Vedenpaisumus, Nooan arkki, tulvageologia. Vedenpaisumuksen oletetut todisteet

Vedenpaisumus - historiaa vai muinaista myyttiperinnettä? Tulvageologiako vakava vaihtoehto?

Kristilliset kreationistit (varsinkin YEC-väki, mutta ID-kreationistit eivät niinkään) yleisesti ottaen uskovat, että luomisen jälkeen (noin 4000 - 5000 vuotta sitten) tapahtui 1 Moos.6-9 luvuissa kuvattu Nooan ajan globaali vedenpaisumus, joka tuhosi kaiken elämän maan päältä lukuun  ottamatta Nooa, hänen perhettään ja eläimiä, jotka pelastuivat arkissa tuhotulvasta. Huomautan jo tässä kohtaa siitä merkittävästä tosiasiasta, että kasvien siemenien pelastamiseksi ei Genesiksessä kerrota Nooan tehneen mitään, eikä kasvien säilyttämiseksi vedenpaisumuksen ylitse annettu Nooalle mitään käskyä, jotta kasvillisuus olisi voitu palauttaa vedenpaisumuksen jälkeen (jolloin lisäksi suolainen ja makea vesi olisivat sekoittuneet toisiinsa vesieliöille tuhoisalla tavalla). Kasvit kuten puut kuolevat jos ne ovat vuoden verran suolaisen meren alla. Lisäksi siemenet, jotka ovat olleet vuoden verran vedessä (joka on siis ollut enemmän tai vähemmän suolaistakin) eivät idä, vaan ne ovat pilalla, kuolleita. Miten muuten kasvien pölyttäminen olisi onnistunut hetikohta vedenpaisumuksen loputtua, kun hyönteisten ottamisesta Nooan arkkiin ei ole mitään selvää viittausta ja jos hyönteisiä kuten mehiläisiä olikin Nooan arkissa, niin miten kaksi paria mehiläisiä olisi ehtinyt kaikkialle? Osa kasveista tarvitsee lintuja pölyttämiseen ja lintujakin oli vain ne kaksi paria (vedenpaisumus-tradiot ovat epäyhtenäisiä eläinten lukumäärienkin suhteen, kuten edempänä näytän). Silti Genesiksen mukaan kasvit alkoivat "tuosta vaan" kasvamaan vedenpaisumuksen laskeuduttua (kyyhkynen toi oliivipuun lehden Nooalle, 1 Moos.8:11).

Lue geologisista mahdottomuuksista Grand Canyonissa ja tulivuori St. Helenan alueelta ja ongelmista vedenpaisumuksen kannalta lisätietoa ja hieman kasvitieteellisiäkin faktoja.

Vedenpaisumuksen ja Nooan arkin historialliset, luonnontieteelliset ja eksegeettiset perustukset

Tarkastellaanpa tarkemmin, miten "vedenpaisumusteoria" kestää luonnontieteellisten, historiallisten ja eksegeettisten tosiasioiden tarkastelua. Fundamentalistisen raamattunäkemyksenkin kannalta on välttämätöntä uskoa kirjaimellisesti globaaliin vedenpaisumukseen - muutenhan Raamattu osoittautuisi erehtyväiseksi ja virheelliseksi, ja tuskin kelpaisi luonnontieteellisissä kysymyksissä auktoriteetiksi. Vedenpaisumuksen historiallisuus on siis erittäin tärkeä maailmankatsomuksellinen ja teologinen kysymys. Jotkut konservatiivisetkin Raamatun selittäjät myöntävät, että vedenpaisumus oli globaalin asemasta vain paikallinen tulva. Paikallisia tulvia Mesopotamiassa on tietysti ollutkin. Kuitenkin Genesis edellyttää selvästi nimen omaan maailmanlaajuista vedenpaisumuskatastrofia, joka tuhosi kaiken elämän arkin ulkopuolelta peittäen korkeimmatkin vuoret veteen. Ja miksi Nooan olisi pitänyt rakentaa arkki paikallisen tulvan takia, olisihan hänelle riittänyt vain lähteminen jonnekin vuorille karkuun? Ilman vedenpaisumuksen globaalisuutta koko Nooan arkki-kertomuksella ei olisi mielekkyyttä eikä perusteita.

Mustanmeren tulvimisesta ei enää tukea Nooan vedenpaisumuskertomukselle

"In 1996, marine geologists William Ryan and Walter Pitman published a scientifically popular hypothesis, titled Noah's Flood Hypothesis. The researchers presented evidence of a bursting flood about 7,500 years ago in what is now the Black Sea. This, some say, supports the biblical story of Noah and the flood.
But, such a forceful flood could not have taken place, says Jun Abrajano, professor of earth and environmental sciences at Rensselaer. He is part of an international team of scientists who refute the so-called Noah's Flood Hypothesis. Abrajano cites evidence of a much more gradual rising of the Black Sea that began to occur 10,000 years ago and continued for 2,000 years."

Lähdeartikkeli

Ovatko Nooan arkin jäännökset löytyneet Araratilla? Nooan arkista valokuvia?

Sitä paitsi Araratilla oleva erikoisen näköinen muodostelma ei vastaa mitoiltaan Raamatussa kerrottuja arkin pituutta, leveyttä ja korkeutta (1 Moos.6:15). Myös tämä tosiasia kumoaa olettamukset Nooan arkin löytymisestä kyseiseltä paikalta (jos oletamme, että se olisi kuitenkin Nooan arkki niin siinäkin tapauksessa Raamatussa olisi annettu väärät tiedot arkin koosta, mikä olisi fundamentalistien raamattunäkemykselle mahdotonta hyväksyä). Toisin sanoen, mitään konkreettisia todisteita Nooan arkista Araratin vuoristosta (jonne se VT:n mukaan rantautui) ei ole löydetty.

"Conclusion:
Based on the analysis presented, it has been determined that the anomaly seen in photo #1 (frame 2) of the June 17, 1949 photographs, is actually a natural formation of ice and snow, along with its related shadows. A detailed comparison of individual features in the two photographs proved to be the key to this conclusion."

Lähde

Arkin "ankkurikiviä" Araratilla: arvoton väite arkeologisesti

"Nooan arkkia ei siis toistaiseksi ole löytynyt".

Näin voimme siten perustellusti jättää omaan arvottomuuteensa väitteet "arkin ankkurikivistä Araratin juurella".

Konservatiivikristitty raamatuntutkija myöntää: VT:n alkukertomukset eivät sovi arkeologiaan mitenkään

"mitenkään"

yhteen tieteen, arkeologisen tutkimuksen löytöjen kanssa. Arkeologiasta ei siten ole saatu mitään evidenssiä sen tueksi, että Genesiksen alkukertomukset olisivat todellista historiaa. Ei ole myöskään arkeologisia tietoja, joiden avulla voisi ajoittaa VT:n alkukertomuksia. Raamatullinen "historia" ja todellinen ihmiskunnan historia eivät kohtaa toisiaan, vaan ovat räikeässä ristiriidassa keskenään.

Lähi-idän muinaisuus ei ole hämärän peitossa, vaan se tiedetään tutkimuksien perusteella varsin hyvin. Varhaisimmat kivikautiset asutukset Israelissa ovat Ein Gevissä, Wadi Amudissa ja Ubeidijessa Gennesaretin järven ympärillä. Karmel-vuorella oli paleoliittisella kivikaudella asutusta (vanhalla kivikaudella). Neoliittiselta kivikaudelta on löytynyt asutuksia mm. Golanilta ja Jerikosta n. 10 000 vuotta sitten. Junkkaalan mainitussa teoksessa todetaan, että

"meillä ei ole arkeologisia tietoja, jotka auttaisivat ajoittamaan Raamatun alkukertomuksia. Toisaalta kivikauden, kalkoliittisen kauden tai varhaispronssikauden kaivaukset eivät näytä liittyvän mihinkään Raamatussa kuvattuun aikakauteen" - Faktaa vai fiktiota s.36.

Tri. Junkkaala koettaa pitää kiinni Genesiksen alkukertomuksien historiallisuudesta - uskon avulla, kuten hän myöntää, sillä empiiristä tietoa ei ole kertomuksien tueksi - ja väistelee liian kiusallisia kysymyksiä ja hankalia teologisia ja filosofisia johtopäätöksiä (ko. teos ei ole tiedeteos, vaan hieman kärjistäen sanottuna perinteisen uskon vahvistukseksi tehtyä arkeologiaa siloitellen käyttävää hartautta, vaikka Junkkaala myöntääkin monia ongelmia Raamatun ja arkeologisten löytöjen yhteensovittamisessa ja jättää erinäisiä hankalia asioita "avoimiksi" paremman puutteessa. Junkkaala "uskoo", että VT:ssä on kyse "todellisesta historiasta"). Nuoren maan kreationisminkin Junkkaala torjuu myöntäen maailman iän olevan "huikaisevan pitkä" (emt. s.36).

On perustelluinta saatavilla olevan historiallisen ja arkeologisen tiedon perusteella tehdä ilmeisin johtopäätös: ei edes Junkkaalan korostama "uskon näkökulma" voi pelastaa Genesiksen alkukertomuksien ja Nooan vedenpaisumuksen historiallisuutta sen "tieteen näkökulman" murskaavilta empiiriseltä havainnoilta ja tuloksilta, vaan ne kertomukset ovat myyttejä, joilla ei ole mitään kosketuskohtaa todelliseen historiankulkuun eikä maapallon geologiseen historiaan. Todisteita Genesiksen alkukertomuksista ei ole arkeologisissa tutkimuksissa löytynyt - näin pitkään jatkuneista etsinnöistä huolimatta - siitä yksinkertaisesta syystä, että sellaista evidenssiä ei vaan ole. Ei voida löytää mitä ei ole, erittäin todennäköisesti, koskaan ollutkaan (vaikka todisteiden puuttuminen ei sinänsä todista jonkin olemattomuutta, ei todisteiden olemattomuus todista varsinkaan väitetyn asian olemassaoloa).

