainen yksittäinen blogikirjoitus todellakin uskonrauhan vaarantava teko? Varmaan Halla-ahon blogikirjoitus loukkaa monien muslimien tunteita, mutta pitääkö tunteiden loukkaantumista varjella lailla? Miksi juuri uskonnot ovat sellaisia aatteita, joita pitäisi kohdella kuin silkkihansikkain ja peläten J/jumalan pilkkaamista? Miksi uskovaiset ovat erityisasemassa toisin kuin vaikka jonkin poliittisen aatteen kannattajat, jotka joutuvat kuulemaan vaikka miten ankaraa aatteensa arvostelua ilman että kenenkään sananvapautta lähdetään rajoittamaan?

Toisekseen käräjäoikeuden päätöksen perusteella näyttää siltä, että Suomessa eri uskonnot ovat erilaisessa asemassa mitä tulee "pilkkaamissietokykyyn": kristinuskoa on saanut ja saa "lyödä kuin vierasta sikaa" julkisesti ja erilaisissa medioissa ja kristityt ovat joutuneet tottumaan kovaan uskonkappaleidensa arvosteluun. Mutta islam näyttää olevan poikkeus, sitä uskontoa ei saisi arvostella eikä käyttää samanlaisia keinoja islamin kritisoinnissa kuin mihin kristityt joutuvat sopeutumaan (vrt. profeetta Muhammadiin liittyvä pilapiirroskohu ja toisaalta vaikka Veriryhmä-nimisen yhtyeen esittämä kristinuskon pilkkaaminen, josta ei ole seurannut mitään rangaistusta).

Onko käräjäoikeuden päätös ymmärrettävä niin, että islamia koskevat erilaiset säännöt ja lakia luetaan islamin kohdalla eri tavalla kuin kristinuskon ollessa kyseessä? Vaarantuuko Halla-ahon saaman tuomion tähden länsimaisiin arvoihin olennaisesti kuuluva sananvapaus ja yhdenvertaisuus lain edessä? Miksi juuri islamin pitäisi saada nauttia erityissuojelua Suomen oikeuslaitoksen taholta? Missä on huoli sananvapauden tilasta Suomessa nyt kun islamin uskonnon kohdalla kirjoittajien ja puhujien on oltava nähtävästi erityisen varpaillaan?

Käräjäoikeuden erikoinen perustele tuomiolleen - pilkkaako käräjäoikeus itse kirjauskontoja?

Käräjäoikeuden antama päätöslauselma on varsin erikoinen:

"Yleisesti ottaen on selvää, että erilaisten uskonnollisten käsitteiden totuusarvosta ei voida käydä keskustelua samalla tasolla kuin millä keskustellaan esimerkiksi luonnontieteisiin liittyvistä kysymyksistä. Jälkimmäiset voidaan todistaa oikeiksi, kun sen sijaan objektiivisesti arvioiden jo minkä tahansa uskonnon olemukseen kuuluu, että sen käsitteisiin liittyvä totuus on suhteellista. Logiikalla tai niin sanotuilla järkiperusteluilla ei tämän vuoksi ole todellista merkitystä uskonnollisista kysymyksistä käytävässä keskustelussa."

Miten niin varsinkin suurten monoteististen kirjauskontojen olemukseen kuuluu niiden totuuksien "suhteellisuus"? Kristinuskon ja islamin oppien muodostama kokonaisuus on kaikkea muuta kuin suhteellista, vaan se on absoluuttinen, Jumalan antama yksi pyhä totuus, joka on erehtymätön ja muuttumaton. Eikö käräjäoikeus itse pilkkaa Jumalaa ja kirjauskontojen kannattajien tunteita moisella väitteellään? Vaikka yhtäältä kristinuskon lähteisiin kuuluu näkemys, että kristillinen usko on "hullutusta" maailman viisaiden silmissä niin toisaalta kuitenkin logiikkaa ja rationaalisuutta käytetään kristillisissä traditioissa uskon esittämiseen systemaattisena oppikokonaisuutena sekä apologian (uskon puolustamisen) palveluksessa (vrt. katolisen korkeaskolastikon Tuomas Akvinolaisen tomismi, mahtava filosofis-teologinen oppirakennelma).