Jos vedenpaisumus olisi tapahtunut niin mitä me löytäisimme...

2 Maakerrostumissa ei pitäisi löytyä merkkejä eroosiosta jos vedenpaisumus olisi tapahtunut. Lukuisten paksujen kerrostumien välissä kuitenkin olevien eroosiopiirteiden selittäminen vedenpaisumuksen aikana syntyneiksi on erittäin ongelmallista.

3 Jos "vedenpaisumusteoria" pitäisi paikkansa, niin silloin meidän pitäisi löytää fossiileita nykyistä huomattavasti enemmän (Nooan aikaisen maailman kulttuurisia jäännöksiä unohtamatta). Vedenpaisumus ja kaikki muu maaperän "vääntäminen", mitä tuhotulvaan oletetaan liittyneen merkitsisi sitä, että kaikki eläimet ja miljoonat ihmiset hautautuivat hyvin nopeasti. Olosuhteet olisivat olleet paratiisimaiset fossiloitumiselle.

4 Kaikkien eläinlajien ja ihmisenkin alkuperä pitäisi todistettavasti olla Lähi-idästä peräisin, kun eläimet tulivat Nooan arkista ulos alkaen taas lisääntymään. Samoin koko ihmiskunnan alkuperä pitäisi olla johdettavissa Lähi-itään, Araratin ja Mesopotamian seudulle, sillä VT:n mukaan Nooan kolmesta pojasta polveutuvat kaikki kansat ja heimot. Mutta tutkimustulokset osoittavat, että eläinlajeille on useita eri alkuperäpaikkoja ja ihmislajin juuret ovat johdettavissa Afrikkaan Mesopotamian asemasta (ja ylipäätään ihmislajin alkuperä ulottuu satojen tuhansien vuosien taakse hyvin vankan todistusaineiston perusteella). Myös kaikkien maailmassa puhuttavien kielien alkukoti pitäisi olla johdettavissa Mesopotamiaan, yhteen alkukieleen "Baabelin tornilla", missä kielet sekoitettiin. Siihen asti ihmiskunta puhui yhtä kieltä VT:n mukaan (1 Moos.11).

Kielien jakautumisen on täytynyt jakautua jo ennen kuin Australian, Euroopan ja Amerikan varhaisimmat asukkaat vaelsivat näille mantereille viimeistään 40 000, 35 000 ja 12 000 vuotta sitten, siis jo kauan ennen Babylonin zikkuratin rakentamista. Sitä paitsi kantakieli on johdettavissa ihmislajin oikeaan alkukotiin Afrikkaan ainakin jo 100 000 vuoden päähän. Jäänteitä tästä afrikkalaisesta kantakielestä on vieläkin eräiden Afrikan heimojen kieliin kuuluvissa naksutteluäänteissä.

5 Meidän pitäisi löytää biosfääristä isotooppeja, joiden puoliintumisaika on vähemmän kuin 80 miljoonaa vuotta. Mutta koska sellaisia ei ole, todistaa se vahvasti, että maa on paljon vanhempi kuin 6000-10 000 vuotta. Tämä todiste ei suoraan liity vedenpaisumukseen, mutta maan iän kannalta se on merkittävä. Sitä paitsi myös sellaiset radioaktiiviset isotoopit, joiden puoliintumisaika on alle 60 miljoonaa vuotta näyttävät pääosin kadonneen maaperästä. Jos maa olisi vain noin 10 000 vuoden ikäinen näitä molempia isotooppeja pitäisi olla paljonkin maaperässä.

"There should be isotopes with half lives of less than 80 million years in the biosphere. The fact that there are none argues very strongly for an earth with an age far older than 10,000 years. (This point is not so much about the flood in particular, but presents an irrefutable argument in favor of an ancient earth. This evidence has never been refuted by any creationist)".
Lähde

6 Jos vuorijonoja muodostui - kuten kreationistit ovat olettaneet - sekä vedenpaisumuksen aikana että välittömästi sen jälkeen (eli hyvin lyhyessä ajassa) niin vuorijonojen tulisi olla n. 4000 vuoden ikäisiä. Koska kaikki vuorijonot olisivat samanikäisiä, niiden pitäisi olla eroosion etenemisen suhteen samankaltaisia. Ja jos otamme huomioon ennen vedenpaisumusta olemassa olleet vuoristot niin nekin olisivat iältään vain 6000 vuotta tai vähän enemmän. Eli käytännössä kaikissa vuoristoissa pitäisi olla samankaltaista eroosiota. Mutta eroosio ei ole vaikuttanut vuorijonoihin samalla tavalla.

7 Napajäätiköissä ei pitäisi olla vuosikerrostumia enempää kuin noin 5000 jos vedenpaisumus tapahtui n. 10 000 vuotta sitten. Jos vedenpaisumus ajoitetaan 4000 vuoden päähän (kuten monet fundamentalistit tekevät), ei napajäätiköillä pitäisi olla kerrostumia (annual layers) edes senkään vertaa. Lisäksi napajäätiköistä pitäisi löytyä todisteita valtavasta sulamisesta ja suolaisen meriveden tunkeutumisesta jääkerrostumiin vedenpaisumuksen tapahtumisaikaan. Mutta ei ole mitään todisteita napajäiden massiivisesta sulamisesta.

Uusi tutkimustieto Antarktiksen icecore-tutkimuksista vahvistaa edellä todettuja faktoja: napajäätiköt eivät tunne globaalia vedenpaisumusta. Lähdesivu BBC News

"Global climate patterns stretching back 740,000 years have been confirmed by a three-kilometre-long ice core drilled from the Antarctic, Nature reports. Analysis of the ice proves our planet has had eight ice ages during that period, punctuated by rather brief warm spells - one of which we enjoy today."

"That is the wonderful thing about ice cores," said Professor McManus."There is air from three-quarters of a million years ago and it is still locked in these bubbles - it's incredible."

Yksi kerros napajäätiköissä vastaa suurin piirtein yhtä vuotta. Jos napajäätiköt ovat syntyneet vedenpaisumuksen jälkeen kuten jotkut kreationistit olettavat, voidaan laskea että Grönlannin 235 000 jääkerrosta ja Antarktiksen 250 000 jääkerrosta syntyminen vedenpaisumuksen jälkeen merkitsee sitä, että vedenpaisumus olisi pitänyt olla 250 000 vuotta sitten. Se taas ei millään tavalla sovellu nuori maa-konseptiin eikä millään tavalla raamatulliseen kronologiaan, joka on sukuluetteloiden avulla laskettavissa.

Mikä olisi se mekanismi, joka loi 235 000- 250 000 kerrosta jäätiköitä varsin nopeassa ajassa vedenpaisumuksen aikaan ja heti sen jälkeen sekä laittamaan eri kerroksiin tietyt vaihtelevat kaasupitoisuudet? Napajäätiköt ovat myös laajentuneet eikä pidä unohtaa, että pohjoisessa napajäätiköt kelluvat jäämeren päällä.

Jos oletetaan napajäätiköiden olleen olemassa jo ennen vedenpaisumusta niin miten ne pystyivät selviämään siitä mullistuksesta niin että tähän yli 235 000 kerrostumahistoriaan ei tullut aukkoja? Eikä mitään jäätiköitä edes olisi pitänyt olla Nooan päivien maailmassa, etenkin jos sitä maailmaa ympäröi höyrykatos, joka teki koko maailmaan trooppiseen ilmaston. Se taas on ristiriidassa jäätiköiden 250 000 vuotisen olemassaolon kanssa.

Muinaisen jäätikön ja veden muovaama kanava on jättänyt jälkensä maan magneettikenttään. Tämä kanava on nykyisin maalla mutta näitä kanavia on myös löydetty eri syvyyksistä. Maan sisältä on löytynyt myös kanjoneita ja muinaisia jokikanavia. Kuinka siis nämä kanavat ja kanjonit olisivat voineet syntyä yhdellä kertaa vedenpaisumuksessa? Vastaus: ei mitenkään. Jos koko geologinen kerrossarja on globaalin tulvan aikaansaama, kuten "tulvageologit" väittävät, niin miten nämä tosiseikat voidaan selittää tulvageologialla - ei mitenkään.

8 Jos vedenpaisumus olisi tapahtunut emme löytäisi merieläinten fossiileja useiden vuorien huipuilta ympäri maailmaa emmekä löytäisi kilometrikaupalla sedimenttiä korkeillekin seuduilla peittämässä näitä eläimiä. Vedenpaisumus-teoria ei pysty selittämään miksi tuo sedimentti laskeutui tuhansiin hyvin tarkkoihin kerroksiin, joissa joitain tiettyjä lajeja esiintyy vain tietyissä kerroksissa, mutta ei muissa. Nämä vuorten huipuilta löytyneet merieläinten fossiilit nimenomaan olivat eräs syy sille miksi alunperin luovuttiin ajatuksesta 10 000 vuoden ikäisestä maasta, ja pääteltiin että mantereet kohoavat.

Tämä oivallus geologiassa syntyi jo ennen Darwinin teoriaa evoluutiosta. Tämä kaikki todistaa, että vuorijonot eivät syntyneet vedenpaisumuksessa, vaan kysymys on laattatektoniikasta eli mannerliikunnoista, mannerlaattojen törmäyksistä toisiinsa.

9 Jos vedenpaisumus olisi peittänyt maan niin kaikenlaisien kasvien (alkeellisten ja kehittyneiden) fossiileja pitäisi löytyä kautta kaikkien geologisten kerrostumien ilman mitään lajittelua "alkukantaisista" kasveista "kehittyneempiin" kasveihin. Mutta näin ei ole. Todellisuudessa maakerrostumista löytyy kasvien fossiileita selvästi eroteltuina alkukantaisista kasveista pitkälle kehittyneisiin kasveihin vastaten geologisten kerrostumien järjestystä - samalla tavalla kuin eläintenkin fossiilien osalta. Liitukauden kerrostumaa varhemmista kerrostumista ei ole löytynyt kukkakasvien siitepölyä. Liitukaudelta on löydetty ainoastaan itiökasvien sekä paljassiemenisten kasvien siitepölyä, ja varhaisimmilla kausilla (prekambri -kausi ja varhais-paleotsooinen kausi) ei esiinny siitepölyä eikä itiöitä eikä kasvien jäännöksiä. Kasveilla ei ole mitään keinoa "juosta nousevaa vettä karkuun ylängöille", kuten kreationistit ovat lapsellisesti koettaneet selittää eläinfossiilien ilmeistä järjestäytyneisyyttä maakerrostumissa.

Lisää tieteellisiä argumentteja (englanniksi)

Lisää ongelmallisia tosiasioita vedenpaisumukselle

Parhaita analyysejä vedenpaisumuksen ja "tulvageologian" ongelmista on Bernard Rammin kriittinen tutkimus The Christian View of Science and Scripture (1954). Kuten Ramm toteaa johtopäätöksissään,

"ei ole tunnettua geologista dataa, joka tukisi niitä, jotka puolustavat maailmanlaajuista tulvaa" (s.163-169).

Donald Gowan vedenpaisumusta koskevassa analyysissään From Eden to Babel: Genesis 1-11 tiivistää yhteenvedoksi, että

"eivät ainoastaan kaikki arkeologiset kaivaukset ole epäonnistuneet paljastamaan mitään sellaista todistusaineistoa (universaalin tulvan puolesta), geologian löytämät tulokset Maan historiasta käytännössä sulkevat pois mahdollisuuden, että mitään senkaltaista olisi koskaan tapahtunut" (s.89).

Vedenpaisumuksen vaativat valtaisat vesimäärät olisivat kasvattaneet Maan massaa, mikä olisi merkittävästi aiheuttanut astronomisia häiriöitä Maalle (John W. Loftus: Why I Rejected Christianity: A Former Apologist Explains (2007), s.110.

Makean veden ja suolaisen meriveden sekoittuminen olisi ollut väistämätön, biologisesti tuhoisa seuraus globaalista vedenpaisumuksesta. Vesien sekoittuminen olisi tappanut makean veden kalat ja muut eliöt, kun ne olisivat joutuneet suolaveteen ja suolaisen veden kalat olisivat kuolleet suopitoisuuden romahduksessa ja joutuessaan makeaan veteen.

Kuivumishalkeamat maakerrostumissa

Jos maapallo olisi ollut veden peitossa kokonaan emme löytäisi kerrostumista merkkejä kuivumishalkeamista ("mud cracks" tai "dessication cracks") ollenkaan. Esimerkkikuva

Tällaisia kuivumishalkeamia on varmaan jokainen joskus nähnyt. Ne syntyvät kun savi (tms. maalaji) kuivuu. Toisin sanoen saven (tms.) täytyy olla kosketuksissa ilman kanssa. Ne eivät kertakaikkisesti pysty muodostumaan veden alla. Kuitenkin muinaisia kivettyneitä kuivumishalkeamia löytyy kaiken ikäisistä kerrostumista kautta kerrossarjojen. Alla linkkejä kuivumishalkeamakuviin eri geologisista kerrostumista:

Triaskausi, Liitukausi, Siluurikausi, Hiilikausi, Devonikausi, Liitukausi.

Eräiden kivettyneiden kuivumishalkeamien yhteydestä löytyy myös kivettyneitä dinosauruksien jalanjälkiä. Emme voi missään nimessä olettaa dinosauruksien kävelleen pohjalla keskellä vedenpaisumusta samalla kun savi tai muu maalaji kuivui veden alla - se olisi ilmiselvästi mahdotonta (ihmisten jäännöksiä ei puolestaan esiinny niissä kerrostumissa).

Mantereiden yhteensopivuus, eroosio ja meteoripöly, orgaanisen aineksen vuosilustot

Kreationismi ei kykene myöskään selittämään mantereiden yhteensopivuutta toisiinsa. Yhteensopivuudessa ei ole kyse vain mantereiden muodosta, vaan myös eläin- ja kasvilajien fossiilivyöhykkeistä, jotka kulkevat läpi Etelä-Amerikan, Afrikan, Etelänapamantereen, Intian ja Australian.

Kreationistinen vastaväite keskustelussa: "Toisaalta on outoa, ettei eroosio ole jo ajat sitten huuhtonut kaikkia mantereita mereen. "

Tämä on vanha ja virheelliseksi osoitettu "eroosio olisi kuluttanut mantereet niin ja niin monessa vuodessa jos maa olisi miljardien vuosien ikäinen" -argumentti (väitteellä on haluttu puolustella käsitystä nuoresta maasta). Se ehkä voisi pitää paikkansa jos mantereet olisivat vain pelkkää kiveä, johon ei vaikuta muut voimat kuin eroosio. Mutta tilanne ei ole sellainen.

Kyseinen argumentti kun ei ota ollenkaan huomioon sellaisia asioita kuten tulivuorien toimintaa ja maankohoamista sekä vuoristojen nousemista (laattatektoniikkaa kaiken kaikkiaan), jotka kasaavat tai nostavat ainetta mantereille jatkuvasti. Näin ollen mikään eroosio ei pääse huuhtomaan mantereita mereen koska uutta materiaa tulee vastaavasti lisää. Täten mikään eroosio ei syövytä mantereita meriin miljoonienkaan vuosien aikana.

Sedimenteistä löytyy jotakuinkin sen verran meteoriittipölyä kuin on laskettukin, n. 60 cm kerros. Kreationismi ei kykene selittämään tätä määrää, jonka olisi ollut mahdotonta kerääntyä vain noin 6000 - 10 000 vuoden aikana. Tämäkin tosiasia kumoaa käsityksen nuoresta maasta ja edellyttää maan olevan paljon vanhempi.

Orgaanisen aineksen vuosilustokerrostumat Länsi-USA:n Green River - muodostumassa ovat 20 000 000 vuoden aikajaksolta: tässä on radiometrisistä ajoitusmetodeista riippumaton, itsenäinen empiirinen todiste, että mikään vedenpaisumus ei hävittänyt elämää (mukaan lukien kasvillisuutta) muutama tuhat vuotta sitten eikä sitä ennenkään. Toiseksi se on todiste, siitä että maapallo ei ole muutaman tuhannen vuoden ikäinen.

Fossiilien samankaltaisuuden ketju

Evoluutioteoria ennustaa korrelaation kerrostumista löydettyjen fossiilien monimutkaisuudesta ja morfologisen samankaltaisuuden ketjusta. Kreationismissa tällaista korrelaatiota ei ole, koska kaikki luotiin yhdellä kerralla. Kuitenkin kun teemme havaintoja luonnosta, havaitsemme selvän korrelaation. Lue lisää. Evoluutioteoria sivumennen sanoen falsifioituisi (osoittautuisi virheelliseksi) jos prekambrikaudelta löytyisi fossiloituneita jäniksiä tai vaikka gorilloja.

Mikään yksittäinen tulva ei pysty selittämään fossiilikerroksia, jotka ovat kasautuneet päällekkäin evoluutioteorian ennustamalla tavalla: lyhyesti sanoen yksinkertaisista elämänmuodoista monimutkaisempiin. Ei esimerkiksi löydy ihmisen luita ordovikikauden kerrostumista tai dinosauruksien luita kambrikauden kerrostumista, eikä trilobiitteja tertiäärikaudelta, vaan jokaisessa kausikerrostumassa on vain sille kaudelle tyypillisten eläinten fossiileja. Jos vedenpaisumus olisi tapahtunut kaikkien fossiilien pitäisi olla sekaisin ja epäjärjestyksessä, eikä läheskään näin loogisessa järjestyksessä kerrostuneina kun fossiilit todellisuudessa ovat.

Kaksi yksilöä olisi johtanut tuhoisaan sisäsiittoisuuteen genomin niukkuuden tähden

Jos jokaista eläintä oli vain kaksi kappaletta, miten on mahdollista, ettei reilun 4000 vuoden aikana ole tapahtunut sisäsiittoisuudesta johtuvaa lajien massasukupuuttoa? Rotatkin tarvitsevat n. 200 yksilöä pitääkseen sisäsiittoisuuden poissa. Ihmisiä vaaditaan n. 10000 ja sekin olettaen, että geenipooli on riittävän laaja. Nooan arkkiin otettu geenivalikoima on siten täysin riittämätön tuottaakseen olemassa olevan eläinkunnan. 