Sananvapautta ei pidä uhrata uskontoja - kuten islamia - hyssyttelemällä, vaan uskovien on opittava sietämään asiapohjaista kritiikkiä

Modernissa sekulaarissa moniarvoisessa demokratiassa ei voi eikä saa olla mitään aatetta, kuten uskontoa, joka on niin pyhä, että sen edessä joudutaan olemaan rähmällään ja rajoittamaan vapaata keskustelua sekä kyseisen uskonnon oppien ja käytäntöjen asiapohjaista arvostelua. Kritiikin on voitava olla myös rankkaa ja siihen on saatava kuulua myös pilapiirrokset, näytelmät yms. taiteelliset muodot (muslimit ovat Lähi-idässä itse käyttäneet rankkoja pilakuvia juutalaisvastaisuutensa visualisoinnissa). Ketään yksittäistä uskovaa ihmistä ei tietenkään pidä loukata, mutta loukkaantumiseen vetoaminen ei saa olla keino sulkea suita ja kieltää kritiikin esittäminen. Aatteet kuten uskonnot eivät voi nauttia mitään ihmisoikeuksien kaltaista erikoisasemaa - ihmisoikeudet kuuluvat vain ihmisille, ei uskomuksille. On totalitääristen aatteiden vanha tuttu väline vedota "tunteiden loukkaantumiseen" asiallisen arvostelun ja keskustelun tukahduttamiseksi, eikä tällaiseen pidä suostua demokraattisessa valtiossa.

Jumalanpilkkalaki on aikansa elänyt postkristillisessä moniarvoisessa yhteiskunnassa

Suomen rikoslain 17. luvun 10 pykälässä määritellään uskonrauhan rikkominen:

"Joka julkisesti pilkkaa Jumalaa tai loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa (267/1922) tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta muutoin pitää pyhänä..."

Rikoslaissamme todellakin puhutaan vieläkin "Jumalasta" ja jumalanpilkasta. Jos kyseistä lakia sovellettaisiin rankimman mukaan niin oikeudessa olisi jatkuvasti pitkä jono nettikirjoittajia (varsinkin Suomi24- ja vapaa-ajattelijoiden foorumeilta) syytettyinä. Voitaisiin laintulkinta äärimmilleen vietynä jopa kysyä, pitäisikö teologisista tiedekunnista, missä on vuosikymmeniä kyseenalaistettu Jumalan olemassaolo ja kristillisten dogmien kuten Jeesuksen ylösnousemuksen totuus, tuomita teologeja jumalanpilkasta? Voiko pahempaa rikosta olla kuin epäillä ja kieltää kristillisen persoonallisen Jumalan olemassaolo, Raamatun erehtymättömyys, Jeesuksen jumaluus sekä ruumiillinen ylösnousemus sekä vielä kirjoituksissaan ja puheissaan levittää kyseistä epäuskoa? Eikö se loukkaa kristittyjen tunteita?

Niinpä vapaa-ajattelijat ovat oikealla asialla vaatiessaan, että laki jumalanpilkasta on kumottava.

"Vapaa-ajattelijain liitto vaati jumalanpilkkalain kumoamista. Liitto otti asiaan kantaa Jussi Halla-ahon tuomion jälkeen.

- Jos uskomus kaipaa lain suojaa arvostelua vastaan, siinä on jotain selvästi vialla. Ainakaan tällaisia uskomuksia ei pidä pykälin suojata, toteaa liiton puheenjohtaja Jussi K. Niemelä tiedotteessa.

Vapaa-ajattelijoiden mielestä päätös ei ole edes linjassa aiempien ratkaisujen kanssa. Suomen Sisun julkaisemista Muhammed-pilakuvista ja vapaa-ajattelijoiden Jeesus-pilakuvista tehty jutut typistyivät syyttämättäjättämispäätöksiin."  (lähde)

Halla-ahon tuomion ja blogikirjoittelun aiheuttama kohu voisi positiivisimmassa tapauksessa johtaa keskustelun käynnistymiseen sananvapaudesta, uskontojen nauttimasta kummallisesta erikoissuojelusta lainsäädännössä ja muutenkin sekä jumalanpilkkalaista - ja kyseisen lain olemassaolon oikeutuksesta. Jos uskonto tai mikä muu aate tahansa ei kestä kritiikkiä eikä siedä sen epäkohtiin puuttumista, on todellakin kyseisessä aatteessa paljon vialla.

Kaikki uskomukset, aatteet ja ismit samalle viivalla yhteiskunnassa ja sananvapaus kuulukoon kaikille! Varsinkaan tilannetta ei pidä sallia menevän siihen, että islam alkaa nauttia jotain erityissuojelua (koska muslimien uskonnolliset tunteet voivat loukkaantua asiallisen arvostelun takia) yhteiskunnassa. Niin kuin emme ole enää kristinuskon ja kirkon edessä rähmällään ei meidän pidä olla islaminkaan edessä polvillamme. Valtiovallan ei pidä lainsäädännössään suosia minkään uskontojärjestelmän oppeja eikä sellaista kehitystä pidä hyväksyä, missä sananvapautta aletaan nakertamaan. Sananvapaudelle toki on asetettava joitain rajoja - kunnianloukkaus esimerkiksi ja vainoamiseen yllyttäminen jotain kansanryhmää vastaan eivät ole hyväksyttävää sananvapauden käyttöä - mutta mikään uskonto, kuten islam, ei niitä rajoja voi asettaa säästyäkseen kritiikiltä.

Ylös