Vedenpaisumuskertomuksessa olevat ristiriidat Raamatussa

VT:n vedenpaisumuskertomuksella on yleisitämainen pohja babylonialaisten ja sumerien tulvamyyteissä. Juutalaiset Pentateukin toimittajat kokosivat kahdesta erilaisesta lähteestä (Jahvistin ja Pappiskirjan traditioista) peräisin olevat tulvatarina-traditiot konservatiivisesti eli säilyttäen molemmat erilaiset perimätiedot siitä huolimatta, että yhteen liitetyssä vedenpaisumus-tarinassa on paljon toistoa ja ristiriitoja (Donald Gowan vedenpaisumusta koskevassa analyysissään From Eden to Babel: Genesis 1-11, s.89. 1988). Raamatun tulvatarinoita muistuttavia ja Raamatun kertomuksia paljon vanhempia tulvamyyttejä ovat mesopotamialainen Gilgamesh-eepos noin 1600-luvulta eaa. (lisäksi mesopotamialainen Athrasis-tulvamyytti on toinen sukulaistarina Raamatun tulvamyyteille ja niiden välillä on ilmiselviä yhtäläisyyksiä). Eikä siinä kyllin, vaan tämä selkeä havainto Raamatun tulvakertomuksien ristiriitaisuuksista toimii yhtenä todisteena (monien muiden todisteiden lisäksi) sen puolesta, että Mooses ei ole ollut "Mooseksen kirjojen" tekijä. Juutalainen oppinut Ibn Esra oli jo 1100-luvulla päätynyt tähän käsitykseen peitetysti.

1 Moos.6:17-22 kertomuksessa Jumala käski Nooaa ottamaan arkkiin kaksi kappaletta kaikkia eläimiä (koiraan ja naaraan), ilman mitään erotusta. Kertomus päättyy sanoihin: "Nooa teki kaiken niin kuin Jumala oli häntä käskenyt". Nooa oli siis jo tehnyt kertaalleen kaiken, eläimet olivat kokoontuneet arkkiin ja ja kaikki oli valmista vedenpaisumukselle.

Mutta silti luvussa seitsemän alkaa vedenpaisumuskertomus uudestaan, eli samasta asiasta esitetään kokonaan toinen versio, joka on ristiriidassa ensimmäisen kertomuksen kanssa. Nooa saa sisällöltään erilaiset toimintaohjeet ja eläinten kokoontuminen arkkiin kuvataan toistamiseen, selvästi ristiriitaisella tavalla.

"Ota kaikkia uhrikelpoisia karjaeläimiä seitsemän paria, uroksia ja naaraita, mutta kaikkia epäpuhtaita karjaeläimiä ota kaksi, uros ja naaras. Myös taivaan lintuja ota seitsemän paria, uroksia ja naaraita...seitsemän päivän kuluttua minä lähetän maan päälle sateen...Nooa teki niin kuin Herra oli häntä käskenyt".

Kertomuksen mukaan eläimet "tulivat itse Nooan luo arkkiin" (miten ne osasivat tulla ja mistä ne tiesivät tulla - hyönteiset, sienieläimet, madot, lihansyöjät ja niiden saaliseläimet? Miten ne eläimet valitsivat keskuudestaan ne parit, joiden tuli tulla, miksi ei tullut useampia pareja? Tämä kuulostaa sadulta ja satua se onkin sen mukaisesti, mitä eläimistä tiedetään). Myös Jumalan lupaus, että vedenpaisumus ei hävitä enää kaikkea elämää maan päältä toistetaan näissä eri kertomuslähteissä (1 Moos.8:20-22 ja 9:8-17).

Vedenpaisumuksen kestoaika kuvattu ristiriitaisesti Raamatussa

Raamatun erilaisista, keskenään epäyhteensopivista ja samoja asioita toistavista kertomuksista ei muodostu johdonmukaista yhtenäistä kertomusta. Vedenpaisumuksen kestoaikakin on kerrottu ristiriitaisesti: 1 Moos.7:17 mukaan tulva kesti 40 päivää, kun taas 7:17 väittää tulvan kestäneen 150 päivää ja vielä kolmaskin vaihtoehto tarjotaan: 7:11 vrt. 8:13 vedenpaisumus kesti vuoden. Toisensa poissulkevat historialliset väitteet eivät voi olla samanaikaisesti tosia.

Vedenpaisumuskertomuksen taustalla olevasta myyttisestä, virheellisestä raamatullisesta maailmankuvasta

Vedenpaisumuskertomuksen taustalla on aikansa muinaisitämainen kolmikerroksinen (muistutti myös muinaisten egyptiläisten maailmankuvaa, jossa taivaankupoli on maa-levyn päälle kaartuneena) maailmankuva, jonka siis Raamattukin sisältää historiallisen raamatuntutkimuksen tuloksien mukaisesti. Genesiksen mukaan vesien alkuperä on kahtalainen: "syvyyden lähteet" sekä taivaankupolissa olevien "taivaan ikkunoiden" aukeaminen (1 Moos.7:11..."puhkesivat kaikki syvyyden lähteet ja taivaan ikkunat aukesivat"). Ks. myös 2 Kun.7:2,19 "...Herran kai avaa taivaan luukut". Itse asiassa vedenpaisumus "toimii" niin sanotusti vain tämän muinaisitämaisen maailmankuvan puitteissa. Syvyyden lähteet viittaavat (litteän) maan alla oleviin vesien lähteisiin, joiden alla on kuolleiden valtakunta sekä maan peruspylväät ja peruskivi (Job 26:5-7 "Vainajien henget vapisevat syvyyden vesien alla, syvyyden joukkojen alla, sillä Jumalan edessä tuonela on alasti, syvyyden kuilua ei häneltä mikään peitä. ) Ks. myös Ps. 148:4,6 "Ylistäkää häntä, korkeimmat taivaat ja taivaankantta kattavat vedet!...Hän pani ne paikoilleen ainiaaksi".

Tuulet ja vedet ovat VT:ssa kaaosvoimia, jotka Jumala päästi joksikin aikaa valloilleen vedenpaisumuksessa.

Ks. myös Job 38:4-6 "...laskin maan perustukset...kuka veti mittanuoran sen yli...mihin laskettiin sen peruspylväät? Kuka pani paikoilleen sen kulmakiven...kuka sulki meren portit, kun vedet syöksyivät esiin maan kohdusta?"
Job 38:16-17,22 "...käynyt meren lähteillä, oletko tutkinut syvyyden pohjan? Nousiko eteesi tuonelan portit, saitko nähdä kuoleman varjon ovet?"

Muita kriittisiä kysymyksiä ja ongelmia vedenpaisumukselle ja Nooan arkille

Kuinka Nooa olisi osannut kerätä arkkiinsa kaikki miljoonat alkueliöiden lajit, kun hän ei edes voisi nähdä niitä. Toisaalta miten dinosaurukset kuten valtava titanosaurus, brontosaurus tai tyrannosaurus mahtuisivat arkkiin? VT:ssä kuitenkin lukee, että Nooa otti kaikkia eläinlajeja arkkiin mitään lajia pois sulkematta. Kreationistit väittävät vastauksessaan, että "Nooa otti arkkiin dinosauruksien munia, eikä täysikokoisia dinosauruksia". Mutta ei muniin turvautuminen tee asiaa yhtään helpommaksi. Dinosauruksien kuten muidenkin matelijoiden munien käsittely ja haudottaminen ei näet ole mikään pikkujuttu. Ei riitä, että joku vaan puolihuolimattomasti keräilee dinosauruksien/matelijoiden munia ja laittaa ne johonkin laatikkoon. Matelijoiden munia ei saa nostettaessa kääntää, koska poikanen saattaa kuolla sen takia (matelijoiden alkiot kiinnittyvät munan seinämään ja munia käännellessä alkiot voivat hukkua). Matelijoiden munien käsittely vaatii suurta varovaisuutta ja tietotaitoa ja eri lajeilla on vielä omia erityisvaatimuksiaan. Myös lämpötila, jossa munia haudotaan on erittäin tärkeä. Eräillä lajeilla haudonnan aikainen lämpötila vaikuttaa alkioiden sukupuoleen? Mitä tietoa ja haudontamahdollisuuksia Nooalla muka oli aallokossa heiluvassa kiikkerässä arkissaan pitää dinosauruksien munat tasaisen lämpiminä, millä Nooa mittasi lämpötilan, miten hän varjeli munat niin etteivät ne heilahtele ja alkiot kuole, mitä jos lämpötilan takia joistain lajeista jäi jäljelle vain naaraita tai uroksia? Mistä Nooa tiesi kaikkien eri dinosauruslajien erityiset vaatimukset munien haudonnassa? Näemme, että "muna-teoria" on yhtä epäuskottava kuin muutkin kreationistien "teoriat".

Entä miten Nooa olisi käsitellyt kaksineuvoisia eliöitä, yhdyskunnissa eläviä eläimiä ja partenogeneettisesti lisääntyviä lajeja, joissa on vain naaraita eikä koiraita. Ollakseen biologian lähdeteos, eikö VT:ssä olisi pitänyt olla ohjeet myös näitä eläimiä varten? Entä miten kasvi- ja sienilajit säilytettiin vedenpaisumuksen ylitse? Eikö kaikkien kasvien siemeniä olisi pitänyt kerätä talteen, entä sienet? Entä eläinten ruokinnan ja juottamisen hoitaminen ja niiden tuottaman lannan poistaminen käytännössä? Annettiinko tyrannosaurukselle välillä brontosaurus välipalaksi? Muiden lihansyöjäeläinten ruokkimisesta puhumattakaan? Oletukset eläinten jonkinlaisesta "horrostamisesta" kiltisti ja helposti hoidettavina arkissa vedenpaisumuksen aikana ovat yksinkertaisesti lapsellisia ja perusteettomia.

Grand Canyon on vedenpaisumusta vastaan

Kreationistit ovat väittäneet Grand Canyonia hyväksi todisteeksi vedenpaisumuksen aikaansaannoksista. Todellisuudessa väite on kestämätön. Eräänä tosiasiana, joka falsifioi kreationistisen tulvageologian ovat Grand Canyonin kiemurtelevat meanderisilmukat, sillä sellaisia ei kerta kaikkiaan synny missään äkkinäisessä vedenpaisumuksessa, vaan ne muodostuvat pitkän ajan kuluessa.

Egyptin varhaishistoria ei tiedä vedenpaisumuksesta mitään

Egyptin korkeakulttuurin (josta israelilaiset saivat vaikutteita uskontoonsa) historiassa ei ole mitään evidenssiä siitä, että globaali tulva olisi huuhtonut silloisen maailman olemattomiin, vaan egyptiläiset kehittivät kulttuuriaan ja rakensivat vanhaa valtakuntaa oletetun vedenpaisumuksen aikaan (4000 - 4500 vuotta sitten) ja jo sitä ennen. Egyptissä rakennettiin korkeakulttuuria eikä mikään maailmanlaaja vedenpaisumus katkaissut Egyptin kulttuurin kehitystä.

"Maanviljely alkoi Egyptissä noin 7000-5000 eaa. ...Merkittäviä esidynastisia paikkoja olivat mm. Naqada, Gerzeh, Abydos, Koptos, Hierakonpolis ja Quau. Egypti säilyi pitkään ns. myöhäispaleoliittisessa kulttuuripiirissä. Saharan aavikoituminen pakkasi väestöä Niilin laaksoon....Egypti muotoutui Badari- ja Naqada-kulttuuri-kausina noin 5000-3000 eaa.Taajamia syntyi noin 4000-3000 eaa. Keskusvalta muotoutui ainakin alueittain noin 3500 eaa. "

Egyptin historiasta

Glaukoniitti ja kalkkikivi - kivetkin puhuvat vedenpaisumusta ja YEC-uskoa vastaan

Glaukoniitti on evidenssi hitaan sedimentoitumisprosessin puolesta, ja siten evidenssi sekä nuorta maapalloa että vedenpaisumusta vastaan.

"Prekambrikauden lopulla tapahtui Bornholmin alueella lähinnä eroosiota ja Kambrikauden alussa kerrostuivat ensimmäiset nykyäänkin deformoitumattomat ja metamorfoitumattomat sedimentit. Niistä vanhimmat, Neksøn hiekkakivet kerrostuivat osittain ilmanalaisesti, mutta Balka-hiekkakivien kerrostumissa on jo nähtävissä muutos merellisempään ympäristöön. Glaukoniittipitoinen (glaukoniitti = merellisille kerrostumille tyypillinen kiilleryhmän mineraali, joka indikoi hidasta sedimentaatiota) Læså-muodostuma on jo selvästi merellinen kerrostuma, jota Bornholmin geologisessa kartassa edustavat Grønne skifre-symbolilla merkityt alueet.

Kambri- ja ordovikikausien vaihteessa kerrostuneet alunaliuskeet (alunskifer) osoittavat kerrostumisolosuhteiden vaihtuneen hapettomiksi ja kerrostumisen tapahtuneen rauhallisissa olosuhteissa eli todennäköisesti syvän meren pohjalle. Varhaisordovikisia ovat myös tummat Komstad-kalkkikivet, joiden kerrostuminen on tapahtunut alle sadan metrin syvyydessä."

Glaukoniitin lisäksi on huomioitava myös kalkkikivi: se on kerrostunut maalaji, jonka muodostuminen on hidasta kalsiumkarbonaatin saostuessa vedestä. Kalkkikivi on vanhimpia kivilajeja ja Suomessa esiintyvä kalkkikivi on 2 miljardia vuotta vanhaa. Ahvenanmaalla on fossiilipitoista kalkkikiveä, joka alkoi kerrostua 470 miljoonaa vuotta sitten. Sanomattakin on selvää, että glaukoniitti ja kalkkikivi eivät ole syntyneet lyhyessä ajassa oletetun "vedenpaisumusvuoden aikana".
Kalkkikivestä

Höyrykatos vedenpaisumuksen vesilähteenä olisi tuhonnut itsessään elämän

5165 m. Niinpä vettä tarvittiin ainakin vähän yli 5165 m, jotta isompi Ararat olisi peittynyt veteen. Raamatun teksteistä ei ole luettavissa, että Ararat "pulpahti esiin" vasta vedenpaisumusvuoden aikana ja kohosi vasta tulvan loputtua kyseiseen korkeuteensa (se olisikin ollut melkoista laattatektonista formulaa eikö geologisesti kovinkaan uskottavaa, paitsi myyttien maailmassa jossa mikä tahansa toimii kuin taikaiskusta. Kyseessä olisi ollut vähintäänkin yliluonnollinen ihme).

Kreationistien joukossa  aikaisemmin suosittu (mutta vieläkin tähän malliin kyllä törmää, joten ei se kuollut ole vieläkään)  "vapor canopy" (höyrykatos)-malli esittää, että tämä vesi olisi ollut vesihöyrynä taivaalla "höyryvaipassa". Kuitenkin tässä olettamuksessa on ylikäymättömiä ongelmia. Vesihöyry on painavaa, etenkin noin suurissa määrissä. Jos oletetaan että tämä valtava määrä höyryä olisi ollut yläilmakehässä, niin se olisi nostanut maan pinnalla ilmanpainetta. Samalla tavalla kuten merenpohjan hautavajoamissa on syvemmällä suuri paine koska yläpuolella on paljon vettä. Itse asiassa tämä 4.4 miljardin kuutiokilometriä vettä sisältävä höyrypilvi olisi nostanut ilmanpaineen maan pinnalla peräti 900 -kertaiseksi = 930 kg/cm2. Miten arkki, tai ylipäätänsäkään mikään elämä maan pinnalla olisi kestänyt tällaista painetta?

Vesihöyryn tiivistymisessä takaisin vedeksi vapautuu lämpöenergiaa. Jos kaikki tämä 4.4 miljardia kuutiokilometriä vettä sisältävä höyrypilvi sitten olisi tiivistynyt sateeksi niin siitä vapautuva energia olisi nostanut ilmakehän lämpötilan 3500 asteeseen. Tuskin auringon valokaan olisi läpäissyt sellaista paksua höyrykatosta. Arkki sekä Nooa, ja kaikki muukin maan päällä olisi höyrystynyt kuoliaaksi - meretkin olisivat höyrystyneet olemattomiin. Miten siis puusta tehty arkki olisi voinut kestää 3500 asteen lämpötilan, yhdistettynä 900 -kertaiseen ilmanpaineeseen? Nooa olisi porukkansa kanssa tarvinnut asbestipuvut ja melkoiset ilmastointilaitteet! Tämä oletettu "höyrykatos" olisi siis tuhonnut kaiken elämän ja tehnyt planeetasta elinkelvottoman jo ennen mitään vedenpaisumusta. 

"Syvyyden lähteet" vedenpaisumuksen vesivarastona?

Kreationisteilla on nykyään muitakin "teorioita" vedenpaisumuksen toteutumisesta, mutta ne ovat yhtälailla  todistamattomia spekulaatioita kuten ylipäätään koko ns. tulvageologia.  Kreationistit vetoavat VT:iin perustuen siis myös "syvyyden lähteisiin" veden alkuperänä (taivaalta sataneen veden lisäksi). Mutta vesi ei ole varastoitunut maan alle sillä tavalla, että globaalin tulvan vaatimat vesimäärät pääsisivät ensin vapautumaan maan pinnalle ja tulvan loputtua virtaamaan takaisin maan alle.

Maan alta kyllä löytyy valtamerikaupalla vettä, mutta mitään "syvyyden lähteitä" siellä ei silti ole, vaan 600-2500 kilometrin syvyydessä oleva vesi on sitoutuneena mineraaleihin. Tämä vesi on lämpötilaltaan sitä paitsi 1000 -1600 asteista ja paine vastaa 250 000 ilmakehää. Jos tämä 1000 -1600 asteinen tappavan kuuma vesi (vesihöyry itse asiassa) purkautuisi maan pinnalle niin olemme taas samassa ongelmassa kuin "klassisessa" höyrykatos-mallissa: miten Nooa perheineen ja eläimineen pysyisi elossa tappavan kuumassa höyrypurkauksessa?

Tietoa näistä maankuoren mineraaleihin sitoutuneista vesistä:

Murakami, M., Hirose, K., Yurimoto, H., Nakashima, S. & Takafuji, N. Water in Earth's lower mantle. Science, 295, 1885 - 1887, (2002).
Naturen artikkeli
National Geographicin artikkeli

Minne vesi meni vedenpaisumuksen loputtua? - hyvin vakava luonnontieteellinen ongelma

Tärkeä  ja huomiota vaativa lisäkysymys on, että minne se suunnaton vesimäärä  katosi tulvan "väistyessä" - tuliko vedestä taas höyrykatos vai minne se haihtui? Jos aurinko kuivattaisi nuo joko satojen metrien tai kilometrien paksuiset vesimassat olisi sen seurauksena syntynyt valtavasti pilviä, mikä viilentäisi ilmakehää. Kun ilma jäähtyy olisi se pilviin tiivistynyt vesimassa satanut uudestaan maan päälle, jolloin meillä olisi kohta uusi vedenpaisumus. Kreationistit unohtavat tämän ongelman kohdalla aineen ja energian häviämättömyyden lait. Heidän maailmassaan vettä tulee ja menee luonnon laeista piittaamatta.

Jos kaikki vesi ilmakehästä sataisi alas niin vesikerros Maan päällä olisi vain 2,5 cm

Ilmakehässä on todellisuudessa niin vähän vettä, että jos kaikki vesi ilmakehästä sataisi Maan päälle, Maa peittyisi vaivaisen 2,5 sentin "paksuisen" vesikerroksen alle. Joten se siitä "vedenpaisumuksesta" ja "kaiken lihan hävittämisestä" vedellä. Ilmakehässä on vettä 12 900 kuutiokilometriä, mikä on vain 0,001 % maapallon vesivarannosta. Merissä on 96,5 % kaikesta vedestä. Pohjavettä on kaikesta vedestä vain 1,7% (23 400 000 kuutiokilometriä). Mikäli maapallon kaikki vesi koottaisiin palloksi, olisi sen läpimitta 1400 km. Nämä ovat todennäköiset arvot Maan vesivaroista ja niiden jakautumisesta. Yksi ja sama vesi kiertää maapallolla muotoaan vain muuttaen jatkuvasti (tästä Maan vesien kierrosta Raamattu ei luonnollisesti tiedä mitään). Lähde: Tieteen Kuvalehti 16/2006 s. 10.

Tulvamyytit kreationistien "todisteina" vedenpaisumuksesta. Kaikilla kansoilla ei ole vedenpaisumustarinoita

Kovin kiintoisa ilmiö, että Raamatun erehtymättömyyden nimeen vannovat kreationistit käyttävät eräänä tärkeimmistä - jotkut jopa tärkeimpänä - todisteenaan vedenpaisumuksesta "pakanakansojen" tulvamyyttejä. Toisaalta fundamentalistiset kristityt eivät anna arvoa "pakanankansojen" mytologioille, ne tuomitaan pelkäksi epäjumalanpalvonnaksi ja taikauskoksi, eivätkä he myönnä missään tapauksessa, että Lähi-idän kansojen myyteillä olisi ollut vaikutusta Raamatun kirjoituksiin. Mutta egyptiläisillä esimerkiksi on jumaltarustossaan neitseestä syntyviä, kuolevia ja kuolleista nousevia jumalia. Zarathustralaisuus tuntee opit kuolleiden ylösnousemuksesta, viimeisestä tuomiosta ja taivasten valtakunnasta. UT:n etiikassa on paljon samaa kreikkalaisen, etenkin stoalaisen filosofian kanssa. Esimerkkejä voisi antaa enemmänkin samankaltaisista myyteistä tai yhtäläisyyksistä uskontojen välillä ylipäätään.

Mitäpä johtopäätöksiä niistä tekisimme? Jos vedenpaisumus tulee todistetuksi sillä, että yli 150 kansalla eri puolilla maailmaa on myyttejä tuhotulvista niin onko meidän hyväksyttävä myös esim. egyptiläisten ja zarathustralaisten uskomukset - niissä kun on myös hyvin tuttuja aineksia Raamatun oppien kanssa? Vai vahvistavatko Lähi-idän jumalaistarut näiltäkin osin Raamatun sisällön? Sattumiako nämäkin yhtäläisyydet vai jotain muuta. Näiden kysymyksien pitemmälle menevä pohtiminen ei silti kuulu tämän artikkelin aiheeseen.

Mutta on aavikkokansoja Afrikassa (tuagerit, beduiinit) ja vuoristokansoja Aasiassa (sherpat), joiden tarustoissa ei tunneta vedenpaisumusta - varsin luonnollista karujen aavikoiden ja vuoristojen asukkaille. Faraonisen ajan egyptiläisilläkään ei ole mitään tietoa mistään tuhotulvasta. Ylipäätään suuressa osassa Afrikkaa ja Keski- sekä Itä-Aasiassa ei tunneta mitään vedenpaisumusta tai "Nooan arkkia" (Sir James G. Frazer: Folklore in Old Testament, 1918).

Vedenpaisumusmyyttien alkuperästä ja samankaltaisuudesta sanoisin seuraavia kommentteja. Nykyihminen kehittyi ilmeisen kiistattomasti Afrikassa. Äskettäin löydettyjen ihmiskallojen ikä ja muut ominaisuudet tukevat hyvin teoriaa, jonka mukaan nykyihmisen juuret ovat Afrikassa ja että Homo Sapiens levisi Afrikasta muualle maapallolle alle 200 000 vuotta sitten, syrjäyttäen muut Homo -lajit. Afrikkalaisten heimojen geeniperimä on myös vaihtelevampi kuin muun maailman ihmisten. Nykyihminen vaelsi useissa erissä Lähi-idän läpi muualle maailmaan n. 60 000-10 000 vuotta sitten. Ja Lähi-idän kansoilla on vanhoja tulvamyyttejä, joita saatettiin omaksua matkan varrella kohti uusia asuinseutuja ja mantereita.

Viimeisin jäätiköitymisvaihe oli n. 75 000-10 000 vuotta sitten ja huippu osui aikaan n. 18 000 vuotta sitten. Mannerjäätiköissä oli sitoutuneena n. 100-125 metrin paksuus valtamerien vesistä. Jäätiköiden sulaessa kaikkien valtamerien pinta nousi tuon määrän. Näistä jääkauden sulamisvesien tulvimisista riitti tulvia maailmanlaajuisesti kaikille rannikoille. Paikallisempia tulvia tapahtui jäätikköjärvien purkautumisissa eri puolilla maailmaa ja tulvavirtaamat ovat olleet satoja tuhansia -miljoonia, suurimmissa jopa yli kymmenen miljoonaa kuutiometriä sekunnissa (Amazonin huippuvirtaama on 200 000 kuutiometriä/sek.). Lisätään muutamia kymmeniä amatzonallisia vettä kerralla mihin tahansa jokeen, niin kyllä kansat saavat moisesta mullistuksesta aihetta myytin ja legendan muodostamiseen jälkipolvillekin kerrottavaksi - niin Amerikassa kuin muuallakin.

Meksikostakin on löytynytkin todisteita paikallisesta suurtulvasta, joskaan sen tuho ei ole ollut niin laaja kuin sikäläiset myytit antavat ymmärtää - täysin luonnollista tarinoiden ja myyttien muodostumisessa. Taruissa tapahtumisen suuruusluokka kasvaa ja muuttaa muotoaan aikojen kuluessa kun tarina siirtyy suullisesti uusille sukupolville.

"Kalevala vedenpaisumuksen todisteena"

Innokkaimmat "myytti-kreationistit" ovat alkaneet jopa meidän Kalevalaamme selittää sillä tavalla, että Kalevalastakin löytyy "todiste" vedenpaisumuksesta (Väinämöisen veneen veistelyrunoa kuvataan kuulemma niin "laajasti", että sen "täytyy viitata vedenpaisumukseen" ja se "tukee kansojen yhteistä alkuperää Eedenin paratiisin luona"). Tuskinpa nämä tulkinnat vastaavat suomalaisen kansanrunouden tutkijoiden yleistä näkemystä.

Ei ole hämmästyttävää, että vedenpaisumuskertomuksia on niin monella kansalla eri mantereilla (myös skandinaaveilla). Ihmisyhteisöillä on tapana hakeutua vesien äärille ja tulvat ovat tavallinen ilmiö vesistöissä. Usean kansan tulvakertomuksissa on samoja elementtejä sumerilaisen vedenpaisumusmyytin kanssa, mikä on selitettävissä luontevasti: Lähi-idän kirjauskontojen vaikutuspiiri ulottuu kaikkialle maailmaan. Kertomukset leviävät ja myös muuntuvat matkan varrella kun samaa kertomusta levitetään monen uskonnon lähetyssaarnaajien ym. edustajien voimin. Meidän Kalevalassammekin on kristillisen tradition vaikutusta nähtävissä. Kreationistien tehtävänä on ensin todistaa, että muiden kansojen vedenpaisumusmyytit eivät ole millään tavalla voineet saada vaikutteita babylonialaisesta tulvamyytistä ennen kuin minkäänlaisia johtopäätöksiä aletaan tekemään tulvamyyttien historiallisesta todistusarvosta. Mutta siltikään, myytit eivät poista luonnontieteellisiä tosiasioita ja argumentteja vedenpaisumusta vastaan.

Myös atsteekkien ja mayojen mytologioissa on keskenään suurin piirtein samankaltaiset kertomukset vedenpaisumuksesta, mutta ajanlaskun kannalta näiden intiaanikansojen tulvamyytti on ongelmallinen Raamatun vedenpaisumuskertomukselle. Raamatun vedenpaisumus ajoittuu noin tuhat vuotta aikaisemmaksi kuin mayojen ja atsteekkien tulvamyyttien tapahtuma-aika. Myös Keski-Amerikan arkeologiset tutkimukset ovat todistaneet, että tuhoisa tulva sijoittui todellakin eri aikaan kuin Raamatun kertomuksessa. Pikemminkin atsteekkien ja mayojen tulvakertomukset ovat peräisin yhteisestä alkulähteestä. Etelä-Amerikan inka-kulttuurissa on ollut selvästi Raamatun kertomuksia muistuttavia myyttejä. Mutta tässäkin kysymys on siitä, että eurooppalaisten valloittajien kristillinen julistus omaksuttiin inkojen keskuudessa ja ne vaikuttivat inkojen mytologiaan. Monia tällaisia hybridi-myyttejä esiintyy myös Afrikan viidakkokansojen keskuudessa, koska lähetyssaarnaajien opetukset ovat antaneet vaikutteita niihin.

On siten kovin kyseenalaista tehdä johtopäätöstä, että eri puolilta maailmaa löytyvät tulvatarut todistavat yhdestä ja samasta globaalista tulvasta. Etenkin koska geologinen ja paleontologinen todistusaineisto ei tue oletusta vedenpaisumuksesta.

Erilaisen tulvafolkloren analyysi ei tue oletusta, että sekalaiset kansantarinat tulvista puhuisivat yhdestä ja samasta globaalista tapauksesta, joka sattui tiettyyn aikaan muutama tuhat vuotta sitten (Loftus, s.110).

Sekalaisia vedenpaisumuksen tueksi keksittyjä kreationistien kestämättömiä argumentteja

Kerrostumista ja sedimentoitumisesta
Suurikaan määrä vettä ei saa aikaan suurimittaisia sedimenttiliikuntoja, vaikka kreationistien parissa niin luullaan. On hyvä muistaa, että merenpohjat ovat yleisesti ottaen hyvin rauhallisia alueita sedimentoitumisen kannalta. Ilman tulviakin syntyy maanvyörymiä, joita havaitaan mannerrinteillä. On myös täysin mahdotonta väittää, että kaikki hiekkakivikerrostumat olisivat peräisin vedenpaisumuksesta. On geologinen tosiasia, että tietyt kerrostumisolosuhteet aikaansaavat tietynlaisia sedimenttikerrostumia. On myös täysin mahdotonta väittää, että kaikki hiekkakivikerrostumat olisivat peräisin vedenpaisumuksesta.

Myöskään eläinten "joukkohautojen" olemassaolo (esim. alue, jolla on 800 miljardin selkärankaisen eläimen fossiileja) ei ole voinut syntyä yhdellä kertaa tulvan tuloksena, vaan vähitellen pitkän ajan kuluessa. Sellainen joukkohauta syntyy vain, jos eläinpopulaatio alueella on hyvin suuri ja olosuhteet fossiloitumiselle ovat hyvin suotuisat. Esimerkiksi tällaisella hautuumaalla Karroon systeemissä nähdään ilmastovaihteluiden aikaansaamia eroavuuksia kerrostumissa sekä jokisedimenttejä (fluviaalisia sedimenttejä), mutta minkään tuhotulvan merkkejä ei ole.
Karroon systeemistä

Siperiassa ei ollut trooppista ilmastoa
Samoin mammutit, myskihärät, villasarvikuonot ja alueella eläneet leijonat eivät olleet trooppisia eläimiä, vaan kylmien seutujen eläinlajeja. Niitä ei siten elänyt missään tapauksessa jossain Mesopotamiassa Nooan lähellä, eikä koko maapallolla todellakaan ollut yksi ja sama lämmin ilmasto. Maapallo ei ole myöskään kiertänyt lähempänä aurinkoa, kuten jotkut kreationistit koettavat järkeillä Nooan päivien ihmisten satojen vuosien iälle "luontevaa" selitystä. Jos maapallo olisi esim. Venuksen tienoolla, olisi täällä liian kuuma elämää varten.

Kreationistien argumentti "seisovassa asennossa kuolleet eläimet"
Seisomalla kuoleminen ei todista millään tavalla kuolemista tulvan vesimassoihin, vaan kuolintapa syntyy siten että eläimen ruumis hautautuu hitaasti upottavaan maaperään/alustaan kuten tapahtui La Brean tervakupissa Kaliforniassa. Tervakuopissa on paljon eri aikakausilla niihin uponneita eläimiä, myös lintuja. Samanlaista tapahtuu nykyäänkin esim. liejukuopissa.

Katso myös sivulta Onko maailma nuori vai vanha lisää evidenssiä vedenpaisumuksen falsifioimiseksi: moni empiirinen tosiasia luonnossa (jääkerrostumat, puiden vuosilustot) ja historiassa (maailman vanhimmat kaupungit) merkitsee, että sekä käsitys "nuoresta maasta" että vedenpaisumus-olettamus voidaan perustellusti kumota.

Todistavatko kiinalaiset kirjoitusmerkit vedenpaisumuksesta ja Nooan arkista?

Kreationistien nykyäänkin hellimä väite on, että kiinan kirjoitusmerkeistä löytyy todiste vedenpaisumuksesta. Heidän väitteensä kulkee tähän malliin: "sana tulvalle muodostuu merkeistä kahdeksan + yhdessä/liitto + maa/maapallo, kaikki + vesi. Sana laiva/arkki koostuu merkeistä alus/vene + kahdeksan + suu/vuori". Lyhyemmässä muodossa väite kuuluu siten, että kiinan kielen laivaa merkitsevä sana olisi rakentunut venettä, kahdeksaa ja suuta merkitsevistä radikaaleista.

Kyseinen kreationistinen väite on kiinan kielen tosiasioiden valossa epätosi, silkka legenda. Kiinan kielessä ei ole väitettyä hanzia ollenkaan. Vene eli chuan2 on tehty radikaalista zhou (tasatooni) ja sen merkitys on vene sekä radikaalista yan (ylös-alas-tooni). chuan2 koostuu siis venettä tarkoittavasta radikaalista vasemmalla ja foneettisesta elementistä oikealla. Foneettisessa elementissä on kaksi osaa, joilla ei ole mitään merkkiä tarkoittavaa merkitystä. Ylempi osa elementistä tarkoittaa "jakaa". Merkki, joka tarkoittaa kahdeksaa on toiminut pohjana erottamista/jakamista tarkoittavalle merkille. Hanzi kou ei tarkoita koskaan ihmistä kiinan kielessä, vaikka kreationistit väittävät sen hanzin tarkoittavan ihmistä, eikä hanzi kou ole myöskään laskurimerkki ihmisten määrälle.

Myöskään yan2 on foneettinen elementti, eikä tarkoita "peittämistä" (eli että vedet olisivat peittäneet maan tms.) ja sen juurena on sana, joka tarkoittaa hukkumista.
Kiinan kielestä tietoa
Kiinan kirjoitusmerkeistä ja Genesiksestä

Sanottakoon vielä, että kiinalaisten tulvamytologia ei edes sisällä mitään arkkia, jossa olisi ollut kahdeksan ihmistä. Kiinalaisessa tulvamyytissä on iso laiva, jossa vain kaksi ihmistä pelastuu, A-Zie ja hänen sisarensa. Tulvan mentyä A-Zie tappaa raivon vallassa heidän yhteisen lapsen, ja muovailee lapsen ruumiin palasista miehen ja naisen uutta ihmiskuntaa varten (E. T. C. Werner: Myths and Legends of China, George G. Harrap and Company, 1922. s. 406-408) . Kreationistit eivät saa kiinan kielestä tukea näkemyksilleen on riidaton, kiinan kieleen perustuva johtopäätös.

Kreationistioppinut myöntää: ei todisteita vedenpaisumukselle

Vielä on kiintoisaa mainita, että kreationistista "tulvageologiaa" eivät edes kaikki kreationistit pidä pätevänä, vaan kumoavat vedenpaisumusgeologian sanoen, että sille ei ole todisteita. Tästä esimerkkinä biologiaa useissa fundamentalistisissa yliopistoissa USA:ssa opettanut Theodore Graebner (lihavoinnit minulta). Myös muut vanhan maan kreationistit (OEC) ovat kiistäneet vedenpaisumukselle esitetyt geologiset "todisteet" ja sanoneet, että mitään geologisia todisteita ei ole globaalista tulvasta. Ainoa "todiste" on usko Raamatun literaaliin tulkintaan tietynlaisen vailla todellisuuspohjaa olevan fundamentalistisen raamattunäkemyksen puitteissa kaikista empiirisistä tosiasioista välittämättä.

Shortly after it was formed, however, the RSA was torn by an internal feud between those who accepted Price's Flood geology and those who rejected it. One of RSA's founding members, the Lutheran theologian Theodore Graebner (an old-earth creationist who taught biology in several fundamentalist universities) flatly declared that Flood geology had no supporting evidence: "In spite of all that I have read about the Flood theory to account for stratification, erosion and fossils, I cannot view the mountains without losing all faith in that solution of the problem." (cited in Numbers, 1992, p. 112) By 1937, the Religion and Science Association had collapsed under the weight of this feuding.....

For geologists, The Genesis Flood was a yawn, merely an updated re-hash of McCready Price's New Geology. The book also received criticism from the old-earth creationists, who argued that the very idea of a global Flood was not supported by any of the geological evidence. In response, Whitcomb and Morris answered simply that Genesis said there had been a global Flood, therefore there must have been one: "The real issue is not the correctness of the interpretation of various details of the geological data, but simply what God has revealed in His Word concerning these matters." (Whitcomb and Morris, 1961, p. xxvii) To the ASA Journal, which was vocal in its criticism of the book, Morris wrote, "The real crux of the matter is 'What saith Scripture?' " (cited in Numbers, 1992, p. 208)
Lähdesivu (sisältää hyvän esityksen kreationismin historiasta ja tarkoitusperistä)

Muiden planeettojen geologisten muodostelmien aiheuttama kiusallinen kysymys vedenpaisumusta puolustaville "tulvageologeille"

Kreationistien mukaan vedenpaisumus jälkiseurauksineen sai aikaan lyhyessä ajassa nykyiset maapallon pinnanmuodot, kuten USA:n Grand Canyonin kaltaiset valtavat muodostelmat. Mutta aurinkokuntamme toisilla planeetoilla, kuten Marsissa ja Venuksessa on monimuotoisia - myös samantyyppisiä - muodostelmia niiden pinnalla: kanjoneita, rotkoja, vuorijonoja yms. Miten siis Marsissa, Venuksessa ja muilla taivaankappaleilla olevat samantyyppiset - ja isommatkin kuin maapallon samantyyppiset pinnanmuodot - ovat voineet syntyä lyhyessä ajassa vajaassa kuudessa tuhannessa vuodessa, sillä noilla planeetoilla ei ole ollut globaalia vedenpaisumusta (ei Raamatun mukaan ainakaan)? Miten voisi olla millään järkevällä tavalla ajateltavissa, että muiden planeettojen pinnanmuodot olisivat syntyneet lyhyessä ajassa ja että ne planeetat olisivat 6000 - 10 000 vuotta vanhoja? Miten tulvageologia selviää muiden planeettojen pinnanmuodoista - ei mitenkään. Miten tulvageologia sitten selittäisi maapallon pinnanmuodot muka yhdellä jättitulvalla joitain tuhansia vuosia sitten? Mikä nopea mekanismi sai aikaan vaikka vain Marsin pinnanmuodot kuten Vallis Marineris? Sen alkuperänä ovat itse asiassa Tharsiksen syntymisestä seuranneet venymiset ja rakoilut, eikä virtaava vesi. Marsin Olympus Mons on aurinkokuntamme korkein tulivuori (24 km) ja vuoren juuren ympärillä on jopa kuusi kilometriä korkea kallioinen rinne - miten nopeasti tuollaiset muodostelmat syntyvät?

Johtopäätöksiä ja loppusanat: vedenpaisumus kuivui ja Nooan arkki upposi myyttien yöhön

Kaiken lisäksi on vielä monenlaisia teknisiä ongelmia Nooan arkin kannalta, kuten juomavesi ja riittävä tila sellaisillekin eläimille kuin kirahvi. Myös tuosta eläinpaljoudesta aiheutuva jätehuolto ja kunnollinen ilmastointi - ja tätä kaikkea pyörittämässä 8 ihmistä. Käsittämätön ja Raamattuunkin perustumaton on se joidenkin kreationistien väite, että eläimet olivat vaan hissukseen jonkinlaisessa raukeassa horroksessa tai missä lie puoliunessa koko tulvan ajan arkissa. Kun kerran Nooan piti kerätä syötävää ruuaksi eläimille (1 Moos.6:21) niin selvä asia, että eläimet eivät raukeina horrostaneet kuukausikaupalla, vaan ne olivat aktiivisia eli söivät ja ulostivat.

Missä lapamatokin tai täit elivät arkissa ja muut loiset, ottiko joku vapaaehtoisesti kaikki ihmisloiset kehoonsa? Ja entä eliöt, jotka ovat sekä kasveja että eläimiä, mitä niille tehtiin? Biologisia ja teknisiä ongelmia ja mahdottomuuksia on vaikka kuinka paljon, kun aihetta tutkitaan perusteellisesti tieteelliseltä kannalta (logiikkaa ja laivanrakentumisteknisiä kysymyksiä unohtamatta). Niinpä kreationistit kuten Whitcomb ja Morris myöntävät, että vedenpaisumusta ei voida selittää pelkillä luonnollisilla tapahtumasarjoilla, vaan se vaatii yliluonnollisia voimia ollakseen mahdollinen.

Tässä artikkelissani ei ollut vielä läheskään kaikkia argumentteja, jotka ovat vedenpaisumukselle, "tulvageologialle" ja Nooan arkille ongelmallisia ja osoittavat globaalin tulvan mahdottomaksi. Johtopäätökseni on, että kreationistien tietynlaiseen kirjaimelliseen raamatuntulkintaan perustuva olettamus globaalista vedenpaisumuksesta muutama tuhat vuotta sitten on vuotanut kuiviin ja Nooan arkki on uponnut, sillä vankka todistusaineisto osoittaa, että maapallo ei ole koskaan ollut veden peittämä ihmiskunnan historian aikana (eikä vedenpaisumusta ole ollut aikaisemminkaan). Kristityille kreationismille Nooan vedenpaisumus on ku

itenkin elintärkeä - paitsi äärivanhoillisen raamattunäkemyksen takia myös siksi, että muuten he eivät pysty selittämään fossiileita, jotka tukevat asteittain tapahtunutta elämän kehitystä.

Vedenpaisumuksen epähistoriallisuus kumoaa oletukset Raamatun erehtymättömyydestä ja ristiriidattomuudesta: fundamentalismin pohja putoaa

Koska vedenpaisumusteoriaa ei voida todistaa oikeaksi, mutta sen sijaan se voidaan pätevästi osoittaa vääräksi tieteellisin ja loogisin argumentein, pohja putoaa pois koko kreationismilta ja yleensäkin kristilliseltä fundamentalismilta samoin kuin Raamatun luotettavuudelta historiallisena lähteenä: kun kerran ei ole ollut mitään maailmanlaajuista vedenpaisumusta niin ei myöskään Vanhan testamentin muitakaan alkukertomuksia voida tulkita kirjaimellisina maailmanhistorian kuvauksina eikä niitä myöskään ole perusteltua asettaa auktoriteeteiksi luonnontieteelle, kuten kristityt kreationistit tekevät. Koska Raamattuun ei voi luottaa sen "vedenpaisumus-historiassa" niin miten voitaisiin luottaa sitä edeltävien tai sitä seuraavien kertomuksien historiallisuuteen ja niihin liittyviin teologisiin näkemyksiin, ne kaikki ovat yhtä kyseenalaisia? Koska vedenpaisumus-kertomukset ovat epäluotettavia ja täysin vailla todellisuuspohjaa, mitä globaaliin tulvaan tulee, niin miten luomiskertomukset, satojen vuosien ikäiset ihmiset ja "kielten sekoitus Baabelin tornilla" olisivat sen luotettavampia "historian kuvauksia?".

"...the main reason for insisting on the universal Flood as a fact of history and as the primary vehicle for geological interpretation is that God's Word plainly teaches it! No geologic difficulties, real or imagined, can be allowed to take precedence over the clear statements and necessary inferences of Scripture",
Henry Morris, kuuluisa kreationisti

Sellaisille kristinuskon tulkinnoille, jotka pitävät Raamatun alkukertomuksia vain allegorisina kuvauksina joistain yleisistä hengellisistä tai moraalisista periaatteista, ei vedenpaisumuksen mahdottomuus eivätkä Raamatun historialliset ja luonnontieteelliset virheet ole teologinen ongelma.

Kreationismi tekee tuhoisan palveluksen kristinuskolle, jota se väittää puolustavansa

Kreationismi on naurettavuudessaan huonon teologiansa ja vielä huonomman "tieteellisyytensä" tähden eräs pahimpia uhkia sille kristilliselle uskolle, jota se uskoo puolustavansa, mitä he itse eivät tunnu käsittävän. Teologiselta kannalta katsoen on ymmärrettävää, että VT:ssä on kertomus (kaksi keskenään jännitteistä kertomusta itse asiassa) vedenpaisumuksesta. Koska juutalaisten naapurikansoilla oli myyttisiä kertomuksia vedenpaisumuksista on ajateltavissa, että ilman omaa tulvakertomusta juutalaisten keskuudessa olisi herännyt kysymyksiä Jahven suuruudesta ja vallasta hallita maailmanhistoriaa. Eikö Jahve hallitse historiaa, päättävätkö muiden kansojen jumalat maailman tuhosta, saatettiin kysyä.

Nooan vedenpaisumus-kertomus on puhtaasti uskonnollinen ja fiktiivinen vastaus näihin kysymyksiin ja teologinen vastine babylonialaisten ja sumerien paljon vanhemmille tulvamyyteille: Israelin Jahve hallitsee historian kulkua ja koko luomakuntaa. Jumala toimii suunnitellusti eikä oikkujen mukaan ja kieroillen kuten jumalat Kaksoisvirtainmaan tulvamyyteissä. Synnistä seuraa tuomio, mutta hurskaat pelastetaan on moraalinen opetus tulvakertomuksessa. Tätä kaavamaista ja elämässä kestämättömäksi osoittautunutta käsitystä arvostellaan nuoremmissa VT:n kirjoissa (Job, eräät Psalmit, Saarnaaja). Nooa ei ole VT:n sisällä merkittävässä asemassa ja häneen liittyvät traditiot ovat liittäneet hänen viininviljelyn keksimiseen ja ensimmäiseen juopumukseen (9:20-23).

Orientalisti Heikki Palva toteaa vedenpaisumuksesta:

"Alkukertomukset ovat ihmiskunnan varhaishistorian tulkintaa Jahve-uskon näkökulmasta... Mutta yhtä selvää on, ettei sellaista koko maailmanlaajuista tulvaa ole koskaan ollut, josta vain Nooa perheineen pelastui. Sitähän eivät VT:n omatkaan traditiot edellytä; vrt. esim.[1 Moos.]4:20-22". - Raamatun tietosanasto s. 276-277.

Kirjallisuutta ja lisätietoa vedenpaisumus-kysymyksestä:

John W. Loftus: Why I Rejected Christianity: A Former Apologist Explains (2007)
Donald Gowan: From Eden to Babel: Genesis 1-11 (1988)
Bernard Ramm: The Christian View of Science and Scripture (1954)
Heikki Palva: Raamatun tietosanasto (1995)
Sir James G. Frazer: Folklore in Old Testament (1918)
Murakami, M., Hirose, K., Yurimoto, H., Nakashima, S. & Takafuji, N. Water in Earth's lower mantle. Science, 295, 1885 - 1887, (2002).

Oheislukemistoa älykäs suunnittelu, evoluutio, luonnonvalinta ja elämän synty-kysymyksistä
1. osa: Luonnonvalinta, sattuma, evoluutio ja älykäs suunnittelu : 2. osa: Palautumaton monimutkaisuus luonnossa - uhka evoluutioteorialle? Onko bakteerimoottori falsifioinut evoluutioteorian ja todistanut suunnittelun? : 3. osa: Antrooppinen periaate ja elämän synty. Rationaalinen vaihtoehto suunnittelu-oletukselle

Kirjoittanut: Timo Tiainen

Ylös